Facebook-kaverit

Kaikki ystävät ja kaverit ovat yleensä myös Face Bookissa kavereita, mutta LÄHESKÄÄN kaikki Face Book kaverit eivät todellakaan ole minkään tason kavereita, hyvä jos tunnistaa kadulla. Itselläni on n. 80 face book kaveria ja tuntuu, että kaikilla muilla, niillä ujoillakin, on monta sataa tai ainakin reilusti yli sata kaveria. Tavallaan hävettää välillä, mutta toisaalta en halua väkipakollakaan ängetä kaikkien kanssa face book -kaveriksi (varsinkin, kun olen muutaman kerran saanut pakit :( ...)

Tunnen eräänkin ujon oloisen tytön, joka on ammattiurheilija (ei kuitenkaan julkkis) ja viimeisen päälle itsestään huolta pitävä, vähän kuin Paris Hilton, joka ei siis luonnollisesti omana itsenään olisi mitenkään epätavallisen kaunis, mutta kosmetologin kampaajan temput kalliit merkkivaatteet timmi kroppa tekevät hänestä "tosi hyvännäköisen", vähän kuin Barbie -nuken. Hänellä face book -kavereita onkin tuhansia.

Itsekin olen kaunis kasvoiltani ja naisellisesti pukeutuva, mutta lievästi ylipainoinen ja pukeudun sellaisiin vaatteisiin, joita itse pidän kauniina, mutta ne eivät ehkä ole trendikkäitä, mutta toisaalta en haluaisikaan olla mikään harmaa hiirulainen, joka häviää massaan. Valitettavasti suomalaiset eivät uskalla käyttää värejä ja "bling bling" -tyylisiä vaatteita, joista itse pidän ja sen takia minua varmaan pidetään kovin mauttomana :D Mutta pääasia että itse tykkään!

Olisi kiva tietää, onko teillä muilla yksinäisillä paljon face book -kavereita? Uskoisin, että on mahdollista olla yksinäinen oikeassa elämässä, vaikka face bookissa olisi satojakin kavereita. Joillakin on vain niin suuri vimma kerätä paljon face book -kavereita, jottei kukaan vain saisi selville, että oikeasti ei olekaan yhtään hyvää ystävää. Yksinäisyyttä pidetään jotenkin hävettävänä ja siitä saa helposti poikkeavan leiman. Mutta tosi asiassa yksinäisyys on todella yleistä, varsinkin Suomen kaupungeissa (uskoisin näin, maaseudulta ei ole kokemusta). Moni on varmaan pikemminkin olosuhteiden uhri, kuin että yksinäisyys johtuisi jotenkin itsestä.

Ihan oikeita live kavereitakin minulla on, mutta ei yhtään tosiystävää, joka ymmärtäisi, ja jonka kanssa voisi puhua mistä asiasta vain, ja jolle voisi soittaa ja kasvattaa puhelinlaskua ;) Sinkkunakin olen ollut monta vuotta ja elämänkumppani on edelleen hakusessa, vaikka kolmekymppiä alkaa lähestyä. Uskon, että minulla olisi paljon rakkautta annettavana, toisin kuin sitoutumiskammoisilla kavereillani, joilla silti riittää kysyntää riesaksi asti. Epäreilua! En myöskään voi jakaa ajatuksiani yksinäisyydestä ja kumppanin kaipuusta kenenkään kanssa, koska läheisimmät kaverini ovat vannoutuneita ikisinkkuja ja ihan eri aaltopituudella.

Tulipas tästä pitkä "vuodatus". Olisi tosi kiva kuulla teidän ajatuksia ja kommentteja tai ainakin kuulla, kuinka monta face book kaveria kullakin on.

Aina yksin kirjoitti:

Kaikki ystävät ja kaverit ovat yleensä myös Face Bookissa kavereita, mutta LÄHESKÄÄN kaikki Face Book kaverit eivät todellakaan ole minkään tason kavereita, hyvä jos tunnistaa kadulla. Itselläni on n. 80 face book kaveria ja tuntuu, että kaikilla muilla, niillä ujoillakin, on monta sataa tai ainakin reilusti yli sata kaveria. Tavallaan hävettää välillä, mutta toisaalta en halua väkipakollakaan ängetä kaikkien kanssa face book -kaveriksi (varsinkin, kun olen muutaman kerran saanut pakit :( ...)

Tunnen eräänkin ujon oloisen tytön, joka on ammattiurheilija (ei kuitenkaan julkkis) ja viimeisen päälle itsestään huolta pitävä, vähän kuin Paris Hilton, joka ei siis luonnollisesti omana itsenään olisi mitenkään epätavallisen kaunis, mutta kosmetologin kampaajan temput kalliit merkkivaatteet timmi kroppa tekevät hänestä "tosi hyvännäköisen", vähän kuin Barbie -nuken. Hänellä face book -kavereita onkin tuhansia.

Itsekin olen kaunis kasvoiltani ja naisellisesti pukeutuva, mutta lievästi ylipainoinen ja pukeudun sellaisiin vaatteisiin, joita itse pidän kauniina, mutta ne eivät ehkä ole trendikkäitä, mutta toisaalta en haluaisikaan olla mikään harmaa hiirulainen, joka häviää massaan. Valitettavasti suomalaiset eivät uskalla käyttää värejä ja "bling bling" -tyylisiä vaatteita, joista itse pidän ja sen takia minua varmaan pidetään kovin mauttomana :D Mutta pääasia että itse tykkään!

Olisi kiva tietää, onko teillä muilla yksinäisillä paljon face book -kavereita? Uskoisin, että on mahdollista olla yksinäinen oikeassa elämässä, vaikka face bookissa olisi satojakin kavereita. Joillakin on vain niin suuri vimma kerätä paljon face book -kavereita, jottei kukaan vain saisi selville, että oikeasti ei olekaan yhtään hyvää ystävää. Yksinäisyyttä pidetään jotenkin hävettävänä ja siitä saa helposti poikkeavan leiman. Mutta tosi asiassa yksinäisyys on todella yleistä, varsinkin Suomen kaupungeissa (uskoisin näin, maaseudulta ei ole kokemusta). Moni on varmaan pikemminkin olosuhteiden uhri, kuin että yksinäisyys johtuisi jotenkin itsestä.

Ihan oikeita live kavereitakin minulla on, mutta ei yhtään tosiystävää, joka ymmärtäisi, ja jonka kanssa voisi puhua mistä asiasta vain, ja jolle voisi soittaa ja kasvattaa puhelinlaskua ;) Sinkkunakin olen ollut monta vuotta ja elämänkumppani on edelleen hakusessa, vaikka kolmekymppiä alkaa lähestyä. Uskon, että minulla olisi paljon rakkautta annettavana, toisin kuin sitoutumiskammoisilla kavereillani, joilla silti riittää kysyntää riesaksi asti. Epäreilua! En myöskään voi jakaa ajatuksiani yksinäisyydestä ja kumppanin kaipuusta kenenkään kanssa, koska läheisimmät kaverini ovat vannoutuneita ikisinkkuja ja ihan eri aaltopituudella.

Tulipas tästä pitkä "vuodatus". Olisi tosi kiva kuulla teidän ajatuksia ja kommentteja tai ainakin kuulla, kuinka monta face book kaveria kullakin on.

Lue lisää

Mulla oli vähän aikaa facebook-profiili
Eikä mulla ollu ku yksi facebook-kaveri :)
Tyrkyllä oli moniakin tuntemattomia tyyppejä
mutta enhän heitä tuntenut.

Aina yksin kirjoitti:

Kaikki ystävät ja kaverit ovat yleensä myös Face Bookissa kavereita, mutta LÄHESKÄÄN kaikki Face Book kaverit eivät todellakaan ole minkään tason kavereita, hyvä jos tunnistaa kadulla. Itselläni on n. 80 face book kaveria ja tuntuu, että kaikilla muilla, niillä ujoillakin, on monta sataa tai ainakin reilusti yli sata kaveria. Tavallaan hävettää välillä, mutta toisaalta en halua väkipakollakaan ängetä kaikkien kanssa face book -kaveriksi (varsinkin, kun olen muutaman kerran saanut pakit :( ...)

Tunnen eräänkin ujon oloisen tytön, joka on ammattiurheilija (ei kuitenkaan julkkis) ja viimeisen päälle itsestään huolta pitävä, vähän kuin Paris Hilton, joka ei siis luonnollisesti omana itsenään olisi mitenkään epätavallisen kaunis, mutta kosmetologin kampaajan temput kalliit merkkivaatteet timmi kroppa tekevät hänestä "tosi hyvännäköisen", vähän kuin Barbie -nuken. Hänellä face book -kavereita onkin tuhansia.

Itsekin olen kaunis kasvoiltani ja naisellisesti pukeutuva, mutta lievästi ylipainoinen ja pukeudun sellaisiin vaatteisiin, joita itse pidän kauniina, mutta ne eivät ehkä ole trendikkäitä, mutta toisaalta en haluaisikaan olla mikään harmaa hiirulainen, joka häviää massaan. Valitettavasti suomalaiset eivät uskalla käyttää värejä ja "bling bling" -tyylisiä vaatteita, joista itse pidän ja sen takia minua varmaan pidetään kovin mauttomana :D Mutta pääasia että itse tykkään!

Olisi kiva tietää, onko teillä muilla yksinäisillä paljon face book -kavereita? Uskoisin, että on mahdollista olla yksinäinen oikeassa elämässä, vaikka face bookissa olisi satojakin kavereita. Joillakin on vain niin suuri vimma kerätä paljon face book -kavereita, jottei kukaan vain saisi selville, että oikeasti ei olekaan yhtään hyvää ystävää. Yksinäisyyttä pidetään jotenkin hävettävänä ja siitä saa helposti poikkeavan leiman. Mutta tosi asiassa yksinäisyys on todella yleistä, varsinkin Suomen kaupungeissa (uskoisin näin, maaseudulta ei ole kokemusta). Moni on varmaan pikemminkin olosuhteiden uhri, kuin että yksinäisyys johtuisi jotenkin itsestä.

Ihan oikeita live kavereitakin minulla on, mutta ei yhtään tosiystävää, joka ymmärtäisi, ja jonka kanssa voisi puhua mistä asiasta vain, ja jolle voisi soittaa ja kasvattaa puhelinlaskua ;) Sinkkunakin olen ollut monta vuotta ja elämänkumppani on edelleen hakusessa, vaikka kolmekymppiä alkaa lähestyä. Uskon, että minulla olisi paljon rakkautta annettavana, toisin kuin sitoutumiskammoisilla kavereillani, joilla silti riittää kysyntää riesaksi asti. Epäreilua! En myöskään voi jakaa ajatuksiani yksinäisyydestä ja kumppanin kaipuusta kenenkään kanssa, koska läheisimmät kaverini ovat vannoutuneita ikisinkkuja ja ihan eri aaltopituudella.

Tulipas tästä pitkä "vuodatus". Olisi tosi kiva kuulla teidän ajatuksia ja kommentteja tai ainakin kuulla, kuinka monta face book kaveria kullakin on.

Lue lisää

Maaseudulla vasta yksinäistä voikin olla, varsinkin nuorilla. Kuvittele tilanne jossa olet todella pienessä paikassa ja valtaosa on vanhempia ihmisiä. Naapuripaikkakunnatkin ovat samantyylisiä pieniä maaseutukyliä.

Minusta jossain suuremmassa paikkakunnassa kuten vaikka tampere tai helsinki, olisi helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Sielä ei kaikkia ihmisiä tunne ja olisi mahollisuus etsiä ja löytää esimerkiksi netistäkin uusia mielenkiintoisia tyyppejä samalta paikkakunnalta, joita ei ole ikinä nähnytkään ja on myös helpot kulkuyhteydet naapuripaikkakunnille.

Minä olen yrittänyt katsella ties mitä seuranhakupalstoja. Olen katsellut naapuripaikkakunnatkin läpi mutta niistä ei löydy ketään lähemmäs minun ikäistäni. Olen ollut kaverittomana jo vuosia ja aion muuttaa opiskelujen myötä täältä pois. Uskon paljon parempiin mahdollisuuksiin löytää kavereita muualta kuin tällaisesta kyläpahasesta. Eihän tänne muuta edes uusia ihmisiä työpaikan toivossa kun täältä ei taida edes kunnollisia töitä löytyä kaikille ihmisille ja loputkin muuttaa pikkuhiljaa pois. :(

Aina yksin kirjoitti:

Kaikki ystävät ja kaverit ovat yleensä myös Face Bookissa kavereita, mutta LÄHESKÄÄN kaikki Face Book kaverit eivät todellakaan ole minkään tason kavereita, hyvä jos tunnistaa kadulla. Itselläni on n. 80 face book kaveria ja tuntuu, että kaikilla muilla, niillä ujoillakin, on monta sataa tai ainakin reilusti yli sata kaveria. Tavallaan hävettää välillä, mutta toisaalta en halua väkipakollakaan ängetä kaikkien kanssa face book -kaveriksi (varsinkin, kun olen muutaman kerran saanut pakit :( ...)

Tunnen eräänkin ujon oloisen tytön, joka on ammattiurheilija (ei kuitenkaan julkkis) ja viimeisen päälle itsestään huolta pitävä, vähän kuin Paris Hilton, joka ei siis luonnollisesti omana itsenään olisi mitenkään epätavallisen kaunis, mutta kosmetologin kampaajan temput kalliit merkkivaatteet timmi kroppa tekevät hänestä "tosi hyvännäköisen", vähän kuin Barbie -nuken. Hänellä face book -kavereita onkin tuhansia.

Itsekin olen kaunis kasvoiltani ja naisellisesti pukeutuva, mutta lievästi ylipainoinen ja pukeudun sellaisiin vaatteisiin, joita itse pidän kauniina, mutta ne eivät ehkä ole trendikkäitä, mutta toisaalta en haluaisikaan olla mikään harmaa hiirulainen, joka häviää massaan. Valitettavasti suomalaiset eivät uskalla käyttää värejä ja "bling bling" -tyylisiä vaatteita, joista itse pidän ja sen takia minua varmaan pidetään kovin mauttomana :D Mutta pääasia että itse tykkään!

Olisi kiva tietää, onko teillä muilla yksinäisillä paljon face book -kavereita? Uskoisin, että on mahdollista olla yksinäinen oikeassa elämässä, vaikka face bookissa olisi satojakin kavereita. Joillakin on vain niin suuri vimma kerätä paljon face book -kavereita, jottei kukaan vain saisi selville, että oikeasti ei olekaan yhtään hyvää ystävää. Yksinäisyyttä pidetään jotenkin hävettävänä ja siitä saa helposti poikkeavan leiman. Mutta tosi asiassa yksinäisyys on todella yleistä, varsinkin Suomen kaupungeissa (uskoisin näin, maaseudulta ei ole kokemusta). Moni on varmaan pikemminkin olosuhteiden uhri, kuin että yksinäisyys johtuisi jotenkin itsestä.

Ihan oikeita live kavereitakin minulla on, mutta ei yhtään tosiystävää, joka ymmärtäisi, ja jonka kanssa voisi puhua mistä asiasta vain, ja jolle voisi soittaa ja kasvattaa puhelinlaskua ;) Sinkkunakin olen ollut monta vuotta ja elämänkumppani on edelleen hakusessa, vaikka kolmekymppiä alkaa lähestyä. Uskon, että minulla olisi paljon rakkautta annettavana, toisin kuin sitoutumiskammoisilla kavereillani, joilla silti riittää kysyntää riesaksi asti. Epäreilua! En myöskään voi jakaa ajatuksiani yksinäisyydestä ja kumppanin kaipuusta kenenkään kanssa, koska läheisimmät kaverini ovat vannoutuneita ikisinkkuja ja ihan eri aaltopituudella.

Tulipas tästä pitkä "vuodatus". Olisi tosi kiva kuulla teidän ajatuksia ja kommentteja tai ainakin kuulla, kuinka monta face book kaveria kullakin on.

Lue lisää

koko vitun fakeboob-eiku facebook.

Aina yksin kirjoitti:

Kaikki ystävät ja kaverit ovat yleensä myös Face Bookissa kavereita, mutta LÄHESKÄÄN kaikki Face Book kaverit eivät todellakaan ole minkään tason kavereita, hyvä jos tunnistaa kadulla. Itselläni on n. 80 face book kaveria ja tuntuu, että kaikilla muilla, niillä ujoillakin, on monta sataa tai ainakin reilusti yli sata kaveria. Tavallaan hävettää välillä, mutta toisaalta en halua väkipakollakaan ängetä kaikkien kanssa face book -kaveriksi (varsinkin, kun olen muutaman kerran saanut pakit :( ...)

Tunnen eräänkin ujon oloisen tytön, joka on ammattiurheilija (ei kuitenkaan julkkis) ja viimeisen päälle itsestään huolta pitävä, vähän kuin Paris Hilton, joka ei siis luonnollisesti omana itsenään olisi mitenkään epätavallisen kaunis, mutta kosmetologin kampaajan temput kalliit merkkivaatteet timmi kroppa tekevät hänestä "tosi hyvännäköisen", vähän kuin Barbie -nuken. Hänellä face book -kavereita onkin tuhansia.

Itsekin olen kaunis kasvoiltani ja naisellisesti pukeutuva, mutta lievästi ylipainoinen ja pukeudun sellaisiin vaatteisiin, joita itse pidän kauniina, mutta ne eivät ehkä ole trendikkäitä, mutta toisaalta en haluaisikaan olla mikään harmaa hiirulainen, joka häviää massaan. Valitettavasti suomalaiset eivät uskalla käyttää värejä ja "bling bling" -tyylisiä vaatteita, joista itse pidän ja sen takia minua varmaan pidetään kovin mauttomana :D Mutta pääasia että itse tykkään!

Olisi kiva tietää, onko teillä muilla yksinäisillä paljon face book -kavereita? Uskoisin, että on mahdollista olla yksinäinen oikeassa elämässä, vaikka face bookissa olisi satojakin kavereita. Joillakin on vain niin suuri vimma kerätä paljon face book -kavereita, jottei kukaan vain saisi selville, että oikeasti ei olekaan yhtään hyvää ystävää. Yksinäisyyttä pidetään jotenkin hävettävänä ja siitä saa helposti poikkeavan leiman. Mutta tosi asiassa yksinäisyys on todella yleistä, varsinkin Suomen kaupungeissa (uskoisin näin, maaseudulta ei ole kokemusta). Moni on varmaan pikemminkin olosuhteiden uhri, kuin että yksinäisyys johtuisi jotenkin itsestä.

Ihan oikeita live kavereitakin minulla on, mutta ei yhtään tosiystävää, joka ymmärtäisi, ja jonka kanssa voisi puhua mistä asiasta vain, ja jolle voisi soittaa ja kasvattaa puhelinlaskua ;) Sinkkunakin olen ollut monta vuotta ja elämänkumppani on edelleen hakusessa, vaikka kolmekymppiä alkaa lähestyä. Uskon, että minulla olisi paljon rakkautta annettavana, toisin kuin sitoutumiskammoisilla kavereillani, joilla silti riittää kysyntää riesaksi asti. Epäreilua! En myöskään voi jakaa ajatuksiani yksinäisyydestä ja kumppanin kaipuusta kenenkään kanssa, koska läheisimmät kaverini ovat vannoutuneita ikisinkkuja ja ihan eri aaltopituudella.

Tulipas tästä pitkä "vuodatus". Olisi tosi kiva kuulla teidän ajatuksia ja kommentteja tai ainakin kuulla, kuinka monta face book kaveria kullakin on.

Lue lisää

Vaimo roikkuu facebookissa joka välissä, keskustelee "ystävien" kanssa , tuntuu että olen välillä mustasukkainen näille "ystäville".

Yksinäinennuori kirjoitti:

Maaseudulla vasta yksinäistä voikin olla, varsinkin nuorilla. Kuvittele tilanne jossa olet todella pienessä paikassa ja valtaosa on vanhempia ihmisiä. Naapuripaikkakunnatkin ovat samantyylisiä pieniä maaseutukyliä.

Minusta jossain suuremmassa paikkakunnassa kuten vaikka tampere tai helsinki, olisi helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Sielä ei kaikkia ihmisiä tunne ja olisi mahollisuus etsiä ja löytää esimerkiksi netistäkin uusia mielenkiintoisia tyyppejä samalta paikkakunnalta, joita ei ole ikinä nähnytkään ja on myös helpot kulkuyhteydet naapuripaikkakunnille.

Minä olen yrittänyt katsella ties mitä seuranhakupalstoja. Olen katsellut naapuripaikkakunnatkin läpi mutta niistä ei löydy ketään lähemmäs minun ikäistäni. Olen ollut kaverittomana jo vuosia ja aion muuttaa opiskelujen myötä täältä pois. Uskon paljon parempiin mahdollisuuksiin löytää kavereita muualta kuin tällaisesta kyläpahasesta. Eihän tänne muuta edes uusia ihmisiä työpaikan toivossa kun täältä ei taida edes kunnollisia töitä löytyä kaikille ihmisille ja loputkin muuttaa pikkuhiljaa pois. :(

Lue lisää

tämä on kyllä täysin totta

45 ja ei kovin moni minulle kirjoittele. facebook saa tällaisen epäsosiaalisen ihmisen tunteen olonsa ihan surkimukseksi ja ulkopuoliseksi. kenties poistun kyseisestä paikasta kun alkaa nolottaa tämä epäsosiaalisuus ja ujous, mitkä on nykyaikana kirosanoja. noh, en mä muutenkaan tunne kuuluvani monestikaan tähän nykypaskayhteiskuntaan tämmösenä masentuneena ja eristäytyvänä. jotkut ex säädöt kautta baarikaverit halunneet lisätä kaveriksi minut, mutta en halua että he pääsee seuraamaan elämääni.

gsddsg kirjoitti:

45 ja ei kovin moni minulle kirjoittele. facebook saa tällaisen epäsosiaalisen ihmisen tunteen olonsa ihan surkimukseksi ja ulkopuoliseksi. kenties poistun kyseisestä paikasta kun alkaa nolottaa tämä epäsosiaalisuus ja ujous, mitkä on nykyaikana kirosanoja. noh, en mä muutenkaan tunne kuuluvani monestikaan tähän nykypaskayhteiskuntaan tämmösenä masentuneena ja eristäytyvänä. jotkut ex säädöt kautta baarikaverit halunneet lisätä kaveriksi minut, mutta en halua että he pääsee seuraamaan elämääni.

Lue lisää

Tää kuulostaa niin hassulta ku voi mutta mä tunnen itseni todella yksinäiseksi ja hyljätyksi. Mulla on ehkä 2-3 sellaista kaveria kenelle voin soittaa ja ne kysyy heti et tehäänkö jotain. Facebookis mulla on yhteensä 400 kaveria. Olen poistanut ne kaikki kenen kanssa en ole missään tekemisissä, mutta kyl mä ne kaikki 400 tunnen koska olen paljon matkustellut, asunut monessa eri maassa ja tehnyt työkseen sellaista hommaa, että tutustuu paljon ihmisiin. En ole epäsosiaalinen, mutta minusta tuntuu, että minut jätetään aina kaiken ulkopuolelle. Sen takia matkustankin ja muutan paikasta toiseen, koska missään ei ole tarpeeksi hyvä paikka minulle. Haluan myös, että olen mukana asioissa. Poikaystävä ketä rakastin, jätti mut ilman mitään pätevää syytä. Itken jatkuvasti yksinolosta ja juon helpottakseen pahaa mielt'. Olen hyvännäköinen tyttö ja saan baarissa paljon huomiota, mutta silti ... ei sillä ulkonäöllä tee mitään );

itkupöksy kirjoitti:

Tää kuulostaa niin hassulta ku voi mutta mä tunnen itseni todella yksinäiseksi ja hyljätyksi. Mulla on ehkä 2-3 sellaista kaveria kenelle voin soittaa ja ne kysyy heti et tehäänkö jotain. Facebookis mulla on yhteensä 400 kaveria. Olen poistanut ne kaikki kenen kanssa en ole missään tekemisissä, mutta kyl mä ne kaikki 400 tunnen koska olen paljon matkustellut, asunut monessa eri maassa ja tehnyt työkseen sellaista hommaa, että tutustuu paljon ihmisiin. En ole epäsosiaalinen, mutta minusta tuntuu, että minut jätetään aina kaiken ulkopuolelle. Sen takia matkustankin ja muutan paikasta toiseen, koska missään ei ole tarpeeksi hyvä paikka minulle. Haluan myös, että olen mukana asioissa. Poikaystävä ketä rakastin, jätti mut ilman mitään pätevää syytä. Itken jatkuvasti yksinolosta ja juon helpottakseen pahaa mielt'. Olen hyvännäköinen tyttö ja saan baarissa paljon huomiota, mutta silti ... ei sillä ulkonäöllä tee mitään );

Lue lisää

Teillähän on paljon feisbuuk-kavereita, mulla on vaan viisi.
Toisaalta eihän kaikki tutut ole feisbuukissa ja moni pitääkin sitä aika turhana juttuna.
Tulee niillä vähemmilläkin kavereilla toimeen.

Totta on että facebookkiin laitetaan kaikki kontaktit joita on joskus ollut ja jonka nimen sattuu muistamaan, jos haluaa vaan antaa itsestään vähän sosiaalisemman kuvan kuin mitä todellisuudessa on. Mielikuvat myy ja monet ihmiset luulee jo ennakkoon että tuo on hyvä tyyppi. Valitettavasti maailma on niin pinnallinen.
Itselläni on vain 30 facebook kaveria ja kaikkien näiden kanssa olen oikeasti tekemisissä.

totuus_ kirjoitti:

Totta on että facebookkiin laitetaan kaikki kontaktit joita on joskus ollut ja jonka nimen sattuu muistamaan, jos haluaa vaan antaa itsestään vähän sosiaalisemman kuvan kuin mitä todellisuudessa on. Mielikuvat myy ja monet ihmiset luulee jo ennakkoon että tuo on hyvä tyyppi. Valitettavasti maailma on niin pinnallinen.
Itselläni on vain 30 facebook kaveria ja kaikkien näiden kanssa olen oikeasti tekemisissä.

Lue lisää

Niin totta tuo pohdinta, että tosielämässä ihminen voi olla todella yksinäinen vaikka hänellä olisi satoja fb-kamuja..Mun miehellä on aika vähän kamuja siellä ja pidin sitä hiukan outona jossain vaiheessa (itselläni n.60 kamua), MUTTA en tosiaankaan ole yhtään sen sosiaalisempi kuin mieheni enkä edes kirjoittele naamiksessa tuttujen kaa kuin ehkä 2-3 krt/kk. Tunnen tai ainakin tiedän hyvin kaikki, joiden kanssa olen "ystävä", pääasiassa ovat sukulaisia. Mun yhdellä tosi hiljasella ja yksin viihtyvällä tutulla on n. 100 kamua, monet siis keräävät niitä mm. työpaikoiltaan ehkäpä vain saadakseen itsensä vaikuttamaan sosiaalisemmilta? Tsemppiä kaikille yksinäisille, ehkä fb voi jonkin verrran olla avuksi, mutta aika vähän loppupeleissä. Näin mun mielestä...

noin 100 facebook-kaveria. Ne ovat vanhoja/nykyisiä työ- ja opiskelukavereita. En ole hirveästi yhteydessä heihin. Useimmiten se olen minä joka laittaa kaverikutsun, harvoin kukaan kutsuu minua kaveriksi.

Muutaman kerran olen tullut torjutuksi ja poistetuksi. Joku työkaveri ei minua sinne hyväksynyt, vaikka muut työntekijät hän on kyllä hyväksynyt... Samoin juuri äsken eräs vanha työkaveri poisti minut sieltä yhtäkkiä, vaikka kaikki muut yhteiset vanhat työkaverimme ovat yhä hänen listoillaan, myös sellaiset jotka olivat ko. paikassa vain lyhyen aikaa ja johon tämä henkilö ei sen kummemmin ole yhteydessä.

Kyllähän tällainen itsetuntoa nakertaa. Usein minusta tuntuu että minun statuksistani ei tykätä niin usein kuin muiden. Tiedä sitten mistä sekin johtuu. Kun lähdin edellisestä työpaikastani ja kiitin statuksessani ajasta, niin kukaan ei tykännyt, vain yksi kommentoi ja kiitti takaisin ja toivotti hyvää jatkoa. Vaikka oli pieni työyhteisö ja tulimme hyvin siellä juttuun. :(

Pahinta oli kun eräs nuori mies jonka kanssa elättelin jo toiveita yhteisestä tulevaisuudesta, päätti suhteen poistamalla minut facebookista... :'( Otin vielä tekstarilla yhteyttä, ja kertoi miksi suhde päättyi. Mutta että piti poistaa facebookista laittamatta mitään viestiä miksi....

...- kirjoitti:

noin 100 facebook-kaveria. Ne ovat vanhoja/nykyisiä työ- ja opiskelukavereita. En ole hirveästi yhteydessä heihin. Useimmiten se olen minä joka laittaa kaverikutsun, harvoin kukaan kutsuu minua kaveriksi.

Muutaman kerran olen tullut torjutuksi ja poistetuksi. Joku työkaveri ei minua sinne hyväksynyt, vaikka muut työntekijät hän on kyllä hyväksynyt... Samoin juuri äsken eräs vanha työkaveri poisti minut sieltä yhtäkkiä, vaikka kaikki muut yhteiset vanhat työkaverimme ovat yhä hänen listoillaan, myös sellaiset jotka olivat ko. paikassa vain lyhyen aikaa ja johon tämä henkilö ei sen kummemmin ole yhteydessä.

Kyllähän tällainen itsetuntoa nakertaa. Usein minusta tuntuu että minun statuksistani ei tykätä niin usein kuin muiden. Tiedä sitten mistä sekin johtuu. Kun lähdin edellisestä työpaikastani ja kiitin statuksessani ajasta, niin kukaan ei tykännyt, vain yksi kommentoi ja kiitti takaisin ja toivotti hyvää jatkoa. Vaikka oli pieni työyhteisö ja tulimme hyvin siellä juttuun. :(

Pahinta oli kun eräs nuori mies jonka kanssa elättelin jo toiveita yhteisestä tulevaisuudesta, päätti suhteen poistamalla minut facebookista... :'( Otin vielä tekstarilla yhteyttä, ja kertoi miksi suhde päättyi. Mutta että piti poistaa facebookista laittamatta mitään viestiä miksi....

Lue lisää

"noin 100 facebook-kaveria. Ne ovat vanhoja/nykyisiä työ- ja opiskelukavereita. En ole hirveästi yhteydessä heihin. Useimmiten se olen minä joka laittaa kaverikutsun, harvoin kukaan kutsuu minua kaveriksi."

Sullahan on sitten tosi paljon kavereita tuolla facebookissa, itse en varmaan saisi kerättyä sinne kun ehkä korkeintaan 10 kaveria, lähinnä sukulaisista ja jostain harvoista työkavereista. Ei varmaan muakaan kukaan siellä kutsuisi mihinkään kaverilistoille, niin tämän vuoksi olenkin päättänyt pysyä kokonaan erossa tuolta pinnallisten ihmisten sivustolta.

Ei ole tota facebookkia oikein tarkoitettu meille yksinäisyydestä kärsiville ihmisille, vaan enemmänkin just näille pinnallisille massanmukana menijöille, joilla on jo ennestään vähintään kymmeniä kavereita ympäri suomea.

Mut on myös poistettu kaverina ja monta kertaa ihmiset on torjuneet mun kaveripyynnön, vaikka samoista kuvioista ketään muita ei olisikaan torjuttu :( Se tuntuu tosi pahalta ja saa miettimään, mikä mussa on vikana, kun en kelpaa edes fb-kaveriksi. Olen luonteeltani sosiaalinen mutta ujohko, heitän usein läppää (ronskiakin vaikka olen nainen), myös itseironista juttua. Kukaan tuskin huomaa, että olen masentunut, koska yritän useimmiten hymyillä ja olla ystävällinen ihmisille. Yksinäisyys ja syrjintä on syynä masennukseeni.

minulla on n.30 kaveria.
2 sukulaispoikaa, tai sanotaanko miestä ja loput naisia.
Pakko oli piilottaa koko kaverilista :D

Mulla on facebookissa muutama kaveri, joiden kanssa pidän säännöllisesti yhteyttä. Välimatkaa on niin paljon, ettei livenä ole mahdollista tavata. Siksi facebook onkin hyvä tapa pitää yhteyttä vaihdella kuulumisia jne.

Jotkut tuntuu valittavan siitä että ihmiset laittaa facebookiin kuvia. Musta on kiva nähdä mitä kavereiden elämään kuuluu myös kuvien muodossa, kun ei pääse livenä näkemään.

Iso osa mun facebook kavereista on peli-kavereita. Tykkään pelata siellä peleja ja on mukavaa että on pelikavereita ja vieläpä tietää keiden kanssa pelaa.

On inhottavaa että Facebookissa on paine kasvattaa omaa kaverimäärää, koska kaikilla muillakin on paljon kavereita. Ihmisen suosio mitataan kavereiden lukumäärällä. Ihmisestä, jolla on 500 kaveria, tulee aivan erilainen kuva kuin siitä jolla on 20 kaveria, mikä on inhottavaa, mutta totta.
Jos ei omista laajaa ystäväpiiriä(ja kuka todellisuudessa on oikeasti ystävä satojen ihmisten kanssa?) on kaverimäärää kasvatettava puolitutuilla ja lähes tuntemattomilla ihmisillä.
Facebookin perusidea on hyvä, pitää yhteyttä oikeasti tärkeisiin ihmisiin,jakaa heidän kanssaan kuvia ja lähetellä viestejä. Kertoa päivän sattumuksista ja tapahtumista.
Ihanteellinen tilanne minulle olisi, jos minulla olisi kavereina vain hyvin vähän ihmisiä, eivätkä ulkopuolisten tekemiset edes näkyisi.
Mutta vaikka minulla olisi omia kavereita vain esim. 10, niin näkisin silti myös kavereiden kavereiden kommentteja ja tekemisiä kavereideni sivujen kautta. Etusivullekin tulee ei-kavereiden tilapäivityksiä ja kuvia, jos joku kaverini on niitä kommentoinut. Jotenkin en vain haluaisi tietää ja ihmetellä mitä tuokin tuolle on kommentoinut, koska se ei kosketa minua, enkä sillä tiedolla mitään tee. Tämä on juuri sitä kyttäystä, mitä facebook on täynnä ja jota kaikki fbssä harrastavat tahtomattaankin.
Minulla on 170 kaveria, ja koska vertailen määrää muiden kaverimääriin, paisutin sitä alkuvaiheessa pyytämällä puolituttuja kavereikseni, jotta vain saisin kaveriluvun suuremmaksi, koska muillakin on. Oikeasti juttelen vain pienelle määrälle tuosta kaveriluvusta, ja lähimpiin pidän yhteyttä kännykällä.
Oikeasti haluaisin että ystävinäni olisi vain oikeita kavereita, mutta facebookissa se ei oikeastaan ole mahdollista, koska ristiriitaista Facebookissa on myös kaveripyyntöjen hylkääminen. Siis jos ihmisen tunnen/tiedän, (täysin tuntemattomat on helppo hylätä) hyväksyn hänet. Jos joku puolituttu haluaa olla kaverini, niin en halua häntä torjua, onhan kavereinani jo nyt puolituttuja ja lähes tuntemattomia. Samoin kavereiden poistaminen tuntuu epäkohteliaalta, jos henkilö on tuttu,muttei tosielämän ystävä. Itsestänikin tuntuu pahalta,jos joku on poistanut minut kavereistaan, mutta pitänyt joitain toisia kavereinaan, vaikka tiedän etteivät hekään ole kovin läheisiä.
Jos lähtisin poistamaan niitä kavereitani, joiden kanssa en edes puhu, saisin poistaa heitä suuren määrän. En kuitenkaan halua tiputtaa kaverimäärääni, koska en halua antaa itsestäni muille sellaista kuvaa, ettei minulla ole kavereita. Vaikka sata ihmistä on oikeasti valtava määrä, facebookissa se ei ole mitään
Onhan myös mahdollista piilottaa kaverimäärä, mutta minusta se viestii että häpeää pientä kaverimääräänsä ja haluaa piilottaa sen siksi. Ei-kavereille oma kaverimääräni ei näy,mikä on hyvä asia. Kaverimäärä on liian isossa roolissa muutenkin, mitä sillä tiedolla oikeasti tekee? Eli miksi sen oletusarvoisesti pitää olla näkyvissä?
En päivitä statustani juuri koskaan, ja olen muutenkin melko epäaktiivinen facebookin käyttäjä, koska minusta tuntuu stressaavalta että tekemiseni on reilun sadan koneen näytöllä saman tien kun olen sen lähettänyt. Silti tykkäyksiä ja kommentteja ei välttämättä tule kuin pari. Paihimmassa tapauksessa kukaan ei reagoisi siihen millään tavalla, vaikka tiedän todella monien sen lukeneen, sen verran aktiivisia facebuukkajia tuttuni ovat. Joidenkin ihmisten statukset keräävät enemmän tykkäyksiä kuin toisten, esim. päästessäni ylioppilaaksi toisen "olen ylioppilas" status keräsi lähemmäs sata tykkäystä ja toisen vain n.kymmenen.(itse en statusta silloin laittanutkaan, kaikki sen näkivät nettilehdistäkin)
En ole luonteeltani huomionhakuinen, ja siksi fb ei kai oikein minun paikkani olekaan. Toisaalta haluaisin olla ajattelematta mitä muut minusta ajattelevat, ja olla vain oma itseni. Niin oikeassa elämässä, kuin facebookissakin. Haluaisin siis olla itsevarmempi facebookissa, mutta selaillessani muiden tekemisiä ja hehkutuspäivityksi ja lomakuvia, itseluottamukseni vain alenee, ja tunnen olevani tylsän profiilini kaltainen harmaus, jolle ei tapahdu yhtään mitään. Oikeasti minulla on mielipiteitä ja minulle sattuu ja tapahtuu pieniä kivoja juttuja,joista joku saisi laadittua hyviäkin tilapäivityksiä, mutta en jotenkin viitsi laittaa niitä nettiin jakoon. Olen sen verran tarkka yksityisyydestäni ja erityisesti stressi siitä, että jos kukaan ei kommentoi/tykkää tilastani, estää minua "jakamasta itseäni" facebookissa.

.................... kirjoitti:

On inhottavaa että Facebookissa on paine kasvattaa omaa kaverimäärää, koska kaikilla muillakin on paljon kavereita. Ihmisen suosio mitataan kavereiden lukumäärällä. Ihmisestä, jolla on 500 kaveria, tulee aivan erilainen kuva kuin siitä jolla on 20 kaveria, mikä on inhottavaa, mutta totta.
Jos ei omista laajaa ystäväpiiriä(ja kuka todellisuudessa on oikeasti ystävä satojen ihmisten kanssa?) on kaverimäärää kasvatettava puolitutuilla ja lähes tuntemattomilla ihmisillä.
Facebookin perusidea on hyvä, pitää yhteyttä oikeasti tärkeisiin ihmisiin,jakaa heidän kanssaan kuvia ja lähetellä viestejä. Kertoa päivän sattumuksista ja tapahtumista.
Ihanteellinen tilanne minulle olisi, jos minulla olisi kavereina vain hyvin vähän ihmisiä, eivätkä ulkopuolisten tekemiset edes näkyisi.
Mutta vaikka minulla olisi omia kavereita vain esim. 10, niin näkisin silti myös kavereiden kavereiden kommentteja ja tekemisiä kavereideni sivujen kautta. Etusivullekin tulee ei-kavereiden tilapäivityksiä ja kuvia, jos joku kaverini on niitä kommentoinut. Jotenkin en vain haluaisi tietää ja ihmetellä mitä tuokin tuolle on kommentoinut, koska se ei kosketa minua, enkä sillä tiedolla mitään tee. Tämä on juuri sitä kyttäystä, mitä facebook on täynnä ja jota kaikki fbssä harrastavat tahtomattaankin.
Minulla on 170 kaveria, ja koska vertailen määrää muiden kaverimääriin, paisutin sitä alkuvaiheessa pyytämällä puolituttuja kavereikseni, jotta vain saisin kaveriluvun suuremmaksi, koska muillakin on. Oikeasti juttelen vain pienelle määrälle tuosta kaveriluvusta, ja lähimpiin pidän yhteyttä kännykällä.
Oikeasti haluaisin että ystävinäni olisi vain oikeita kavereita, mutta facebookissa se ei oikeastaan ole mahdollista, koska ristiriitaista Facebookissa on myös kaveripyyntöjen hylkääminen. Siis jos ihmisen tunnen/tiedän, (täysin tuntemattomat on helppo hylätä) hyväksyn hänet. Jos joku puolituttu haluaa olla kaverini, niin en halua häntä torjua, onhan kavereinani jo nyt puolituttuja ja lähes tuntemattomia. Samoin kavereiden poistaminen tuntuu epäkohteliaalta, jos henkilö on tuttu,muttei tosielämän ystävä. Itsestänikin tuntuu pahalta,jos joku on poistanut minut kavereistaan, mutta pitänyt joitain toisia kavereinaan, vaikka tiedän etteivät hekään ole kovin läheisiä.
Jos lähtisin poistamaan niitä kavereitani, joiden kanssa en edes puhu, saisin poistaa heitä suuren määrän. En kuitenkaan halua tiputtaa kaverimäärääni, koska en halua antaa itsestäni muille sellaista kuvaa, ettei minulla ole kavereita. Vaikka sata ihmistä on oikeasti valtava määrä, facebookissa se ei ole mitään
Onhan myös mahdollista piilottaa kaverimäärä, mutta minusta se viestii että häpeää pientä kaverimääräänsä ja haluaa piilottaa sen siksi. Ei-kavereille oma kaverimääräni ei näy,mikä on hyvä asia. Kaverimäärä on liian isossa roolissa muutenkin, mitä sillä tiedolla oikeasti tekee? Eli miksi sen oletusarvoisesti pitää olla näkyvissä?
En päivitä statustani juuri koskaan, ja olen muutenkin melko epäaktiivinen facebookin käyttäjä, koska minusta tuntuu stressaavalta että tekemiseni on reilun sadan koneen näytöllä saman tien kun olen sen lähettänyt. Silti tykkäyksiä ja kommentteja ei välttämättä tule kuin pari. Paihimmassa tapauksessa kukaan ei reagoisi siihen millään tavalla, vaikka tiedän todella monien sen lukeneen, sen verran aktiivisia facebuukkajia tuttuni ovat. Joidenkin ihmisten statukset keräävät enemmän tykkäyksiä kuin toisten, esim. päästessäni ylioppilaaksi toisen "olen ylioppilas" status keräsi lähemmäs sata tykkäystä ja toisen vain n.kymmenen.(itse en statusta silloin laittanutkaan, kaikki sen näkivät nettilehdistäkin)
En ole luonteeltani huomionhakuinen, ja siksi fb ei kai oikein minun paikkani olekaan. Toisaalta haluaisin olla ajattelematta mitä muut minusta ajattelevat, ja olla vain oma itseni. Niin oikeassa elämässä, kuin facebookissakin. Haluaisin siis olla itsevarmempi facebookissa, mutta selaillessani muiden tekemisiä ja hehkutuspäivityksi ja lomakuvia, itseluottamukseni vain alenee, ja tunnen olevani tylsän profiilini kaltainen harmaus, jolle ei tapahdu yhtään mitään. Oikeasti minulla on mielipiteitä ja minulle sattuu ja tapahtuu pieniä kivoja juttuja,joista joku saisi laadittua hyviäkin tilapäivityksiä, mutta en jotenkin viitsi laittaa niitä nettiin jakoon. Olen sen verran tarkka yksityisyydestäni ja erityisesti stressi siitä, että jos kukaan ei kommentoi/tykkää tilastani, estää minua "jakamasta itseäni" facebookissa.

Lue lisää

(jatkoa edelliseen, kamala kun innostuin avautumaan facebookista...:) )En edes vietä kovin paljoa aikaa koneella, ja siksi en halua tarkistaa profiiliani jatkuvasti. Jos ei laita tilapäivityksiä, ei fbssä tarvitse käydä niin usein. Jos laitan tilapäivityksen minun on käytävä pian tarkistamassa onko siihen joku kirjoittanut jotain, ja jos ei, olo tuntuu hieman pahalta, etteikö ketään kiinnosta niin että viitsisi edes tykätä. Mikään kirjoittamistani fb-päivityksistä ei ole jäänyt täysin ilman kommenttia/tykkäystä, mutta en saa siitä mitään erityistä mielihyvää vaikka saisinkin osakseni tykkäyksiä ja kommentteja. siksi näenkin parhaaksi usein olla päivittämättä, sulkea koneen ja tehdä jotain aivan muuta. kaukana fbstä, enkä palaa kertomaan siitä sinne myöhemmin.