Tässä yleisimmät sossujen virheet:
1) Confirmation bias: etsitään vain yhdensuuntaisia todisteita, esim. vain
niitä, jotka puhuvat huostaanoton puolesta.
2) Enumeratio imperfecta:ei oteta huomioon kaikkia ilmiötä selittäviä
mahdollisuuksia. Esim. lapsen poikkeava käyttäytyminen päiväkodissa voi johtua
myös päiväkodin olosuhteista, eikä vain kodista.
3) Seuraamuksella vahvistaminen: takaperoinen päättely oireista
(seuraamuksista) syihin, jossa ei nähdä oireiden (seuraamusten)
monitulkintaisuutta. Esim. lapsella on oireita, joita liitetään seksuaaliseen
hyväksikäyttöön, joten päätellään, että häntä on hyväksikäytetty.
4) Tilastollisten todennäköisyyksien kääntäminen nurinpäin:esim. ‘seksuaalinen
hyväksikäyttö on yleisempää kuin luullaankaan’.
5) Yhteenlaskuvirhe: useita triviaaleja seikkoja yhteenlaskemalla päädytään
syytöstä/väitettä tukevaan kannanottoon. Esim. Lapsella on tapaamisen
jälkeisenä päivänä vatsakipuja, seuraavalla viikolla hän ei halua mennä
kouluun, isä on nähty päivällä ravintolassa, josta päätellään, ettei
tapaamisia tule järjestää.
6) Perusfrekvenssivirhe: pidennetään tarkkailujaksoa, jolloin saadaan esiin
väitettä tukevaa käyttäytymistä, joka kuitenkin kuuluu normaalin variaation
piiriin. Isä sai viisi vuotta sitten sakot rattijuopumuksesta, nyt hänet on
nähty humalassa.
7) Attribuutiovirhe: tilannesidonnainen käyttäytyminen selitetään henkilön
pysyväksi piirteeksi. Esim. Äiti käyttäytyy aggressiivisesti viranomaisia
kohtaan huostaanottotilanteessa, jolloin määritellään, että hän on
persoonallisuudeltaan väkivaltainen.
8) Moralistinen virhe: jos henkilöllä on joitakin asian kannalta
ei-relevantteja, huonoja ominaisuuksia tai tekoja, ne todistavat hänet
syylliseksi muihinkin tekoihin. Esim. isällä on useita lyhyitä
vankeusrangaistuksia, joten hän on syyllistynyt lapsensa seksuaaliseen
hyväksikäyttöön.
9) Doktriini nollavaikutuksesta:ei oteta huomioon tutkijan tai tutkinnan
vaikutusta tutkittavan käyttäytymiseen. Esim. vanhemmat käyttäytyvät tunteettomasti tavatessaan lapsia viranomaisten valvoessa tilannetta.
10) Non sequitur: tehdään epäjohdonmukaisia ja perustelemattomia johtopäätöksiä.
( Ote: J.P. Roos Huostaanottokirja)
1) Confirmation bias: etsitään vain yhdensuuntaisia todisteita, esim. vain
niitä, jotka puhuvat huostaanoton puolesta.
2) Enumeratio imperfecta:ei oteta huomioon kaikkia ilmiötä selittäviä
mahdollisuuksia. Esim. lapsen poikkeava käyttäytyminen päiväkodissa voi johtua
myös päiväkodin olosuhteista, eikä vain kodista.
3) Seuraamuksella vahvistaminen: takaperoinen päättely oireista
(seuraamuksista) syihin, jossa ei nähdä oireiden (seuraamusten)
monitulkintaisuutta. Esim. lapsella on oireita, joita liitetään seksuaaliseen
hyväksikäyttöön, joten päätellään, että häntä on hyväksikäytetty.
4) Tilastollisten todennäköisyyksien kääntäminen nurinpäin:esim. ‘seksuaalinen
hyväksikäyttö on yleisempää kuin luullaankaan’.
5) Yhteenlaskuvirhe: useita triviaaleja seikkoja yhteenlaskemalla päädytään
syytöstä/väitettä tukevaan kannanottoon. Esim. Lapsella on tapaamisen
jälkeisenä päivänä vatsakipuja, seuraavalla viikolla hän ei halua mennä
kouluun, isä on nähty päivällä ravintolassa, josta päätellään, ettei
tapaamisia tule järjestää.
6) Perusfrekvenssivirhe: pidennetään tarkkailujaksoa, jolloin saadaan esiin
väitettä tukevaa käyttäytymistä, joka kuitenkin kuuluu normaalin variaation
piiriin. Isä sai viisi vuotta sitten sakot rattijuopumuksesta, nyt hänet on
nähty humalassa.
7) Attribuutiovirhe: tilannesidonnainen käyttäytyminen selitetään henkilön
pysyväksi piirteeksi. Esim. Äiti käyttäytyy aggressiivisesti viranomaisia
kohtaan huostaanottotilanteessa, jolloin määritellään, että hän on
persoonallisuudeltaan väkivaltainen.
8) Moralistinen virhe: jos henkilöllä on joitakin asian kannalta
ei-relevantteja, huonoja ominaisuuksia tai tekoja, ne todistavat hänet
syylliseksi muihinkin tekoihin. Esim. isällä on useita lyhyitä
vankeusrangaistuksia, joten hän on syyllistynyt lapsensa seksuaaliseen
hyväksikäyttöön.
9) Doktriini nollavaikutuksesta:ei oteta huomioon tutkijan tai tutkinnan
vaikutusta tutkittavan käyttäytymiseen. Esim. vanhemmat käyttäytyvät tunteettomasti tavatessaan lapsia viranomaisten valvoessa tilannetta.
10) Non sequitur: tehdään epäjohdonmukaisia ja perustelemattomia johtopäätöksiä.
( Ote: J.P. Roos Huostaanottokirja)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.