kohteliasiuus

Hyvä muistaa, että turistialueen basaari on kaikkea muuta kuin edustavaa Turkkia. Kaupankäynti on kaupankäyntiä, mutta Turkissa edelleen pahimmillaankin siedettävää verrattuna vaikka Egyptiin.
Oikeat turkkilaiset ovat äärimmäisen kohteliaita. Hyvät käytöstavat ovat kunniassa, siis sellaiset, joista nykysuominuori ei ole kuullutkaan. Kuten vaikkapa se, että bussissa annetaan paikka vanhemmalle tai naisille tai se, että toisten annetaan olla rauhassa (esim. toista sukupuolta olevan kanssa ei tungeta samaan hissiin) eikä muutenkaan puhutella. Tuijottelusta puhumattakaan. Tottakai sekin vaikuttaa, että alkoholia ei yleensä käytetä, kummastipa vaan tavat siistiytyvät jo sillä.
Basaareissa leikitään kauppaa ja siinä ovat omat sääntönsä, jotka on hyvä tuntea. Kuten välimeren maissa ja Afrikassa yleensä, hinnat vaihtelevat ostajan maksukyvyn mukaan (perustuu islamilaiseen ajatteluun, jonka mukaan varakkaimpien velvollisuus on maksaa enemmän ja antaa myös almuja köyhemmille). Se ei ole huijausta. Tinkiminen kuuluu asiaan. Se tarkoittaa sitä, että kumpikin ilmoittaa vuorotellen hinnan, johon sitoutuu. Hintoja ei kannata heitellä miten sattuu, vaan samalla sitoudut ostamaa tuotteen, mikäli myyjä hyväksyy hintasi. Näin voit tehdä hyviä tai huonoja kauppoja. Se riippuu itsestäsi ja myyjän mielentilasta tai kaupantekohetkestä. Alanyassa ja muissakin turistikohteissa on nykyään myös kauppoja, joissa on kiinteät hinnat. Jos et välitä tinkimisestä, mene niihin.
Myös turistin odotetaan noudattavan tapoja. Uimarannalla ei esiinnytä yläosattomissa eikä kadulla paljastavissa vaatteissa. Normaalit paidat ja sortsit sopivat, tottakai.