Tänään ( 9.2. ) tuli tv1:n Tosi tarina-ohjelmassa juttu ms-tautia sairastavasta 31-vuotiaasta Samista ja hänen parhaasta kaveristaan Sepestä. Sami kärsi sairautensa aiheuttamasta masennuksesta, jonka vuoksi hän oli alkoholisoitunut. Tilannetta oli pahentanut vielä naisystävän yllättävä kuolema. Ilman Sepen apua Sami tuskin olisi pysynyt hengissä.
Samin tarina oli pitkästä aikaa realistinen kuvaus siitä mitä ms-potilaan elämä voi olla. Sami ei ehkä ollut masennuksensa vuoksi hoitanut sairauttaan niin hyvin kuin olisi pitänyt, mutta lienee tosiasia, että suurin osa ms-potilaista päätyy ennemmin tai myöhemmin siihen kuntoon missä Sami oli nyt. Eli kävely menee vaikeaksi ja pyörätuolia tarvitaan liikkumiseen.
Minulla itselläni on ms-tautia sairastava ystävä. Hän on suurin piirtein Samin ikäinen, mutta vielä toistaiseksi paremmassa kunnossa. Voi kuitenkin olla, että hänen kuntonsa huonontuu jossain vaiheessa samaan pisteeseen, missä Sami oli nyt. Elämäntavoilla voidaan ehkä hidastaa taudin etenemistä, mutta se etenee silti omalla painollaan. Olen ystäväni kanssa pohtinut usein, että ms-taudin kanssa eläminen on eräänlaista kilpajuoksua. Kysymys on siitä ehtiikö kuolla johonkin muuhun tautiin ennen kuin ms-tauti tekee tehtävänsä.
Samin tarinassa oli positiivista se, että mies on kaikesta huolimatta jälleen saamassa otteen elämästään. Samin tarina on edelleen katsottavissa Ylen Areenalla.
Samin tarina kosketti
8
2150
Vastaukset
- Nita_
Kaikkien ns. terveiden ihmisten tulisi katsoa tuo ja miettiä sitten, tuleeko ehkä "joskus" ruikutettua pikkuasioista, tyyliin "rahat loppu", tai muutama kilo ylipainoa :( Voimia Samille ja ihanalle Sepe-ystävällensä!
- m s
Kosketti myös minua kun itse sairastan MS tautia. Kuntoni on kuitenkin vielä normaali. Näin kuitenkin Samissa palan itseäni. Jos joutuisin eläkkeelle, puoliso menisi, niin suurta kuria vaatisi etten alkaisi alkoholisoitumaan, kun ei tosiystäviä juurikaan ole kuten Sepe. Sepelle hatun nosto, kun jaksaa olla tosiystävä Samilla ja auttaa myös arkisissa asioissa (mitä nyt kaljan kansa läträämistä voisi vähentää.. ;)) Kunpa meillä jokaisella olisi Sepen kaltainen ystävä, mitä Samikin olisi ilman Sepeä?
Pitää vaan lähteä liikkeelle "vertaistukityhmiin" ym. ettei jäisi liikaa asioita yksin pohtimaan, niinkuin Sami lopulta tekikin. Toivon että Sami saisi vielä elämästä kiinni.
Ohjelma pisti miettimään omaakin tulevaisuutta tämän taudin kanssa, vedet tuli välillä silmiin. Moni varmaan näki ohjelmassas vain alkoholisoituneen sairaan nuoren miehen, ehkäpä toinen mäsäläinen näkee paljon muutakin. Ymmärtääkö kukaan "terve", mitä on elää parantumattoman sairauden kanssa? "Ajattele vaan positiivisetti, unohda koko tauti, työnnä se romukoppaan, elä normaalia elämää, kyllä se siitä, sähän näytätkin ihan terveeltä". ennemmin haluaisin kuulla "Pärjäile".
Masennusta vastaan saa jatkuvasti taistella. Tukiverkon avulla tämän kanssa jaksaa. Minun tukiverkko on tällähetkellä netti, rohkeutta ei ole vielä kohdata muita ms tautisia livenä.
Kiitokset Samille ja Sepelle =)- Arja.N
Katsoin itsekin ko.ohjelman ja se pisti miettimään.
Itse sairastan MS-tautia ja menetin puolisoni jouluaattona syövän väsyttämänä.
Hoidin häntä pääasiallisesti kotona,muutamaa sairaalajaksoa lukuunottamatta ja sielläkin olin päivät.
Liikuntakykyni menetin n.10v sitten,mutta lääkityksen kun saivat kohdalleen,niin nyt jopa kävelen ilman apuvälineitä.
Itse olin syvästi ahdistunut ja masentunut,mutta alkoholia en ole enempää ottanut kuin ennenkäänEi se tullut edes mieleen(ei tullut mitään muutakaan,edes järkevää)
Psykiatrin juttusilla olen joutunut käymään ja ystävät ovat olleet erinomaisina tukina.
Koiran kanssa olen tehnyt pitkähköjä kävelylenkkejä välillä itkien,välillä nauttien kauniista luonnosta.
Itku kun tulee,niin ei se katso paikkaa.
Varsinkin joku tuttu paikka,missä kävin puolisoni kanssa...
Niitä olen nyt oppinut välttämään.Kyllä niittenkin aika tulee joskus,mutta en vielä ole valmis.
on tässä ollut kaikenlaisia itsesyytöksistä katkeruuteen asti ;miksi jätit yksin,olisinko voinut tehdä jotakin toisin jotta hän ei olisi menehtynyt,olenko tehnyt jonkin virheen,jne...
Sitten pitäisi vielä ajatellaomaa hyvinvointiakin.
Pitäisi muistaa syödä,hoitaa kuolinpesän asioita,ja jossain vaiheessa myös omiakin.
Yöunet jäävät vähäisiksi;yö on vaikein aika,on hiljaista ja ajatuksilla tilaa laukata.
Vaikeaa on ollut ja tulee vielä pitkään olemaan siitä olen varma.
Luonteen vahvuudella olen pyrkinyt hoitamaan kaikki,paitsi käden leikkauksen silloin olin avuton pari viikkoa.
Olisi pitänyt tajuta pyytää apua,mutta se on minulle tosi mahdotonta.Ennemmin kärsin itse,kun pyydän jotakin toisilta.
Tajunnassa on kyllä,mutta en saa sanottua.Tiedän,että se on oma vika,mutta minkäs teet kun on luonne kun kiveä.
Siis ulkoapäin näyttää,että kaikki on kunnossa,mutta sisällä on todellinen sekamelska.
Sanovat,ettei enempää anneta,mitä kestää.Mitenkä paljon kestän romahtamatta??
Se romahdus oli lähellä,sairaalassa tutut sairaanhoitajat järjestivät apua.KIITOS HEILLE!
Itku tässä tulee väkisinkin,ei sille mitään voi.
Luulin ettei tästä ikinä selviä,mutta onneksi olin väärässä.
Valoa jo näkyy tunnelin päässä,enkä ole tarvinnut rauhoittavia tai mielialalääkkeitä.
Vertaistukea ei ole saatavana täälläpäin,en tiedä onko täällä minkäänlaista MS-porukkaa.
Olen asunut lyhyen aikaa täällä,joten jos joku kerho tai yhdistys on niin se ei ainakaan ilmoittele kokoontumisiaan lehdissä.
Siinä olet oikeassa eivät ns.normaalit ihmiset tiedä mitä on elää sairaana lopun ikää.
Ei siinä positiiviset ajattelut tai normaali elämä auta.
Siellä nuo kaksi kirjainta kummittelevat takaraivossa,eikä ne lähde pois.
Ei tietoisena voi elää normaalia elämää tai heittää nuo kirjaimet romukoppaan.
Ne on siellä ja pysyy.
Kunhan vain pystyisin käyttämään tämän toisen mahdollisuuteni ja liikkumaan(vaikkakin hitaasti) saamalla jotakin hyvää aikaan.
Jokin tarkoitus varmaan minullakin on,tiedä sitten mikä ja minkä takia.
Jään odottelemaan toivoen/peläten tulevaisuutta.
Kaikkea hyvää ja jaksamista loppuelämän taisteluun! - Kaffekissa
Arja.N kirjoitti:
Katsoin itsekin ko.ohjelman ja se pisti miettimään.
Itse sairastan MS-tautia ja menetin puolisoni jouluaattona syövän väsyttämänä.
Hoidin häntä pääasiallisesti kotona,muutamaa sairaalajaksoa lukuunottamatta ja sielläkin olin päivät.
Liikuntakykyni menetin n.10v sitten,mutta lääkityksen kun saivat kohdalleen,niin nyt jopa kävelen ilman apuvälineitä.
Itse olin syvästi ahdistunut ja masentunut,mutta alkoholia en ole enempää ottanut kuin ennenkäänEi se tullut edes mieleen(ei tullut mitään muutakaan,edes järkevää)
Psykiatrin juttusilla olen joutunut käymään ja ystävät ovat olleet erinomaisina tukina.
Koiran kanssa olen tehnyt pitkähköjä kävelylenkkejä välillä itkien,välillä nauttien kauniista luonnosta.
Itku kun tulee,niin ei se katso paikkaa.
Varsinkin joku tuttu paikka,missä kävin puolisoni kanssa...
Niitä olen nyt oppinut välttämään.Kyllä niittenkin aika tulee joskus,mutta en vielä ole valmis.
on tässä ollut kaikenlaisia itsesyytöksistä katkeruuteen asti ;miksi jätit yksin,olisinko voinut tehdä jotakin toisin jotta hän ei olisi menehtynyt,olenko tehnyt jonkin virheen,jne...
Sitten pitäisi vielä ajatellaomaa hyvinvointiakin.
Pitäisi muistaa syödä,hoitaa kuolinpesän asioita,ja jossain vaiheessa myös omiakin.
Yöunet jäävät vähäisiksi;yö on vaikein aika,on hiljaista ja ajatuksilla tilaa laukata.
Vaikeaa on ollut ja tulee vielä pitkään olemaan siitä olen varma.
Luonteen vahvuudella olen pyrkinyt hoitamaan kaikki,paitsi käden leikkauksen silloin olin avuton pari viikkoa.
Olisi pitänyt tajuta pyytää apua,mutta se on minulle tosi mahdotonta.Ennemmin kärsin itse,kun pyydän jotakin toisilta.
Tajunnassa on kyllä,mutta en saa sanottua.Tiedän,että se on oma vika,mutta minkäs teet kun on luonne kun kiveä.
Siis ulkoapäin näyttää,että kaikki on kunnossa,mutta sisällä on todellinen sekamelska.
Sanovat,ettei enempää anneta,mitä kestää.Mitenkä paljon kestän romahtamatta??
Se romahdus oli lähellä,sairaalassa tutut sairaanhoitajat järjestivät apua.KIITOS HEILLE!
Itku tässä tulee väkisinkin,ei sille mitään voi.
Luulin ettei tästä ikinä selviä,mutta onneksi olin väärässä.
Valoa jo näkyy tunnelin päässä,enkä ole tarvinnut rauhoittavia tai mielialalääkkeitä.
Vertaistukea ei ole saatavana täälläpäin,en tiedä onko täällä minkäänlaista MS-porukkaa.
Olen asunut lyhyen aikaa täällä,joten jos joku kerho tai yhdistys on niin se ei ainakaan ilmoittele kokoontumisiaan lehdissä.
Siinä olet oikeassa eivät ns.normaalit ihmiset tiedä mitä on elää sairaana lopun ikää.
Ei siinä positiiviset ajattelut tai normaali elämä auta.
Siellä nuo kaksi kirjainta kummittelevat takaraivossa,eikä ne lähde pois.
Ei tietoisena voi elää normaalia elämää tai heittää nuo kirjaimet romukoppaan.
Ne on siellä ja pysyy.
Kunhan vain pystyisin käyttämään tämän toisen mahdollisuuteni ja liikkumaan(vaikkakin hitaasti) saamalla jotakin hyvää aikaan.
Jokin tarkoitus varmaan minullakin on,tiedä sitten mikä ja minkä takia.
Jään odottelemaan toivoen/peläten tulevaisuutta.
Kaikkea hyvää ja jaksamista loppuelämän taisteluun!Arja.N, sinun kertomasi kosketti sydänjuuria myöten! Toivon sinulle suuresti voimia mennä eteenpäin, muuta en oikein osaa sanoa, vaikka pitäisi.
Olet syvällä sydämessäni. - Sasse09
Arja.N kirjoitti:
Katsoin itsekin ko.ohjelman ja se pisti miettimään.
Itse sairastan MS-tautia ja menetin puolisoni jouluaattona syövän väsyttämänä.
Hoidin häntä pääasiallisesti kotona,muutamaa sairaalajaksoa lukuunottamatta ja sielläkin olin päivät.
Liikuntakykyni menetin n.10v sitten,mutta lääkityksen kun saivat kohdalleen,niin nyt jopa kävelen ilman apuvälineitä.
Itse olin syvästi ahdistunut ja masentunut,mutta alkoholia en ole enempää ottanut kuin ennenkäänEi se tullut edes mieleen(ei tullut mitään muutakaan,edes järkevää)
Psykiatrin juttusilla olen joutunut käymään ja ystävät ovat olleet erinomaisina tukina.
Koiran kanssa olen tehnyt pitkähköjä kävelylenkkejä välillä itkien,välillä nauttien kauniista luonnosta.
Itku kun tulee,niin ei se katso paikkaa.
Varsinkin joku tuttu paikka,missä kävin puolisoni kanssa...
Niitä olen nyt oppinut välttämään.Kyllä niittenkin aika tulee joskus,mutta en vielä ole valmis.
on tässä ollut kaikenlaisia itsesyytöksistä katkeruuteen asti ;miksi jätit yksin,olisinko voinut tehdä jotakin toisin jotta hän ei olisi menehtynyt,olenko tehnyt jonkin virheen,jne...
Sitten pitäisi vielä ajatellaomaa hyvinvointiakin.
Pitäisi muistaa syödä,hoitaa kuolinpesän asioita,ja jossain vaiheessa myös omiakin.
Yöunet jäävät vähäisiksi;yö on vaikein aika,on hiljaista ja ajatuksilla tilaa laukata.
Vaikeaa on ollut ja tulee vielä pitkään olemaan siitä olen varma.
Luonteen vahvuudella olen pyrkinyt hoitamaan kaikki,paitsi käden leikkauksen silloin olin avuton pari viikkoa.
Olisi pitänyt tajuta pyytää apua,mutta se on minulle tosi mahdotonta.Ennemmin kärsin itse,kun pyydän jotakin toisilta.
Tajunnassa on kyllä,mutta en saa sanottua.Tiedän,että se on oma vika,mutta minkäs teet kun on luonne kun kiveä.
Siis ulkoapäin näyttää,että kaikki on kunnossa,mutta sisällä on todellinen sekamelska.
Sanovat,ettei enempää anneta,mitä kestää.Mitenkä paljon kestän romahtamatta??
Se romahdus oli lähellä,sairaalassa tutut sairaanhoitajat järjestivät apua.KIITOS HEILLE!
Itku tässä tulee väkisinkin,ei sille mitään voi.
Luulin ettei tästä ikinä selviä,mutta onneksi olin väärässä.
Valoa jo näkyy tunnelin päässä,enkä ole tarvinnut rauhoittavia tai mielialalääkkeitä.
Vertaistukea ei ole saatavana täälläpäin,en tiedä onko täällä minkäänlaista MS-porukkaa.
Olen asunut lyhyen aikaa täällä,joten jos joku kerho tai yhdistys on niin se ei ainakaan ilmoittele kokoontumisiaan lehdissä.
Siinä olet oikeassa eivät ns.normaalit ihmiset tiedä mitä on elää sairaana lopun ikää.
Ei siinä positiiviset ajattelut tai normaali elämä auta.
Siellä nuo kaksi kirjainta kummittelevat takaraivossa,eikä ne lähde pois.
Ei tietoisena voi elää normaalia elämää tai heittää nuo kirjaimet romukoppaan.
Ne on siellä ja pysyy.
Kunhan vain pystyisin käyttämään tämän toisen mahdollisuuteni ja liikkumaan(vaikkakin hitaasti) saamalla jotakin hyvää aikaan.
Jokin tarkoitus varmaan minullakin on,tiedä sitten mikä ja minkä takia.
Jään odottelemaan toivoen/peläten tulevaisuutta.
Kaikkea hyvää ja jaksamista loppuelämän taisteluun!Arja.N Olen itsekin MS-tautia sairastava. Olin tippa linssissä välillä vaihtaa kanavaa. Ja olin myös jättää kessken sinun viestisi lukemisen... Ihana, että ihmiset voivat kuitenkin ilmaista tunteitaan!
- Arja.N
Sasse09 kirjoitti:
Arja.N Olen itsekin MS-tautia sairastava. Olin tippa linssissä välillä vaihtaa kanavaa. Ja olin myös jättää kessken sinun viestisi lukemisen... Ihana, että ihmiset voivat kuitenkin ilmaista tunteitaan!
Kiitos kun jaksoitte lukea "elämänkertani".
Voimia tässä tarvinkin,niitä ihme kyllä on löytynyt alku hässäkkää lukuunottamatta.
Onneksi on ystäviä ja edesmenneen puolison perhe olleet tukena.
Itselläni ei ole juurikaan sukua,joille viitsisi kertoa omista murheistani.
Olen opetellut tätä netin käyttöä kun nyt ei ole muuta kuin aikaa ja olen koneella vaikka yöllä,jos en saa nukuttua.
Täällä minä olen oppinut purkamaan itseäni,suruni ja iloni.Voin olla oma itseni,eikä minua pidetä omituisena.
Uskallan enemmän kirjoittaa kuin puhua,joten tämä on minulle henkireikä tai jokin muu terapeutti.
(Pitäisi varmaan ruveta kirjoittamaan kirjaa.)
Iloja ei oikein vielä roppakaupalla ole,mutta niitten aika on edessä.
Voikaa hyvin kaikesta huolimatta ja laittakaa lippu korkealle.
Sillä ohjeella olen itse yrittänyt eteenpäin.
Kyllä niihinkin jossain vaiheessa kompastuu.Odottelen.
- mst ässä
En tosiaan nähnyt kyseistä dokumenttia,enkä tiedä viitsinkö mäsänä katsoakkaan,saa tällä silmäkulmia kostutella. pistää vain vihaksi tämä MARKKINATALOUS! Kukaan ei käytä voimavaroja ennenkuin on tarpeeksi sairaita,jotta lääketeollisuus pärjäisi?
Kun havaitaan epidemian suuruus ja levinneisyys,niin alkaa pörssiyhtiöiden johtajat hoksaamaan: Ei poijaat,nyt pistettään parit laborantin virat hakuun jotta olis! MUTTA EI, se on myöhäistä! Yksi sukupolvi menetettiin,jos ei toinenkin.
"Penisiliinin" keksijöitä ei aina tule joka nurkalta? (hetkessä) - tyttöystävällä ms
Sami sairastaa? Tuliko ohjelmassa ilmi sairastaako hän ms-taudin aaltomaista vai etenevää muotoa? Tähän keskusteluun tulleiden viestien perusteella voisi päätellä hänen sairautensa edenneen nopeasti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1072102
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi561976- 151915
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191677"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla201608Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O121398Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu261340Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak111336Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.151321Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61262