Taas vaiheeksi... Kun ilmeni aihetta esittää se. Millaista naista te arvostatte?
Haluatteko vastaavasti itse olla semmoisen naisen kanssa ihmissuhteessa, mitä näytätte etsivän jatkuvast?
Hänkö teidän lastenne äitinä toimii, tai on se antava olento, jolla kestää lattialuuttu ja tarvittaessa moottorisaha käsissä?
Hänkö oikeasti on kiinnostunut omasta alastaan- vai mistä lie...
Tämmöistä pyhänratoksi ihmettelee itäsuomi. Ja siellä ihan tavallinen, vapaa yli kolmikymppinen naisihminen, joka ei löydä paria itselleen sitten millään...
Kun ikäänkuin ei kelpaa itsenään.
Haluatteko vastaavasti itse olla semmoisen naisen kanssa ihmissuhteessa, mitä näytätte etsivän jatkuvast?
Hänkö teidän lastenne äitinä toimii, tai on se antava olento, jolla kestää lattialuuttu ja tarvittaessa moottorisaha käsissä?
Hänkö oikeasti on kiinnostunut omasta alastaan- vai mistä lie...
Tämmöistä pyhänratoksi ihmettelee itäsuomi. Ja siellä ihan tavallinen, vapaa yli kolmikymppinen naisihminen, joka ei löydä paria itselleen sitten millään...
Kun ikäänkuin ei kelpaa itsenään.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Jotenkin tekstistäsi kuultaa läpi, että itse jaottelet naiset kahteen ryhmään;
itsestään huolehtivat osaamattomat pintaliitäjät ja kaikientaitavat äidilliset vaatimattomat "tavikset".
En edes yritä vastata miehille esittämääsi kysymykseen, totean vain, että meitä naisiakin on moneen junaan. Kauneudenhoitoalalla työskentelevänä huolehdin kovastikin ulkonäöstäni, kuljen korkokengissä, kiinnitän vaatteisiini huomiota, tykkään todella pinnallisesta shoppailusta ja ihan omilla rahoillani jne. Lattiarätti pysyy kourassa, moottorisahaa en ole päässyt kokeilemaan, mutta kirveellä kyllä polttopuut mökille saadaan, pikkukorjaukset onnistuu sähkölaitteissakin, kiitos poikien kanssa kasvamiselle. Käärmeetkin on kauniita, tosin en katso niiden soveltuvan luonnonsuojelusyistä lemmikiksi... ja niin edelleen. Olen mielestäni ihan tavallinen NAINEN.
Mut esim... Et kun kirjeitse tutustuu, niin sit saakin kuulla miehen "tavanneen eilen jonkun" jossakin "tilaisuudessa" ja on ollut tämän kanssa joskus vuosia sitten "jotain vispilänkauppaa".
Ihan yhtäkkiä, tosta vaan hyvä kehityskelpoinen on sitten mennyttä... Enkä rupea olemaan "ystävä" kuten ehdotettiin miehelle joka... Selkeesti jo seurustelee.
Minun nainen on kiero ja tekopyhä.
Naisen pitää olla suora ja kiva.
Eukon kanssa on eletty 30 vuotta. Vittuilua on riittänyt.
olet siis eukkosi ansainnut?
Naisellista aikuista naista, joka on sinut itsensä, eikä anna historian painaa vaan elää tätä hetkeä.
Perusjutut:
-arvostaa toista ihmistä kuten haluaa häntä itseään arvostettavan.
-ei mikään "rusinat pullasta" tapaus, vaan tietää että kaiken hyvän eteen pitää vähän tehdä töitäkin.
-ei kaiken tarvi olla samaa puolison kanssa, vaan on hyvä olla omiakin "juttuja".
Jos miäs hakkaa puut, niin nainen tarjoaa juotavaa. Jos nainen tekee suursiivon, niin miäs tekee/tarjoaa ruuat. Eikös nämä ole joskus olleet perusasioita, mutta nyky tasa-arvo on heittänyt kaikki nurinperin.
Itte on nyt pääsemässä eroon "vapaa"-matkustajasta ja läksyni oppinut.
Nyt olen sitten vääränmallinen, elikäs valmistun, opinnäytettyö on tänään valmis ja näyttelyssä.
Sitten on aiempi elämä- murrosikäsiä poikia. Jos nyt aina eivät härröile tässä tykö...
Toki ossaan piiroat paistaa, ja stroganoffit tehdä.
Työhistoriakin on, muttei kummoisesta työstä...
Sitä moni hetken kirjoittellee, kehuu viinejä nauttivansa... Ja mie ajattelen, ettei tuo ole... Ja pari päivää, niin minä saankin sitten sen viimeisen kirjeen.
Köyhyys ilmeisesti on synti. Ja alkoholiton asenne... Nykytyyliin pitäisi olla jokin pornahtava jokapaikansuheltaja, mutta kun en... Vaan tavallinen, arjesta onnellinen, jolla on omat juttunsa, joiden parissa suhraan...
Että... Yhäkkin puuttuu se yksi mies. Puuttuu vissiin ikuisesti, mutta sittenhän minä olen omituinen.
Juuri noin sitä pitääkin. Opiskelet tai siis opiskelit tai jotain. Olet laittanut itsesi peliin, elänyt omaa elämää ja saavuttanut tavoitteen tässä iässä. Katso peiliin ja kehu itseäsi, hymyile ja naura.
Köyhyys ei oo synti; olennaista on se että tulot ei ylitä menoja eikä menot ylitä tuloja.
Parhaimpia asioita on just ne arjen pikkujutut, ei siihen tarvita mitään luxusta. Itse tykkään tehdä arjessa aina jotain eri tavalla kuin aiemmin, joku tykkää tehdä arkeen vähän pientä juhlaa. Tätähän tää on, ja jos siitä osaa nauttia on valovuaren muita edellä. Muut vaan haaveilee jostain tulevasta, eikä tajua sitä hetkeä joka on nyt läsnä.
Lapsista saat olla ylpee, että oot heidät jo tehnyt, joku onneton viälä miettii, että tekiskö lapsia ....
Kun tämän nopeen nykytyylin miehet ei kiinnosta, vaan oikee ihmissuhde...
Kukas se nyt onkaan nopeen nykytyylin edustaja ?
Pääasiassahan hätäilijät ovat tuolla pk-seudulla.
Yksikseni eleksinyt. Ei nopee nykytyyli...
Ei tuo kyllä nopealta vaikuta.
Meneekö ne idän miehet sitten vielä idemmäksi puolison hakuun ?
Onhan toi nyt kumma juttu.
Koska noita valmistujaisjuhlia meinaat sitten viättää ?
Rupeen etsiin töitä... Työnäytekansio kainalossa. Nyt kevväällähän nuo paperit ulos saan. Kiireisin aika nyt...
Oli syytäkin pyytää anteeksi.
Kun siis en etti "suhteita", vaan sitä jottain jolle ei huoli rautalangasta kaikkee, ja tykkäis ja olisi ihan arkisenakin iloinen, ja miut nauramaan saava ihminen.
on sitä kansiota varten. Kyllä sen vuoksi hieman kannattaisi juhlia, jos ei muuten niin vaikka arkisesti. Mitä se kansio pitää sisällään...
Tarkoittaako toi rautalankajuttu sitä, että osaa erottaa olennaisen epäolennaisesta vai mitä ? Koskas sitten olet viimeksi nauranut, jos vaikka pääsiäistipun höyhenillä kutittais ?
Viälä ehtii yällä näkeek kuutamon,
om muuteh hiano.
Suunnittelun tuotteita siinä on, ja kuvaoriginaaleja, mainoksia...
Kirja, jne...
Valokuviakin. Proggisjuttuja...
Milloin mitä kerkiää, kun arki vie viikonloputkin.
Nyt pääsiäinen sentään pojille.
Tolla taustalla sulla on varmaan kaikkein hienoimmiksi laitetut pääsiäismunat ja tiput.
Kyllä pääsiäisen vapaasta kannattaakin nauttia.
Koti siivottu, toki, mutta mämmiä ja poikien kinasteluja se muuten on. Tavallista. Vapaalla en tykkää kattella edes aikakauslehtiä. Niistä tulee vain ammatilliset jutut mieleen...
Pikemminkin käsinsidottuja kirjoja, ja lahjoiksi annettavia valokuva-albumeita minulta löytyy, ja valmiita villasukkia, jne...
Mitäs muuten sitten vastaat aikakausilehtimyyjille, jotka soittelee harva se päivä ?
Itte sanon, ettei oo aikaa lukea, vanhatkin lehdet on viälä lukematta.
Se tavallinenhan on kaikista parasta, siitä pitää vaan osata nauttia. Kävin tänään pk-seudulla, voi ihme mikä järjetön juoksu paikasta toiseen. Kaikilla oli kiire ei mihinkään, kattelin sitä menoa ja istuin kahvilla ihemttelemässä.
Vastaisin, jos niin kävisi, että kuinka minä tilaisin lehden, jonka ulkoasusta en a) Pidä, b) Jonka sisältö ei sivua elämääni.
Mieluummin käyn harvoin elokuvissa... Kyllä Pantone- värikartta on minusta mielenkiintoisempi kuin ainutkaan aikakauslehti.
Ja miekin olen identiteetiltäni... Ittää. Mutta valitettavasti joudun lähtemään työn perään...
Sitäpaitti ei ole kuin "epäperhe" täälpäin... Jos olisi, niin miettisin. Ei houkuttele opintojen loputtua jäädä odottamaan jotakin mitä ei ikinä satu... Tänne.
Miksi pitäisi?
Mihinkäs ilmansuuntaan sitten olet suuntaamassa opintojesi jälkeen ?
Mikä on se joka kiehtoo ja kiinnostaa ?
Sun asenne on kyllä kohdallaan, onko se kuitenkin helpotus, kun voi lähteä työn perässä pienellä tekosyyllä ...
Hetkinen, miksi olen opiskellut kolome vuotta?
Graafinen suunnittelu, eläimet, marjamehtä. Hyvät pannukahvihetket, sauna... Pittääkö luetella enemmänkin niitä pieniä arjen ilon aiheuttajia?
Muksut, kuvanteko, kirjansidonta, vaikka tulppien vaihto...
Kiinnostaa valokuvata, nukkua, kaikki muu maistuu paitti kaurapuuro. Uida mettälammessa...
Kiinnostaisi asua maalla, jos siellä olisi elinmahdollisuutta, kiinnostaa vaikka lypsää lehmä, ja kattoo kun vasikka kompuroi pystyyn sitkeesti emon nuollessa ja tuuppiessa sitä...
muuta. arkinen, kiva mieskin kiinnostaisi. Mutta en löyä semmoista herätessäni.
Yritinpä minäkin sitä mainitsemaasi kuivettunutta systeemiä, mutta lopputulokseksi sain vain pahan olon ja armottoman väsymyksen.
Nyt taas alkaa löytyä uusia ja vanhoja asioita, niitä pieniä iloja, joista kerroit.
Nyt pääsee jo fillarilla töihin, rannat ja suot tuoksuu aina vaan paremmalle.
Nukkuminen on todellakin hienoa silloin, kun voi nukkua rauhassa ja huoletta.
Kaurapuurohan on terveellistä, mutta aamukahvi auringossa...Ah.
Noita mistä tykkään. Mikä lie naisen elossa, et kun on yhtäällä, niin ei sit jää millekkään aikaa...
Joskus vuosia sitten kerkesi... Ja pystyi... Muutettuani kaupunkilaiseksi löysin vain katuloskan, ja paljon turhaa... Niin mie ainakin uskon vakaasti.
Toisaalta johonkin painettuunkin sanaan...
SAnottava etten pidä ajatuksesta, että tulevaisuudessa kun löydän männynoksan jostakin, niin tarraan siihen kuin aarteeseen, kannan sen "komeroon", ja laitan kunniapaikalle.
Tai pyydän jotakuta tulijaa tuomaan rantakiviä minulle... Tai kaisloja...
Harva tietää, mitä ajatuksia herää kun on 35 vuoden maaseutumiljööelämän jälkeen edessä jootakin ihan muuta. Jos voisi, ei edes ajattelisi... Mutta pakko.
Ole sellainen kuin olet...varmasti kelpaat meille jotka arvostavat sinua omana itsenään..
Näitä tavallisia miehiä sitten on?
-Voiko heitä tavata muualta kuin huoltoasemien kuppiloista?
-Ja miten pitäisi olla varustautunut itse? Käykö jos kävelee kahden murrosikäisen rinnalla, välissä tai takana...
kannattaa kävellä pituusjärjestyksessä näyttää paremmalta niin...
huoltoasemlla on nykyään automaatit joten kahvilla voi käydä jossain muuallakin..
Ja sittenhän vanhempi poika mennee edeltä, ja mie piiloudun noiden väliin...
Kyllä sitä kaverii on kuule vaikee löytää.
Kaikenlaisia vähemmän varteenotettavia käypi sillointällöin juttusilla...
Vaan ei kiinnosta semmoinen mies, joka on joko kalijapullon kaveri, tai kuten yksi kyselijä asui jo naisen kanssa...
Kaljapullo on hyvä renki mutta huono isäntä...
Missähänpäin semmosii miehii on liikkeellä?
Ihan liikaa. Loput ukot tuppaa olemaankin varattuja. Että 35- ja elämä minulla elettynä? "Näillä eväillä" ilmeisesti...
Pitäsi ilmeisesti laittaa jonnekkin lahjoitetaan- palstalle ilmoitus.
Arkeni maccien parissa on vienyt kohta kolme vuotta, ja hyvässä uskossa että se jatkuu. Mutta jos joku sanoi, että se tarkoittaa elämänkaveritonta elämää, niin en ainakaan kuullut kunnolla... olin ajatellut tilanteen muuttuvan opiskellessani.
"Annetaan lapsensa jo tehnyt, tavallinen, pirtsakka, harrastava, omintakeinen, ja alle nelikymppinen nainen. Omaksi miehelle, jossa on sitä jotakin rauhallistan hymyilevää jämptiyttä, jolla ei särjetä, vaan rakennetaan. Ottaja olkoon myös puhuva, alkoton, väkivallaton, köyhäkin, vaan ei varas."
Tohon et usko itsekään..
Kaikista vähiten arvostan barbiebimboja.
Kaikki naiset joita pidän kiinnostavina ovat persoonallisia oman tiensä kulkijoita.
Erityisesti inhoan naisissa mutta myös miehissä taipumusta vallankäyttöön. Tällainen pilaa parisuhteen heti.
No, niinpä olenkin pysynyt poikamiehenä...
Minä aikoinani totesin, mitä elämääni seuraa vallankäytöstä... Siis toisen. Kiitos riitti.
Tarvitsen pikemminkin kannustajan kuin masentajan. Annettavaa... Paljon, muttei ketään jolle antaa.
Runoina, kuvina, kosketuksena, lämpimänä ateriana. Kaverina minne vain, toisena näkökulmana, jne...
Ajatella. Kahvimukille sitten. Kaikki ne ajatukset, mitkä olisi parasta sanoa jollekulle.
Tämän pikkukaupungin kadulla silmäys taakse, eteen: Ei ketään. Tai jos joku, niin vanha, tai juopahtanut, tai varattu...
Minun käsittääkseni naisten vallanhalun tulee rajoittua akkojen juttuihin, ainakin kotioloissa... Se vastaa, ja vallitsee mikä kutakin tekee... Et nuin. Jos jossain perheessä emäntä on huoltanut johonkin asti moottorisahaa, niin hän sen hallitsee ja tietää vieläkin. Jos mies sensijaan on ns. vätys, niin sitten nainen pitääkin ihan syystä ohjat.
Mutta: Tasa-arvoinen, toista kunnioittava ihmissuhde ei jätä sen enempää askareita kuin valtaa vain toiselle.
Todellakin, ei kaikkee ehdi. Mutta jos edes joskus ehtii viettämään hetken hienojen asioiden parissa niin johan on upeaa.
Kyllä kai sinä kaupungistakin löydät jotain muutakin kuin loskaa, turhaa on toki paljonkin, mutta se pitää vaan sivuttaa.
Kaisloja olen katsellut kaihoisasti rannoilla ja nyt joutsenia, en niinkään niitä kiviä.
Sulla on kuitenkin edessä jotain ihan uutta ja se on se voimavara jatkoon. Toiset jo valittaa tällä
palstalla tylsää oravanpyörää, muutos se on joka jyllää, mutta hyvistä asioista kannattaa pitää kiinni. Niin ainakin yritän.
Asun nytkin kaupungissa. Tympääntynyt... Täällä on kolme kapakkaa, mutten tunne yhtäkään niistä kuin nimeltä.
Sitten täällä on asuinalueita, joista löytyy kerrostaloja, ja vähän teollisuutta... Kaupungin kupeessa on kaivosteollisuuden pilaama lampi. Golfkenttä on turisteille...
Valitettavasti en näe muita minua kiinnostavia paikkoja täällä, kuin kirjaston, ja uimahallin... Asuinpaikassani en voi kasvattaa mittään, enkä pitää muuta kuin kilpikonnaa...
Perjantaisin on parempi pysyä sisätiloissa, silloin deekut saavat poliisinkin liikkeelle tässä kaupungissa... Tämmöistä täällä. ehkä hyvänä puolena voi pitää sitä, ettei virastoissa tarvitte jonottaa, mutta esim. julkinen liikennöinti on ns. kutistunut... Oikeesti, täältä on huono löytää omanikäistä sinkkua viinatonta sakkia,-nuorille on nettikahvila, mutta alkottomille aikuisille ei mittään. Ihan kuin jokaisella olisi... Jokin samalla kulmalla asuva poppoo, jonka kanssa pelata korttia, kun töitäkkään ei ole.
Ja miesasiasta:Täällä elävillä tavallisilla vähän yli kolmikymppisillä se on kipeä---
Kapakkahan ei ole ratkaisu, muuta kuin juomiseen.
Itse oon oikea betolähiön alkuasukas, koko ajan olen vain paennut sitä paikkaa ja luonto on tullut koko ajan lähemmäksi. Tavoitetila on varmaan osa-aikainen erakko, tulla toimeen ihan omillaan, sen verran olen muihin pettynyt ja siitä oppinut
Kirjasto ja uimahalli ovat hyviä paikkoja kaikkialla. Toi muu kuulostaa täydeltä painajaiselta. Miten pojat suhtautuvat tuohon "kaupunkiin", josta ei miehen mallia löydy etsimälläkään ?
Kun ovat opintojeni vuoksi siirtyneet iskälle. Hyvin huonosti. Nuorempi sai minun 1 opiskeluvuotena turpiin 10 vanhana... 4 paikallista asialla.
Sittemmin viihtyneet äidin helmoissa... Kuns ovat ne kaikki lomat.
Tosiaan... Et voit vissiin hyvin tajuta miks kaipaan muunlaista elämää.
Ja kun en itte viihdy kapakeissa... Jos mahdollista, hankkiudun täältä jonnekkin missä on joko elämää, tai iloa, tai molempia, ja missä kirjoittajia ja kuvantekijöitä ei vihata...
Hyvästä, tavallista elämää arvostavasta miehestä vieläkin pula... Hakemus täällä voimassa, kunnes löytyy.
Niin kevät... Opinnot lähempänä päätettään... Oikeestaan mitä muuta minulla on tässä kaupungissa?
Olet tosiaan pahassa loukossa, toivotaan työn tuovan mahdollisuuden poistua sieltä.
Anteeksi epäilyni.
Onneksi opinnot ovat ilmeisen finaalissa ja tie aukeaa sinulle.
Niin ja kenen pitää laittaa hakemus ja mihin ?
Jos kelle tämmöinen tavallinen ämmä kelepaa eukkoehdokkaaksi...
Tai ainakin elämän poluilla kulkukaveriksi, muttei taida ketään ennää nykyaikana semmoiset asiat kiinnostaa...
Tässä nykyisessä "kaikki mulle heti tänne nyt" -elämänrytmissä, kaikki on yhtä hullunmyllyä, ja harva kykynee moiseen ajatteluun kuin sinä.
Tuo arvokas asenne, säilytä se ja lakkaa nimittelemästä itseäsi.