Homma ei toimi

noihin havaintoihin suhtaudutaan vakavasti, ja silloin huomataan, että suurin osa ilmiöistä olikin ihan luonnollisia. Ne vain leimattiin ufo-hörhöilyksi, ja jätettiin tutkimatta!

Hyvä etteivät ilmoitakkaan! ketään ei jaksa enää kiinostaa varjot ja valopallot, joista sit saa vain ja ainoastaan mielikuvituksella aikaan avaruus olioita ja aluksia :)

Koko elämäni aikana tapaamistani ihmisistä jotka ovat nähneet ufoja, on tehnyt ilmoituksen ainoastaan kaksi ihmistä.

Ensimmäinen juttu oli muutamassa paikallislehdessäkin, mutta kuten tällaisissa uutisissa aina, se kuivui kokoon koska mitään konkreettista ei ole saatu tapauksesta irti. Yllättävää on ollut myös huomata se että ihmiset muistavat tuon tapauksen hyvin, vaikka eivät muista yksityiskohtia tai muuta sellaista. He siis muistavat "sen ufotapauksen", mutta yksityiskohdat unohtuu vuosien mittaan hyvin nopeasti. Minä olen ottanut tuon sellaisena merkkinä siitä että ihmisillä on kokemuksia joista he haluaisivat puhua, mutta he eivät uskalla koska joko he pitävät tapausta niin merkityksettömänä "No se oli sellainen kirkas valo taivaalla, kulki siksakkia ja pysähtyi ja sitten vaihtoi paikkaa, ei siinä mitään muuta ollut nähtävää..." että omaa mainettaan suojellakseen vähättelevät sen nolliin, tai sitten he eivät uskalla puhua siitä mitään kun eivät tiedä miten puhua asiasta.

Toinen "tuntemani" henkilö on erään ystäväni ystävä joka pidättäytyi kertomasta siihen saakka kun paljastui että saman ilmiön olivat muutkin havainneet ja nämä muut olivat tehneet ensin havainnosta ilmoituksen ja sekin oli päätynyt lehteen. Tämä on selkeä osoitus siitä kuinka omaa mainetta halutaan suojella eikä itseä haluta laittaa kaikkien eteen esille.

Olen itse täällä "paikallisosastolla", eli ihan omaan tahtiin tehnyt haastatteluja, kuvannut paikkoja ja merkannut kuviin sitten havainnon tekijöiden selitykset ja kuvailut liikkeestä ja muusta sellaisesta ja laittanut ne talteen. Kukaan ei ole tullut minulle suoraan kertomaan mitään, tietysti siitä syystä että useat ihmiset eivät tiedä sitä että kerään tietoja näistä ja osaksi siitä syystä että saan tietoja aina jonkun tutun tutun vihjeen perusteella kuinka joku oli maininnut nähneensä jotakin ihmeellistä esimerkiksi metsästysreissulla, rekkaa ajaessaan, tien varren taukopaikalla, jne. Eräänlaista salapoliisityötä siis.

Asia on tullut selkeästi esille ja se on se että ihmiset eivät näistä asioista puhu. He puhuvat vain siinä tapauksessa että joku muukin on tullut rohkeasti esiin ja yleensä siinäkin tapauksessa ne esiintulleet ovat havainneet tapauksen joukkona, ei siten että havainto olisi tehty yksin. He tietävät että sellaiset puheet olisi helppo kumota vain saduiksi ja sen jälkeen joutua naurunalaiseksi. Huomatkaa että tässä on kuitenkin kyse älykkäistä ja tavallista maalaisjärkeä omaavista ihmisistä, ei mistään kylähulluista jotka kulkevat talosta taloon housuttomina ja sulkapäähine päässään. Siitä syystä heidän havaintojaan ei ole mitään syytä jättää ottamatta vakavasti.

Toiset pelkäävät myös sitä että joku tulee tutkimaan tapausta ja sekoittaa heidän omat aikataulunsa tai tulee kysymään yksityisiä tietoja. Monet esittävät epäilyjä siitä meneekö tieto jonnekin rekistereihin joista heidät voi sitten tunnistaa ja yleensä ihmiset ovat äärimmäisen epäluuloisia ja haluavat säilyttää "terveen" maineen kuin vaarantaa nimensä kylähullun tasolle.

Toinen asia minkä olen huomannut on se että ensitutustumisen jälkeen on kaksi selvää käyttäytymistapaa ihmisillä. Toiset kertovat asiasta avoimesti ja haluavat purkaa asian viimeistä piirtoaan myöten jollekin sellaiselle joka ottaa heidät vakavasti ihan niinkuin asia olisi ahdistanut heitä. Toiset eivät halua puhua tai eivät löydä sanoja siihen mitä ovat nähneet tai kokeneet ja heille täytyy osata esittää oikeita kysymyksiä niin että he alkavat pikkuhiljaa avautumaan. Tuo on eräänlaista terapeutin työtä lievässä muodossa, itse ainakin asian näkisin näin.