kihloissa, mutta ei naimisiin

Sanoin aina hänelle että jahka menemme kihloihin, haluan myös määrätä samaan aikaan myös hääpäivän. ei näitä nykyaikaisia ikuisia kihlauksia jotka eivät johda mihinkään. no se ilmeisesti unohtui, ja hän sanoi että haluaa olla kihloissa nyt ihan rauhassa jonkin aikaa eikä kiirehtiä asiaa. nyt kysyin häneltä että onko hänellä suunnitelmissa pitää vuosien kihla-aika, ja hän vastasi ettei tiedä. pitää kuulemma mennä naimisiin kun siltä tuntuu. hän vain sanoo, että tietää, että minä olen hänen tuleva vaimonsa ja lupasi mennä kanssani naimisiin... sitten joskus. kosinta oli hyvin harkittu ja romanttinen, enkä halua esittää hänelle tylyä ja ilkeää kysymystä "miksi sitten kosit minua jo nyt".. voi olla että itse hätäilen liikaa.. en todellakaan tiedä..

ei morsian kirjoitti:

Sanoin aina hänelle että jahka menemme kihloihin, haluan myös määrätä samaan aikaan myös hääpäivän. ei näitä nykyaikaisia ikuisia kihlauksia jotka eivät johda mihinkään. no se ilmeisesti unohtui, ja hän sanoi että haluaa olla kihloissa nyt ihan rauhassa jonkin aikaa eikä kiirehtiä asiaa. nyt kysyin häneltä että onko hänellä suunnitelmissa pitää vuosien kihla-aika, ja hän vastasi ettei tiedä. pitää kuulemma mennä naimisiin kun siltä tuntuu. hän vain sanoo, että tietää, että minä olen hänen tuleva vaimonsa ja lupasi mennä kanssani naimisiin... sitten joskus. kosinta oli hyvin harkittu ja romanttinen, enkä halua esittää hänelle tylyä ja ilkeää kysymystä "miksi sitten kosit minua jo nyt".. voi olla että itse hätäilen liikaa.. en todellakaan tiedä..

Lue lisää

Luultavasti miehesi on "järki-ihminen", ajattelee kaiken huolella, laskelmoiden. Hän taatusti rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi, mutta miehille kihlat eivät tarkoita sitä perinteistä avioliittolupausta.. Meillä naisilla tuo asia on iskostunut takaraivoon. Seuraaville sukupolville avioliitto tuskin merkitsee niin paljon kuin meille, joiden vanhemmat olivat/ovat sen 30-50 vuotta avioliitossa, myötä- ja vastamäessä.

Älä kiristä/painosta miestäsi, koska siitä tuskin SINULLE paremmat fiilikset tulee. Haluaisit tietysti, että mies ehdottomasti vapaasta tahdostaan haluaa kanssasi naimisiin, osoittaa sinulle näin kuinka tärkeä hänelle olet..? (been there) Toisen tunteisiin ei pysty vaikuttamaan, ja painostuksen alaisena naimisiinmeneminen ei ole kovinkaan reilua puolisoasi kohtaan, saati sinua kohtaan.. Mutta. Jos sinusta tuntuu tuo tilanne pahalta, jospa vaikka puhuisitte asiasta. Ei miehesi voi olettaa, että "koska nyt kosin romanttisesti, tuo toinen ei saa nyt puhua mistään avioliittoon viittaavasta, vaan sen täytyy nyt olla tyytyväinen tähän tilanteeseen", mutta muista että miehesi ei myöskään ole ajatustenlukija!

Tsemppiä teille, toivottavasti saatte asiat puhuttua!

P.S. Hlökohtaisesti lähdin tuollaisesta suhteesta/kihloista menemään. Kun mies ei sisimmässään halua naimisiin kanssani, niin vitunko minä sille sitten voin? Näin tuossa lähinnä arvoristiriidan.

diihh... kirjoitti:

Luultavasti miehesi on "järki-ihminen", ajattelee kaiken huolella, laskelmoiden. Hän taatusti rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi, mutta miehille kihlat eivät tarkoita sitä perinteistä avioliittolupausta.. Meillä naisilla tuo asia on iskostunut takaraivoon. Seuraaville sukupolville avioliitto tuskin merkitsee niin paljon kuin meille, joiden vanhemmat olivat/ovat sen 30-50 vuotta avioliitossa, myötä- ja vastamäessä.

Älä kiristä/painosta miestäsi, koska siitä tuskin SINULLE paremmat fiilikset tulee. Haluaisit tietysti, että mies ehdottomasti vapaasta tahdostaan haluaa kanssasi naimisiin, osoittaa sinulle näin kuinka tärkeä hänelle olet..? (been there) Toisen tunteisiin ei pysty vaikuttamaan, ja painostuksen alaisena naimisiinmeneminen ei ole kovinkaan reilua puolisoasi kohtaan, saati sinua kohtaan.. Mutta. Jos sinusta tuntuu tuo tilanne pahalta, jospa vaikka puhuisitte asiasta. Ei miehesi voi olettaa, että "koska nyt kosin romanttisesti, tuo toinen ei saa nyt puhua mistään avioliittoon viittaavasta, vaan sen täytyy nyt olla tyytyväinen tähän tilanteeseen", mutta muista että miehesi ei myöskään ole ajatustenlukija!

Tsemppiä teille, toivottavasti saatte asiat puhuttua!

P.S. Hlökohtaisesti lähdin tuollaisesta suhteesta/kihloista menemään. Kun mies ei sisimmässään halua naimisiin kanssani, niin vitunko minä sille sitten voin? Näin tuossa lähinnä arvoristiriidan.

Lue lisää

Joo olen mies ja pyysin naista kihloihin oikeastaan vain, koska halusin että oltaisiin jotenkin virallisemmin yhdessä, ja halusin olla hänen kanssaan vaikka loppuikäni. Naimisiin ei mielestäni ollut erityinen kiire. No kului reilu vuosi ja sitten kihlattuni alkoi ahdistaa vihjaten jo siihen suuntaan että miksi oikein pyysit kihloihin jos et halua naimisiin. Olisin halunnut naimisiin vasta vähän myöhemmin, kaikessa rauhassa, mutta minkäs teet. Se naimisiinmeneminen aiheutti meille kauheasti ongelmia suhteessamme. Minkäs teet, kun naisiin on ohjelmoitu sisään tuo proseduuri: vokottele mies-odota kihlausta-hankkiudu naimisiin-tee lapsia-...

Miehille vinkkinä että älkää menkö edes kihloihin ellette ole valmiita menemään sen jälkeen varsin pian naimisiinkin, koska kun naisesta siltä alkaa tuntua hän osaa kyllä painostaa.

............. kirjoitti:

Joo olen mies ja pyysin naista kihloihin oikeastaan vain, koska halusin että oltaisiin jotenkin virallisemmin yhdessä, ja halusin olla hänen kanssaan vaikka loppuikäni. Naimisiin ei mielestäni ollut erityinen kiire. No kului reilu vuosi ja sitten kihlattuni alkoi ahdistaa vihjaten jo siihen suuntaan että miksi oikein pyysit kihloihin jos et halua naimisiin. Olisin halunnut naimisiin vasta vähän myöhemmin, kaikessa rauhassa, mutta minkäs teet. Se naimisiinmeneminen aiheutti meille kauheasti ongelmia suhteessamme. Minkäs teet, kun naisiin on ohjelmoitu sisään tuo proseduuri: vokottele mies-odota kihlausta-hankkiudu naimisiin-tee lapsia-...

Miehille vinkkinä että älkää menkö edes kihloihin ellette ole valmiita menemään sen jälkeen varsin pian naimisiinkin, koska kun naisesta siltä alkaa tuntua hän osaa kyllä painostaa.

Lue lisää

Mun mielestä on ihan luonnollista alkaa suunnitella häitä, jos mies on kosinut! Ja häät voi olla vaikka kuukauden päästä. En ymmärrä miksi miehestä se tuntuu painostukselta?! Kannattaisi hiukan miettiä kosiiko, jos naimisiin meno ahdistaa! Pyydät naista vaimoksi vaikka et häntä vaimoksi halua... Ainakaan muutamaan vuoteen? Jos koskaan. Huijausta?

Kannattaa kosiessa kertoa ainakin kosinnan yhteydessä mitä se kosintasi tarkoittaa. Tai jos et edes mielestänne kosi vaan pyydät vaan "kihloihin" ("mennääks kihloihin"?). Iso osa ihmisistä ajattelee, että kihlaus tarkoittaa samaa, kuin avioliitosta sopiminen! Miksi sopia sellaisesta, jos ei ole vielä läheskään valmis? Miksi sopia esim. että yritetään lasta, jos et halua koskaan lasta?
Väärinkäsitysten välttämiseksi kannattaisi keskustella, että miten toinen mieltää kihlauksen. Liittyykö se edes mitenkään toisen mielestä naimisiin menoon... Jotkuthan eivät halua koskaan naimisiin, mutta haluavat "kihloihin". Kummallista, että ihmiset suostuvat "kihloihin" vaikka eivät edes tiedä mitä se toiselle merkitsee! Kannattaa vääntää rautalangasta heti alkuunsa, että kysymys "mennääks kihloihin" ei ole sama kuin "menetkö kanssani naimisiin"? Joillekin se ehkä voi olla sama asia.

On myös ihmisiä, jotka sopivat naimisiin menosta, mutta eivät mielestään ole kihloissa. Jos ei ole kihlasormuksia. Ihmisillä on niin hyvin erilaisia luuloja tai näkemyksiä kihloista. Kun hän kosi ja suostui, emme hänen mielestään menneet kihloihin. Koska sormuksia emme hankkineet. Onhan se jotenkin noloa, kun joku kysyy, että oletteko kihloissa ja mies sanoo ei ja nainen, että ollaan. Onneksi sentään mieheni pyysi minua vaimoksi, ei kihloihin.

Itse en suostuisi kihloihin, jos mies ei halua naimisiin. Mielestäni se ei ole edes kihlaus, jos laitetaan sormukset sormiin vaan "virallisemman yhdessä olon merkiksi" tms. Itse mieluummin odottelen kihlausta useamman vuoden, kun olen "kihloissa" vuosia ennen naimisiin menoa. Ensiksi on "harkinta-aika", sitten mennään kihloihin. Ei toisin päin!

"ja halusin olla hänen kanssaan vaikka loppuikäni. Naimisiin ei mielestäni ollut erityinen kiire." Jos oikeasti haluat olla toisen kanssa loppuelämäsi miksi, et uskalla mennä naimisiin? Taisit epäröidä kuitenkin, että halusitko olla hänen kanssaan loppuelämäsi? Vai miksi halusit odottaa?

vinkki! kirjoitti:

Mun mielestä on ihan luonnollista alkaa suunnitella häitä, jos mies on kosinut! Ja häät voi olla vaikka kuukauden päästä. En ymmärrä miksi miehestä se tuntuu painostukselta?! Kannattaisi hiukan miettiä kosiiko, jos naimisiin meno ahdistaa! Pyydät naista vaimoksi vaikka et häntä vaimoksi halua... Ainakaan muutamaan vuoteen? Jos koskaan. Huijausta?

Kannattaa kosiessa kertoa ainakin kosinnan yhteydessä mitä se kosintasi tarkoittaa. Tai jos et edes mielestänne kosi vaan pyydät vaan "kihloihin" ("mennääks kihloihin"?). Iso osa ihmisistä ajattelee, että kihlaus tarkoittaa samaa, kuin avioliitosta sopiminen! Miksi sopia sellaisesta, jos ei ole vielä läheskään valmis? Miksi sopia esim. että yritetään lasta, jos et halua koskaan lasta?
Väärinkäsitysten välttämiseksi kannattaisi keskustella, että miten toinen mieltää kihlauksen. Liittyykö se edes mitenkään toisen mielestä naimisiin menoon... Jotkuthan eivät halua koskaan naimisiin, mutta haluavat "kihloihin". Kummallista, että ihmiset suostuvat "kihloihin" vaikka eivät edes tiedä mitä se toiselle merkitsee! Kannattaa vääntää rautalangasta heti alkuunsa, että kysymys "mennääks kihloihin" ei ole sama kuin "menetkö kanssani naimisiin"? Joillekin se ehkä voi olla sama asia.

On myös ihmisiä, jotka sopivat naimisiin menosta, mutta eivät mielestään ole kihloissa. Jos ei ole kihlasormuksia. Ihmisillä on niin hyvin erilaisia luuloja tai näkemyksiä kihloista. Kun hän kosi ja suostui, emme hänen mielestään menneet kihloihin. Koska sormuksia emme hankkineet. Onhan se jotenkin noloa, kun joku kysyy, että oletteko kihloissa ja mies sanoo ei ja nainen, että ollaan. Onneksi sentään mieheni pyysi minua vaimoksi, ei kihloihin.

Itse en suostuisi kihloihin, jos mies ei halua naimisiin. Mielestäni se ei ole edes kihlaus, jos laitetaan sormukset sormiin vaan "virallisemman yhdessä olon merkiksi" tms. Itse mieluummin odottelen kihlausta useamman vuoden, kun olen "kihloissa" vuosia ennen naimisiin menoa. Ensiksi on "harkinta-aika", sitten mennään kihloihin. Ei toisin päin!

"ja halusin olla hänen kanssaan vaikka loppuikäni. Naimisiin ei mielestäni ollut erityinen kiire." Jos oikeasti haluat olla toisen kanssa loppuelämäsi miksi, et uskalla mennä naimisiin? Taisit epäröidä kuitenkin, että halusitko olla hänen kanssaan loppuelämäsi? Vai miksi halusit odottaa?

Lue lisää

"Kun hän kosi ja suostui, emme hänen mielestään menneet kihloihin."

Ups, tästä jäi jotain pois ja tuli vielä kirjoitusvirhekin! Piti kirjoittaa näin:

"Kun avomieheni kosi ja suostuin, emme hänen mielestään menneet kihloihin"

ei morsian kirjoitti:

Sanoin aina hänelle että jahka menemme kihloihin, haluan myös määrätä samaan aikaan myös hääpäivän. ei näitä nykyaikaisia ikuisia kihlauksia jotka eivät johda mihinkään. no se ilmeisesti unohtui, ja hän sanoi että haluaa olla kihloissa nyt ihan rauhassa jonkin aikaa eikä kiirehtiä asiaa. nyt kysyin häneltä että onko hänellä suunnitelmissa pitää vuosien kihla-aika, ja hän vastasi ettei tiedä. pitää kuulemma mennä naimisiin kun siltä tuntuu. hän vain sanoo, että tietää, että minä olen hänen tuleva vaimonsa ja lupasi mennä kanssani naimisiin... sitten joskus. kosinta oli hyvin harkittu ja romanttinen, enkä halua esittää hänelle tylyä ja ilkeää kysymystä "miksi sitten kosit minua jo nyt".. voi olla että itse hätäilen liikaa.. en todellakaan tiedä..

Lue lisää

"enkä halua esittää hänelle tylyä ja ilkeää kysymystä "miksi sitten kosit minua jo nyt".. voi olla että itse hätäilen liikaa.. en todellakaan tiedä.."

Tuo ei ole yhtään tyly ja ilkeä kysymys! Tottakai voit esittää tuollaisen kysymyksen. Se on nimittäin oikein hyvä kysymys tuossa tilanteessa! Ja kai sitä pitää tietää mihin sitä on suostunut ja miksi toinen kosi? Vai haluatko olla kihloissa, tietämättä miksi olette? Olet onnellinen kihloista vaikka et tiedä edes syytä kihloihin? Mies itse oli mielestäni tyly! Olet tehnyt selväksi jo aiemin, että sinulle kihlaus on sopimus avioitumisesta ja hääpäivä sovitaan samaan aikaan. Jos mies ei kärsi huonomuistisuudesta niin aika kakkamaisesti tehty, kun kosii vaikka ei edes tunnu vielä siltä, että haluaisi naimisiin. Hän muka tietää, että olet hänen tuleva vaimonsa ja voi lupautua menemään kanssasi naimiin... Hah! Miksi ei sitten mene jo! Hän ei oikeasti tiedä, siksi hän vitkuttelee. Voihan sitä tietysti luvata, että lupaan mennä kanssasi naimisiin, jos musta siltä tuntuu joskus. Mutta aika huono homma, jos ei voi sitäkään luvata? Paitsi, jos tietää jo, että ei halua kenenkään kanssa naimisiin ikinä.

Mikä häissä ahdistaa? Ei ole pakko pitää hääjuhlia.

............. kirjoitti:

Joo olen mies ja pyysin naista kihloihin oikeastaan vain, koska halusin että oltaisiin jotenkin virallisemmin yhdessä, ja halusin olla hänen kanssaan vaikka loppuikäni. Naimisiin ei mielestäni ollut erityinen kiire. No kului reilu vuosi ja sitten kihlattuni alkoi ahdistaa vihjaten jo siihen suuntaan että miksi oikein pyysit kihloihin jos et halua naimisiin. Olisin halunnut naimisiin vasta vähän myöhemmin, kaikessa rauhassa, mutta minkäs teet. Se naimisiinmeneminen aiheutti meille kauheasti ongelmia suhteessamme. Minkäs teet, kun naisiin on ohjelmoitu sisään tuo proseduuri: vokottele mies-odota kihlausta-hankkiudu naimisiin-tee lapsia-...

Miehille vinkkinä että älkää menkö edes kihloihin ellette ole valmiita menemään sen jälkeen varsin pian naimisiinkin, koska kun naisesta siltä alkaa tuntua hän osaa kyllä painostaa.

Lue lisää

kihlaus = kosinta. Ei ketään "pyydetä kihloihin". Kihloissa ollaan silloin, kun toinen on kosinut (avioliittoon) ja toinen vastannut myöntävästi.

Tuollainen teinikihlaus ei tarkoita yhtään mitään.

ei morsian kirjoitti:

Sanoin aina hänelle että jahka menemme kihloihin, haluan myös määrätä samaan aikaan myös hääpäivän. ei näitä nykyaikaisia ikuisia kihlauksia jotka eivät johda mihinkään. no se ilmeisesti unohtui, ja hän sanoi että haluaa olla kihloissa nyt ihan rauhassa jonkin aikaa eikä kiirehtiä asiaa. nyt kysyin häneltä että onko hänellä suunnitelmissa pitää vuosien kihla-aika, ja hän vastasi ettei tiedä. pitää kuulemma mennä naimisiin kun siltä tuntuu. hän vain sanoo, että tietää, että minä olen hänen tuleva vaimonsa ja lupasi mennä kanssani naimisiin... sitten joskus. kosinta oli hyvin harkittu ja romanttinen, enkä halua esittää hänelle tylyä ja ilkeää kysymystä "miksi sitten kosit minua jo nyt".. voi olla että itse hätäilen liikaa.. en todellakaan tiedä..

Lue lisää

Minunkin mieheni kosi minua pian suhteemme alettua. Olin täysin yllättynyt, mutta suostuin onnellisena kosintaan. Kihlasormukset tatuoitettiin. Hääpäivä piti olla jo keväällä, mutta kevät vaihtui syksyyn, eikä häistä tietoakaan. Kerran sitä kysymään, mies sanoi, että häillä ei kiirettä, koska hänestä on yhtä hyvä olla kihloissa. Olin järkyttynyt, ja sanoin purkavani kihlauksen, ellei hän haluakaannaimisiin. Mies ei ymmärrä kantaaani. Itse koen tulleeni petetyksi pahemman kerran.

väärä morsian? kirjoitti:

Minunkin mieheni kosi minua pian suhteemme alettua. Olin täysin yllättynyt, mutta suostuin onnellisena kosintaan. Kihlasormukset tatuoitettiin. Hääpäivä piti olla jo keväällä, mutta kevät vaihtui syksyyn, eikä häistä tietoakaan. Kerran sitä kysymään, mies sanoi, että häillä ei kiirettä, koska hänestä on yhtä hyvä olla kihloissa. Olin järkyttynyt, ja sanoin purkavani kihlauksen, ellei hän haluakaannaimisiin. Mies ei ymmärrä kantaaani. Itse koen tulleeni petetyksi pahemman kerran.

Lue lisää

Olen sitä mieltä, että roikkuminen kihloissa ei ole kivaa. Mies tietysti ajatteli saavansa sinuun jonkin omistuskirjan sillä kihlauksella ja ihmettelee nyt sinun pyristelyäsi. Mutta kyllä minäkin jo tässä kysemmässä iässä ollessani ajattelen niin, että en alkaisi enää vain ikikihloihin tai vuosien seurusteluun. Asiat on joko tai. Omassa seurustelusuhteessani olen tehnyt selväksi, että roikkumaan en ala. Jos seurustelu ei mihinkään johda, ollaan vain ja tavataan viikonloppuina, niin kyllä minulle alkaa rajapyykki olla jossain 2.5 vuoden kohdalla. Jollei mitään siirtoa ole tapahtunut siihen mennessä, niin on uuden kertauskeskustelun paikka ja katsotaan, miten tilanne hoidetaan.

Ilmeisesti naimisiin meno, koska emme kumpikaan ole halunneet varsinaisesti häitä. En halua painostaa,mutta miksi edes kosia... Vituttaa, väsyttää ja harmittaa... Tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi... Sormuksen voisi aina palauttaa, mutta tatuointi on ja pysyy. Sekin miehen idea. Tässä pieksää itseään..., miksi vitussa sitä onkaan niin tyhmä, että on antanut tunteilleen vallan...?

väärä morsian? kirjoitti:

Ilmeisesti naimisiin meno, koska emme kumpikaan ole halunneet varsinaisesti häitä. En halua painostaa,mutta miksi edes kosia... Vituttaa, väsyttää ja harmittaa... Tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi... Sormuksen voisi aina palauttaa, mutta tatuointi on ja pysyy. Sekin miehen idea. Tässä pieksää itseään..., miksi vitussa sitä onkaan niin tyhmä, että on antanut tunteilleen vallan...?

Lue lisää

tatuoinnin pystyy peittämään ihon värisellä värillä, ei tarvi muuta, kuin mennä tatskapaikkaan ja sanoa, että peitä tämä

väärä morsian? kirjoitti:

Ilmeisesti naimisiin meno, koska emme kumpikaan ole halunneet varsinaisesti häitä. En halua painostaa,mutta miksi edes kosia... Vituttaa, väsyttää ja harmittaa... Tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi... Sormuksen voisi aina palauttaa, mutta tatuointi on ja pysyy. Sekin miehen idea. Tässä pieksää itseään..., miksi vitussa sitä onkaan niin tyhmä, että on antanut tunteilleen vallan...?

Lue lisää

olette vielä yhdessä, eli ilmeisesti olet odottanut hänen mielensä muuttuvan? Täti-immeisen neuvo: pohjusta valmiiksi itsellesi jostain asuntoa, mikäli nyt asutte yhdessä. Sitten, kun olet varmalla pohjalla, voit vuodattaa asian niinkuin se on. Sano, että hän on sinua loukannut ja että olet odottanut häneltä paljon syvempää kiintymyksen astetta, kuin ihoon hakattu kihlasormus. Kerro lähteväsi pois ja alkavasi uuden elämän. Ei hän voi tajuta, kuinka paljon tärkeämpi asia tämä sinulle on, kuin hänelle, ellet sitä itse kerro. Älä sorru siihen, että annat hänen jallittaa sinua vähättelemällä tai pilkkaamalla naimisiin menoa, jos se kerran SINULLE on tärkeä asia. Ellei se sitä hänelle ole, hän ei ole sinun vaivasi arvoinen. On kovin helppo saada toinen tuntemaan itsensä typeräksi tyhjänmouruajaksi, kohta itsekin hetken aikaa nolostelisit omaa lapsellisuuttasi: "hinkua nyt jotakin vihille menoa", mutta muutaman viikon kuluttua asia kaihertaisi sinua taas uudelleen. Jollei hänen kuvioihinsa sitten loppuviimeksikään avioliitto sovi, päätä ihan oikeasti, että lähdet ja lopetat hedelmättömän suhteen.

bullahbullah kirjoitti:

tatuoinnin pystyy peittämään ihon värisellä värillä, ei tarvi muuta, kuin mennä tatskapaikkaan ja sanoa, että peitä tämä

eipä se tatuoinnin peittäminen ihan noin yksin kertaista ole... jos on esim musta kuvio hakattu ihoon niin eipä sitä peitetä kyllä millään "ihon värisellä" värillä.........

väärä morsian? kirjoitti:

Ilmeisesti naimisiin meno, koska emme kumpikaan ole halunneet varsinaisesti häitä. En halua painostaa,mutta miksi edes kosia... Vituttaa, väsyttää ja harmittaa... Tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi... Sormuksen voisi aina palauttaa, mutta tatuointi on ja pysyy. Sekin miehen idea. Tässä pieksää itseään..., miksi vitussa sitä onkaan niin tyhmä, että on antanut tunteilleen vallan...?

Lue lisää

ala pitää jotain kaunista ja mieluista sormusta sen tatuoinnin päällä. Joku sellainen isompikivinen, josta ei kukaan vedä mitään johtopäätöksiä tai sitten esim vanha hopeinen luokkasormus. Jos sinua vastaan joku päivä kävelee mies, jonka kanssa sitten päädyt vihille, kyllä hän ymmärtää tilanteen. Minun mielestäni sun kaverisi on yhden sortin huijari, on vaan halunnut suhun tollasen omistajan leiman. Tosi,. on kai sillä miehelläkin sormessa tatuointi, eli yhtä nalkissa sekin on merkkinsä kanssa :).

Minäkin tavallaan pelkäsin häitä koska olen aika ujo ja esiintymiskammoinen. Silti suunnittelin mielelläni häitä ja rohkeutta keräten valmistauduin niihin. Sepä ei morsiamelle kelvannutkaan, olin yhtäkkiä liian määräilevä tai jotain. Naisen juhlahan se on, kaikki ihailee morsianta, sulhanen voi olla kuka tahansa, miehen rooli on siellä vain tehdä mitä käsketään, hienostipuettuna tottelevaisena maskottina. Polttarit ja muut nöyryytykset päälle. Kandee välttää koko hiton rumba isoista kirkkohäistä jos hääparina patsastelu ei käsi sydämellä tunnu oikein omalta jutulta.

............. kirjoitti:

Minäkin tavallaan pelkäsin häitä koska olen aika ujo ja esiintymiskammoinen. Silti suunnittelin mielelläni häitä ja rohkeutta keräten valmistauduin niihin. Sepä ei morsiamelle kelvannutkaan, olin yhtäkkiä liian määräilevä tai jotain. Naisen juhlahan se on, kaikki ihailee morsianta, sulhanen voi olla kuka tahansa, miehen rooli on siellä vain tehdä mitä käsketään, hienostipuettuna tottelevaisena maskottina. Polttarit ja muut nöyryytykset päälle. Kandee välttää koko hiton rumba isoista kirkkohäistä jos hääparina patsastelu ei käsi sydämellä tunnu oikein omalta jutulta.

Lue lisää

olemme aina nauraneet yhdessä kihlautumiselle puolen vuoden yhdessä olon jälkeen (ei pahalla ketään kohtaan) ja katsottu teinikihloja vähän pitkin nenänvartta. ja sanoin aina että kun minun/meidän kihlajaisia vietetään nii silloin voi jo periaatteessa määrätä hääpäivän. Näin ei käynyt kuitenkaan. Kihlattuni on hyvin perinteitä kunnioittava mies, joten tämä tuli minulle yllätyksenä. Tiedän varmasti, että hän haluaa olla kanssani, mennä naimisiin ja saada lapsia. Hän on perheihminen. Keskusteleminen asiasta on vähän vaikeaa, sillä kun aloitamme keskustelun homma tahtomatta kääntyy niin, että mies on kuin nurkkaan ajettu pieni eläin (molempien mielestä) yritän nykyään itsekin vältellä sinänsä keskustelua asiasta. koska painostaminen ei ole minun heiniäni (seurustelimmehan 6 vuotta ennen kihlausta(enkä painostanut))
nyt mies sanoi, että syynä tähän on häät. naimisissa oloon ei kuulemma ole mitään ongelmaa, mutta häärumba ei kuulemma voisi vähempää kiinnostaa. "älkää sitten järjestäkö suuria häitä" nii-in mutta hänKIN on puhunut aina yli sadan vieraan häistä jne jne, joten se tuntuu tekosyyltä.
sen lisäksi että on paha mieli ja loukattu olo, tämä jotenkin tuntuu vähän nöyryyttävältä tuttavien silmissä. Vaikka kukaan ei pidä nykyään vuosien kihlauksia minään, minua se jotenkin häiritsee.

voih, pitää antaa varmaan ajan kulua ja katsoa sitten.. ei toista ole kiva narusta alttarille vetää. ja voin olla varma et rakkaus loppuu jo ennen häitä miehen osalta jos naimisiin sen pakotan.

alkup. kirjoittaja kirjoitti:

olemme aina nauraneet yhdessä kihlautumiselle puolen vuoden yhdessä olon jälkeen (ei pahalla ketään kohtaan) ja katsottu teinikihloja vähän pitkin nenänvartta. ja sanoin aina että kun minun/meidän kihlajaisia vietetään nii silloin voi jo periaatteessa määrätä hääpäivän. Näin ei käynyt kuitenkaan. Kihlattuni on hyvin perinteitä kunnioittava mies, joten tämä tuli minulle yllätyksenä. Tiedän varmasti, että hän haluaa olla kanssani, mennä naimisiin ja saada lapsia. Hän on perheihminen. Keskusteleminen asiasta on vähän vaikeaa, sillä kun aloitamme keskustelun homma tahtomatta kääntyy niin, että mies on kuin nurkkaan ajettu pieni eläin (molempien mielestä) yritän nykyään itsekin vältellä sinänsä keskustelua asiasta. koska painostaminen ei ole minun heiniäni (seurustelimmehan 6 vuotta ennen kihlausta(enkä painostanut))
nyt mies sanoi, että syynä tähän on häät. naimisissa oloon ei kuulemma ole mitään ongelmaa, mutta häärumba ei kuulemma voisi vähempää kiinnostaa. "älkää sitten järjestäkö suuria häitä" nii-in mutta hänKIN on puhunut aina yli sadan vieraan häistä jne jne, joten se tuntuu tekosyyltä.
sen lisäksi että on paha mieli ja loukattu olo, tämä jotenkin tuntuu vähän nöyryyttävältä tuttavien silmissä. Vaikka kukaan ei pidä nykyään vuosien kihlauksia minään, minua se jotenkin häiritsee.

voih, pitää antaa varmaan ajan kulua ja katsoa sitten.. ei toista ole kiva narusta alttarille vetää. ja voin olla varma et rakkaus loppuu jo ennen häitä miehen osalta jos naimisiin sen pakotan.

Lue lisää

Tekosyitähän riittää. Avioliitto ei muuta mitään (miksi olet sitten itse puhunut, että haluat joskus naimisiin?). Ei ole rahaa häihin (eikä koskaan olekaan, jos ei aleta säästämään, mutta hassua säästää häihin, kun ei olla vielä kihloissakaan?).

Jos on ollut 6 vuotta yhdessä, ennen kuin edes voidaan harkita naimisiin menoa niin kyllä mustakin tuntus pahalta. Parempi ois, että jatkettas vaikka se toinen 6 vuotta ilman kihloja ja mentäs sitten kun todella tuntuu siltä, että halutaan mennä naimisiin.

Kysy mieheltä, että no millaiset häät mies sitten haluaisi? Voihan olla, että mies tunsi itsensä ensiksi valmiiksi ja sitten iski paniikki. Se voi olla ohi menevää. Ikävää vaan, että naimisiin menosta keskustelemisesta jää paha maku suuhun vaikka ollaan jo kihloissakin. Se pitäisi todella olla iloinen asia!
Itsehän mies meni kosimaan, joten ei hänen pitäisi hermostua. Pakottaa et tietysti voi vaikka mies kosi. Mutta ei ole liikaa pyydetty, että asiasta voisi keskustella!

"Tuleva vaimo, mutta ei kihlattu" otsikossasin on ristiriita! Olet toki kihlattu vaikka teillä ei ole kihlasormuksia!

Mun mies oli kerran kihloissa ja eivät päätyneet naimisiin. Hän halusi tällä toisella kertaa mennä pian kihlauksen jälkeen naimisiin, ei vuosien kihlausta. Ja sehän sopi minullekin, koska minusta kihlaus on sopimus avioitumisesta. Ja halusin miehen kosivan ehdottomasti vasta sitten, kun on valmis menemään vaikka samantien naimisiin. Mies ei välttämättä olisi halunnut kihlasormuksiakaan ja koska minäkään en niitä halunnut niin jätimme ne hankkimatta. Pääasia oli kuitenkin itse naimisiin meno ja jotenkin kihlasormukset tuntui turhalta. Ja kun niitä nyt sellaisillakin, jotka ei ole menossa naimisiin. Isosiskonikin on ollut "kihloissa" 16 vuotta. Kihloissa silti tietenkin olimme, kun mies kosi ja minä vastasin myöntävästi.

Ehkä teillä ei ole kiire avioitua, mutta miksi odottakaan? Mitä se muuttaisi?

Mun mies tuntui ainakin vähän pelkäävän sitä, että kun kihlaudumme niin asiat muuttuu. Suhde alkaa menemään alamäkeä. Kuten hänellä ja hänen ex:llään. Ensimmäinen riita kihlauksen jälkeen sai miehen hermostumaan, että no niin nyt se sitten alkoi... Mutta rauhoittui siitä sitten. Ei kai suhde ole pelkkää päivänpaistetta kihlauksen/vihkimisen jälkeen. Kuten ei se ole ollut ennenkään. On normaalia riidellä joskus. Ja ihan hyvin meillä on mennyt, niin kuin ennenkin.

Sormus on vain ulkoinen merkki siitä, että olette kihloissa. Kihloissa te jo olette, kun mies suostui kosintaasi. Voihan olla, että hän tuli katumapäälle. Tai suostui vaikka ei ollut oikeasti valmis ja pelaa nyt aikaa. Keskustelkaa vielä tuntemuksistanne (painostamatta tietysti). Kihlauksenhan voi aina purkaa, jos ei toinen olekaan valmis. Ja nythän se on helppoakin, kun ei ole vielä sormuksia kaiverrettuna... Ymmärrän kyllä, että asiasta menee maku. Toivottasti tilanne muuttuu parhainpäin.

Minä ymmärrän vallan hyvin miten tuo voi asiaan vaikuttaa! Mies on juuri eronnut (tai hetkonen olette seurustelleet kaksi vuotta joten onko erostakin jo sen verran vai oliko mies naimisissa ollessaan jo sinun kanssasi?). Jos edellinen avioliitto epäonnistui niin kyllä se varmaan hiukan mietityttää, että haluaako mennä uudestaan naimisiiin. Ehkä mies edellisen vaimon kanssa hätiköi, eikä halua tehdä samaa virhettä uudelleen! Nykypäivänä ilmeisesti 2 vuotta on huiman pitkä aika olla yhdessä, kun ihmiset eroaa niin helposti ja nopeasti. Mutta omasta mielestäni se on lyhyt aika.