Ajattelin heti kun ensi kerran sut näin että oot jotain upeeta... erilaista. Tyydyin lähinnä kuitenkin katselemaan kauempaa - ei mulla paljon ollut muuhun mahdollisuutta. Sitten jotain kävi ja meidän tiet kohtasivat. Ihan sattumalta, ja yhtäkkiä oltiin kavereita niin kuin oltaisiin aina oltu. Se oli helppoa... omana itsenä oleminen. Kerroin sulle kaikesta, ja tunsin että olin saanut sun luottamuksen. Nautin sun seurasta suunnattomasti, ja säkin vaikutit onnelliselta niinä hetkinä kun oltiin yhdessä.
Rakastuin nopeasti. Liiankin nopeasti. Mutta mun tunteet oli liian voimakkaita, jotta olisin voinut kätkeä ne. Kerroin sulle... Otit asian hyvin. Ihan kuin kuulisit päivittäin samanlaista. Olin onnellinen ettet pelästynyt... Nähtiin tiiviisti, ja jokainen hetki sun kanssa oli erityinen, vaikka halusitkin olla vain ystävä. Tunsin, että oot mun sielunkumppani. Halusin olla sulle täydellinen. Salaisesti toivoin, että vielä joskus näkisit mut eri tavalla... etkä vain ystävänä.
Kaikki oli niin hyvin, ja en voinut pyytää elämältä mitään enempää. Mutta mitä kävi?
Yhtäkkiä kaikki muuttuu. Yritän ottaa suhun yhteyttä - turhaan. Et vastaa puheluihin, et soita takaisin... Et soita, vaikka sitä erikseen pyydän viestillä. Et vaivaudu siihenkään vastaamaan. Mä oon muuttunut näkymättömäksi sulle. Mua pelottaa niin paljon. Vielä muutama päivä sitten kaikki oli hyvin. Mitä sitten tapahtui? Nyt yöt kuluu valvoen ja itkien. Oon ihan rikki. En ole voinut tehdä mitään väärää. En mitään. Mä rakastan sua. Miksi olisin sanonut susta yhdenkään pahan sanan? Kaikille olen vain kertonut, miten ihana olet ja miten onnellinen oon kun saan viettää aikaa sun kanssa. Mikä sulla on? Haluaisin kuulla susta edes jotain. Mitä vain. Tiedän, että kuitenkin hengissä olet... Onneksi. Mutta mitä on käynyt? Musta tuntuu niin pahalta... Niin pahalta että oksettaa.... kun en yhtään tiedä, mitä on meneillään... En osaa edes arvata. Oon ihan hukassa. Tuntuu ettei kukaan voi ymmärtää tätä. Mehän ollaan tunnettu vasta... pari kuukautta. Sillä ei ole mulle merkitystä, mutta sulla on.
Mä oon loukkaantunut... Tai oikeestaan.. mä oon pettynyt. Suhun. Miksi annat mun kärsiä tällä tavoin? En ikinä tekisi sulle mitään pahaa, ja sun täytyy tietää se. Ei, en oo vihainen sulle. Surullinen vaan. Ja niin helvetin huolissani. Pelkään, että sulla ei oo kaikki hyvin... Miksi muuten tekisit näin? Mä välitän susta - oikeasti. Tiedä se. Ja aion löytää sut. Koska haluan vastauksen...
Why, my darling... why..
Rakastuin nopeasti. Liiankin nopeasti. Mutta mun tunteet oli liian voimakkaita, jotta olisin voinut kätkeä ne. Kerroin sulle... Otit asian hyvin. Ihan kuin kuulisit päivittäin samanlaista. Olin onnellinen ettet pelästynyt... Nähtiin tiiviisti, ja jokainen hetki sun kanssa oli erityinen, vaikka halusitkin olla vain ystävä. Tunsin, että oot mun sielunkumppani. Halusin olla sulle täydellinen. Salaisesti toivoin, että vielä joskus näkisit mut eri tavalla... etkä vain ystävänä.
Kaikki oli niin hyvin, ja en voinut pyytää elämältä mitään enempää. Mutta mitä kävi?
Yhtäkkiä kaikki muuttuu. Yritän ottaa suhun yhteyttä - turhaan. Et vastaa puheluihin, et soita takaisin... Et soita, vaikka sitä erikseen pyydän viestillä. Et vaivaudu siihenkään vastaamaan. Mä oon muuttunut näkymättömäksi sulle. Mua pelottaa niin paljon. Vielä muutama päivä sitten kaikki oli hyvin. Mitä sitten tapahtui? Nyt yöt kuluu valvoen ja itkien. Oon ihan rikki. En ole voinut tehdä mitään väärää. En mitään. Mä rakastan sua. Miksi olisin sanonut susta yhdenkään pahan sanan? Kaikille olen vain kertonut, miten ihana olet ja miten onnellinen oon kun saan viettää aikaa sun kanssa. Mikä sulla on? Haluaisin kuulla susta edes jotain. Mitä vain. Tiedän, että kuitenkin hengissä olet... Onneksi. Mutta mitä on käynyt? Musta tuntuu niin pahalta... Niin pahalta että oksettaa.... kun en yhtään tiedä, mitä on meneillään... En osaa edes arvata. Oon ihan hukassa. Tuntuu ettei kukaan voi ymmärtää tätä. Mehän ollaan tunnettu vasta... pari kuukautta. Sillä ei ole mulle merkitystä, mutta sulla on.
Mä oon loukkaantunut... Tai oikeestaan.. mä oon pettynyt. Suhun. Miksi annat mun kärsiä tällä tavoin? En ikinä tekisi sulle mitään pahaa, ja sun täytyy tietää se. Ei, en oo vihainen sulle. Surullinen vaan. Ja niin helvetin huolissani. Pelkään, että sulla ei oo kaikki hyvin... Miksi muuten tekisit näin? Mä välitän susta - oikeasti. Tiedä se. Ja aion löytää sut. Koska haluan vastauksen...
Why, my darling... why..
Vastaukset 10
Vanhimmat
kauneimman, ihanimman, ja läheisimmänkin ihmisen sisältä voi löytyä kylmä ja julma kiduttajan sydän.. sellainen kylmä ihminen on saanut sinut rakastamaan itseään, ehkä vain testaili viehätysvoimaansa.. sitten vain kylmästi jättää sinut. ei edes kaipaa sinun ystävyyttäsi.
ei hän ole rakkautesi arvoinen.
mutta darlingisi taitaa olla hyypiö. Jos haluaa lopettaa suhteen niin aikuisen ihmisen pitäisi uskaltaa kertoa se ihan kasvokkainkin ja vähintään puhelimessa.
Jos oikeasti olet huolissasi siitä onko rakkaallesi tapahtunut jotain niin etkö voi kysyä keneltäkään joka tuntee hänet? Soittaa hänen työpaikalleen? Tsekata Facebookista? Jos hän on elossa niin hän luultavasti voi ihan hyvin.
Minä kävin kerran epätoivoissani katsomassa palaako rakkaani asunnossa valot. Kyllä siellä paloi.
...että hän halusi olla "vain ystävä" sinun kanssasi. Siitä huolimatta kirjoituksestasi paistaa läpi se, ettet välttämättä ihan hyväksynyt, ainakaan käytökselläsi, että olisitte vain ystäviä. Kerroit toivovasi salaisesti häneltä ystävyyttä enemmän ja hehkutit muille miten hänestä tykkäät. Ymmärrän tunteesi, niissä ei varmasti ole mitään pahaa, mutta ymmärrän myös sen toisen ihmisen tunteet. Jos ei voi tarjota muuta kuin ystävyyttä, vaikka toinen tahtoisi paljon enemmän, voivat jossain vaiheessa paineet ja ahdistus asiasta käydä liian suureksi. Silloin kunnollinen irtiotto saattaa olla hyväksi. Se ei välttämättä tarkoita, että hän haluaisi olla julma tai kokonaan erossa sinusta loppuelämänne ajan. Sinun pitää ehkä vain antaa hänelle tilaa ja sinun pitää koittaa uskoa, että olette todella vain ystäviä, etkä toivo muuta. Jos toivot, niin mielestäni sinun pitäisi silloin koittaa itse olla kaikin tavoin hänestä erossa kunnes tunteesi muuttuvat ystävyydeksi, se on molemmille hyväksi. Tietysti jos tällä välin hänen tunteensa muuttuisivat ystävyyttä suuremmiksi, niin olisi hänen tehtävä ottaa yhteyttä. Koita olla kuitenkin toivomatta sitä, se on sinun parhaaksesi.
Tosi hyvin kirjoitettu.
Kiitos paljon vastauksista. Mun oloa helpotti kummasti, kun sai kirjoitettua johonkin sen, mitä tuntee. Oon myös miettinyt tota vaihtoehtoa, että jos naista alkoi ahdistamaan se, että tiesi mun olevan niin ihastunut/rakastunut/mitä lie... Mutta olisihan se kiva, jos sen saisi sanottua ihan suoraan... Sen, että ahdistaa. Tottakai antaisin silloin tilaa ja aikaa, enkä ottaisi yhteyttä. Sen verran kyllä arvostan ihmisten tuntemuksia. No, nyt joka tapauksessa mun tunteet on aika olemattomat. Voisi sanoa, etten tunne yhtään mitään. En ihastusta tai muutakaan sellaista, mutta en myöskään mitään erityisen negatiivista. Ehkä paras näin.
Ääh, haluaisin vain keskustella asiat läpi, niin saisin mielenrauhan...
Päivässä tunteesi muuttui ihastuksesta/rakastumisesta olemattomaksi "ei miksikään". Wtf???
Mulla on kokemusta juuri samankaltaisesta ihmisestä kuin sinä! Eräs rakastui minuun palavasti, vaikka kerroin heti tutustumisemme alussa että en halua suhdetta enkä mitään sen kaltaista. Haluan ainoastaan tutustua ja olla kavereita. Kuitenkin kaikesta paistoi läpi tämän hlön rakastuminen minuun, hän halusi olla minulle täydellinen eikä millään tapaa loukata. Hän liioitteli asioita; oli ylikohtelias käytökseltään, kaikesta samaa mieltä jne. Hän piti minua jonain yli-ihmisenä, täydellisenä. Tutustumisemme edetessä hän alkoi olla jo todella takertuva! Hän otti jatkuvasti yhteyttä ja halusi tietää missä olen etc. Lopulta kerroin hänelle että olen äärimmäisen ahdistunut ja sanoin suoraan mitä hänestä ajattelen; hyväsydäminen ja mukava ihminen, mutta todella ahdistava, takertuva ja mustasukkainen! Eipä loppunut yhteydenotot tähän... Hän otti vielä pitkään yhteyttä syyllä millä hyvänsä! Se oli todella kamalaa aikaa...
(Myöhemmin sain kuulla että tällä hänellä oli todettu persoonallisuushäiriö.)
Mulla on vähän samankaltainen kokemus, kuin edellisellä kirjoittajalla. Mulla oli myös yksi kaveri, joka käyttäytyi omituisesti ja omistavasti, laittoi koko ajan jotain tyhjänpäiväistä viestiä ja halus nähdä. Ajattelin, että voidaan nähdä kavereina, tosin ajoittain mulla oli aika ahdistava olo tyypistä. Tyttö ei suoraan sanonu mitään, että olisi ihastunut, tosin puhui oudosti vihjaillen, että on ihastunut johonkin tyyppiin yksipuolisesti, mutta ei kertonut kehen. Arvasin kyllä, että se puhuu musta, mutta en oikeastaan halunnut kuulla asiaa.
Kerran menin kaatokännissä sekaantumaan tähän kaveriini, ja siitä tietysti tuli ihmeellinen soppa. Vaikka sovittiin, että kyseessä oli puhdas kännisekoilu, niin kaverini otti sen jotenkin tosissaan ja muuttui vielä oudommaksi. Tuli jotain soittelua, johon en vastannut, ja siitä ihan kummallinen reaktio. Homma alkoi muuttua tässä vaiheessa tytön puolelta epätoivoiseksi, teki jotain känniövereitä ja yhden tekaistun paniikkikohtauksen. Tämän jälkeen laitoin välit poikki.
Toi asioiden selvittämisen tarve oli myös kaverillani, mutta musta tuntuu, että se oli vaan tekosyy saada jankuttaa aiheesta ja vielä yksi mahdollisuus saada mun pää kääntymään. Jos toinen ei ole kiinnostunut, niin ei ole. On tosi ahdistavaa yrittää olla kaveri ihmisille, joka käyttäytyy siten kuin kuvittelisi että ollaan naimisissa.
jooh, ymmärrän kyl... mut ehkä haluisin tietää jos ahdistaa, niin ymmärtäisin jättää rauhaan! en nyt ehdoin tahdoin haluu siinä kiinni roikkuu, jos se on syystä tai toisesta ahdistunut, mutta häiritsee ihan kauheesti ku ei tiedä, mikä on vialla. :S sit en osaa olla ottamatta yhteyttä. ehkä on sit vaan liikaa vaadittu, että vois suoraan sanoa mikä painaa mieltä. sit se asia ois mun mielestä selvitetty, eikä munkaan enää tarttis miettii. tää vaan häiritsee kauheesti tää tilanne! tulee ihan tyhmä olo.. :( periaatteessa ku en viittis ottaa yhteyttä ettei sille just tulis sellasta oloa, että "roikun" siinä... mut toisaalta taas jos en saa puhua sen kaa tätä asiaa läpi, niin se jää häiritsee mua ihan liikaa. kuitenki nähään pakosta suht säännöllisesti, koska vietetään iltaa samoissa paikoissa, joten ois ihan jees jos ois "no hard feelings" puolin ja toisin.. :/
JAA-A. hankalaa...
..jos asia minuun tulee niin ota äkkiä ja soita..
paras laittaa kommentti näin,jos siltä tuntuu,,oli tosi ihan ja hyvä kirjoitus minull on vaan nyt sanottavav että olen ihan työstä naatti..väsymys painaa simmuja kiinnni,,ja kellokin on vasta 17.25 ohhohh..meen sohvalle emboamaan,,että saisin voimia ja suihkuun jaksaisian mesetellä taas illalla,,ja chattäillä!!!
kannattaa nukkuukki jos noin pahasti tulee kirjotuhäröjä.