ja elämä yhtä itkua ja kitinää. Ihmettelen mikä lapsella oikein voi olla niin "pahasti", että täytyy jatkuvasti kitistä ja itkeä, kipeenä ei pitäisi olla. Tätä on nyt jatkunut muutamia kuukausia ja alkaa minun pinna ja voimat olla lopussa. Elikkäs lapseni on 1 v 3kk eikä malta juuri hetkeäkään olla ilman minua ja koko ajan pitäisi olla sylissä, välillä joudun jättämään huutavan lapsen lattialle sillä kaikki ei onnistu lapsi sylissä. Olen siis yksinhuoltaja joten lapsellani ei ole muita ihmisiä kotona joiden seurassa voisi olla sillä aikaa kun joudun tekemään pakollisia hommia. Välillä ehkä viihtyy pienen hetken yksinään lelujen seurassa, mutta yleensä pitää koko ajan viihdyttää, tälläinen on olut vauvasta asti. Nyt jo pikkuhiljaa alkaisi riittämään kanniskelu sillä onhan tätä jo jonkun tovin kestänyt, luulin että vuoden jälkeen asiat helpottaa mutta niin ei käynytkään. Kertokaahan miten teillä muilla asiat rullaa ja miten ne saisi meilläkin rullamaan??
lapsi 1 v 3kk
pollis83
7844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En voi muuta kun toivottaa sulle voimia jaksamaan ettei hermot menisi. Raskasta on varmasti ja kun jonkun asian alottaa niin kaikki jää kesken kun toinen huutaa taas jo syliin jne...
Luulen että hän on vaikean ta ns. haastavan temperamentin omaava lapsi ja sillon haastetta löýtyy. Oletko kokeillut erilaisia kikkoja kuten laittaa sen reppuun siis lapsille tarkotettuun reppuun :) eli sais olla sussa kiinni mutta olis kädet vapaana? katsooko hän telkkaria? Telkkari on monelle se mihin syventyy hyvin ja näin äiti saa omaa aikaa. Ei telkkari ole pahasta jos vain katsoo että sieltä tulee tuon ikäselle kehittäviä ja sopivia ohjelmia. Hulehtii vain siitä että se on välillä edes hekten kiinni ettei ihan koko aikaa pauhaa taustalla. Meillä tosin pauhaa telkkari koko ajan taustallakin ja en usko että sekään nyt on olut mitenkään niin pahasta.
Onko lapsi kehittynyt normaalisti? Sanoja onko tullut, ensi askeleet? Ymmärrys? Ja siis ei tuon ikäsen tarvii vielä edes paljoa ymmärtää mutta kysyn vain :)
lapsi on kehittynyt hyvin (normaalisti) vaikean alun jälkeen,kehityksessä ei pitäisi olla mitään vikaa, täytyy kyllä sanoa että todella pitkää pinnaa välillä tarvitaan lapsen kanssa, onneksi minulla on aina ollut sitä jo ennen lastakin. Telkkarista hän ei juuri välitä, välillä saattaa pienen hetken katsoa. Itsestä tuntuu välillä ettei jaksaisi koko ajan olla keksimässä tekemistä jotta lapsi olisi tyytyväinen tai pitää sylissä. Teen kyllä lapsen kanssa kaikenlaista, ulkoilemme ja käymme kerhossa jne, missä saa purkaa energiaa. Mutta kertokaahan te muut niitä kokemuksia millä saisi tämän arjen rullamaan paremmin? Ja siitä että jos olette laittaneet tämäntyyppisen lapsen päivähoitoon muutamaksi tunniksi päivässä, millaisia kokemuksia?
Hampaiden tulo voi olla epämiellyttävää. Oletko kokeillut antaa panadol oraaliliuosta lapselle ? Minullakin on hiukan hankalahko lapsi, en juurikaan saa olla rauhassa, kun poika roikkuu kiinni koko ajan ja hutaa äitiä myös ollessaan isän kanssa. Lapselle täytyy vaan antaa syliä ja rauhoitella. Koita jaksaa !
Minulla on vähän yli yksi vuotias lapsi ja käyttäytyy aika samankaltaisesti. Meillä on löytynyt maitoallergia jo vauvana ja se oli suurin syy huutamiseen. Nyt allergia on onneksi mennyt pois. Välillä känkkäränkkä sylipäiviin on löytynyt syy. Oli jatkuvasti sylissä ja alkoi itkemään heti kun laskin lapsen alas. Lapselta löytyi korvatulehdus ja se uusi vielä ensimmäisen antibiootin jälkeen. Nuo hampaat teki saman asian. Yleisesti jos päiväunet menee mönkään tai yöuni ollut jotenkin levotonta, niin silloin tuo syli on myös lapselle se ainut paikka missä viihtyy. Syöttötuolissa suostuu joskus seurailemaan ruuanlaittoa ja muuta touhuamista. Välillä jos päivä on ollut tosi raskas eikä meinaa enää jaksaa( olen myös yksinhuoltaja ihan alusta lähtien) olen laittanut kylvyn aikaisemmin ja yöpuvun päälle ja kun vähän antaa vinkkiä että voisi nukahtaa vien nukkumaan. Ulos lähteminen tai vieraiden kutsuminen katkaisee kitinä päivän meillä, eli äitille voi kiukutella ja vieraat piristää. Ja autoon nukahtaa ja senkin olen joskus tehnyt että olen ajellut ympäriinsä niin saa olla edes hetken hissukseen ja omien ajatusten kanssa. Voi olla että muilla on samanlaisia lapsia ,mutta kun sylejä on kaksi niin sitä ei niin huomaa. Yksin se on 24/7 huomioimista. Mutta kevät tulee ja ulkona auringossa kaikki on helpompaa. Ja otahan välillä joku hoitamaan lastasi muutamaksi tunniksi niin pääset itse vähän jossain käymään. :-)
sellasta se kuules on! meeppäs lattialle pariks päiväks.annat läheisten ihmisten tehä omia juttuja,ilman että kukaan kattookaan sinua päin?? olis aika hankala toteuttaa eikö?
se on sun tehtävä olla sille se pelastaja sieltä lattialta!meitä on kaksi ja silti ainoastaan mun jalkaan kiivetään ja itketään ja kynsitään ja kiukutellaan. silti se on myös paras paikka kun tulee haavereita tms.. sinä olet sille pienelle koko elämä. sinä pääset tapaamaan muita kun haluat,hän ei edes tajua sellaista..ole onnellinen että sinä olet se jota hän palvoo.
Ei se sellaista kuule kaikilla ole. Lapsetkin ovat erilaisia, ihan kuten me aikuisetkin! Toisilla ihmisillä on erilainen temperamentti kuin toisilla, ja ihmisillä tarkoitan myös vastasyntynyttä siinä missä aikuistakin. Aloittajan lapsella on selvästi voimakas eroahdistuskausi, mikä sinänsä on ihan normaalia. Mutta koska me kaikki äiditkin olemme erilaisia, pitääkin kiinnittää huomio äidin tuntemuksiin ja siihen kuinka hän tilanteen kokee, eikä lakaista sitä tunnetta maton alle sanomalla, että "voivoi, sellaista se on" ja viitata omaan tilanteeseen, joka saattaa hyvinkin olla erilainen. Ja vaikka jollain konstilla todettaisiin, että Sinun ja Toisen äidin lapset olisivat yhtä itkuisia ja ripustautuvia, ei silti pidä vähätellä Toisen äidin tuntemuksia!
Itselläni ei ole antaa vinkkejä arkeen muuta kuin tuo kyläily puolin ja toisin. Myös meillä lapsi käyttäytyi tyytyväisemmin kun oli vieraita tai olimme jossain kylässä. Niin ja jos puuhailet keittiössä, anna lapselle kaapista erikokoisia kippoja ja kansia. Meidän lapsi saattoi jonkin aikaa viihtyä niiden parissa jalkojeni juuressa kun tein ruokaa. Vaikka olisi mitä kivoja leluja, saattaa tyhjä kermaviilipurkki kiinnostaa enemmän. Varsinkin vielä jos sinne laittaa pikkutavaraa sisään...
Meidän lapsi aloitti kokopäivätarhan 1,5-vuotiaana. Ensimmäisen viikon oli siellä kuulemma itku herkässä. Toisella viikolla jäi jo aamulla itkemättä ja parin kuukauden päästä itki lauantaiaamuna sitä kun ei pääse tarhaan...
Mutta luultavasti teilläkin tilanne kyllä helpottuu, kun lapsi vähän kasvaa, puhe- ja ymmärryskyky kehittyy jne. Tsemppiä!
Turvaudu telkkariin se on oikeasti hyvä apua ja ei ole tämmöiselle lapselle mitenkään haitaksi. Jotkut lapset ei tuossa iässä piirrettyjä edes katso vaan voi tykätä katsoa ostoskanavaa tai huumaa tai jotain ihan ihme ohjelmaa. En tarkoita että koko päiväksi telkkarin eteen vaan laita se ohjlema kerrallaan katsomaan. Minulle ainakin on sanottu että se on tämmösissä tapauksissa vain hyväksi jos se on hyvä rauhottamiskeino lapselle. Ei kukaan aikuinen jaksa koko aikaa leikkiä ja viihdyttää lasta vaikka kuinka lastansa rakastaa ja tekisi kaikkensa toisen hyvän olon eteen. Mutta kun alsta ei sais huudattaakaan että itsetunto ei kehity kieroon niin se telkkari on hyvä vaihtoehto ehdottomasti