Mitenkähän olisi?

kerrankii jotain erinlaista ja positiivista kyllä kai elämässä iloa on jos ei nii piutää etsiä . joskus vaa on nii että toinen päivä toista harmaampi.Iloa tuo lapset ja niihe menestyminen. sukulaiset ja ystävät ne rakkaat. Siunausta siullekki noita. mutta miksi sulla nimimerkki noin synkkä? eihän uskovaisella voi olla osuutta pimeyteen?

No, onhan täällä tälläkin hetkellä keskustelua, monentasoista sellaista. Eikä siinäkään mitään, jokainen keskustelee taidoillaan mutta juuri tuo mainitsemasi asia, ilkeys, on mielestäni jokseenkin turha asia. Sen voisi minun puolestani vaikka unohtaa tältä palstalta ihan kokonaan, tai miten olisi edes yhdeksi päiväksi?

Se on totta että täällä näkee paljon kirjoitusvirheitä, mutta mitä sitten? Ei kaikilla ole äidinkielestä kymppiä, koulunkäynti on vanhemmalla väellä voinut olla hyvinkin hajanaista, jollakin voi tosiaan olla se lukihäiriökin... Vaikka tietyntyyppisiä tekstejä saattaa olla hankala tai vähän vastahakoinen kirjoitusasunsa puolesta lukea, niin tosiaan, pääasia lienee se, että tulee ymmärretyksi. Jos pointti tulee selväksi, niin mitä niistä kirjoitusvirheistä? Emmehän me nyt kai täällä kilpaile siitä, kuka kirjoittaa täydellisimmin, ilman virheitä.

Mietin tässä, miten paljon pahaa mieltä tällä palstalla voidaan saada aikaiseksi kirjoittamalla kaikesta negatiivisesta. On ihan oikein, että ikävistäkin asioista puhutaan - ei niitä toki saa haudata ja työntää pois, ei asiat mene niin että "Pois silmistä, poissa mielestä". Mutta että miten paljon sitä hyvää voitaisiin tehdä, miksei voitaisi yrittää? Piristettäisiin jonkun päivää ihan vaikka alkeellisella tervehdyksellä tai jonkinlaisella viestinvastauksella. Ja muutenkin kuin täällä koneella. Eikö voitaisi viettää sellainen "Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii" tyylinen päivä ja tosiaan pitää huolta lähimmäisestä ja siitäkin, joka ei välttämättä meille ole niin mieleen.

No, oliskos kellään mielessä mitään jutun juurta mistä saataisiin tämä keskustelu käyntiin, vai puhutaanko vain puuta heinää tässä aikamme kuluksi? Itse en nyt keksi mitään, mutta osallistun kyllä mieluusti, jos joku hyvän aiheen keksii tähän hätään.

Kiitos tästä, olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä. Ainakaan minun tarkoitukseni ei ole tulla tänne ketään moittimaan tai parjaamaan, päinvastoin... Olisi enemmän kuin mukavaa saada aikaisesksi asiallista ja hyväntahtoista keskustelua eri aiheista, ilman jatkuvaa samaharkkaa...
Iloa ja valoa sinunkin päivääsi! Voi hyvin kanssakulkijani! ;)

Kiitos Noita akkanen, sinä pelastit mun päivän. Oli tiukka tilanne yhen kaa muistin että ne turhat sanat. Enkä sanonut mitää ja se oli sillä selvää.Parempi olla hiljaa kun alkaa tapella.Yks kääji tuli silimille ihan syyttä.Rauhaa vaa hänenki elämäänsä.

pitkästä aikaa asijata.

toisessa ketjussa keskustelee vanhukset sydämmen asija. Jos ei muille nii just vanhuksille teemme kaiken että heidän elämän viimeiset päivät on rauhaisat ja he tuntee että heistä pidetää huolta. Ei jätetä yksin, laitoksiin. Hyi mite rumaa kuvaa televisiosta tullut, vanhukset haukkoo henkeänsä ei edes vesi tippaa ole ihminen saanut.muusta puhumattakaan.Menkää valkolaiset kattsomaan omaisianne sairaaloihin.Ei ne sielä jouda koska vähän työvoimaa.Vaikka aina kun on käynnyt nii siellä osaston laasikopissa niitä istuu parvettain, mutta osastolla ei monta nää.Sitte ne vanhuksenne sielä kokopäivä samoissa vaipoissa. Se on hyvä työ jos sen teette. Ja hyvä asia mistä noita akkanen muistuttaa. Ei saa olla liika kiire eurojen kuva silmissä ettei nää lähimmäisiään oli ne vaikka eskimoita ne. Ja vaikka ei lähi omaisia oiskaan sairaalassa,hoitokodissa voi heitä silti käydä katsomassa he piristyy ihan silmissä. On kokemusta lauloin omalle sukulaiselleni niin viereinen petikaveri,kaajeita,itkien avautu asioissaan. Kannatan sydän kohtausta missä sydän löytää toisen sydämmen.Siihen päästään vaan että alkaa elää niin että näkee muukkin kun sen itsensä aina ensin.

sie oot viksu!! Kaikkee hyvvää elämääs.Ja hienoo että sulla romanivertaa!!!

Huomenta. Tulipa pitkästi kirjoituksia aloitukseeni, en olisi uskonut että ketään kiinnostaa. Ja asian vierestäkin, sehän kuuluu asiaan,olen oppinut vuosien varrella. En pidä itseäni romanina, en tietenkään.Mutta kyllä jotain luonnepiirteitä huomaan omistavani, jotka muutkin ovat huomanneet.Varsinkin rakas ukkoni,joka palauttaa aina välillä maanpinnalle,koska minulla menee välillä niin lujaa ja sillätavalla.. Mää olen aina valmis auttamaan ja kuuntelemaan muitten murheita ja siksi paljon saan olla puhelimessa. Mutta se on kivaa, vaikkei osaa auttaa ja antaa niitä vastauksia,on joku joskus sanonu, että kiva kun jaksoit kuunnella. Ehkä se just onkin se tärkein, että on joku joka kuuntelee. Ei moralisoi,neuvo,vähättele. Ainoastaan vaan myötäilee ja kuuntelee.Serkkuni aikoi tehdä itsarin,mutta sain hänen ajatuksensa käännettyä. Nyt serkku on naimisissa ja kaikki hyvin,kai.Silloin siihen liittyi pettämistä ja alkoholia...Tää kaikki nyt vaan siksi että: VÄLITETÄÄN TOISISTAMME, On kylmää jos jonkun lähinomainen on viranomainen.

Onko kukaan miettinyt, miksi nämä keskustelufoorumit niin usein primitivisoituvat. Siitähän seuraa vääjäämättä se, että keskustelu tyrehtyy. Kukaan selväjärkinen ei jaksa kiustata itseään pitkään foorumilla, jossa henkisesti monella lailla sairaat ja elämään turhautuneet ottavat toisstaan mittaa kaikkien sivupersooniensa kanssa. Ja tämähän koskee aivan kaikkia keskustelufoorumeja. On monia ihmisiä, jotka haluaisivat aidosti keskutella ja joilla on kykyä siihen. Ilkeily ja kuittailu vievät heistä voiton. Eli suomeksi sanottuna paha ja huonot tavat voittavat.

Mitä se kertoo tästä yhteiskunnasta ja ihmisestä itsestään?

Ihmisestä se kertoo sen, että meissä jokaisessa asuu paha, jota ei paljon tarvitse kutitella leuan alta. On halu iskeä ja halu lyödä. Mitä ihmisestä kertoo empatiakyvyn puute? Yliopistomiehet ovat tutkineet asiaa ja todenneet, että maailmaan syntyy tunneköyhiä, kylmiä ihmisiä. Onko kyse pelkästään geneettisestä häiriöstä, vai mistä? Näitä ihmisiä ei ole kaltoinkohdeltu, vaan he syntyvät maailmaan omien geeniensä vankeina. Sanoisin, että karmea kohtalo, jos näin todella on.

Yhteiskunnasta tämä kertoo sen, että kaikenlainen sikailukulttuuri on pinnalla ja media keksii uutisia joutavanpäiväisistä pikkuasioista, jotka eivät oikeasti voi kiinnostaa ketään. Ihmiset ovat tolkuttoman yksin tässä maailmassa. Mitenköhän monta sataa/tuhatta ihmistä löytyy suomesta, jotka elävät pelkässä virtuaalitodellisuudessa. Joko itse vapaaehtoisesti yhteiskunnasta syrjäytyneinä tai syrjäytettyinä siksi, että ovat sosiaalisilta taidoiltaan täysin kehittymättömiä.

Uskon, että sellainen keskustelufoorumi toimisi, jossa pitäisi esiintyä omalla nimellään ja omalla kuvallaan. Kummasti löytyy sordiinoa, kun on ihan itse vastattava tekemisitään. Tällaista foorumia ei kukaan pysty valvomaan. Niin että "älä usko unelmiis."

Turhautuneena, vaan ei toivottomana: Snadi