Avioehdon allekirjoitin ennen naimisiinmenoa ja ymmärrän että tila avioerossa on miehen. En koskaan ole sitä ajatellutkaan omanani vaikka siellä kovasti töitä tilan eteen teenkin ja hyvällä menestyksellä. Keskituotos on noussut ja eläimet voivat hyvin. Taloudellinen tilanne on hyvä maidon huonosta hinnasta huolimatta. Mietityttää vain nyt se, että mitäs sitä tässä nyt oikeen sitten tienaa muuta kuin katon päänsä päälle, lämpimän ruuan ja "työpaikan". Eikös yhteinen tulo ole yhteistä. Eli tulot pitäis kuitenkin mennä jotenkin niin, että mäkin loogisesti tienaisin tässä jotain. Jos ostetaan uusi kylvökone. Niin eikös siihen käytetä munkin rahoja jos esim. tienaan vuodessa 40% ja mies 60% tulosta. Tai jos rakennetaan kesämökki niin onkos siitä munkin joku osa. Vai mihin ne mun tienaamat rahat nyt oikein menee? Empä hääviin rahoja ole mihinkään käyttänyt. Hoidan navettatöiden lisäksi vielä paperihommatkin ja kodinhoidon. Oon miettinyt takaisin omaan työhön palaamista, kun tekis mieli ostaa esim. oma auto ja alkaa vaikka säästämään. Mistä sitä tietää mihinkä tässä joutuu jos mies vaikka kuolee yllättäen? Miten sitten avioerossa otetaan huomioon se, että avioliiton aikana ostetut koneet on munkin omaisuutta ja velkaakin olen tässä sivussa onnistunut lyhentämään.
Tilan tulot
tyhmäemäntä
20654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
alkaa ymmärtämään että nainen on muutakin kuin työorja 24/7!
kun avioituu maanviljelijän kanssa. Sun olis pitänyt vaatia rahapalkkaa itsellesi, kun teet työtä tilan hyväksi. Näin minä ajattelen. Itse olen ollut naimisissa 22 vuotta viljelijän kanssa, joka omistaa tilan 100 %:sesti. Meillä ei ole avioehtoa eikä ole vaadittukaan. Kun tähän tulin oli selvää että teen työtä tilan eteen, joka jää sitten aikanaan perillisille. Meillä on ollut sopuisaa rahankäyttö ja sananvaltaa on mullakin siihen mihin raha laitetaan. Mikä on tärkeintä ja mikä tulee sitten. Koska rahat on aina tiukilla on sitten omista tarpeista tingitty puolin ja toisin. Tärkeintä on koti ja lasten hyvinvointi. Kai teillä on verotulot jaettu edes tasan? Ja Myel-tulot? Että aikanaan saat eläkettä!
Enpä ymmärrä avioehtoa, jos tilalla yritetään ja työskennellään yhdessä. Tai jotenkin olisi mietittävä taloudelliset seikat - myös sen varalta, että toinen kuolee tai ollaan eron edessä. Kaikkihan on hyvin - niinkauan kun kaikki on hyvin.
Menimme naimisiin yli 20 v sitten ja pian sen jälkeen tehtiin sukupolvenvaihdos. Oli itsestään selvää, että ostimme tilan yhdessä, koska tilan oli tarkoitus olla molempien työpaikka. Näin on ollutkin ja velat ja omaisuus ja tulot ovat yhteisiä. Demokratia toimii.
Jos tila olisi vain miehen yritys ja työ ja oma urani olisi toisaalla, niin siinä tapauksessa ymmärtäisin avioehdon.
Tiloja ja tilanteita on hyvin monenlaisia. Yksi järjestely toimii yhdellä ja toinen taas toisella. Aloittajan tapauksessa olisin kyllä huolissani jonkin verran. En povaa eroa, mutta mahdotontahan se ei ole. Lähteekö emäntä silloin tyhjin käsin kahta kättä heilutellen? Onko hänellä muuta kuin täysihoito, joka on syöty ja kulutettu? Onko vuosien työpanoksesta yhtään säästöjä tai omaisuutta? Onko kaikki isännän anteliaisuuden tai armottomuuden varassa? Yleensä erotilanteessa jompi kumpi tai molemmat ovat loukattuja. Voi olla vaikeaa päästä sopuisaan ratkaisuun, vaikka nyt kun kaikki on hyvin, voi tuntua, että kyllähän sitä sitten asioista saadaan sovittua.
Isäntänä pidän huolen että tilalla on AINA puolmiljoonaa velkaa. Ei tarvitse pelätä emännän rahastusta mahdollisen eron sattuessa.Annetaan velkalappu lähtiessä mukaan, tai niin että velka ja talo jää isännälle.
Emäntä lähtee jos lähtee tyhjin käsin.
Niin - voihan sitä elämää noinkin elää. Mutta arvaa mitä, parempaakin elämää on olemassa. Sellaista, missä kunnioitetaan toista.
On sulla osuus avioliiton aikana kertyneeseen omaisuuteen, avioehto koskee vain sitä tilaa, jonka miehesi omisti ennen avioliittoa.
Mikäli velkaa ei ole kovin paljoa, niin joutuu se sulle osuutesi maksamaan, jos sitä vaadit.
se menee kuten yllä kerrottu...avioliiton aikana kertyneen varallisuuden omistatte yhdessä..
Outoa ettei sinulla ole omaa autoa, omiin menoihisi...kiireesti hankkimaan.
Millä tuo hyvä taloudellinen tilanne ,jos maidolla ei ole kunnon hintaa..miehen pääomatulotko ..
maajussin kanssa naimisiin , eikä ole avioehtoa, niin esim avioerossa tilan markkinaarvo miinus mahdolliset velat , niin jäävästä omaisuudesta omistat puolet, samoin on oman omaisuutes kanssa
tuttava pariskunta erosi,olivat avoliitossa ja ikänsä olivat hoitaneet lypsykarjatilaa.Mies joutui maksamaan parisataatonttua palkkoja exälle.Tässä tapauksessa aivan kaikki oli miehen nimissä.Asiasta kävivät oikeutta parivuotta.
Olen kunnantyöntekijä. Palkka menee täysin elämiseen. Lapsiin, kotiin ja itseeni. Säästöjä ei kerry. Asun vuokralla, vaatimattomasti. Kun kuolen, ei paljoa jää omaisuutta jaettavaksi.
Miksi maaseudulla olisi toisin??? Tarvitsetko maallista mammonaa ja haluat kerätä runsaasti omaisuutta ennen kuolemaa??? Olet vain yksi osanen elämänketjussa, joka maatilojen kohdalla pelkistyy. Lapsille sinä parempaa tulevaisuutta rakennat.
Nostin sitten kissan pöydälle ja kysyin, että mitenkäs nämä asiat nyt meneekään ja sain ihan kunnon vastaukset mieheltä. Tilillä oleva raha on minunkin käytettävissä, mut ihmeitä sillä ei pysty ostamaan ja säästöönkin saan siitä laitella, kun tilillä on enemmän rahaa. Omalla työlläni olen vaikuttanut tuolla navetan puolella siihen, että maito menee tankkii eikä viemäriin. Viime vuonna antibioottihoitoja lehmillä (38) oli vain 3. Joten hattua nostan itselleni siinä minkä työn olen siellä tehnyt (lypsyjärjestys, hygienia, lehmien kohtelu, käynnit navetassa). Ja kaiken lisäksi rakastan vielä tuota työtä ja eläinten hyvinvointi menee omanikin edelle. Ja omista menoista tinkinyt, jotta olis sitä rahaa maksella niitä maatilan kuluja, uusia koneita ja muita investointeja. Hyvin ollaan pärjätty. Eipä ajaella uudella autolla/traktorilla tai käydä ulkomailla eikä muutenkaan reissata ympäri suomea. Toivon kyllä, että maidon hinta nousisi ja sitä mukaan olis sitä rahaa muuhunkin, kuin peruselämiseen.
Niin mä sen olen ajatellut että tässä olis yhteinen työ ja sen hedelmät, joista yhdessä nauttia. Lapsia jos niitä siunaantuu, niin toivon mukaan ei tarttis lehmillä elättää itseään vaan saisivat tehdä sitten mitä haluavat. Mut lehmiä pidetään niin kauan kun kannattaa ainkin sen aikaa kun saadaan miehen velat maksettua pois (eikä sitä oo paljoa). Sitähän mäkin tässä työllläni teen. Mahdollistan noiden lehmien pidon ja sitä kautta paremman tulon!
Sama se mihin mä siltä tililtä säästän ne muutamat eurot. Lapsille nekin rahat sitten menee varmaan loppupelissä. Mut pahan päivän varalle tässä ajattelen, että jos vaikka ukko kuoleekin. Eihän mulla oo mitään. Tyhjän päälle sitä sitten jää, kun tila menee miehen sisarelle (jos ei lapsia oo meillä). Enkä tiedä miten sitten tuo avioliiton aikana hommattu omaisuus. Kuka sen sit sanoo miten se menee jos tässä on monta samaan soppaan laittamassa lusikoita niin ku yleensä on.
Ei tästä hirveitä pysty säästämään, kun on koko ajan noita tonnin laskuja tuossa pinkassa. Mut kahden ihmisen tästä pitäis pystyä elämään. Kahden työ ja yhden palkka tällähetkellä.
keskeinen testamentti ,toisen kuoltua toinen perii kaiken ...sitten ei ole sopassa kuin yks lusikka
Käsitin ettet ole avioerolla rikastumassa
Mitä järkeä tossa on ????
Mikäli avioparilla on lapsia, niin tila jää tietenkin niille.
Mikäli ei ole, niin perintö kuuluu niille, jotka on sukulaisia ( testamentilla voi rajata ylimääräisiä ulos ), hallintaoikeus puolisolle esim. loppuelämän ajaksi, mutta ei sen tilan kuulu siirtyä toiseen sukuun, siinähän kävisi silloin niin.
voi tilaa vaikka myydä, hitonko väliä sillä on mihin sukuun... en ymmärrä.. kai vanhemmat voi itse päättää tilastaan, ihan itse... siis ihan keskenään
mitä se ukin veljen lapsen lapsille kuuluu, mitä ikänsä tilalla töitä tehnyt ,puolisoltaan osuuden perityt tilallaan tekee.
Mun pikkuserkut autovarkaita ja huumekauppiaita ( tosin jo rikoksista vankilassa istunu) korviaan myöten yhteiskunnalle veloissa , ikinä en niille tilaani antais ....
Mikä ihmeen ukki ????
Mielestäni on omia vanhempia kohtaan kohtuullista, kun saa tilan käytännössä kiittämällä ja pikkurahalla, että jos sitten ei lapsia tule, niin tila jää niille vanhempien mille lapsille, vaimolle eli leskellä tietenkin oma osuus.
Miten niin tilan saa "kiittämällä ja pikkurahalla"? Suurin osa tiloista on varmaan vaihtanut omistajaa edelleenkin aikana, jossa muut sisarukset sai puhdasta rahaa sisarosuuksina (tuskin edes kiittäneet) ja jatkaja otti niin tilaa kuin sisarosuuksiakin varten velkaa 20 vuodeksi. Ainakin näin meidän viljelijäikäpolvemme tuki. sisarukset pystyi kevyesti esim ostamaan hyvän auton tai metsäpalstan sillä rahalla, vaikka olisi lähteneet tilalta jo vaikka kymmenen vuotta ennemmin, ja kenties sillä välilläkin saaneet vanhemmiltaan rahaa; silti jatkaja maksoi heidät ulos tilakaupassa.
Muuten olen kyllä normaalin perimysjärjestyksen kannalla, ja keskinäinen testamentti takaa puolison aseman akillisissä kuolemantapauksissa. Samoin jos on alaikäisiä lapsia on tilan hoito helpompaa heidän täysi-ikäisyyteensä asti.
Kannattaa muistaa tämäkin tilanne:
Jos avioehto rajaa tilan miehelle, huolehtikaa siitä, että arki toimii. Mies huolehtii esim. sukupolvenvaihdoksesta koituvasta lainasta yksin ja osallistuu myös 50% osuudellaan arkeen. Älkää maksako senttiäkään ylimääräistä arkenne rahoittamiseen, vaikka mies kuinka valittaisi spv-lainan tulevan kalliiksi.
Älkää rahoittako jotain sellaista, mikä ei ole teidän omaanne! Mies joutuu osallistumaan tuolloin 1,5-kertaisesti, mutta elämä on.
Noin varmistetaan, että arki ei varmasti toimi. Eikös avioehto ole eron varalta, mitä se sillon haittaa, jos liitto onja pysyy?
millään tilalla puolison palkkatuloilla Spv - lainoja hoidella.......tilan tuotolla ne maksetaan omisti tilan kumpi hyvänsä