Minne menee huominen ?
yliviivatuksi päiväksi sekin joutuu
eilisen tavoin.
Mietin sitä hiljaa mielessäni
kun muistojen raskasta reppua raahaan
jonka sinä mukaani pakkasit.
Tie on pitkä kaikkia mutkia
kiemuroita täynnänsä
ja kun sen alusta aloittaa
niin kerkiää moni murhe kiinni tarttumaan
ennen kuin loppu suoralle päädytään
ja minä kaipaan rinnalleni
vain sitä yhtä ainoaa oikeaa
kaikkea jakamaan
yhtä aikaa maaliin tulemaan
mutta
rakkauden teillä tihkuvat sydänten haavat
varisevat lupaukset
jotka antavat kaiken
tai eivät jätä mitään
... lopulta.
yliviivatuksi päiväksi sekin joutuu
eilisen tavoin.
Mietin sitä hiljaa mielessäni
kun muistojen raskasta reppua raahaan
jonka sinä mukaani pakkasit.
Tie on pitkä kaikkia mutkia
kiemuroita täynnänsä
ja kun sen alusta aloittaa
niin kerkiää moni murhe kiinni tarttumaan
ennen kuin loppu suoralle päädytään
ja minä kaipaan rinnalleni
vain sitä yhtä ainoaa oikeaa
kaikkea jakamaan
yhtä aikaa maaliin tulemaan
mutta
rakkauden teillä tihkuvat sydänten haavat
varisevat lupaukset
jotka antavat kaiken
tai eivät jätä mitään
... lopulta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Täynnä mutkia
ja kiemuroita
tai sakko kierroksia
tai mitä ovatkin kelläkin
Mutta määränpää tuntuu siirtyvän
aina vaan edemmäs.
Kuin kangastus..
Kipuja haavoja nuo
mutkatko tuovat tullessaan?
miksi eivät
eiliset
eiliseen jää?
Miksi sotkevat
myös
päivän tään,
jonka puhtaana
pitää tahtoisin.
Varisevia lehtiäkö vain
on elämämme tää..
Vai uusia silmujako ?
... muistot luovat pohjat
huomisen kokemuksille
joista oppii tai sitten ei
mikä on toden näköisempää ...
kiitos runollisesta palautteesta
joka jäi jotenkin soimaa ...
hyvän ja kauniin päivän toivotukset
myös lähetän sinnepäin.
Reppu eilisen lie
kovin raskas..
Se olkapäähän
jättää
jäljen painuneen.
Ja, ehkä samaa
latua taas kuljet
kuin eilen,
ja
sitä ennen
ja viime vuonna.
Nuo murheet
raskaat reppuas
jos täyttää
ne ilon vievät
hetkistä myös näistä
mit elämä
sul tänään
antaa tahtois.
Siis jätä reppus !
Jätä eilinen!
Ja elä päivä
tämä nauraen
jos syytä siihen on
ja vaikkei oliskaan.
On
päivä tämä
ainutkertainen.
... harmaat monistaa itsensä
seuraavaan
ja kohtalo on kuin jana
määrättyine alkuineen
loppuineen
mutta ehkä sittenkin
tämä uusi päivä uutta luoda vois ...
kiitos hyvistä sanoistasi
sillä onhan torstai toivoa täynnä !!!
Ja hajoita
se monistus kone...;)
En usko
kohtaloon mä en..!
Vaan
ajatuksiin ihmisen !
Sä
mitä sisälläsi
hellit...
Se muuttuu
siksi mitä
näät..!
Sydämen kyllyydestä suu puhuu..!
Tapio Rautavaaran laulelma kymmenien vuosien
takaa tuli ensimmäisenä runostasi mieleen. Mitä
kaikkea se kätkeekään, ehkä enemmän sielun
eväitä kuin materiaa - syötävää. Sellainen kävi
myös mielessä, kun etenin säkeissäsi.
Reppu on itse kullakin raskas joskus kantaa, silti
ei pitäisi antaa sen tainnuttaa vaan yrittää jatkaa
vaan tarpomista eteenpäin. Kun tarpeeksi kauan
on kulkenut ja etsinyt, niin murheetkin irtaantuvat
meistä. Haavat paranee ja arpeutuu.
Melankolinen, hitaasti ajatusten virrassa etenevä runo.
Jättää lukijankin johonkin unikuviin ja toiveiden pilville
leijumaan Sinun puolestasi. Ja hitaalla tarkoitan siis
sitä, että ihminen on toiveissaan ja muisteloissaan aina
jollakin toisella planeetalla. Ei oikein jalat maassa.
Pidin haikeudestasi ja toisaalta myös säkeidesi asettelusta,
järjestyksestä juuri niin kuin olet sen tehnyt.
Iloa päivääsi Runopoika, ole rohkea ja ennakkoluuloton !
... saisi antaa surun rintaa painaa
vaan iloisin ja reippain mielin kulkea eteenpäin
vaikka se olisikin suossa tarpomista toisinaan ...
no joo vähän mollisoinuissa tässä kuljettiin
mutta tiehän on pitkä ja kuoppainen
ennenkuin levolle laskee itsensä.
kiitos sanoistasi rakas ystäväin ja mestarini.
iloista ja onnellista päivää sinulle toivon
kun kuljet sen halki.
olet juuri silloin
runomies,kun
repussasi on se kaikki
mitä siellä on
Olet kokonaisuus
niin arvokas
ei meille muillekaan
aina reppu mieluisa oo
Kaikki kuitenkin tarpeen on
olethan tunteva ihminen...
suruisa oli sun runosi
mutta niinhän
matossakin mustat
raidat antavat
loiston väreille kirkkaille !!!
... menen
sinne tulen
pää pyörällä
sydän syrjällään
ja istun tarinaa kertomaa
suuresta rakkaudesta laulamaan
kuinka se meidät pettää
... lopulta.
iloisen mielen jätit raita toteamuksella
josta hymysuin kiitän
ja päivästäsi kaunista toivon
iholle ja sydämelle.
Elämä menee ,juuri noin..Tulee mieleen värssy; "Muruja on elon onni..suurin osa suruja."
Kaikki kokemuksemme,muokkaavat meidät, juuri tällaisiksi,mitä olemme..kuten kivikin hankautuu helmeksi,
simpukassa..Myös,voi käydä niin,että vastoinkäymiset rakkaudessa,synnyttää epäluuloa ja pelkoa,ei enää edes uskalla rakastua uudestaan.. Monimutkaisia ovat ,elämänpolut..Aina on kuitenkin toivoa..toivo elää vahvana rinnassamme.. Hieno runo...elämisen tuskaa.. Hienosti osaat kuvata,erilaisia tuntemuksia.. Kiitos..
Nyt ,murheet pois ja kukka rintaan,kuten on tapana sanoa! Mukavaa päivää ja hyvää mieltä! t.Irkku
... hiekansirusta kova helmi muotoutuu
mutta ei sydämestäin
se vain jalostuu
sortumaan
kuin korttitalo kun tuulen vinkka
siihen osuu ...
hieno lause tuo muruista
ja niin oikein sanottu.
kiitän vierailustasi rakas ystäväin.
symppiksille toivon päivän täyteen
ilon ja onnen sykkiviä tunteita
lämmöllä sydämestäni.
Tunsi ja luulin, ettei kukaan
tunne minua, niin kuin Sinä,
ettei välillämme ole mitään
esteitä, mikä vieraannuttaisi..
Että ei ole olemassa tuulta,
joka kaiken pyyhkii pois,
vaahtoavaa virtaa joka repii
mukaansa, kolmatta sydäntä..
Ja kuitenkin kerran taas tulit ja
välillämme oli avaruus, ja sinä
enää tähtien varjoissa, minuun
nousi myrsky ja vuotivat kyyneleet..
Olit vieraampi kuin kukaan, en
tiennyt enää nimeäsi, olit kuin galaksi
kaukoputkella katsottuna, minä aloin
katsomaan elämääni pikarien lävitse..
..Aloin paeta hiljaisuutta,
jonka jätit minuun..
http://www.youtube.com/watch?v=v0yjTMqQ8kY&feature=related
Kiitos Runostasi.
Joillakin pitää olla monta, useita sydämiä,
ennen kuin miehisyys tyyntyy..
Useita vuoteita, monia lupauksia,
särkyneiden sydänten vuota..
Ja kun Hän, oikea, ainut, riittää, ei miehisyyttä,
vain yksinäinen vaellus..mutta kuitenkin..
Rakkauden hiljainen ääni.
Hieno, sisällökäs ja
ilmaiseva Rakkausrunosi..
tekstiisi oli hyvä syventyä ja
nauttien, maistellen, lukea, kokea
ja tuntea..
Säkeet ottivat mukaansa, niin kuin
lukijan hyvä Runo ottaa ja tämä oli kaikin osin,
eheä, laadukas ja tuore Runosi.
Kovasti valkoiseen päivääsi lepoa,
rentoutta ja hyvää mieltä
hyvä Ystävä.
... vieras voi olla tutumpi kuin mikään muu
ja kun kohtalon portit aukaisee
niin ratkeaa marsiiko loisteiden hetkiin
vai tappion surkeaan suohon
siihen vieraaseen
jotenkin tuttuun ... sydämessä ...
kylläpä mestarin runo taas on huikaiseva
ja jotenkin pidin kovasti sanoistasi ja loppu
oli älyttömän hieno - ehdottomasti parhain lopetus
hienojen runojen sarjassa
joten hyvä ystävä hyvä !!!
no tiedä häntä voiko tässä puhua laadusta
ja ehkä ns. surkeat asiat saavat paremmat sanat
repusta ulos tulemaan.
kiitos kyläilystä ja huippu runostasi hyvä ystäväin.
toivotan päivääsi paljon loisteiden hetkiä
ja myös niitä ilon ja onnen ...
Tämä kyllä kolahti minuun!
Me suomalaiset olemme molli-kansaa.
Kiitos hienoista ajatuksista!
... soinnuissa sitä tavallisesti kuljetaan
mutta ehkä tähän päätyi ripaus ylimääräistä
surkeutta mukaan
ja kuinka helposti se kävikään ...
kiitos sanoistasi
ja hyvän ja kauniin päivän toivotukset
lähetän sinne päin.
En tiedä miksi, mutta tämä kohta säväytti.
"rakkauden teillä tihkuvat sydänten haavat
varisevat lupaukset
jotka antavat kaiken
tai eivät jätä mitään
... lopulta."
Tai tiedänkö sittenkin.
Aavistan. Aavistin. Se, kuka kirjoittaa rakkaudesta, kuinka paljon hän teoillaan lunastaa rakkauden sanomaan. Paljon odotetaan. Epäitsekkyyteen saakka. Ylletäänkö. Ja kuinka moni.
... kunnolla haavoittuu
niin se kuin pohjalle jää
säteilee pitkälle tulevaisuuteen
seuraaviin suhteisiin
josko taas käy niin ...
jotakin sellaista ajoin takaa tässä
tai yritin ...
kaikki meistä etsivät onnea ja rakkautta
mutta harva sen saavuttaa
ja onko kaikki sitten vallitsevan olotilan hyväksymistä
siihen sopeutumista ...
kiitokset tosi hyvästä palautteesta
ja toivotan mitä parhainta viikonlopun aattopäivääsi.
Heti runosi alku pysäyttää
miten usein omasta sisimmästä kumpuaa
ajatus
Huomisen katoavaisuudesta......
Ja
Tuo miten ilmaiset
muistojen raskaasta repusta
“jonka sinä mukaani pakkasit”
Pienillä sanavalinnoilla, eleettömästi
saat aikaan suuren tunnelatauksen tähänkin säkeeseen
Mahtavaa!!
ja sama tunnelataus jatkuu runosi seuraavissa säkeistöissä
Suuri grand finale on viimeinen säkeistö
sen varisevat lupaukset
”jotka antavat kaiken
tai eivät jätä mitään”
Todella tykkään tästä *:)*
t:Peikkis
... sen muistojen repun pakkaa
mitä kantaa mukanaan
mutta minne katoavat loisteiden hetket
kun ne tanssii elämään aluissa
taitaa lopulta käydä niin
että vie tukhatkin pesästä mennessään ...
sille annan suuren arvon että tykkäsit tästä
sinä veikeä aapojen tallaaja
ja kultasydäminen runoilijatar peikkotyttö.
kiitän sinua lämmöllä sydämestäni
ja hyvän viikonlopun aattoillan toivotukset
lähetän ...
Se on niin jännä, miten Sun runojesi kohdalla
aika-ajoin mykistyneenä ihailen sitä taitavuutta,
- ihan kuin sanojen leikittely olisi Sinulle helppoa
(ei siis tietenkään ole)
kun luot näitä mielikuvein maalattuja tunne-ilmauksia
Kuten juuri tämän
”Mietin sitä hiljaa mielessäni
kun muistojen raskasta reppua raahaan
jonka sinä mukaani pakkasit.”
En osaisi sitä näin kuvata,
mutta se on tässä Sinun sanoissasi -tässä
Vaan minnekä siis katoavat loisteiden hetket,
tummuvat helmein valkeat pinnat,
himmenneinä
eivät enää valoa heijasta
ei enää tanssi kiteissä sen
ilojen aurinkoiset säteet…
Vaan
veikein siis hymyin Sua tervehdän
aapani takkutukkainen tallaaja
terveisensä lähettäin
t:
- minua niin hyvin kuvaava -peikkotyttö- :))
Hyvin olet minuuteni tunnistanut
Yöhösi
Aamuusi
Kultaisia kiteitä
... toinenhan sen pakkaa täyteen
mitä joutuu mukanaan raahaamaan.
muistoja loisteiden hetkistä
jotka katosivat kuin pieru saharaan ...
vaikutelma peikkotytöstä syntyi heti kun aloin
lukemaan runojasi
ja kyllä sinä olet sanan käyttäjänä aivan omaa
luokkaasi
ja sen todistaa viimeisin runosi.
no 'nähtiin ' taas ja siitä ilostuneena toivon sinne
aavoille rajattomille mitä kauneinta päivää
ja mitä parhainta päivää peikkotytölle
lämmöllä sydämestäni.
Saharasta kai aika vaikea löytää
Niitä ilmaan lentäneitä...... :)))
muistoja kuin hiekkatomua
(viittaan tässä siis tuohon sun mainitsemaasi “ilma-ilmiöön” :D)
Otan tämän “peikkotytön” kohteliaisuutena
- Joten lämmin, kultainen Kiitos :))
Ps. Enpä voi muuta kuin hymyillä sanomallesi tuosta runostani
" - hymy kaunis ei maksa mitään, vaan mieltä se lämmittää
se on tuulahdus kesän ......." tämä lainaus, jonka loppua en muista :(
Mutta siis kiitos
Rauhaisaa yötä
Ja
Kauniita unikuvia
reppuja meillä on kaikenlaisilla teillä
kevyttä taakkaa liekö kellään
eteenpäin täytyy vain tepsutella
askel joskus horjuu ei
tiellä pysyä meinaa
harhaan jos astut
senkin korjata voi
kädet kun ristiin laittaa ja apua
pyyttää niin sitä saa
... voi auttaa kun kädet ristiin laittaa
hetkensä hiljentyy ja sydämensä taivaille
vuodattaa
mutta sydämensä voi menettää
järkensä kadottaa yms
mutta kohtalonsa pitäisi pystyä pitämään
hallussaan
ihan omissa näpissään
ja antaa ulkoisten voimien vain hipaista
suojamuuriaan niin säästyy monelta murheelta
ja se on opittu kantapään kautta.
kiitokset vierailustasi hyvä ystäväin
kaikkea hyvää ja kaunista toivon iltaasi yms.
aikojen virtaan ...