Hei vain kaikki
Olemme mieheni kanssa siinä vaiheessa, että lapsi saisi tulla meidän perheenseen. Olemme miettineet adoptiota tasavertaisena vaihtoehtona adoption kanssa eli meillä ei ole ns. lapsettomuustaustaa takana. Toisaalta sairastan endometrioosia, joka saattaa aiheuttaa lapsettomuutta, mutta emme ole vielä edes yrittäneet raskautta. Kuitenkin minulle adoptio on aina ollut täysivertainen vaihtoehto perheen perustamiselle, joten sairaus ei ole aiheuttanut minussa suuria menetyksen tunteita.
Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia? Mitenkä adoptioneuvonnassa suhtaudutaan tähän? Joudummeko kuinka ahtaalle valintamme kanssa?
Toinen kysymys vielä, olen ollut paniikkihäirikkä teini-ikäisestä lähtien, mutta nykyään olen sinut asian kanssa ja pystyn elämään täysipainoista elämää eikä häröily haittaa elämääni. Teini-iässä oli hiukan hankalampaa ja kävin useamman vuoden terapiassa, lääkkeitä en ole koskaan syönnyt. Mahtaakohan tämä olla este adoptiolle? Olen lukenut että tämä on hiukan tapauskohtaista, osalle esim. masennus ollut este, osalle ei... Kokemuksia?
Meillä on kova halu antaa koti ja syli sitä kaipaavalle lapselle. Tunteet menevät toisaalta laidasta laitaan, mietimme olemmeko liian itsekkäitä viedessämme lapselta (kansainvälinen adoptio) hänen synnyinmaansa, kulttuurin ja äidinkielen ja tuomme hänet maahan jossa hän on aina erilainen. Toisaalta taas mietimme miten paljon enemmän voimme tarjota lapselle täälä.
Joskus myös biolapsi voisi tulla, sitten myöhemmin, jos on tullakseen.
Adoptio tasavertainen vaihtoehto
4
389
Vastaukset 4
- 4+3
hankkiminen on paljon helpompaa kuin adoptoiminen. Kotimaan lapsia tulee adoptioon hyvin vähän ja ne annetaan niille pariskunnille, jotka eivät voi saada biolapsia. Joutuisitte adoptoimaan ulkomailta, jos teitä edes hyväksyttäisiin adoptiovanhemmiksi.
- perheenperustaja
Haluamme adoptoida ulkomailta, emme joudu :).
Niin, kyllähän se prosessi on vaikea ja pitkä, varmasti välillä myös turhauttava. Olemmekin henkisesti valmistelleet itseämme useamman vuoden odotukseen.
Mutta siis, olisi kiva kuulla kokemuksia sellaisilta, kenelle myös adoptio on ollut yhtäläinen vaihtoehto biolapsen rinnalla ja miten teihin on suhtauduttu adoptioneuvonnassa? Onko biolapsia ollut ennen adoptiota vai tullut sen jälkeen? - Adoptiota miettivä
perheenperustaja kirjoitti:
Haluamme adoptoida ulkomailta, emme joudu :).
Niin, kyllähän se prosessi on vaikea ja pitkä, varmasti välillä myös turhauttava. Olemmekin henkisesti valmistelleet itseämme useamman vuoden odotukseen.
Mutta siis, olisi kiva kuulla kokemuksia sellaisilta, kenelle myös adoptio on ollut yhtäläinen vaihtoehto biolapsen rinnalla ja miten teihin on suhtauduttu adoptioneuvonnassa? Onko biolapsia ollut ennen adoptiota vai tullut sen jälkeen?Olen kuullut, että nykyään ajatellaan, että sen adoptoidun lapsen pitäisi olla nuorin lapsi perheessä, koska hylkäämiskokemuksensa takia hän tarvitsee koko lapsuutensa normaalilasta enemmän huomiota. Tuota tarpeellista ylimääräistä huomiota on vaikea antaa, jos perheeseen tulee adoption jälkeen myös biologinen vauva. Moni maa ei edes anna lapsia adoptioon, ellei pariskunnalla ole todistusta hedelmättömyydestä. Eihän pariskuntaa voi pakottaa aborttiin teitenkään, jos adoption jälkeen sattuu tulemaan biolapsikin, mutta jos mahdollista, pitäisi kai sen adoptoitavan lapsen itsensä takia koettaa varmistaa, että hän on perheen nuorin lapsi.
Kannattaa ehkä edetä asiassa toisin, eli tehda ensin se biolapsi, jos onnistuu ja sitten adoptoida lisää lapsia perheeseen.
- ...
Hei
Monesta maasta voi adoptoida vaikka ei ole lapsettomuustaustaa. Meillä on biologinen lapsi ja kansainväliselle adoptiolle ei ollut estettä. Jouduimme odottamaan ehkä hieman pidempään kuin lapsettomat, ja joissakin maissa lapsettomuustodistus olisi ollut pakollinen.
Pitkäaikaissairauksista sen verran, että kohdemaahan lähetetään tuore lääkärintodistus, jossa arvioidaan terveydentila nyt, ja adoptioneuvonnassa käydään myös näitä asioita läpi. Suoranaisesti kai sairaudet eivät ole este adoptiolle. Tietysti täytyy muistaa, että monet meillä hyvin hoidetut sairaudet voivat olla jossain muualla isompi riski vanhemman kuolemalle tai kyvylle hoitaa lasta, joten niiden vakavuusaste on arvioitava etukäteen. Mutta näistä saat parhaiten neuvoja soittamalla Interpediaan, PeLaan tai Helsingin kaupungin adoptioyksikköön.
Mielestäni kaikenlaiset tunteet koskien adoptiota ovat hyväksyttäviä, mutta prosessiin kannattaa lähteä vasta siinä vaiheessa kun tunteet ovat enemmän varmalla pohjalla. Tunteet ja tieto vahvistuvat kyllä neuvonnan aikanakin, joten prosessin voi jättää keskenkin, se ei ole mitenkään epätavallista. Ei kenenkään odoteta olevan täysin valmis lähtiessään prosessiin, miten voisikaan, kun asiasta on vain kirjatietoa tai huhu-puheita.
Muistathan, että Suomeen tulevat adoptiolapset on yleensä aina yritetty ensin adoptoida kotimaassan, joten tänne ei ns. riistetä lapsia omasta kulttuuristaan. Lastenkoti ei ole paras paikka omaksua mitään kulttuuria. Tämä on siis vain minun mielipiteeni.
Hyvää matkaa pohtimaan adoptiota, uskon, että löydätte teille oikean ratkaisun.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1791742
Muistakaa pojat tämä.
Mies joka haluaa naisen, löytää keinon. Ei epäröi eikä hämmennä. Tekee kaiken eteenne.109913Mitä mieltä olet?
Miehestä jolla ei ole yhtään kaveria, ei facebookissa eikä livenä ja hän harrasta ja tekee kaiken yksin. Onko vähän outo108751En ehkä onnistu siinä
Kovasti minä yritän näyttää kauniilta, vain sinua varten, mutta en taida onnistua siinä.58745Muhun rakastuu kaikki naiset, mut mä en rakastu niihin
Mun vaatimustaso on 10+ Mut mua tavottelee 7+ naiset207664- 133638
- 52591
Viesti jonka haluaisit lähettää...
hänelle. Onko jokin pieni tunniste jonka vain te tiedätte. Onko naiselta miehelle tai toisinpäin, joku joku päivämäärä20570Pahoin pelkään nainen
että pidät minua epäempaattisena, itsekeskeisenä, narsistisena ja kylmänä ihmisenä. Oletko koskaan ajatellut, että minus51562- 37546