Hei hemmo, perusta oma kustantamo starttirahalla ja laita sit tutut jannut kisaamaan kuka pääsee kyytiin. Tällanen savukammari tuottaa sulle ilmasii kaljoja ja selkään taputtamisii siihen malliin että et muuta hierontaa ees kaipaa. Oman neroutes todisteen tietty painatat kärkeen, sillä toimittajat on uuden kustun kimpussa vaan rajallisen ajan ja siihen pisteeseen kannattaa kantaa oma kokkare kehiin.
Perusta oma kustantamo
show must go go go
151126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onhan se eri juttu olla pyytelemässä kustantajilta armoa, kun olla armon jakaja. Kustantamojen hylkimästä kirjoittajasta voisi tietenkin tulla yhdessä hetkessä mielenkiintoinen kustantaja, rotta munassa!
On kun kirjailija saa keskittyä vain kirjojen kirjoittamiseen, kustantaja niiden painamiseen, maksamiseen ja markkinointiin. Mutta toki jos on moniosaamistaitoja... miksei. Kuitenkin kirjailijan työssä on jo niin paljon hommaa, että muiden käsikirjoitusten selaaminen, toimittaminen ja tuottaminen - tuntuu raskaalta ja taloudellisesti ehkä stressaavalta.
... perustanutkin, mutta onko yhtään enää pystyssä?
Suomessa yksityisyrittäjyys ei ole oikeassa kurssissa,
taiteilijoidenkin on parempi olla apurahoilla kuin itsenäisinä yrittäjinä
sillä muuten on aika vaikeaa... näin ainakin ymmärsin viimeistään, kun katsoin viimekertaisen
Voimala
jutun telkkarista. Siinähän sanottiin just, että 90 % taiteilijoista on apurahoilla ja ne jotka eivät ole
eivät ole
oikeita taiteilijoita
tai eivät ainakaan "karsinoissa"...
jos minä nyt omakustannerunoilijana heidän höpinöistään mitään ymmärsin...
ja tässähän täpinällä töpisen ja turhaan odottelen, että hesarin paras kriitikko kriitikoisi...taitaa sekin nukkua talviunta ..juuh !
¤
juokse pupu juokse
Pienkustantamojen runoilijajohtajat näyttävät julkaisevan toisiltaan. Ei taida mahtua kenellekään enää pelkän käsikirjoituksen varassa lähestyvä, kun kaikki ajavat vain omaa ja lähipiirin etua.
Oli se mikä ala hyvänsä niin ainahan on sisäpiirejä, oli sitten pieni tai iso firma kyseessä.
Ja… sisäpiiriset runoilijakustantajat yms. oma viehätyksensä varmasti toiminnalla.
Ainahan on ollut
taiteilijoita ja daideilijoita.
-
Yleisesti ottaen olen yksityisyrittelijäisyyden puolella, kuten ehkä yllä olevasta aiemmasta kirjoituksestanikin läpi kuultaa. Ja oma toimintani myös: Itse kustansin viime vuoden lopulla runokirjani. Omakustanne siis, joista joku näppärästi irvii “omaa kustanne”.
¤
Aikaisemmin en ole tietänyt kirjakustantamisesta mitään ja yllätyin kuinka helppoa se nykyisin on!
Viime vuoden lopulla kasasin aineistoa tovin ja sitten netistä etsin mitä kaikkea siellä olikaan tarjolla. Nopeasti löysin kirjapainon jolla on valmiina nettisivuillaan selkeät ohjeet ja valintamahdollisuudet. Sitten vain napsauttelin haluamiani vaihtoehtoja:
kannet, tekstiaukeama yms. ja pistin sähköpostina. Nopeasti tuli tarjous ja sovin tarkemmin kirjapainoihmisen kanssa lopputuloksesta. Ennen lopullista päätöstäni tietysti vielä vertailin kolmen eri kirjapainon hintoja, jotka nekin löysin netistä. Ynnälaskuni tuloksena valitsemani oli täysin ylivoimainen niin ulkoasun (kannet) kuin painosmäärä huomioon ottaen sekä myös
myynti nettikaupassa.
Kerrottavahan sekin on, että tietysti kuvioon kuului sekin, että itse vähän ensikertalaisena möhlin lähettäessäni sitä matskuani. Olin tallentanut tekstiä vähän niinsunnäin. Mutta siitäkin kuprusta selvisin kun kirjapainoihminen selvitti käydessäni paikan päällä, joten oli minun kannaltani erittäin hyvä, että olin sattunut valitsemaan kirjapainon joka toimii lähellä. Oli helppo asioida ja tavallaan hauska nähdä myös se ympäristö, jossa tuotokseni valmisteltiin. Välittyi minullekin se tekemisen meininki.
Ja sitten tietysti, kun runokirjani oli jo valmis, niin huomasin muutaman rivin ja painovirhepaholaisen, jotka olisi pitänyt olla ulkoasultaan toisin. Mutta tekevälle sattuu. Enpä koskaan aiemmin ollut raakavedoksia tarkistellut, joten seuraavalla kerralla olen tarkempi.
Mutta hyvä pläjäys tästäkin tuli!
Ja tietysti rahallista menoa oli myös, mutta olen ainakin tähän saakka kokenut koko projektin hyvinkin silmät aukaisevana. Ennen tätä kokemusta minulla nimittäin oli todellakin se käsitys että on erittäin vaikeata ja ainoastaan päätä betoniseinään hakaten saada omaa tuotostaan julkaisuun.
Kaikkea muuta! Helposti ja vauhdikkaasti sujui. Otin yhteyttä kirjapainoon viime vuoden marraskuun lopulla ja kirja oli nettimyynnissä jo tammikuun lopulla. Koko hötäkkä lopputulokseen tapahtui siis n. kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun toimeen ryhdyin.
Aika ällistyttävää...
vai
ei ole...
?
Jäin miettimään, että pääsevätkö omakustanteet HS:n esikoiskirjapalkintoehdokkaiksi. Eli jos saat kaupallisella kustantajalla seuraavaksi kokoelman läpi esim. WSOY:lla tai Otavalla, niin voitko enää olla ehdokkaana, koska et ole enää esikoiskirjailija?
kun ei kukaan tiedä niin minä arvaan. muistelen että jossain kirjoituskilpailuissa joissa osallistujat on rajoitettu ei-julkaisseihin eivät omakustanteet ole olleet este. eli uskoltaisko veikata samaa tässä hs:n kilipailussa.
Mä mietin et vaikuttaako kirjalliseen yhteisöön (en tunne) millä tavalla se jos aloittaa omakustanteilla. Miten kirjailijaan suhtaudutaan apurahojen, Kirjailijaliiton, kirjastojen osalta... Ehkä tää on sit liian spekulatiivista mut mietin vain mainetta... jos saa nimen omakustantajana, onko se esikoiskirjailijalle paras. Onhan monia nimekkäitä kirjailijoita jossain uransa vaiheessa omakustantanut teoksiaan mut en tiedä onko se hyväksi uran alussa.
Tää ei koske sua Scarabaeus, koska kukaan ei tiedä kuka sä oot. Aika hyvä back up kirjoittaa nimimerkillä...
hmm... enpä usko että omakustantajan maine estää hyvää kässäriä saamasta kustantajaa. ja sitten kun jos kustantajan saa niin arvioinnin kohteena on luultavimmin justiin se kirja joka on julkaistu eikä omakustannehistoria. toisaalta jos kustannettu esikoinen on hyvä se saattaa luoda kiinnostusta myös vanhoihin omakustanteisiin. mutta en ole alan asiantuntija.
... ai
ei kukaan
vai
?
... aika monella maailman omakustantajalla ei ole ne munat samassa korissa,
eihän
?
... ja pitäisikö mun tähänvielä jotakin kirjoittaa,
höh,
antaa olla...
en keksi nyt mitään fiksua ja filmaattista...
... sitä vielä piti kirjoittamani tähän, että
miten toiset jaksaa miettiä ja fundeerata niin monimutkaisesti, että jos tekee sitä niin sitten tapahtuu niin tai sitten ...
minä kun olen ihminen joka ei sen kummemmin mieti, että tuleeko hyväksytyksi jossain seurassa ja sitten jossain toisessa ei.
Kun ei tykätä niin ei tupata, sanoi Pappanikin aikoinaan...
juuh!
mitä ihminen haluaa saada aikaiseksi toiminnallaan. Minä ajattelen Weberin tapaan, että kommunikaatio on vaihtoa: minä annan jotakin ja saan jotakin. Eli syyn ja seurauksen laki vaikuttaa kirjailijan työssäkin: sinä annat jotakin kustantajalle, joka antaa jotakin sinulle ja te kaksi annatte jotakin lukijalle, joka taas antaa... ja niin edelleen. Jos haluaa uran kirjailijantyöstä, eikä ole normaalia spekuloida toimintaa ja vastatoimintaa. Niin minä olen ainakin saanut aikanaan oppia korkeakouluissa ja tutkimustyössä. Mutta toki, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. En tiedä onko tämä monimutkaista, ehkä enemmänkin vain selkiyttä hakevaa.
… niin, mitä haluaa saada aikaiseksi toiminnallaan.
Kirjoittamisesta...
sitä minäkin olen miettinyt joidenkin oikeiden kirjailijoidenkin kirjojen ääreen jääden pähkäilemään. Esimerkiksi menestyjät, jotka pukkaavat kirjan jopa joka vuosi ja parhaana kaksi.
Mitkä niiden kannustimet ja tavoitteet lieneekään? Tähänhän voi vetää pari esimerkkiä:
1. Kun selailin tätä Tervon Koljattia niin ajattelin, että mihin se tekstinpykääminen hänet seuraavaksi viekään. Sitten ajattelin ihan omatoimisesti, että Tervo voisi seuraavaksi julkaista pienen runokirjasen niin tietäisin sen luettuani hänestä niin paljon enemmän. Ehkä.
2. Ja sitten taas tämän Hotakaisen tuotantoa... sitä kun kokonaisuutena mietiskelin, niin onko sen komeampaa sarjaa kenelläkään suomalaisella tämänhetken menestyvällä kirjailijalla plakkarissaan?
Mielestäni ei ole. Olenkin päätynyt hänen kohdallaan hajatelmaan, että hänenkin mielestään
kirjoittaminen on matematiikkaa.
-
Siis onhan näitä kirjailijoita ja tulee seuraavia ja seuraavia. Kaikki omalla tyylillään tietysti.
Ja Te jotka ette tiedä, niin minähän olen harrastajakirjoittaja joka ehkä joskus tulevaisuudessa saa kasattua jopa romaanin kansien väliin. Luultavasti senkin kustannan sitten itse ja toivottavasti siitä tulee bestseller. Niinhän se minun kohdallani menee...
¤
Ja matka jatkuu...
Motiiveja on yhä monta kuin on kirjailijoitakin.
Jos kyseessä on toimeentulo, lienee motiivi ja tekemisen tapa selkeä. Jos kyseessä on sukulaisille omakustantaminen tai lahjaksi kirjoittaminen, eikö sekin liene hyvin selkeää?
Kaikki kirjoittaminen on vaikuttamista. Ja lukijasta riippuu, miten teksti kolahtaa tai osuu kohdalleen.
Joidenkin lähtökohtana on selkeästi toimiminen kentän sääntöjen alla, toisilla niitä vastaan ja kolmas ei halua kulttuurikentän sääntöjä edes tunnistaa tai tunnustaa. Kaikki ovat mahdollisia tapoja. Itse ajattelen, että haluan kirjoittaa kirjoja pitkään ja toimin sitten sen mukaan. Kaikki on mahdollista, sallittua lain puitteissa. Elämäni muuttuu, kun teos menee läpi, uskoisin.