Mikä on sinulle ihmisen kunnia?
Ylpeys.
Olla tekemättä halpamaisia asioita? Tarvitsematta hävetä itseään.
Yllätyksekseni olen tavannut palstoilla paljon ihmisiä,joilla ei ole kunniaa.
Ylpeys.
Olla tekemättä halpamaisia asioita? Tarvitsematta hävetä itseään.
Yllätyksekseni olen tavannut palstoilla paljon ihmisiä,joilla ei ole kunniaa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
nooh, tunnen ja tunnen, miehet ovat täällä olleet aina kunniallisia.
Joku "nahkiainen", "nahdek" tai mikä se nyt on, kyllä lipsahtelee.
Naiset ovat ihan hirvittäviä, niille ei kunniankukko laula, niille kiekuu vain Kukko.
Ja hyvä niin. Naisen pitää olla kavala ja juonikas, juoruileva lörppö.
Toivottavasti koskaan ei tule palstaa: Suomi24 50 miehet. Me kyllä siellä viihtyisimme mutta jotain puuttuisi, ja ihan taatusti sinne kurkkisi naisia, noita epäluotettavia, ihania, tylsimyksiä, kaikenmaailman nikeillään.
"51Agostini", "JSaarisenihailija", "istumalihaksissajyrähtää", "Nännit48" jne.
Paljastuisivat ne juotikkaat heti.
:)
naisia aina noin?
vain kysymykseen.
:)
otteen.
onko 18 11-kolmekymmentä?
veikkaan = 39.
Ehkä minä..
;)))) mut Friidu olis ainakin niin höppänä et olis vaa Friidu...mikis pitäisi olla joku ihme nänni? tai istumalihas?
tsau:Friidu
vittu mitä hölynpölyä taas!
Nyt ei kunnian kukko laula.
kysyy . Miksi täällä on niin paljon naisten vihaajia ja - halveksijoita ?
Eikö meillä ole ihmisarvoa lainkaan ? :( Odotan vastausta !
Osuiko ylä- vai alapäähän?
ole, eikä ole ollutkaan.
Kiukuttelu kohdistuu aina yhteen nikkiin, aika usein se, kyllä, tuppaa olevan nainen.
Mutta ihan normaalia se on, saman sukupolven välinen kuilu, naisilla siihen riittää vuosikin.
Ei kai siis kovin kunniallista. Jos onnistuu elämään elämänsä ns "kunniallisesti", on se jo aikamoinen saavutus tai sitten on kasvanut tynnyrissä ja tapinreijästä ruokittu.
Jonkunlaiset periaatteet on hyvä olla ja koettaa niitä noudattaa sitten. Aina kuitenkin päädyn siihen samaan vanhaan.
Kenenkään toisen kunniaa tai kunniallisuutta, en pystyisi arvostelemaan, enkä haluaisikaan. Voisin luetella heti vaikka kuinka monta asiaa joissa olen toiminut omien periaatteitteni vastaisesti, mutta jotain olen tehnyt oikeinkin, eihän muuten voisi elää jos kaatuu ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
ole hyvä omata mieluummin kunnia kun huono omatunto?
Taitaa olla aika suppeat kuviot?
Kunnia ja ylpeys on muuten eri asioita. Ylpeys on ihmisen oma juttu, "kunnia" taas ulkopuolinen asia.
=DW=
luultavasti, vetää "veen" (Tuntematon Sotilas, Viirilä)
päähäni.
elä muualla kuin palstalla?
Väärä lääkityskö?
=DW=
jo helvetissä tuo sama laulu, väärä lääkitys, mene terkkariin, hanki elämä.
Sinä olet rasittava.
on elämääulkopuolellakin?
Vai onko?
:))) onhan toki;))) kuinka voit edes epäillä moista?;))) jossain tuolla kaukana kavala maailma....
tsau:Friidu
Kunnia ei tavalliselle ihmiselle normaalisti osu kohdalle, paitsi kirjoista ja elokuvista. Käsitteenä sitä voi arkielämässä pyöritellä ympäri ämpäri. Kunnioitusta voidaan toki pienemmilläkin ansioilla ansaita ja osoittaa, mutta se on taas eri juttu.
Oikea kunnia ansaitaan mun mielestä poikkeuksillisissa olosuhteissa suoritetulla teolla, vaikka oman henkensä kaupalla.
Tehdä kunniaa on sitten taas toisesta maailmasta eikä sillä ole juuri oikean kunnian kanssa mitään tekemistä. Kenellekään ihmiselle ei tarvi tehdä kunniaa, paitsi heille joille oikeasti pitäisi, heitä ei vaan koskaan kohtaa. Äiti Teresalle olisin hänet nähdessäni voinut kunniaa tehdä. Käden lippaan vieminen ei oo vielä mitenkään kunniakasta, enemmänkin pelleilyä.
kolmaskin laji kunniaa.
Dignity,eli arvokkuus.
Sisäinen noste.
Tapa kohdella toista omaa kunniaa peilaten.
Respect.
Onko tuttu vai huuhaa?
Mun mielestä huuhaata.
kunniani on tehdä kuten olen sanonut tekeväni. Muiden kunnioista en tiedä, vain omastani.
Ja muut voivat hajaantua. Joka kuritta kirjoittelee, se kunniatta poistuu takavasemmalle.
näyttää ystävällisesti...suuntaa?
jossa on tuo pitkä jono. Taitavat tarvita jonotusnumeronkin. Niin siinä käy, kun käyttäytyy epämääräisesti.
ei auta jonottaa.
Maailmanlaidalla.
Duunarilla mitään kunniaa vai onko se arvokkuutta ja arvostusta toisten silmissä.
Sorassa oltiin urheita ja saatiin kunniaa.
En mä oikeestaan kaipaakkaan mitää kunniaa toisten suusta,mä tierän olevani jämpti äijä ja teen minkä lupaan.
Ehkä siksi mä en häpee ittiäni ja siltä pohjalta mä myös arvostan ittiäni kunniast en osaa sanoo.
mitä lupaa,kuuluu sisäiseen kunniaan, kunniantuntoon.
Iltaa lakeurelta.
Pohojallaanen kunniootus on sitä ja se niin ymmäretähän notta ku: lähellä tykätähän ja kaukana pelijätähän niin on asiat oornigiis. Molemmis kunniootetahan, vaikka ei ny sen vaivaasia ollakaan.
terv. seppä ja pieni Tiitu kulta.
Höpsistä minun mutsini oli kasvanut lapsuutensa Pohjanmaalla syntyi Uudessa Kaarlepyyssä ja nuoruutensa asui Vaasassa kunnes muutti opiskelemaan nuorena naisena Stadiin ja tapasi faijani...Kyllä se oli meillä niin että, mutsi ei pelänyt ketään eikä mitään oli rohkea nainen monessa suhteessa nimenomaan henkisesti vahva.....eikä ollut koosta kiinni...äitini oli hyvin pieni ja hentokoinen....enemmän meillä faija pelkäsi;)) mutsi kun suuttui niin suuttui myös...hän oli se joka määräsi elämisen tahdin...Faijan oli syytä totella;))) Eikä minunkaan Faija nyt mikään lällykkä tyyppi suinkaan ollut ikänsä kun urhei ja oli todella hyvä kuntoinen loppuun saakka ja sitkeä sissi......Tulisieluja vaan molemmat...rauhoittuivat vasta kun me jo muutettiin pois....ei ne sitten enää;))) taistelleet kumpi on vahvempi siis henkisesti.... eivät ilmeisesti jaksaneet.
tsau:Friidu
olla meikäläisellä kunnia mennyt aikaa sitten, jos sitä on ollutkaan. Nykyään keskitynkin enemmän vaan maineen kasvattamiseen :=)))
se helpommalle?
menee, niin kunnia kasvaa, vai kuin päin se sanonta onkaan.
Meikäläisellä pikkuihmisellä on nin pienet kunniankentät, ettei niillä mitään maailmanlaajuisia mitaleja eikä pokaaleja jaella. Yrittää elää elämäänsä muita loukkaamatta, siitä suurin kunnia.
.