Meillä on sellainen tilanne, että minun isoisoisäni omisti ilmeisesti joskus pienen tilan jossakin maaseudulla. Hänen kuoltuaan puolet siitä periytyi hänen lapsilleen, joita oli useita mm. oma isoisäni. Isoisäni äidin kuoleman jälkeen en tiedä, mitä tapahtui hänen puolelleen. Isoisäni kuoleman jälkeen puolet tästä kuolinpesän osuudesta kai periytyi isälleni, joka on ainoa lapsi ja puolet jäi isoäidilleni. Isäni kuoleman jälkeen puolet isäni osuudesta periytyi minulle ja puolet tuli äidilleni. Siis nyt isoäitini ja isäni kuolinpesä (eli siis minä ja äitini) olemme kai osakkaita isoisoisäni kuolinpesässä isoisäni kuolinpesän kautta. Kumpaakaan ei ole koskaan jaettu tietääkseni. Isoisoisälläni oli useita lapsia, joten nämä osuudet ovat sitten kai periytyneet eteenpäin, mutta meillä ei ole käsitystä, ketkä kaikki tähän joukkoon kuuluvat.
Tähän tilaan ei ole koskaan tietojeni mukaan tehnyt lainhuudatusta kenellekään, ja minulle on kerrottu, että tästä syystä maalle ei saa rakentaa mitään. Maapala on myös pieni ja sillä ei ole mitään erikoista arvoa. Maalla on ollut joskus hirsirakennus, mutta tuntematon henkilö on käynyt poistamassa kaikki hirret eli siis purkamassa rakennuksen joskus kauan sitten. Kukaan ei tietääkseni tiedä, kuka tämän on tehnyt. Verottaja lähetteli maasta ilmeisesti jotain lappuja aikaisemmin, joita isoisäni maksoi, mutta hänen kuolemansa jälkeen emme ole olleet verottajan kanssa tekemisissä, koska emme halunneet olla asian kanssa tekemisissä eikä se mielestämme kuulunut meille. En tiedä kuka, jos kukaan, kyseisestä maasta on sitten verottajalle jotain maksanut.
Itseäni kiinnostaisi kovasti tietää, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä. Minulla ei ole mitään kiinnostusta kyseiseen maapalaan, mutta en tiedä miten lain mukaan asia menee. En myöskään tiedä, missä rekistereissä asiasta on jotain, jos missään. Jos tämä periytyy mahdollisesti tulevaisuudessa mahdollisille omille lapsilleni, on näitä asiaan liittyvä henkilöitä jossain vaiheessa varmaan useita kymmeniä ja en tiedä miten sen sitten voi edes selvittää.
Tähän tilaan ei ole koskaan tietojeni mukaan tehnyt lainhuudatusta kenellekään, ja minulle on kerrottu, että tästä syystä maalle ei saa rakentaa mitään. Maapala on myös pieni ja sillä ei ole mitään erikoista arvoa. Maalla on ollut joskus hirsirakennus, mutta tuntematon henkilö on käynyt poistamassa kaikki hirret eli siis purkamassa rakennuksen joskus kauan sitten. Kukaan ei tietääkseni tiedä, kuka tämän on tehnyt. Verottaja lähetteli maasta ilmeisesti jotain lappuja aikaisemmin, joita isoisäni maksoi, mutta hänen kuolemansa jälkeen emme ole olleet verottajan kanssa tekemisissä, koska emme halunneet olla asian kanssa tekemisissä eikä se mielestämme kuulunut meille. En tiedä kuka, jos kukaan, kyseisestä maasta on sitten verottajalle jotain maksanut.
Itseäni kiinnostaisi kovasti tietää, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä. Minulla ei ole mitään kiinnostusta kyseiseen maapalaan, mutta en tiedä miten lain mukaan asia menee. En myöskään tiedä, missä rekistereissä asiasta on jotain, jos missään. Jos tämä periytyy mahdollisesti tulevaisuudessa mahdollisille omille lapsilleni, on näitä asiaan liittyvä henkilöitä jossain vaiheessa varmaan useita kymmeniä ja en tiedä miten sen sitten voi edes selvittää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Puolisot ei nimittäin peri mitään jos on rintaperillisiä, ja harvoi heille juuri tasan puolta menisi tasinkonakaan.
Joskus 1930-lukua aiemmin oli voimassa ns. vanha perintökaari missä lapset perivät kaiken. Yksityiskohtia en tiedä.
Kai nuo sukulaisuussuhteet kirkonkirjoista selviävät, ei edes maksa paljon.
Koska tarkemmin laki muuttui sellaiseksi että rintaperilliset perii puolet ja leski saa pitää toisen puolen?
Ei koskaan.
Vain lapset perivät, ei leski.
Eihän lain voimaantuloa kysynyt lesken perimisestä maininnut. Kyllä leski saa pitää puolisoiden avio-oikeuden alaisesta varallisuudesta vähintään puolet.
No käy nyt ensiksi vaikka maanmittaustoimistossa ja selvitä kenellä tuohon maahan on lainhuuto. Sen perusteella voit sitten alkaa selvittelemään vanhoja perukirjoja ja tekemään sukuselvitystä - kyllä se tilanne sillä selkiytyy.
Komppaan 12456 viestiä totean lisäyksenä, että ositusta tehtäessä on erotettava aviovarallisuudesta sellainen omaisuus, joka on ollut heidän omaansa.
Tähän kuuluu mm. maaomaisuus, jossa on vain toiselle myönnetty lainhuuto, jos muuta ei ole sovittu. Varsin yleinen harhaluulo on, että kuolinpesän varallisuudesta puolet kuuluisi leskelle. Tätä käsitystä viljelevät erityisesti naispuoliset AA:t.