Jokainen hermosolu sykkyrässä,
olen liikkeessä vaikka istun paikallani.
Kohta voin rentoutua,
eihän mitään ollutkaan mitä odottaa,
eikä mitään mitä pelätä.
Jatkuu sama mitä ennenkin,
on yhdentekeviä kasvoja,
joista ei ole minulle.
On yhdentekeviä ihmisiä, joita
mahtuu kolmetoista tusinaan.
Pieni hyppäys totunnaisten rajojeni yli,
on kuin hyppäisi luudalta lattialle.
Niin sen täytyy olla,
niin se menee.
Ainut mitä toivon on että
hulluus, vankka kuin Abrahamin tammi,
pikkuisen hänen avullaan hellittäisi.
En jaksa kaivata, on hulluillakin,
määrämitta, piripinta.
olen liikkeessä vaikka istun paikallani.
Kohta voin rentoutua,
eihän mitään ollutkaan mitä odottaa,
eikä mitään mitä pelätä.
Jatkuu sama mitä ennenkin,
on yhdentekeviä kasvoja,
joista ei ole minulle.
On yhdentekeviä ihmisiä, joita
mahtuu kolmetoista tusinaan.
Pieni hyppäys totunnaisten rajojeni yli,
on kuin hyppäisi luudalta lattialle.
Niin sen täytyy olla,
niin se menee.
Ainut mitä toivon on että
hulluus, vankka kuin Abrahamin tammi,
pikkuisen hänen avullaan hellittäisi.
En jaksa kaivata, on hulluillakin,
määrämitta, piripinta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hirmuisesti!
aivan loistava:)
Niin helppoa sanoa: olimmehan mekin kerran
ihmisiä, vaikka nyt nämä kuin metalliset ihomme
ja viivasuora taivaanranta, loistevaloin valaistu
tausta, taivaankappaleet aseteltu järjestykseen..
Muistatko enää, kun koskettelimme tahtomattamme,
ilman cd levyn käskyä, hyväilimme toistemme ihoa,
missä nyt sininen metalli kuvaamassa täydellisyyttämme,
muistatko, vai onko akkusi taas lataamisen tarpeessa..
Oli tavallisia ihmisiä ja me nauroimme hullun lailla,
nyt täydellisiä kuvastimia, tekemässä virheettömiä asioita,
tunnetko kuin minä: tulee kylmä tässä kauneudessa, näiden
kuvatusten joukossa, hoikkien uumien yksitoikkoisessa vyöryssä..
Riisuisinko tämä pintani, olisinko rikollinen
riisuttuna ihmisenä, käperrynkö median luomaan
kuvaan minusta, luoja näitä naamiaisia, ilmeettömiä
silmiä ja tyhjiä katseita, opittuja ajatuksia pyörimässä jaloissa..
..tule hulluus ja vapauta minut tästä
Rakastamisen Rakkaudettomuudesta..
http://www.youtube.com/watch?v=qF-q3CH8D6A&feature=related
Kiitos Runostasi.
Poikkeavaa olla oma itsensä, vaatia itselleen,
mitä ei ole opetettu, minkä vain tuntee..
Ei ponnistelua, voimia, vain tekemistä
toisin, ajattelua rohkeasti ja suorittamista..
Hulluus, nerous..vain askeleen päässä, niin
kuin Rakkaus ja Rakkaudettomuus..
..joskus vain yksi sana..
Tämä oli kerrassaan upea ja
hämmentävän hieno Rakkausruno..
Tekstisi oli ilmaiseva, samalla mystinen,
monitahoinen ja rikas, ajatuksella,
tunteilla, luettava..
Näihin säkeisiin oli helppo upota ja unohtua,
niin huimaa kerrontaa, tunnelmaa..
Erittäin hyvä Runosi.
Iloa ja voimia Sinulle tähän
koko talviseen päivääsi.