Ensin vuosi yrittämistä luomuna, sitten 6 kk Clomeilla, kolme kiertoa Puregonilla ja nyt kolmas inssi, aina negaa. Hillitön määrä vaivaa ja rahaa mennyt, aina odottaa ja toivoa ja aina pettyä. Yhä enemmän tietoisena siitä, että emme ehkä koskaan saa sitä lasta. Miten tätä voi jaksaa?
Miten jaksaa hoitoja?
Desperate housewife
12670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
IVF:llä on paljon suurempi todennäköisyys onnistua. Inssit on melko turhia monille. Meille sanottiin että jotain 10% luokkaa todennäköisyys per inssi... Kun sukusolut saadaan maljalle ja hedelmöittymään, siinä näkee että toimiiko homma vai ei. Sitten ei olekaan muuta ongelmaa enää kuin vain saada alkio kiinnittymään. Hyvä muistaa, että n. 80% lapsettomuushoitoihin hakeutuneista kuitenkin saa lapsen! tsemppiä!
entäs kun niistäkin tulee vaan pelkkää negaa... ja pakkaseen ei jää mitään. Yks surkee siirto ja koko paska taas alusta. Kun ei tartu niin ei. Koita siinä sit jaksaa kun ei pahemmin vaihtoehtojakaan oo. Nää hoidot on ihan ylihehkutettuja. Ei ne mitään vauva-automaatteja nekään oo.
... te vasta olette. Siis inssithän kokeillaan ensin melkein kaikkien kohdalla, joillain ne tuottaa tulosta, toisilla ei. Kaipa hoitoja jaksaa, kun jaksaa pitää toivoa yllä. Tosiaan, kuten toinenkin tuossa kirjoitti, 80 % hoitoon hakeutuneista ennen pitkää saa hoitojen avulla lapsen. Minä sain omani kolmen inssin ja kolmen IVF:n jälkeen. Kaiken kaikkiaan viides alkionsiirto toi sen kauan kaivatun lapsen. Ja rahaa siihen meni n. 7000 euroa. Ei saa menettää toivoa ...
Alkutaipaleella, vaikka lasta yritetty tuloksetta yli kaksi vuotta:(
Kai se 80% on kokonaistodenäköisyys eli siihen sisältyy nekin, joilla on tärpännyt jo clomit, puregonilla tai puregon+inssillä. Nyt kun nuo on läpikäyty tuloksetta, lienee meidän mahdollisuus jäädä lapsettomiksi jo oleellisesti suurempi kuin 20%.
No, prosenteista viis, ongelma on jaksaminen, että miten sitä toivoa pitää yllä. Ja itse olen saanut sivuvaikutuksia jo noista lääkkeistä, mm. Puregonpistosten aikaan en jostakin syystä nuku. Lugesteronista tulee itkeskelyä, yöhikoilua ja heräämisiä jne. Mitenköhän ivf:t menee...Silti pahinta on se toivominen ja pettyminen.
Meillä meni viisi vuotta plussan saamiseksi testitikkuun! Joten älä vielä lannistu. Hommaan tulee ihan uusi kipinä ja toivo kun aloitatte kunnon hoidot (IVF, ICSI). Niillä mekin lopulta onnistuttiin. Näin jälkeenpäin ajatellen hoitoja läpi käydessä aika meni nopeasti. Siellä kun elettiin kalenterin kanssa viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen. Toki väliin mahtuu piinaavaa odottamista, toivoa ja useita pettymyksiäkin, sille ei voi mitään.
Tiedän kuinka masentavaa jatkuva pettyminen on. Lapsettomuus hallitsee koko elämää, vaikka yrittäisi muistaa että se on vain yksi osa. Hoitoihin on pakko keskittyä täysillä, joten asian unohtaminen ei onnistu mitenkään. Itsestäni tuntuu nyt jälkeenpäin, että jos lapsi olisi tullut heti ensimmäisellä IVF-hoidolla, en olisi kokenut hoitoa mitenkään kovin rankkana. Ja ylipäätäänkin kaikki fyysiset toimenpiteet ja kivut nyt olivat pikkuseikkoja. Vasta sitten, kun pettymyksiä alkoi tulemaan kerta toisensa jälkeen ja mieleen hiipi ajatus, että me ei ehkä ikinä onnistutakaan, alkoivat hoidot olemaan raskaita. Muistakaa tukea toisianne. Älkää etsikö syyllistä toisistanne siihen miksi olette joutuneet hoitoihin. Hoidot ovat henkisesti rankkoja ja kun toinen romahtaa, täytyy toisen tukea toista. Näillä eväillä me mentiin ja hengissä selvittiin. Ja kyllä kannatti jokainen tuska käydä läpi, niin hienolta tuntui saada vihdoin syliin oma lapsi. Toivon teille jaksamista ja roppakaupalla myös hyvää onnea, sitäkin tulette tarvitsemaan! Rohkeasti eteenpäin vain!
Jokaisen täytyy itse löytää ne selviytymiskeinonsa ja eri ihmisille ne ovat vähän erillaisia.Itse suosittelisin juttelua esim. kunnan tai kaupungin psykologin kanssa.Jos sinulla on ammattikuuntelija jolle jakaa kokemuksia, niin parisuhde ei rasitu niin paljon, eikä tarvitse yhtään miettiä että jaksaako kuuntelija tukea sinua vai ei.Vertaistuki ja esim.ryhmät jossa voi luottamuksellisesti keskustella aiheesta auttavat myös monia.Kannattaa ehdottomasti huomioida kunnolla tuo oma psyykkinen jaksamisensa, koska lapsettomuushoidoissa sitä tosiaan koetellaan.On myös tulevaa raskautta ja lasta ajatellen hyvä käydä asia perusteellisesti läpi, tällöin lapsettomuus ongelma vähemmän rasittaa myöhemminkään.
sitä akupunktiota lapsettomuuden hoitoon, tulee halvemmaksi, ei stressaa niin paljon etkä saa sitä runsasta sivuoireiden määrää joka hormoneista tulee niinkuin täälläkin suurin osa kertoo. Se on sitä luomua parhaasta päästä. Raskaaksi voi tulla niilläkin hoidoilla, ei se mitään hömppää ole jos saat koulutetulta ja kokeneelta hoitoa.
t. kokemusta on
Suututtaa tällaiset viestit tällä palstalla. Ellei spermassa ole siittiöitä, siinä ei paljoa akupunktiot auta. Tai jos alkiot ovat huonoja eivätkä jatka kehittymistään hedelmöittymisen jälkeen. Tai oikeastaan mikä tahansa muu syy lapsettomuuteen. On täysin sattumaa, että olet sattunut tulemaan raskaaksi akupunktion jälkeen. Hoitomuoto se ei missään nimessä ole lapsettomuuteen. Ja tämä on fakta.
Ei oikein jaksakaan. Just Clomifen satsi, ultra, yksi kypsyvä rakkula, irroitus Pregnyl-piikillä. Ja menkat tietysti kun kello, ei taaskaan tärpänny. Koko roska taas alusta ja loputtomiin ei voi jatkaa...
ihminen on siitä jännä otus,että kaikki mikä ei tapa,vahvistaa.ja se mitä toiset pitää mahdottomana,saa itsensä yrittämään entistä kovemmin.
kyllä sitä jaksaa.kun palkinto tuhisee pinnasängyssä,miettii miten VÄHÄN se vaati kuitenkin ponnisteluja.. sillä jälkeenpäin sen tajuaa,meillä on kuitenkin annettu mahdollisuus.
Voittajan on helppo hymyillä. Helppoa se olisi jaksaa, jos siitä olisi joku varmuus että lopulta tulosta tulee. Mutta kun olikohan se n. 20% jää kaikista hoidoista huolimatta lapsettomiksi. Sitä kun on vuosia juossut hoidoissa, kärsinyt sivuvaikutukset ja laittanut useita tonneja rahaa, niin kyllä siinä oikeasti jaksaminen ja toivon ylläpitäminen on... no, haasteellista.
Haasteellista tosiaan. Takana 4 inssiä, 1 tuoresiirto, 8 pakkasalkion siirtoa, ei tulosta. Rahaa mennyt kohta varmaan kymppitonnin verran. Seuraavasta kierrosta pitäisi taas aloittaa sama rumba ja mietin missä vaiheessa olisi paras vain luovuttaa. :(