Hep! Olen ennenkin tällä palstalla kysellyt tästä asiasta, saamatta yhtään asiallista vastausta. Katsotaanpas kuinka käy tällä kertaa? Eli kuinka tällainen 45v mies voisi luontevasti tutustua iäkkäämpään, eli yli 70v mieheen? En harrasta mitään gay-baareja, tai alan saunoja. En edes uimahalleja. Enkä edes usko, että em. paikoista luotettavaa ja uskollista kaveria löytyisikään. (löytyykö nykyään enää mistään?!)
Esim. kirjastossa on usein miellyttävän näköisiä herrasmiehiä, ja heitä on mukava salaa katsella ja ihailla, mutta miten oikein voisi ilmaista kiinnostuksensa aivan tuntemattomaan mieheen, jotta ei tulisi esim. jotain väärinkäsityksiä puolin, eikä toisin. Olen omillani hyvin toimeen tuleva, joten jättäkää tällä kertaa ne rahastusfantasianne julkistamatta. Kiitos
Esim. kirjastossa on usein miellyttävän näköisiä herrasmiehiä, ja heitä on mukava salaa katsella ja ihailla, mutta miten oikein voisi ilmaista kiinnostuksensa aivan tuntemattomaan mieheen, jotta ei tulisi esim. jotain väärinkäsityksiä puolin, eikä toisin. Olen omillani hyvin toimeen tuleva, joten jättäkää tällä kertaa ne rahastusfantasianne julkistamatta. Kiitos
Vastaukset 7
Vanhimmat
No 70v. ikämiehet tuskin kuuluvat netin kohderyhmään. Ovat olleet myös kaapissa nuoresta lähtien, joten edelleenkin pysyvät siellä (?). Osalla ei alapää enää toimi, joten senkään vuoksi kaapista ulostulossa ei ole mitään järkeä. Sit HIV niitti aikoinaan runsaasti porukkaa vanhemmista homomiehistä. Plussaa nää yhteen, niin ei tartte ihmetellä, miks ei tuu kontakteja.
ei pidä paikkaansa
70 kymppisenä asiat ovat jo niin että läheisyys ja lämpö on paljon tarkeämpi kuin seksi
kun ite elät pitkälle eli vanhaksi ymmärrät paremmin elämän arvoja
"vanhempi tietää mitä on olla nuori, mutta nuori ei tiedä millaista on olla vanhempi" miettikääs sitä, ennen kuin alatte liika neuvomaan seniorikansalaisia.
Ns. suuret ikäluokat ovat saaneet kokea lähes kaiken suomessa tapahtuneen vapaamman seksivallankumouksen tapahtumat, on ollut ylä- ja alamäkeä, kuitenkin enimmäkseen vapaampaan suuntaan menoa.
Nykyinen nuoriso päässyt "aika helpolla" valmiiksi katettuun pöytään, mutta eipä tunnu menevän hyvin kuitenkaan ja mitä tulee siihen hiv:in "niittämään porukkaan", eiköhän se ole kolauttanut enemmänkin tätä nuorisoon lukeutuvaa joukkoa.
Vaikka vanhempi ikäpolvi on saanut nauttia aikoinaan vapaasta ja kumittomasta seksistä, niin kumminkin enemmän seniorit osaavat olla vastuunsa tuntevaa porukkaa kuin nykyinen nuoriso, ainakin jos katsoo tilastoja ja kuuntelee nuorison puheita kumin käytöstä
Tjaah. Kuulemani mukaan se meni ennen vuotta 1982 niin, että näissä piireissä naitiin surutta ilman kondomia. Kertojina ovat toimineet muutamat yli viiskymppiset homot. Jos jotain vakavampaa tuli, kuten tippuri tai kuppa, hoituivat ne sutjakkaasti antibiooteilla. 70-luku oli "teknisessä mielessä" vapaamielistä aikaa, mutta se ei sulje sitä pois, etteikö homous itsessään ollut edelleen tabu. Heterot kyllä olivat vapaamielisiä, mutta homous määriteltiin sairaudeksi. Eipä niitä tapaamispaikkojakaan tainnut olla.
Sen sijaan 80-luku ja HIV muuttivat seksuaalista käytöstä huomattavassa määrin takaisin yksiavioisuuteen, pidättyväisyyteen (myös heterot). Kannattaa myös huomata, että juuri tuosta vapaasta 70-luvusta ja huonosta lääketieteellisestä diagnostiikasta ja HIV:n pitkästä itämisajasta johtuen tauti pääsi leviämään laajalle ja kauas ennen, kun se "löydettiin" ja luokiteltiin. Esim. 80-luvulla HIV:n leviämistavasta ei ollut täyttä varmuutta, ei tiedetty, antaako edes kondomi täyden suojan. Varovaisuus korostui kaikkialla. Et voinut edes tietää, onko tauti kenties kumppanillasi, koska testejä ei ollut.
Samaan aikaan populaa kuoli jatkuvalla vauhdilla, mikä synnytti tuona aikana eläneisiin, sukukypsiin homoikäluokkiin ilkeitä aukkoja. Eräässäkin haastattelussa, viime vuosituhannen puolelta, esiintyi vanhempi homomies, joka muisteli ristelyä Caribialla; tuosta risteilystä ja siellä otetuista kuvista oli muistelemassa ainoastaan HÄN. Kaikki muut olivat menehtyneet HIV:iin. Ilmankos taudilla olikin niin hirveä kaiku vanhempien homosukupolvien suussa. Nuoremmat, alle kolmekymppiset, ovat tottuneet antiretrovial -lääkitykseen ja pitkäänkin taudin kanssa eläneet menevät terveestä yöelämässä, joten asenteellinen muutos on merkittävä.
Kiitosia kaikille tähän mennessä vastanneille! Kaikki tuo em. asia on minullekkin toki jollain tavalla tuttua, eli pieni osa tämän päivän 70 miehistä käytää nettiä, ja vielä vähempi heistäkään tietää näistä miesten sivustoista mitään. Mutta nyt takaisin peruskysymyksen ääreen, eli mistäs sitten nuorempi mies voisi tavoittaa ikämies kaverin? Nyt jotain konkreettista neuvoa peliin, sillä yksinäisyys vaivaa, ja niin varmaan monella mukavalla seniorillakin. Varmaann täälläkin Kuopion seudulla saattaisi asua tuleva ystäväni, mutta kuinka löydämme toisemme?
No kokeileppas netin sijasta puhelinta ja kontaktilinjoja. Vanhempien homojen mukaan 50 ne olivat joskus muinaisella 80- ja 90-luvulla "muodissa". Tuolloin nelikymppiset alkavat jo kuulua siihen sinun ikähaarukkaasi. Sitä en sitten tiedä, onko tuollaisia kontaktilinjoja enää olemassa, mutta etsimällähän se selviää...
kotoa ei Sinua tule kukaan hakemaan/etsimään, on vain mentävä sinne missä nämä mahdolliset "ukki-ikäiset" kokoontuvat, sen kummemmin erittelemättä kaikenlaisia paikkoja, kai sen verran pitäisi olla viitseliäisyyttä, että otat selvää erilaisista harrastusmahdollisuuksista missä myös senioritkin käyvät, itse liikun harrastuspiireissä,mm. kansalaisopistot, harrastajateatteri yms. niissä liikkuu paljonkin virkeitä senioreita jotka ei ole antaneet itsensä "rupsahtaa" vaan ovat kaikin puolin virkeitä uusiin tuttavuuksiin. Rohkeasti mukaan vaan, tulet yllättymään siitä, miten mukavaa ja estotonta porukkaa nämä "herrasmiehet" lopulta ovatkin, eivät mitään "kapakassa koluavia" ukkeleita. Hyvin usein taiteellisissa harrastuksissa viihtyvät ukki-ikäiset ovat myös samalla suuntautuneita homoseksuaalisuuteen, liikaa yleistämättä kuitenkaan
ps. itse olen kuopion ympäristössä asuva, ja voin/tiedän omasta kokemuksesta näistä asioista jotain.