Tässä olisi tekemäni tarina, joka kertoo Musasta ja Rivenistä. Älkää kopioiko!
Love Story
Päivä oli alkanut normaaliin malliin, kun tytöt saapuivat ravintola-baariin, heidän kantapaikkaansa, jossa heidän ystävänsä Roxy ja poikaystävänsä työskentelivät. Tänä iltana kuten tavallista, Musan oli tarkoitus esiintyä paikallisen bändin solistina. Tytöt menivät suoraan tervehtimään poikaystäviään ja vaihtamaan kuulumisia, kaikki paitsi Musa, joka jatkoi suoraan lavalle bändin luo, koska asiat Rivenin kanssa eivät olleet kunnossa. He olivat yksinkertaisesti riidoissa ja tuntui että mitä vähemmän Musa näki Riveniä sitä parempi, koska asiat tuntuivat menevän joka kerta vain pahempaan suuntaan.
Muut tytöt etsivät itselleen sopivan pöydän, josta näkisivät Musan esityksen hyvin. Brandon ja Sky tarjoilivat heille alkuillan juomiset samalla rupatellen Bloomin, Stellan ja muiden tyttöjen kanssa. Helia ja Nabu olivat tiskin luona ja yrittivät auttaa Riveniä hänen sotkunsa selvittämisessä Musan kanssa. Riven oli kuitenkin jo melkein luopunut toivosta saada Musaa antamaan anteeksi hänelle monesta yrityksestä huolimatta, joten hän otti tarjottimen ja lähti viemään juomia asiakkaille sanomalla Helialle ja Nabulle samalla ”Kiitti vaan, mutta en jaksa tätä nyt.” Pojat katsoivat toisiaan ja taas Riveniin. Hän ei vaikuttanut normaalilta.
Myöhemmin illalla, alkoi olla Musan vuoro astua lavalle ja laulaa bändin mukana. Ravintola alkoi olla täynnä ihmisiä ja pojilla oli paikoitellen kiire viedä juomia ja syötäviä asiakkaille. Helia ja Nabu olivat pitäneet, aina kun vaan kerkesivät, Riveniä silmällä ja huomasivat tämän olevan hieman hajamielinen ja sekavan oloinen. Musa alkoi laulaa lavalla ja yleisö oli heti aivan haltioissaan. Riven vilkaisi lavalle, huokaisi ja jatkoi työtään. Hänellä oli jotenkin outo olo, joten hän jätti tarjottimensa tiskille ja jatkoi matkaansa ulos ottamaan vähän raitista ilmaa, jotta hänen olonsa kohenisi. Parin minuutin kuluttua hän tuli takaisin sisälle ja asteli tiskille päin. Hän tunsi kuinka hänen olonsa tuntui hieman heikolle, mutta sisukkaana ei ajatellut sitä sen enempää vaan päätti jatkaa töitä, koska ei halunnut osoittaa muille olevansa heitä heikompi. Helia ja Nabu kuitenkin huomasivat, kuinka Riven hoiperteli tiskille ehkä hieman sairaan oloisesti. ”Oletko kunnossa Riven, näytät jotenkin sairaalta”, kysyi Nabu ja laski kätensä tämän vasemmalle olkapäälle ja kokeili toisella kädellään hänen otsaansa. Se tuntui erityisen lämpimältä. ”Tottakai olen, ei minua mikään vaivaa”, vastasi Riven tiukasti, irrottautui Nabun otteesta, otti täyden tarjottimensa ja kääntyi äkkiä lähteäkseen viemään tilauksia.
Helia huomasi Brandonin ja Skyn ja viittoi heitä ottamaan Riveniltä tarjottimen pois, koska kaikki pojat huomasit, kuinka hän alkoi hoiperralla todella uhkaavasti ja ottavan tukea ravintolassa olevista pylväistä. Brandon ja Sky tulivat Rivenin eteen, huomasivat hänen kalpean naamansa ja ottivat tarjottimen hänen käsistään samalla kun Nabu ja Helia tulivat hänen takaa ja nappasivat Rivenin kädet olkapäitensä yli ja ottivat toisella kädellään kiinni hänen selästään tukien häntä. ”Mitä ihmettä, päästäkää heti irti!”, Riven käski ja yritti puistella poikien otteesta irti, mutta huomasi sen turhaksi huomatessaan olonsa ja kehonsa hyvin heikoksi. ”Sinä lähdet nyt kotiin lepäämään, vaikka me joutuisimme köyttämään sinut kiinni, sinä et ole kunnossa.” ”Minä ole ok”, väitti Riven niin hyvin kun vaan pystyi, mutta se ei auttanut, kun pojat jo veivät häntä pois. Musa oli huomannut mitä yleisön keskellä oli tapahtunut ja Nabu heitti hänellä hieman huolestuneen katseen. Musa päätti lähteä ottamaan asiasta selvää heti, kun oli saanut oman lauluosuutensa suoritetuksi.
Love Story
Päivä oli alkanut normaaliin malliin, kun tytöt saapuivat ravintola-baariin, heidän kantapaikkaansa, jossa heidän ystävänsä Roxy ja poikaystävänsä työskentelivät. Tänä iltana kuten tavallista, Musan oli tarkoitus esiintyä paikallisen bändin solistina. Tytöt menivät suoraan tervehtimään poikaystäviään ja vaihtamaan kuulumisia, kaikki paitsi Musa, joka jatkoi suoraan lavalle bändin luo, koska asiat Rivenin kanssa eivät olleet kunnossa. He olivat yksinkertaisesti riidoissa ja tuntui että mitä vähemmän Musa näki Riveniä sitä parempi, koska asiat tuntuivat menevän joka kerta vain pahempaan suuntaan.
Muut tytöt etsivät itselleen sopivan pöydän, josta näkisivät Musan esityksen hyvin. Brandon ja Sky tarjoilivat heille alkuillan juomiset samalla rupatellen Bloomin, Stellan ja muiden tyttöjen kanssa. Helia ja Nabu olivat tiskin luona ja yrittivät auttaa Riveniä hänen sotkunsa selvittämisessä Musan kanssa. Riven oli kuitenkin jo melkein luopunut toivosta saada Musaa antamaan anteeksi hänelle monesta yrityksestä huolimatta, joten hän otti tarjottimen ja lähti viemään juomia asiakkaille sanomalla Helialle ja Nabulle samalla ”Kiitti vaan, mutta en jaksa tätä nyt.” Pojat katsoivat toisiaan ja taas Riveniin. Hän ei vaikuttanut normaalilta.
Myöhemmin illalla, alkoi olla Musan vuoro astua lavalle ja laulaa bändin mukana. Ravintola alkoi olla täynnä ihmisiä ja pojilla oli paikoitellen kiire viedä juomia ja syötäviä asiakkaille. Helia ja Nabu olivat pitäneet, aina kun vaan kerkesivät, Riveniä silmällä ja huomasivat tämän olevan hieman hajamielinen ja sekavan oloinen. Musa alkoi laulaa lavalla ja yleisö oli heti aivan haltioissaan. Riven vilkaisi lavalle, huokaisi ja jatkoi työtään. Hänellä oli jotenkin outo olo, joten hän jätti tarjottimensa tiskille ja jatkoi matkaansa ulos ottamaan vähän raitista ilmaa, jotta hänen olonsa kohenisi. Parin minuutin kuluttua hän tuli takaisin sisälle ja asteli tiskille päin. Hän tunsi kuinka hänen olonsa tuntui hieman heikolle, mutta sisukkaana ei ajatellut sitä sen enempää vaan päätti jatkaa töitä, koska ei halunnut osoittaa muille olevansa heitä heikompi. Helia ja Nabu kuitenkin huomasivat, kuinka Riven hoiperteli tiskille ehkä hieman sairaan oloisesti. ”Oletko kunnossa Riven, näytät jotenkin sairaalta”, kysyi Nabu ja laski kätensä tämän vasemmalle olkapäälle ja kokeili toisella kädellään hänen otsaansa. Se tuntui erityisen lämpimältä. ”Tottakai olen, ei minua mikään vaivaa”, vastasi Riven tiukasti, irrottautui Nabun otteesta, otti täyden tarjottimensa ja kääntyi äkkiä lähteäkseen viemään tilauksia.
Helia huomasi Brandonin ja Skyn ja viittoi heitä ottamaan Riveniltä tarjottimen pois, koska kaikki pojat huomasit, kuinka hän alkoi hoiperralla todella uhkaavasti ja ottavan tukea ravintolassa olevista pylväistä. Brandon ja Sky tulivat Rivenin eteen, huomasivat hänen kalpean naamansa ja ottivat tarjottimen hänen käsistään samalla kun Nabu ja Helia tulivat hänen takaa ja nappasivat Rivenin kädet olkapäitensä yli ja ottivat toisella kädellään kiinni hänen selästään tukien häntä. ”Mitä ihmettä, päästäkää heti irti!”, Riven käski ja yritti puistella poikien otteesta irti, mutta huomasi sen turhaksi huomatessaan olonsa ja kehonsa hyvin heikoksi. ”Sinä lähdet nyt kotiin lepäämään, vaikka me joutuisimme köyttämään sinut kiinni, sinä et ole kunnossa.” ”Minä ole ok”, väitti Riven niin hyvin kun vaan pystyi, mutta se ei auttanut, kun pojat jo veivät häntä pois. Musa oli huomannut mitä yleisön keskellä oli tapahtunut ja Nabu heitti hänellä hieman huolestuneen katseen. Musa päätti lähteä ottamaan asiasta selvää heti, kun oli saanut oman lauluosuutensa suoritetuksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Poikien asunnossa Timmy tuli ovella Heliaa ja Nabua vastaan, jotka kannattelivat jo hyvinkin sekavaa Riveniä. ”Mitä on tapahtunut”, ihmetteli Timmy. Riven on vähän huonossa kunnossa, sanoi Nabu ja laski hänet yhdessä Helian kanssa olohuoneessa olevalle sohvalle pitkälleen. Timmy toi kuumemittarin ja Nabu työnsi sen vastaanhakoilevan Rivenin suuhun. ”Älä rupea hankalaksi”, sanoi Helia ja painoi Rivenin olkapäistä alas, jotta hän tajuaisi pysyä paikallaan. Riven laittoi kätensä puuskaan suuttumuksen ja myöntymyksen merkiksi.
Samassa ovelta kuului koputus ja Timmyn avatessa ovi, Musa astui sisälle asuntoon. Helia ja Nabu astuivat askeleen lähemmäksi ovea ja katsoivat tulijaa. Rivenkin huomasi Musan. Hän heitti kuumemittarin pois suustaan ja nousi sohvan reunalle istumaan. ”Riven, mitä on taphtunut, oletko sinä kunnossa?”, Musa kysyi hieman huolestunut ilme kasvoillaan nähtyään Rivenin lakanan valkoisen naaman. Pojatkin kääntyivät katsomaan huolestunein ilmein, kun Riven nousi äkkiä hoiperrellen seisomaan. ”Minä olen aivan kunnossa, en tarvitse teidän apuanne”, hän tivasi ja otti pari askelta kohti muita lähteäkseen, mutta yllättäen hänelle tulikin kova huimaus ja hän kaatui tajuttomana maahan.
”Riven”, Musa huuhdahti ja siirtyi oitis Nabun kanssa Rivenin vierelle. ”Riven herää, mikä sinun on?” ”Hän taitaa olla tajuton”, sanoi Nabu. Musa laittoi kätensä Rivenin päällä ja silitti hänen päätään. Kun hänen kätensä osui Rivenin otsalle Musa huuhdahti ja otti kätensä salamana pois. ”Hän on aivan kuuma!”, Musa sanoi ja katsoi poikia. Nabukin kokeili Rivenin otsaa kummissaan. Helia otti lattialle tippuneen kuumemittarin ja katsoi sitä kauhistunut ilme kasvoillaan. Kuumemittari oli edelleen päällä, se ei ollut edes kerennyt mitata Rivenin todellista lämpöä ja mittarin lukema näytti jo 41 astetta. ”Hänet on vietävä oitis sairaalaan”, sanoi Helia ja antoi mittarin Musalle, joka katsottuaan sitä laittoi kauhistuneena kätensä suunsa eteen ja katsoi uudestaan Riveniä.
Sairaalassa kaikki tytöt ja pojat odottelivat käytävällä lääkäriä, joka oli tutkimassa Riveniä ja tulisi kertomaan heille tilanteen. Musan mieli oli aivan maassa. Muut tytöt istuivat hänen vierellään lohduttaen häntä. Pojat nojasivat heidän vierellään seinään, koska penkkejä ei ollut tarpeeksi. Kaikki odottivat hiljaisina ja tuntui että aika mateli, eikä lääkäriä tuntunut näkyvän. ”Minulla on tästä huono omatunto”, sanoi Musa yllättäen pidätellen kyyneleitään. ”Et saa ajatella noin, sinä et olisi voinut tehdä asialle yhtään mitään”, sanoi Bloom ja katsoi Musaa rohkaisevasti. ”Tiedän, mutta jos olisimme edes sopineet tyhmän riitamme niin olisin voinut olla hänen tukenaan... minulla on tästä jotenkin paha aavistus, enkä halua hänen...” Musan lause keskeytyi kyynelten virratessa hänen poskiaan pitkin ja Bloom tarttui Musaan ja halasi häntä tiukasti, johon Musa vastasi halaamalla tiukasti Bloomia ja työntämällä päätään vasten hänen rintaansa. ”Kaikki järjestyy Musa, usko minua, kaikki järjestyy”, sanoi Bloom niin rohkaisevasti kun vain kykeni ja katsoi muita surullisen näköisiä ystäviään.
Viimein lääkäri tuli Rivenin huoneesta ja käveli porukan luokse. ”Rivenillä on erittäin kova kuume ja se voi olla hyvinkin vakavaa. Olemme ottaneet häneltä testejä ja yritämme selvittää tilannetta mahdollisimman pian. Tilanne on kuitenkin nyt vakaa, mutta hän on edelleen tajuton, enkä osaa sanoa, kuinka pian hän herää. Annoimme hänelle lääkettä, jonka pitäisi alentaa kuumetta. Hän tarvitsee nyt teidän kaikkien tukea, joten pysykää vahvoina. Uskon tämän olevan hoidettavissa.” ”Voiko häntä mennä katsomaan?”, kysyi Sky. ”Kyllä, mutta älkää rasittako häntä liikaa”, sanoi lääkäri.
Lääkärin poistuttua kaikkien ilmeet olivat huojentuneemmat ja Musakin oli rauhoittunut. Pojat kävivät pikaisesti vilkaisemassa Riveniä. Heidän tultaessa takaisin he katsoivat Musaa ja Nabu sanoi Musalle: ”Musa, sinä varmasti haluat mennä katsomaan Riveniä.” Musa katsoi häntä ja tyttöjä, jotka nyökkäsivät hänelle olevansa samaa mieltä. Musa nousi seisomaan ja lähti kävelemään Rivenin huonetta kohti. Astuttuaan sisään Sky sulki sairaalahuoneen oven, jotta Musa sai olla kahden kesken Rivenin kanssa. Musa käveli hitaasti vuoteessa lepäävän Rivenin luokse. Riven lepäsi hiljaa, liikkumattomana ja heikon näköisenä valkoisen peitteen alla. Vaikka häneen oltiinkin laitettu lääkeletku nenän alle ja käteen ja hänen rinnassaan oli jotkin tunnistimet, hän näytti rauhalliselta. Musa tuli hänen sänkynsä viereen ja silitti hänen tuuheaa tukkaansa. Hän muisti kuinka hän oli sitä viimeksi silittänyt maatessaan hänen vierellään yhdessä nukutun yön jälkeen. Kyyneleet alkoivat taas tulla esiin, kun Musa ajatteli sitä hetkeä, kun hän oli aamulla herännyt Rivenin vierestä, saanut nojata hänen vahvaa rintaansa vasten ja silittää kädellään hänen violettia tukkaansa. Musa muisti sen hetken ja tajusi, kuinka paljon hän oli rakastanut Riveniä ja rakasti edelleenkin. Hän todella rakasti, rakasti niin paljon, että sydän tuntui repeävän.
Musa otti Rivenin kasvot käsiensä väliin ja tunsi kuinka kuumat ne olivat. Niiden lämpö lämmitti hänen käsiään eikä hän halunnut irrottaa niistä otettaan. Hän silitti Rivenin toista poskea ja laittoi taas toisen kätensä tämän pään päälle silittäen tämän tukkaa. ”Oih Riven, en tiedä mitä tekisin.” Pienen hiljaisen tauon jälkeen hän jatkoi. ”Olen todella pahoillani Riven. Tiedän, että et varmaankaan kuule minua, mutta minä rakastan sinua. Älä jätä minua, koska en tiedä kuinka selviäisin ilman sinua.” Kyyneleet valuivat Musan poskia pitkin ja hän tunsi, kuinka pieni taakka oli poistunut hänen sydämestään ja ehkä tietoisestikin syrjään työnnetty tunne Riveniä kohtaan oli noussut pintaan.
Musa otti Rivenin liikkumattoman lämpimän käden omiinsa ja piti siitä tiukasti kiinni. Hän laittoi käden omalle poskelleen ja sulki silmänsä tuntien Rivenin kosketuksen, jonka hän oli tuntenut joskus aikaisemmin. Musa avasi silmänsä ja laski Rivenin käden varovasti takaisin hänen kehonsa vierelle. Musan katse kiinnittyi Rivenin kasvoihin ja hänen rauhalliseen hengitykseensä. ”Anna anteeksi Riven,olen niin pahoillani! En halua tämän loppuvan näin, minä tarvitsen sinua enemmän kun osaat kuvitella”, Musa sanoi ja purskahti itkuun. Hän otti uudelleen Rivenin kasvot käsiensä väliin ja sanoi koko sydämmensä voimin: ”Et saa luovuttaa, et saa, koska... minä rakastan sinua niin paljon.” Musa kurottautui lähemmäksi Riveniä, laittoi huulensa Rivenin kuumille huulille ja suuteli tätä. Vaikka suudelmaan ei vastattu, Musa tunsi kuinka elämä eli vielä Rivenissä ja sai siitä itsekkin lisää voimaa. Lopuksi Musa antoi vielä suloisen suudelman Rivenin otsalle. ”Tiedän, että sinäkin muistat meidän yhteiset hetket, etkä saa siksi luovuttaa. Minä luotan sinuun Riven!”
Musa tuli ulos Rivenin huoneesta ja muut havahtuivat hänen tuloonsa. ”Onko kaikki hyvin Musa? Oletko sinä kunnossa?”, kysyi Bloom ja tuli muiden kanssa Musan lähelle. ”Kaikki on hyvin. Minä olen tajunnut olevani Riveniä kohtaan liian etäinen ja yrittänyt jopa vihata häntä. Minä kuitenkin tunnen häntä kohtaan vielä paljon, joten en voi jättää häntä tänne yksin.” ”Mutta Musa, sinun täytyy tulla kotiin nukkumaan, kyllä Riven pärjää”, sanoi Layla. ”Ei! Menkää te vaan, teillä on huomenna töitä ja nyt on jo myöhä.” ”Mutta...”, aloitti Bloom, mutta Musa keskeytti hänet. ”Minä en nyt voi ajatella muuta, kuin että Riven tulee taas kuntoon, enkä siksi tahdo jättää häntä, hän tarvitsee minua. Kyllä minä pärjään”, sanoi Musa jo hymyn häivähdykset kasvoillaan. Muut ymmärsivät, antoivat Musalle halauksen, jotta hän jaksaisi valvoa Rivenin vierellä ja lähtivät kotiin.
Musa meni takaisin Rivenin huoneeseen, sulki oven ja otti tuolin Rivenin sängyn vierelle. Hän istuutui siihen ja katsoi Riveniä, joka makasi edelleen liikkumattomana, mutta rauhallisena, vaikka kuume oli vielä mittauslaitteen mukaan korkea. Musa otti Rivenin kädestä kiinni ja sanoi hänelle: ”Älä huoli Riven, minä olen tässä koko ajan sinun kanssasi.” Musa hymyili ja toivoi, että Riven heräisi mahdollisimman pian. Yön tullen väsymys vei voiton, eikä Musa jaksanut enää valvoa. Hän painoi päänsä Rivenin keholle, eikä päästänyt tämän kädestä irti, vaan piti siitä hellästi kiinni koko yön yli. He nukkuivat pitkästä aikaa yhdessä. Vaikka paikka ei ollut paras mahdollinen, Musa tunsi kuinka onnellinen hän oli olleessaan kahdestaan Rivenin kanssa.
Aamuaurinko paistoi huoneen ikkunasta ja Musa heräsi. Hän oli nukkunut koko yön Rivenin vierellä käsi kädessä. Hän nousi toivoen Rivenin olevan myös hereillä, mutta hänessä ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Musa silitti hänen tukkaansa ja kosketti hänen otsaansa, joka ei tuntunut enää niin kuumalta kuin edellisiltana. Kuume oli siis alkanut laskea ja Musan huulille kohosi pieni ilon hymy. Samassa huoneeseen saapui lääkäri, joka hoiti Riveniä. ”Hei, Musa! Oletko ollut täällä koko yön?”, lääkäri kysyi. Musa nyökkäsi. ”Sinun olisi parasta käydä hakemassa itsellesi jotain syömistä ja juomista,näytät aika voimattomalta.” ”En minä kiitos tarvitse”, Musa sanoi, mutta huomasi lääkärin katsovan häntä vakavissaan. ”Käytävällä on kahviautomaatti, käy sinä siellä sillä välillä kun minä tutkin Rivenin”, lääkäri sanoi. Musa katsoi Riveniin, nyökkäsi lääkärille, sipaisi vielä Rivenin poskea ja lähti ulos huoneesta.
”Kaikki näyttää hyvältä.”, sanoi lääkäri Musan kävellessä takaisin Rivenin huoneeseen. ”Kuume on lähtenyt laskuun, joten suurempaan huolenaiheeseen ei ole syytä, saan lisätietoja heti kun hän vain herää.” Lääkäri lähti huoneesta ja sulki oven mennessään. Musa istuutui tuolille, otti kulauksen kahvia ja laittoi kupin sängyn viereiselle pöydälle. Musa huokaisi syvään. ”Voi Riven!”, hän sanoi ja silitti tämän lämmintä kättä. Musa joi kahviaan ja seurasi poikaystävänsä hengitystä, joka pysyi rauhallisena ja tasaisena. Musa ihmetteli, kuinka Riven ei voinut herätä normaaliin tapaan. Hän näytti niin tavalliselta, aivan kun hän vaan nukkuisi.
Pari tuntia myöhemmin Musa nousi seisomaan ja lähti ovelle päin jaloitellakseen hiukan. Hän oli jo melkein ovella kunnes hän kuuli tutun äänen ja käännähti katsomaan sängyssä makaavaa Riveniä. ”Musa?”, Riven sanoi heikosti ja liikahti. Kyyneleet tulvahtivat sillä hetkellä Musan silmiin, kun hän huomasi Rivenin viimein olevan hereillä. Hän syöksyi takaisin Rivenin luokse ja otti hänen kädestään kiinni. ” Olen tässä Riven.”, Musa sanoi kyyneleitä pidätellen. Riven avasi hitaasti silmänsä ja näki Musan seisovan vierellään. Rivenin huulille muodostui hymy, jota Musa ei ollut nähnyt pitkään aikaan ja hänkin hymyili samalla, kun pienet ilon kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. ”Hei!”, sanoi Riven hymyillen. ”Hei! Voi Riven, olin niin huolissani, älä enää ikinä pelästytä minua näin.”, Musa sanoi ja otti Rivenin kasvot käsiensä väliin ja suuteli tätä. Tällä kertaa suudelmaan vastattiin. Musa tunsi kuinka Rivenin käsi siirtyi hänen poskelleen. Suudelma tuntui hyvin pehmeältä ja Musa tunsi kuinka häntä alkoi heikottaa olleessaan niin pitkään erossa Rivenistä.
Suudelman loputtua Musa nousi pystyyn. Hänen poskellaan oli kyynel, jonka Riven pyyhkäisi pois. Musa tarttui hänen käteensä ja painoi sitä vasten poskeaan. ”Olen pahoillani Musa, annathan anteeksi? En olisi saanut sanoa sinulle niin kuin sanoin. Minä vaan...”, Riven sanoi ja katsoi häntä heikoilla anteeksipyytävillä kasvoillaan. ”Hyss!”, sanoi Musa, laskin Rivenin käden takaisin sängylle ja painoi sormensa Rivenin lämpimille huulille. ”Ei meidän tarvitse puhua tästä nyt. Sinä tarvitset nyt lepoa, joten keskity nyt vain siihen.” Musa hymyili ja silitti Rivenin kasvoja. ”Musa, minä rakastan sinua!” ”Minäkin rakastan sinua Riven! Lepää nyt!” He hymilivät toisilleen ja Riven sulki silmänsä. Musa kosketti hänen tukkaansa, antoi suukon tämän otsalle, istuutui tuolilleen ja piti Rivenin kättä omassaan. Riven puristi sitä heikosti ja Musa vastasi siihen pitämällä tiukemmin kiinni. Musa tunsi olonsa hyvin helpottuneeksi, kun Riven oli viimein herännyt. Hän tunsi itsensä onnelliseksi ollessaan taas Rivenin kanssa.
Viikkoa myöhemmin kaikki ystävykset olivat viettämässä iltaa ravintola-baarissa. Paikka oli taas täynnä, koska Musa oli lavalla esiintymässä paikallisen bändin kanssa. Musiikki oli auttanut häntä jaksamaan Rivenin toipumisen ajan ja olikin vain päivistä kiinni, milloin hän pääsisi pois sairaalasta. Sairauksen oli aiheuttanut tuntematon virus, joka oli nostanut erittäin kovan kuumeen ja vienyt Rivenin voimat moneksi päiväksi. Musa lauloi kappaletta, joka kertoi rakkaimmasta ystävästä. Laulun viimeisen säkeistön aikana Musa huomasi, kun tutun näköinen hahmo ilmestyi ravintola-baariin ja katsoi häneen hymyillen. Musa oli pakahtua ilosta. Riven oli päässyt pois sairaalasta ja tuossa hän seisoi hänen edessään.
Laulun loputtua Musa hyppäsi lavalta alas ja juoksi niin nopeasti kuin pystyi suoraan Rivenin syliin. Kyyneleet olivat taas nousemassa pintaan ja Musan sydän hakkasi rinnassa, kun hän näki poikaystävänsä seisovan omilla jaloillaan hänen edessään. Musa piti Rivenistä kiinni ja halasi häntä painamalla päänsä tämän voimakasta rintaa vasten. Rivenkin otti kiinni Musasta ja halasi tätä pitkästä aikaa. Muut ystävät huomasivat Rivenin ja Musan hellän hetken ja hymyilivät toisilleen iloisesti. ”Annatko sinä minulle anteeksi?”, Riven kysyi katsoen Musaan, joka nosti päätään nähdäkseen Rivenin kasvot. ”Annan, mutta vain sillä ehdolla, että sinä annat minulle.”, vastasi Musa. ”Sovittu!”, vastasi Riven ja hymyili ihaninta hymyään, minkä Musa tiesi. ”Voi Riven!”, Musa huokaisi helpottuneesti. Riven pyyhkäisi hänen poskelleen eksyneen kyyneleen pois ja otti vuorostaan Musan kasvot omien käsiensä väliin ja suuteli tyttöystäväänsä niin kiihkeästi, että Musa tunsi kuinka hänen koko kehoaan kihelmöi Rivenistä huokuva lämpö.
Muut tulivat heidän luokseen ja pojat taputtivat Riveniä olalle merkiksi siitä, että Riven oli selvinnyt sairaudestaan. Kaikki lähtivät takaisin pöytään ja kävellessä Riven kuiskasi Musan korvaan: ”Luulen, että ollessani tajuton, tunsin läsnäolosi ja kuulin, mitä sanoit. Sinä sait minut voittamaan sairauden.” Hän hymyili ja Musa hymyili takaisin. ”Minä rakastan sinua, Musa!” ”Niin minäkin sinua Riven! ...niin minäkin!”
Olisi kiva tietää, mitä piditte tarinastani, joten kommentit ovat tervetulleita. :)
toi on paras tarina mitä oon koskaa lukenu voiks tehä musasta ja rivenistä toisenkin tarinan koska osaa kirjottaa niist tosi hyvi ja nne on mun lemppareita??
Kiitos paljon. Ehkä sitä vois jossain vaiheessa julkaista toisenkin tarinan. Pitää vielä katsella olisiko vielä lisää ihmisiä, jotka pitäisivät niistä. :)
mun kamu tykkäs tästänii voi sanoo sille et kirjottaa tänne et se on hyvä
hyvä tarina teethän jatkoa?
No ihan suoranaista jatkoa mulla ei ole, mutta toinen hieman saman tyyppinen tarina kylläkin. Voin lisätä sen tänne kunhan kerkeän.
kiitti että teet!!