Hei. Onko kellään ollut samanlaista? Olen kohta 48-vuotias, ja käyttänyt pahoihin esivaihtarioireisiin Estrogelia pienen 20 mikron annoksen, joka toinen kk Lugesteronia. Kierto on lyhentynyt ollen n. 23 - 26 päivää, mutta nyt oli 31 päivää. 10 päivää hirveät pms-oireet ja koko ajan tuntui että kuukautiset alkaa, eikä alkaneet kuin tuon viikon myöhässä. Sitten olo helpotti kun alkoivat, mutta vain 1,5 päiväksi. Sitten tuli hirveä turvotus ja rinnat kipeytyivät niin paljon, ettei voinut mahallaan olla, ihan kuin olis kivet olleet rinnoissa ja sellainen kipu koko ajan ettei olis voinut olla mitenkään. Siis yleensä nuo rinnat kipeytyvät ennen kuukautisia pms-oireina. Minulla on mastopatiaa ja kystia niissä. Kipu on aina helpottanut heti kun kuukautiset alkavat. Nyt kipu ja kivikovuus tulivat kuukautisten alettua ja sitä on kestänyt nyt viikon plus turvotus plus ärtyisyys ja masennus. Miten pms-oireet voivat olla kuukautisten jälkeen, kun tämä on yleensä ollut parastaa aikaa kierrossa. Jätin Estrogelin pariksi illaksi pois ja eilen laitoin vain 10 mikroa. Geeli on auttanut unihäiriöihin, jatkuviin lihas- ja nivelkipuihin, mielialaan yleensä yms. joten siitä en halua luopua. En vain kestä, jos tätä pms-oloa alkaa olla jatkuvasti. Onko tämä jotain vaihdevuosien lähestymistä? Äidilläni oli pahat vaihdevuodet ja hän on käyttänyt geeliä jo 25 vuotta. Itselläni on ollut pahat pms-oireet jo 17 vuotta, ja aikoinaan oli erittäin vakava synnytyksen jälkeinen masennus. On sanottu, että jos nuo em. on olleet pahat, myös vaihdevuosista tulee hirveät. En ole ollenkaan oma itseni, tämä on selvästi hormonaalista masennusta plus nuo muut oireet. Ei tämä ole elämää, yhtä tuskaa vain!!!
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän ja kiitos jos joku vastaa.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän ja kiitos jos joku vastaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla kierto ollut ennen suht säännöllinen ja pienet pms-oireet. n. 48 v kierto lyheni 21 päivään ja menkat erittäin runsaat. Siitä vuosi eteenpäin ihmettelin väsymystä, hb alle 100. Sitten tehtiin kohtuun lämpöpallohoito, että vuodot niukkenisivat. Tulikin parin kuukauden päästä niin kova vuoto, että piti mennä ensiapuun. Sitten laitettiin kohdunpoistojonoon ja se puoli vuotta sitä odotellessa oli yhtä helvettiä. Menkat tuli miten sattuu, kierto 21 ja 35 välillä ja pms ihan jatkuvaa. Olin kertakaikkiaan tulossa hulluksi. Jatkuva mielialan vaihtelu ja ärtyisyys, itkuisuus ym. eikä tietoa menkoista milloin alkaa. Sain siihen väliin hormonia ennen leikkausta. 50 v. kohtu poistettiin ja sieltä löytyi vuotojen syy - myooma, jota missään tutkimuksissa ei ollut huomattu.
No, tämän jälkeen ajattelin, että nyt alkaa uusi elämä. Olen nuorekas ja nuorenmielinen :) Vähän aikaa sitä kesti, kunnes alkoi "jurppia" joku asia, mitä en itesekkään tiennyt ja tuli töissä sellaisia rinnasta lähteviä kuumuus/ahdistusoireita. En itse tajunut, että vaihdevuodethan siellä kolkuttelee. Ystäväni minulle sanoi, että niitä oireita taitaa olla. Kyllähän tiesin sanan vaihdevuodet, mutta en tajunnut, että ne tulee myös minulle :)))) Mielialani alkoi heittelehtiä siihen malliin, etten kohta "uskaltanut" mihinkään lähteä. Joskus pääsi itku jossain toimistossa tai sanoin kaupan kassalle rumasti ym. En ollut tuntea itseäni. Olinkin aika paljon vaan kotona itkemässä.
Menin sitten gynelle ja kerroin mm. noista mielialan vaihteluista. Kiva gyne muuten, mutta kirjoitti ennen tutkimusta mielialalääkereseptin sekä rauhoittavia ja sitten tutkittuaan kysyi, onko pissavaivoja tai kutinaa - olihan niitä. Siinä varmistui, että limakalvot kuivuneet eli v-vuodet päällä. En tiennyt tästä asiasta vielä paljoakaan ja aloitin mielialalääkkeet. Makasin 2 kk sängyssä "tajutonna" ja lopetin ne. Estrogeenilaastari oli kai liian vahva ja sain kauhean migreenin. Vaihto pienempivahvuiseen, joka ei poistanut kuumia aaltoja, pumpun hakkaamista ym. Taas seur. voimakkuus. Jos lasketaan se hb:n takia ollut väsymys, niin 4 v. olen taistellut tämän olotilani kanssa, 2 v. niistä estrogeenin kanssa. Elämä ei maistu enää miltään, mikään ei kiinnosta, aloitekyky ja keskittymiskyky poissa, muisti tökkii. Olen lihonut nopeassa ajassa 20 kg ja nyt ovat kolesterolit ja kilpirauhasarvot pilvissä, kuitenkin viitearvojen sisällä. Nyt sitten tappelen, että joku lääkäri ottaisi vakavasti kilpirauhasen. En jaksa enää henkisesti ja kroppakin on ihan ruosteessa. Tästä tanssivasta ikiteinistä on tullut vanha lihava kärttyinen akka :)
Sorry, piti kirjottaa sinulle, että samat oireet oli minulla alkuun, mutta tulikin "purkaus" koko vaihtaritaistelustani. En halua tällä pelotella sinua tai ketään. Jokainen ollaan oma yksilönsä ja vaivat on erilaiset. Tämä oli minun tarina tähän asti, jatkoa en tiedä. En meinaa vielä luovuttaa, vaan taistelen olotilani puolesta. En ymmärrä nykyajan lääkäreitä, itse kohta tiedän asioista paremmin netin avulla. Hyvää kevättä kuitenkin, jos se tuolta lumen alta joskus tulee :)
Olen nyt 56 - vuotias ja elämä alkoi pikkuhiljaa tulla kurjaksi vähän sen jälkeen kun täytin 50 vuotta. Minulla myös pms - oireet tulivat takaisin jo kuukautisten kolmantena päivänä kun vaihdevuosioireet alkoivat. Tasan kaksi hyvää päivää oli kuukaudessa. Kun kuukautiset loppuivat kokonaan, niin loppuivat ne hyvät päivätkin. Vasta viime aikoina on tullut joitakin "siivouspäiviä" eli olen jaksanut tehdä jotakin pitkästä aikaa kotona kunnolla. Seksi ei tullut mieleenikään liki viiteen vuoteen, onneksi olen eronnut. Minäkin olen turvonnut ja lihonut tavattomasti ja molemmat polvinivelet ovat menneet. Rakastin ennen liikkumista ja kaikkea fyysistä "runtotyötä". Oma tuntemukseni on, etten voi käsittää miten ihmisen vointi voi romahtaa tälla tavalla ja näin nopeasti. En olisi voinut kuvitella sitä pahimmissa painajaisissanikaan vielä 49 - vuotiaana. Oman osansa on aiheuttanut varmasti yli kahden vuoden unettomuus vaihdevuosien alussa, näytin jo ihan mummovainaan haamulta siinä vaiheessa kun aloin taas nukkumaan (luojan kiitos) lähes normaalit yöunet.
Yksi pahimpia vaivoja minulla on eräänlainen päättämättömyys, joka liittyy mielialan äkillisiin muutoksiin ja joita seuraa aina kuuma aalto ja huonovointisuus. Voin olla esimerkiksi menossa autolla jonnekin kun juuri ennen päämäärää käännänkin muualle, enkä menekään minne pitäisi. Jos kyse on työtehtävästä, niin pystyn pakottamaan itseni skarppaamaan, mutta se vaatii ponnisteluja.
Kun luen kilpirauhasen vajaatoiminnasta, oireet täsmäävät myös vaihdevuosioireisiin. Ennen hoidettiin kilpirauhasvaivoja oireiden perusteella, nykyään arvot saavat olla tapissa, mutta lääkitystä ei määrätä ja potilaat vain lihovat lihomistaan ja voivat huonosti. Sitten määrätään mielialalääkkeitä. On kuulemma olemassa sellainen Armour thyroksin, luonnollinen lääke, antaisin vaikka mitä jos pääsisin edes kokeilemaan.
Kiitos kun jaksoitte taas kuunnella!
Valitus tulee täältäkin, mutta on ihanaa, että on tällainen palsta jolla voi valittaa. Ei tarvitse olla vaivoineen yksin.
Todella lohduttaa lukea, että jollain muullakin on samat vaivat ja ongelmat kuin itsellä. Samanikäiset tuttavat (50v.) eivät aina samoja vaivoja ole kokeneet. Luulinkin että olen ainoa "sekoamassa oleva", jolla on mielialan vaihtelyt, vetämätön olo, aloitekyvyttömyys, ahdistuspäivät, keskittymisongelmat, uutuutena lihas- ja nivelkivut, palelukohtaukset yms elämänhalun vievät oireet. Joku hormoonijuttu tämä on. Kilpisrauhasongelmaa itsekin epäilin, harmi ettei mitään kokeissa ilmennyt, kun lääkitystä toivoin. Hyviä päiviä - just näitä "siivouspäiviä" - tosiaan tulee niin harvoin enää kuukaudessa, silloin koittaa rästihommia tehdä. Mutta kirjoitelkaa lisää, lohduttaa kummasti.
0,45. kilppari arvo.ja lääkäri sano että on normaali.