myydä talonsa, ainoan asuntonsa. Olemme uusiopari, kummallakin lapsia, mutta ei yhtäkään yhteistä. Ajattelemme tehdä omistusoikeustestamentin toisillemme. Koska meistä kumpikin haluaa asua yksin jäätyään jonkun lapsensa lähellä, on suurimmaksi osaksi velkainen omakotitalo myytävä. Että leskelle jäisi jotain, millä ostaa pieni asunto, olisi tärkeää, etteivät kummankaan lapset vaatisi lakiosuuttaan ennenkuin leskikin on kuollut. Sen jälkeen saisivat myydä asunnon, ja jakaa rahat keskenään.
Minkälainen sanamuoto olisi oltava testamentissa, että se varmasti pätisi oikeudessakin, koska kaikki lapsemme ovat ahneita saamaan osuutensa heti kun mahdollista.
Minkälainen sanamuoto olisi oltava testamentissa, että se varmasti pätisi oikeudessakin, koska kaikki lapsemme ovat ahneita saamaan osuutensa heti kun mahdollista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No, omistusoikeustestamenttihan tuohon käy, että leski voi myydä. Mutta lakiosaoikeutta tai mahdollista lakiosavaatimusta ei voi omistusoikeustestamentillakaan mitenkään estää. Testamentissa voidaan toki esittää toive, ettei lakiosia vaadita, mutta sitä ei voi sitovasti määrätä. Ainoastaan sillä, että perillinen tehdään testamentilla kokonaan perinnöttömäksi, joka vaatii sitten varsin vahvat perusteet.
Lain mukaan leski saa asua yhteisessä asunnossa niin kauan kuin elää, mitään perintöveroja ei mene, leskeltä siis. Lesken kuoltua kummankin lapset saavat omat osuutensa.
Muita ratkaisuja en ihan heti keksi, omistusoikeustestamentti maksaa veroina tosi paljon ja mukaan tulee lakiosat yms.
Ei kai ne verot voi kovin korkeiksi nousta, kun talo on koko arvostaan kiinnitetty, ja velkana.
Kuitenkin aloittaja kertoi "suurimmaksi osaksi velkainen omakotitalo".
Mikäli on naimisissa niin siinä saa asua loppuikänsä, perilliset maksavat veron pikkusummasta eli talon arvo miinus velat. Veroja ei mene ollenkaan jos perillisten määrä kertaa 20.000 euroa ei täyty.
>>Kuitenkin aloittaja kertoi "suurimmaksi osaksi velkainen omakotitalo".
Mikäli on naimisissa niin siinä saa asua loppuikänsä, perilliset maksavat veron pikkusummasta eli talon arvo miinus velat. Veroja ei mene ollenkaan jos perillisten määrä kertaa 20.000 euroa ei täyty.
Voimmeko pyytää vielä molempien meidän eläessä, valtakirjan lapsiltamme, jossa he sitoutuvat vaatimaan lakiosaansa vasta meidän kummankin kuoltua. Päteekö sellainen kuolinpesälle.
Tiedän, että tämä on nykyisin monia koskettava vakava asia (kunhan he sen tiedostaisivat), siksi toivoisinkin, että joku tietäisi ja kertoisi.
Testamentissa voi siis esittää toivomuksen, että lakiosaa ei vaadittaisi ensin kuolleen puolison jälkeen. Toiveen kunnioittaminen jää kuitenkin vain perillisen varaan. Sitovasti ei etukäteen voi lakiosasta vaatia luopumaan.
Testamenttiin voidaan tosin ottaa määräys, että mikäli rintaperillinen toivomuksesta huolimatta vaatii lakiosaansa ensiksi kuolleen vanhemman jälkeen, hänen perintöosuutensa rajoittuu tähän summaan. Näin ollen hän joutuu luopumaan "lopusta" perinnöstä.
Perinnön suuruudesta ja perillisen ahneudesta jää riippumaan kuinka tehokas tämä "painostuskeino" on.
Silloin kun oikeustiedettä opiskelin, perinnöttä jättämiseen piti olla peruste että perinnönsaaja on käytöksellään tai elämällään loukannut perinnönjättäjää syvästi. Tämä siis koskee vain jäljellejäänyttä puolisoa.
Mikähän mahtaa olla nykyisin oikeuskäytäntö?
Tietenkään mikään etukäteen annettu sitoumus siitä ettei lakiosaa vaadi ole pätevä.
Oma ratkaisuni pulmaan on se, että testamenttaan lapsilleni ainoastaan lakiosan ja loput näiden lapsille jotka lienevät parikymppisiä kun kuolen ja tarvitsevat rahaa opiskeluun ja asunnonostoon.
Toivottavasti lapset tekevät samoin.
Perinnöttömäksi voi siis tehdä, jos perillinen on tahallisella rikoksella syvästi loukannut joko perittävää tai eräitä hänen läheisiään tai perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta ja epäsiveellistä elämää. Perinnöttömäksi tekeminen voi kohdistua rintaperillisen lisäksi leskeen.
Oikeuskäytäntöä (KKO:n ratkaisuja) asiasta ei näytä hirveästi olevan. Johtuneeko siitä, että perinnöttömäksi ei usein tehdä tai jos tehdään, asianosaiset tyytyvät perittävän ratkaisuun.
Huumeidenkäyttäjillä ja alkoholisteilla ei ole tarpeeksi energiaa valittaa KKO:hon.
Samaa mieltä, tuo on harvinainen menettely, samaan tulokseen pääsee useilla muilla helpommilla tavoilla.
>>Silloin kun oikeustiedettä opiskelin, perinnöttä jättämiseen piti olla peruste että perinnönsaaja on käytöksellään tai elämällään loukannut perinnönjättäjää syvästi. Tämä siis koskee vain jäljellejäänyttä puolisoa.
Koulu oli kauppakorkea, approon asti jaksoin lukea oikeustiedettä.
Tietenkään kenelläkään muulla kuin rintaperillisellä ei ole mitään oikeutta perintöön ellei perittävä ole testamentilla muuten määrännyt.
Rintaperillisenkin saa lähes perinnöttömäksi monellakin tavalla jos niin haluaa, katso mitä Spede Pasasen asianajajat tekivät. Sinä sentään jättivät rintaperillisille paljon, naisystävä sai 30 vuoden korottoman lainan kynttilätehtaan perustamiseen.