Sairastuin hiljattain vakavasti ja luultavasti joudun nyt luopumaan koiristani. En todellakaan millään haluaisi, mutta kaipa se oisi niiden parhaaksi. Ne ovat nuoria vielä ja terveitä, joten lopettaminen ei tule kysymykseenkään. Itse en enää kovin hyvin niitä jaksa ulkoiluttaa ja olenkin rasittanut kaikkia sukulaisia ja ystäviä tämän asian kanssa. Tuskin voin edellyttää heiltä samaa seuraavat 15 vuotta, joten luovuttava on.
Tottuuhan nuori koira uuteen omistajaan kohtalaisen helposti? Entä kärsiiköhän ne kamalasti, jos ne joutuvat eri paikkoihin? Miten koira ikävöi, omistajaa ja toista koirakaveriaan?
Oisko täällä jotakuta, joka ottanut itselleen aikuisen koiran? Miten asiat sujuivat?
Tottuuhan nuori koira uuteen omistajaan kohtalaisen helposti? Entä kärsiiköhän ne kamalasti, jos ne joutuvat eri paikkoihin? Miten koira ikävöi, omistajaa ja toista koirakaveriaan?
Oisko täällä jotakuta, joka ottanut itselleen aikuisen koiran? Miten asiat sujuivat?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viime keväänä kotiin muutti aikuinen vahvan luonteen omaava keskikokoinen koira pitovaikeuksien vuoksi.Se on sopeutunut erinomaisesti,tosin koulutus piti aloittaa nollasta.Edelliseen perheeseen jäi toinen koira ja meillä oli valmiiksi pieni koira,hyvin ovat tulleet juttuun ja uskon että omasikaan eivät tule kärsimään,jos saavat vastuuntuntoiset uudet kodit,yhdessä tai erikseen.
puolestasi. uskoisin että koirasi ovat hyvin nuoria kun oletet niiden elävän seuraavat 15-vuotta.
kyllä nuori koira sopeutuu aika hyvin. kysele ensin tuttavapiiristä ja sukulaisilta.
myös siitä uudesta koiran omistajasta kuinka nopeasti koira sopeutuu.
Meillä on otettu oikeastaan 3 koiraa. Yksi ikivanha joka sopeutui kovasti hyvin ja johon rakastuin syvästi vaikkakin sain pitää sitä vain puoli vuotta.
Kuusivuotias bedlingtoninterrieri tuli omistajan kuoleman takia. Esittelin sille heti alkajaisiksi koko talomme komeroita myöten. Koira tepasteli alkuaikoina perässäni jopa niin, että minulla oli seuraneiti myös istuessani vessanpytyllä.
Pikkuhiljaa koira sopeutui niin ettei suostunut ottamaan edes makupalaa vierailta ihmisiltä. Muistona hänestä meillä on taulu seinällä.
Ja sitten se 7 kuukautta vanha oma kasvattini vehnäterrieri jonka pyysin takaisin suurempia vahinkoja välttääkseni... Liikuttiin jo vaarallisilla vesillä, koira oli pahasti saamassa yliotteen omistajaperheen kotona... Löin rahat tiskiin ja koira jäi meille.
Alussa oli hankalaa, kun meinasi, että tässäkään talossa häntä ei komennella, mutta sitten yhteistyössä vanhempien koirien kanssa koirasta kehittyi ihana iltatähtemme ja mielessäni olin ihan iloinen, että siinä kävi niin kuin kävi.... Koira elikin sitten 14 vuotiaaksi meillä.
Pieneksi neuvoksi sanoisin, että etsi huolella koirillesi uusi paikka. Jos vähääkään epäröit paikan suhteen, niin älä anna koiraa, ettei koirasi suinkaan joutuisi pompoteltavaksi paikasta toiseen.
Koira sopeutuu kyllä jos se huomaa voivansa luottaa omistajiin ja nämä puolestaan ymmärtävät, että vaaditaan hiukan enemmän yhteiseloa koiran kanssa ainakin alkuaikoina.
mieltä lämmittävistä vastauksistanne :) Koirat ovat 1- ja 3-vuotiaat ja tosiaan uuden kodin etsintä on nyt alkanut. Onneksi ei ole mikään valtava kiire, vaan voin todellakin rauhassa etsiä sopivat uudet omistajat. Olisi hienoa, jos pääsisivät samaan paikkaan, mutta voipi olla, että joutuvat erilleen.
Uskonkin, että ne sopeutuvat, sillä käytösongelmathan ei ole myynnin syy. Toivottavasti uusi omistaja/uudet omistajat pitävät sitten yhteyttä. Voiko sellaista edellyttää?
..mutta tunteillavarustettu uusi omistaja ymmärtää,että ikävä ja huoli kaverista jää entiselle!
Meillä aluksi soiteltiin,sitten siirryttiin sähköpostiin,kunnes ed. omistaja alkoi harventamaan yht.ottoja.Viimeksi on kysellyt kuulumisia Joulun aikaan.En itse koe tarpeellisena pitää yhteyttä,mutta vastaan kyllä kun hän laittaa viestiä.Koira ei tullut meille käytösongelmien vuoksi vaan siksi,ettei ed. omistaja enää jaksanut kahta suurehkoa koiraa,ei yksinkertaisesti pärjännyt niiden kanssa.