Erilainen näkökulma. Olemme aivan tavallinen perhe, joka yrittää kasvattaa lapsensa parhaansa mukaan. Rajat ym löytyy. Meilä poika murkkuiän tultua alkoi kapinoida kunnolla, lintsailla ja lopulta lopetti koulunkäynnin kokonaan. Kotona kävi vain nukkumassa. Mitään ei uskonut, jatkuvaa haistattelua ym. Öisin karkaili ulos muiden nukkuessa ym...
Yli vuoden yritimme kaikkemme, myös lastensuojelun perhetyö mm kävi viemässä kouluun. Viimein kun mikään ei auttanut hänet sijoitettiin avohuollon tukitoimena koulukotiin. Ihanaa! Hermot oli jo aivan lopussa. Kuulostan ehkä kylmältä, mutta aina ei vanhemmat mahda mitään lapselle vaikka kaikkensa tekevät, silloin paras vaihtoehto on laitos, siellä saavat kyllä hommat sujumaan. Kotiin tietenkiin pojan olisi tarkoitus palata, kun saa asiat luistamaan.
Muilla lapsilla menee ihan hyvin ja lastensuojelusta ja perhetyöstä on todettu, että olemme ihan tavallinen perhe joka huolehtii ja hoitaa lapsiaan hyvin, haukkujille tiedoksi. Aina ei vain murkkuikäinen ymmärrä omaa parastaan.
Yli vuoden yritimme kaikkemme, myös lastensuojelun perhetyö mm kävi viemässä kouluun. Viimein kun mikään ei auttanut hänet sijoitettiin avohuollon tukitoimena koulukotiin. Ihanaa! Hermot oli jo aivan lopussa. Kuulostan ehkä kylmältä, mutta aina ei vanhemmat mahda mitään lapselle vaikka kaikkensa tekevät, silloin paras vaihtoehto on laitos, siellä saavat kyllä hommat sujumaan. Kotiin tietenkiin pojan olisi tarkoitus palata, kun saa asiat luistamaan.
Muilla lapsilla menee ihan hyvin ja lastensuojelusta ja perhetyöstä on todettu, että olemme ihan tavallinen perhe joka huolehtii ja hoitaa lapsiaan hyvin, haukkujille tiedoksi. Aina ei vain murkkuikäinen ymmärrä omaa parastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos taas tästäkin tarinasta, tuo kaivattua vaihtelua palstan yleisilmeeseen.
täällä aikanaan paljonkin ja esim. itse kuulun niihin vanhempiin, jotka täysin ymmärtää yllä kuvatun tilanteen. Keskusteluyritykset vain aikanaan kilpistyivät suuriin erimielisyyksiin, koska vanhempien haukkumisella ei ollut mitään rajaa näiden keskusteluyritysten seurauksena. Sen takia näistä huostaanotoista ei ilmeisesti viime aikoina ole paljoa täällä puhuttu.
Kaikissa tilanteissa on kuitenkin puolensa ja puolensa. Olen itse tavannut sellaisenkin lapsen ja vanhemman, jossa huosta tehtiin, mutta sijoituspaikka oli kuitenkin järkytys niin äidille kuin lapsellekin. Lapsi itse sanoi, että koulupinnaus loppui, mutta kyllä hänelle vähempikin olisi riittänyt kuin pitkäaikainen sijoitus paikkaan, joka oli tarkoitettu lähinnä nuorisorikollisille. On tietysti kiva kuulla tämänkin alueen huostaanotoista myös myönteisiä kokemuksia.
On monella tapaa väärin, että vanhempien kertomukset saavat täällä usein erittäin ikävää palautetta, koska huostaanottoja on todella moneen lähtöön. On ap:n tyylisiä kokemuksia, on perinteisin syin tehtyjä, laillisuuden rajamailla liikkuvia ja täysin laittomia. Kirjoittajien kokemusten mitätöinti ei tee oikeutta kenellekään, vähiten niille lapsille, joita kokemukset tietysti lähinnä koskettavat.