miks tätä tuskaa pitäs kestää. en voi kumminkaan enää seurustella, en voi muita ees miettiä. en saa muihin ees kontaktia, masentaa niin. miks tääl paskas maailmas pitäs kärsii! kaikki puhuu paskaa eikä kehenkään voi luottaa. miks en vois tehä " sitä "! mut kiitän ankilooppia hyväst seurasta ja toivonkin hänelle hyvää jatkoa. jos anki lpr:sta lukee tän ni toivon siulle kaikkea hyvää. tavataan seuraavas elämäs!
miks tätä pitäs kestää!!!!!
Remolux
5936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
elämä on kuitenkin kallisarvoinen asia.
Tiedän kokemuksesta miltä sinusta voi nyt tuntua muista että et ole yksin.
Minä jouduin hakemaan apua lääkäristä.
Luojan kiitos sain apua .. ja jaksoin eteenpäin. Onnekseni en sortunut juomaan tai tekemään mitään itselleni..Taival on raskas mutta päätin että elämän on jatkuttava.
Jos olet töissä mene työpaikkasi lääkäriin (muista että heillä on vaitiolovelvollisuus)tai jos et halua hakeudu terv.as. tai yksityiselle.
Älä katoa mihinkään syövereihin.
Et ole yksin.
Ymmärrän tavallaan mitä tunnet ja mielessä on käynyt samat ajatukset pariinkin otteeseen. Olen välillä tosi masentunut ja yksinäinen. Olen kohta kolmekymppinen ja en ole vielä seurustellut, eikä mulla ole ollut koskaan tyttöystävää. Välillä sattuu todella paljon kun joutuu yksikseen kävelemään ja elelemään. Olen ihan normaali suomalainen mies, mutta naiset eivät vain ota millään kiinnostuakseen kun olen liian kiltti.
Yritä jaksella vaikka vaikealta tuntuu. Olen hengessä mukana.
Minustakin tuntuu siltä,,,mutta yritän kestää.
Tuska tuntuu kun se on niin lähellä viellä,uskon ihmisiin kuitenkin !!Usko sinäkin ,,,
Olet vielä nuori ja sinulla on paljon näkemistä ja kokemista edessä. Varmasti on myös läheisiä ja ystäviä, jotka välittää. Sitä on nyt vaan sokea kaikelle muulle, kuin sille omalle tuskalleen. Eikä sitä välttämättä edes halua tai uskallakka nähdä.. Se on vaan mentävä päivä kerrallaan ja tehtävä yksi asia kerrallaan pois jaloista, yritettävä saada huonoja asioita hiukan pois mielestä. Yritettävä nauttia, siitä mitä meillä on ja mitä meille on annettu.. Tehtyähän ei saa tekemättämäksi ja eilinen ei palaa.. (klisee, mutta niin se on). Voimme olla ja tehdä täällä niin, että esmes mummomme olisi meistä ylpeitä :) Kyllä se siitä, tsemppiä ja auringonpaistetta..
Ihmissuhteet ovat varmaan kaikkein vaikeinta elämässä, koska on niin haavoittuvainen ja joutuu avaamaan sielunsa ainakin rehellisessä suhteessa.
Sitten voi, ja usein käy, että sattuu ja kovaa.
Oppi on kuitenkin arvokas ja auttaa jatkossa löytämään parempaa. Voi kuullostaa viisastelulta mutta ilman sitä tuskan oppia ei etene omassa kehityksessään. Voimia sinulle Remolux, parempaa on sinulle luvassa....aivan varmasti.