Kävi hassusti ja sisäkissamme tupsautti 6 pentua aivan yllättäin. En tiennyt raskaudesta, sillä luulin että kissani ei ole vielä edes yhtään kiimaa pitänyt. Tarkoitus oli leikkauttaa ekan kiiman jälkeen. Naapurin poikakissa on välillä hoidossa ja siitä varmaan tämä vahinko vaikka mitään paritteluja en kyllä nähnyt. Mun kissa on pitkäkarvainen rotukissa ja naapurin kissa on maatiais kissa. Pennut on suloisia ja madotan ne kunnolla ja ajattelin tarkistaa eläin lääkärissä sydämet ja yleisvoinnin sitten kun ovat 12 viikkoa ja annan ne pois. Nyt on jo tullut muutamia tuttuja jotka on käynyt kylässä, että tahtoisivat kissan pennun ottaa. On vaan tullut mieleen, että jos annan tutuille ilman maksua niin onko noloa lopuilta pyytää hintaa? En halua että ne otetaan huonoon kotiin jossa ei viedä lääkäriin tai ostetaan ruokaa joka voi aiheuttaa esim virtsakiviä. Mikä on sopiva hinta? Voiko vain puoliksi rotu kissan pentujen ostajia vaatia että pitävät yhteyttä?
Paljonko pyytäisin
emon äippä
8252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun mielipiteeni tähän hinta asiaan on sellainen,että maatiais kissanpennuistakin tulisi pientä maksua pyytää, silloin vältyttäisiin ehkä enemmän siltä,että kissanpentu otetaan kesäkissaksi ja syksyn tullen jätetään ulos harhailemaan. Jos vähän joutuisi maksamaan, niin kuinka moni "huvikseen" kissan ottaisi? Kannatan siis sitä,että otat maksun pennuista. Vaikka et tutuilta, niin toisilta sitten. Eihän siitä tarvitse huudella,ettei kaverisi maksanut mitään. :) En usko että pennuista kovin paljoa saa, vaikka pitkäkarvaisia olisivatkin. Pientä ruokinta korvausta.
että aika passeli olisi 80€. Mielessäni mietin, että viisikymppinen on liian vähän ja satanen jo aivan liikaa... 80€ tuntuu jo jossain ja ehkä myös korvaisi sun eläinlääkäri, lääkitykset, mahd. rokotukset ja tietenkin ruokakulut.
Missäs nyt ovat ne, jotka kuuluttavat olevansa valmiit maksamaan huolella kasvatetuista maatiaisista kunnon hinnan?
Kyllä itse oon ainakin valmis maksamaan oikein hyvän hinnan, mikäli on tehty testit, käytetty eläinlääkärillä, rokotettu, madotettu ja hoidettu asianmukaisesti. Eri asia jos mirrit on nyt jossain kylillä paneskelleet ja tupsahtelee pentuja jotka tungetaan ties minne ja pyydetään ties mitä hintaa.
Kyllä oon toisesta maatuskastani satasen maksanut, ja oli hyvin hoidettu. Toinen tuli jostain maatilalta, ilmaiseksi ja oli sairas jo valmiiksi joten ei sitten loppupeliksi ilmainen ollutkaan kun eläinlääkärikuluista yms. tulikin mukava summa maksettavaksi. Kumpikin yhtä rakkaita.
Tutut ovat eri asia, mutta minusta hyvin pidetyistä pennuista saa ja pitääkin pyytää jotakin. N.80e kuulostaa ihan oikeudenmukaiselta, varsinkin kun on laadukkaasti ruokitut, madotetut ja eläinlääkärin tarkistamat pennut kyseessä.
Sitä paitsi yhden pennunetsintäruljanssin läpikäyneenä (ja toinen alkamassa, kun neidille pitäisi saada kaveri) tuo kuulostaa ihan ”unelmadiililtä”. Hyvin pidettyjä maatiaispentuja on yllättävän vaikea löytää, paljon yleisempiä ovat ladossa kasvaneet /huonosti ruokitut/madottamattomat pennut. Tai sitten se, ettei pentuja haluta pitää emonsa tykönä luovutusikäiseksi asti, vaan halutaan niistä vain mahdollisimman nopeasti eroon. Uskoisin, että ”tositarkoituksella” liikkeellä oleva ja kissan hyvinvoinnin päälle ymmärtävä maksaa ihan mielellään siitä, että tietää uuden perheenjäsenen elämän ensi viikkojen sujuneen turvallisessa ja kaikin puolin hyvässä ympäristössä.
Yhteydenpito esim. sähköpostitse kai kuuluu ihan asiaan, ei minusta ole mikään vaatimus vaan pikemminkin itsestäänselvyys. Vai minkä tyyppistä yhteydenpitoa tarkoitat?
Mitähän luovutusikää mahdat tarkoittaa, sillä maatiaisilla ei ole mitään yleistä luovutusikää?
ihan samalla lailla ne maatiaiskissanpennutkin tarvitsevat äitiään sen saman ajan kuin rotukissatkin. Onko se suositus nyt että ei ainakaan alle 12 viikkoisena,mutta ehkä olisi hyvä odottaa ainakin se 15-16 viikkoa että varmasti tulevat omillaan toimeen jotenkin jo eikä tule mamia niin hirmuisen kova ikävä... huh joskus kun minua ei vielä ollutkaan meidän perhe otti kissa-vauvan jonka ikää ei tiedetty, ilmeisesti oli liian nuori kun ei osannut syödä :( siitä tuli hankaluuksia. Muutenkin vastustuskyky heikko ja voimat vähissä.
erittäin pieni pentu kun ei syödä osannut. Kyllä sen 2 viikkoisen erottaa esimerkiksi 6 viikkoisesta, se 2 viikkoinen kun ei vielä osaa syödä, eikä edes kunnolla kävellä. Kuka nyt NIIN pienen menisi edes typeryyksissään ottamaan??
Minun kissani pentu on nyt 4 viikkoinen ja pärjäisi ilman emoaan, syö ihan itse ja on sisäsiisti. Nukkuvat emon kanssa eri paikoissa ja pentu leikkii itsenäisesti ja on oppinut ihan itse ainokaisena saalistusleikit yms. Tämä pentu kuitenkin pyörii tässä 10 viikkoiseksi asti tai jos hyvä koti on luovutusiästä kiinni niin olkoon sitten vaikka 12 viikkoa. Tosiasia kun on että 8 viikkoa on ollut aina kaikinpuolin sopiva luovutusikä, hyvissä oloissa kasvaneet pennut ovat saaneet mahdollisuuden oppia sisäsiisteyden ruokailutavat sekä sen tärkeimmän - ihmisiin sosiaalistumisen.
Jos pentu menee kotiin, jossa on toinen kissa kaverina saa sen mukaansa 9 viikkoisena. Tämä ihan vain siksi, että tahdon pennulla olevan seuraa - joten jos kaveria ei ole, ei pentu lähde ennen 10 viikkoa.
Minkäänlaista tietoa ei ole kissanpennun "oikeasta" tai väärästä luovutusiästä. Mutta satoja kissanpentuja nähneenä ja 6 päivän - 4 viikon ikäisiä orpoja kasvattaessani olen nähnyt kissan kehityksen täysin ilman emoa, ja koska nämä kissat ovat itselle jääneet, on saanut todistaa myös että täysin terveitä ja kaikinpuolin fiksuja niistä on tullut. Huonoista oloista tullut 12 viikkoinen sensijaan sai lähtöpassit hyökättyään parivuotiaana aikuisen miehen, sekä 3 vuotiaan lapsen kimppuun. Kaikki on kiinni kissan kasvatusympäristöstä, käsittelystä, sosiaalistamisesta hyvin pienestä asti sekä kissan omasta luonteesta.