olen rauhoittunut suhteesi
veden epävireisen
puraisun alla makeaa
äänesi koko pimeän matkan
kahden tuulisen päivän
sen tietyn katseen
pyramidin mittaisen
.......
tarve puhua
lähellä kasvojasi
kannettuna vetenä
selvitä tästä sanasta
kirjaimilla
säikähtäneillä
maapallon laidalla
sinun hengityksesi
sopeutumaton
veden epävireisen
puraisun alla makeaa
äänesi koko pimeän matkan
kahden tuulisen päivän
sen tietyn katseen
pyramidin mittaisen
.......
tarve puhua
lähellä kasvojasi
kannettuna vetenä
selvitä tästä sanasta
kirjaimilla
säikähtäneillä
maapallon laidalla
sinun hengityksesi
sopeutumaton
Vastaukset 8
Vanhimmat
ensimmäinen;
en osaa oikein sanoa, mitä se synnyttää sisimmässäni
lukiessa. Jotenkin tulee tunne, että on oppinut lukemaan
ja tuntemaan toista jo vähän liiankin hyvin. Pyramidin pi-
tuinen katse, kuin mielettömän pitkä ja viipyilevä -
ihanasti muuten ilmaistu ja kekattu.
Toinen;
hiton hyvä poljento
ja ' maapallon laidalla Sinun hengityksesi - sopeutumaton '
jessus mikä ilmaisu, upea sellainen. Runo puhuu jotenkin
mielestäni siitä, kuinka suuri merkitys puhumisella on.
Tai niin minä ainakin sen koin ?
Älyhyviä, näköisiäsi pläjäyksiä molemmat. Moon ihan hurmoksessa
aina runojasi lukiessa * huoks *
Jotenkin ajattelin että nämä muistuttavat joka tapauksessa toisiaan.. jotain samaa olin löytävinäni. Hankala tietysti aina tulkita. Kun toista oppii tuntemaan, niin tuohan se tiettyä turvallisuuden tunnetta.. tietoisuutta siitä mitä kamaluuksia toinen luultavasti ei tule tekemään.. tai sitten kätkee aikeensa tehokkaasti. Ja kyllä.. puhumisella on merkitys, sillä voi pitää toisen lähellä. Runo syntyi halusta asettaa sanansa toisen kasvojen eteen, puhua niin lähellä kasvoja kuin mahdollista. Toisen hengitys, elämisen tapa sopeutumaton.. olen täällä tai tuolla ja poishan minut välillä viedään tunteen mukana.
Kiitos, Linda. Huokauksesi on kuultu:)
Levollisuus sisuskaluissa.
Hetkellinen tyyneys.
Huuto ei kuulu.
Tuijotus silmistä sisälle.
Ytimeen.
Huojuvat latvat suudelmassa.
Puhu pelokkain katsein.
Kerro rakastavin elein.
Hengästymmekö toisistamme tänään?
Sydämessä rauha
käteni pidät kiireisinä,
ajatuksissa rantahiekkaa
taivaalla haukan huuto.
Näen silmäsi, silmiisi, silmistäsi.
Kaiken mitä et suulla kerro.
Olet hengästys ja polte,
olemme tässä
kuin jostakin saapuneina.
Kiitos, herkkis:) Hengästymmekö toisistamme tänään? on laittamattomasti sanottu. Tykästyin. Eleitä olenkin miettinyt.. kirjoitan runoa, eräs säe kertoo eleistä.. mietin juuri otanko sen pois vai en.. hmm...
Sisuskaluista tuli mieleen.. eilen tutkin Jobin kirjaa ja siellä oli jae: "Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni." Tuo oli mielestäni hyvin ilmaistu.
Erottamattomatko?
Sulautuneena
kuumuuden huumassa.
Loppumaton jatkuma
hiljaisessa toiveessa.
Liukuvat kosketukset
väreilevällä iholla.
Tummanpuhuva
ruusunkukka
sulkeutuu nupuksi.
Yhtä.
Erota
jotta voi palata kiihkeänä,
sulatat minut kiinni sinuun.
Hiljainen toive
ääneen lausuttuna,
liukuva tunne,
viipyilevä hetki.
Tämä värinä meidät yhdistää.
olen rauhaton
katseesi valon näen
lumisen yön valtias
ylitse tuntureiden
......
kirjaimeni ovat arkoja
eivät halua muodostaa
sanoja
keskellä maapalloa
pidätän hengitystäni
..
Lyhyt selonteko:
Pidin runoistasi:))))))
olen ulvova susi
tuntureiden kauhu
porojen pelko
kun olen lähellä
lapinnoidatkin
kulkevat varpaillaan
he eivät tiedä mikä heitä odottaa
kirjaimeni ovat rohkeita
laadin julkeuden asiakirjoja
teen sydämen selontekoja
tämän pohjoistuulen mukana saapuu rakkaus
...
Kiitos Noitsukka. Sinulla onkin aina ollut hyvä maku:)