Kysymyksiä maallikoille

Itse en vietä meikäläisistä juhlista tavallisimpia, kuten joulua, uuttavuotta enkä juhannusta, mikään ei kuiteskaan estä osallistumasta ystävien lasten synttäreille, ristiäisiin tai muihin semmoisiin, jos kutsu käy. Missä buddhalaisuuteni näkyy, niin vaikka ruokavaliossa, elikkä olen kasvislinjalainen myös juhlissa. Buddhan syntymäpäivää vietän joka vuosi. Perhettä mulla ei ole, mutta tunnen joitakin harjoittajia, jotka eivät kuulu ev.lut.kirkkoon, ja joiden lapsetkaan ei kirkkoon kuulu. Tuntemistani lapsista jotka on koulussa, osa on vapautettu uskonnonopetuksesta, tekevät sitten tuntien ajan jotain ihan muuta, osa on elämänkatsomustunneilla mukana. Avioliitto on mulle itselleni maallikkona OK-juttu, mutta on niitäkin maallikkojen joukossa, jotka omistautuu Dharman harjoittamiselle ja levittämiselle niin etteivät mene naimisiin, tai jos menevätkin, niin eivät hanki lapsia. Viralliseksi kummiksi en kait voisi edes päästä ev.lut.kirkollisiin ristiäisiin, kun en ole käynyt riparia enkä kuulu kirkkoon?

"kuinka te buddhalaisina suhtaudutte perheen perustamiseen, avioliittoon ja lasten hankkimiseen?"

Näen lapset suurena lahjana. Haluan itse niitä suhteellisen monta 3-6. Olen aina haaveillut suuresta perheestä. Miehelläni ja minulla ei vielä ole lapsia, sillä olemme opiskelijoita mutta toivottavasti tulevaisuudessa parin vuoden päästä on sopiva aika alkaa odottamaan niitäkin. :-) Tällä hetkellä emme harrasta yhdyntää, sillä minusta abortti on väärin eikä aika ole suotuisa lasten "hankintaan".

"Tai miten te perheelliset hoidatte lasten kasvatuksen kristillisten perinteiden ollessa yleisesti valta-asemassa? Tarkoitan, esim. kasteen sijaan noudatatteko jotakin muuta vastaavaa rituaalia kummeineen ja juhlineen? Vietetäänkö Teillä pääsiäistä ja joulua?"

Olemme keskustelleet asiasta paljon sillä mieheni on ateisti, jolle pyhät ovat hyvin tärkeitä. Itse buddhalaisena en koe kristillisiä pyhiä niin tärkeänä asiana kuin hän. Joulu on ainakin sellainen pyhä jota aiomme viettää, ihan jo senkin vuoksi että kokisimme lapsemme menettävän kaiken sen joulun ihmeellisyyden -lahjat, joulukoristelun yms. Joulu on aina ollut jotenkin hyvin erityinen juhla minulle, aloitan sen valmistelun jo kaksi kuukautta ennen ja lopetan vasta laskiaisen aikaan. :-) Lisäksi haluan että ainakin kerran vuodessa lapsemme muistavat hätää kärsivät ihmiset ja pyrkivät kiittämään maailmankaikkeutta siitä mitä heillä on. Avomieheni kanssa sovimme myös että sitten kun meillä on lapsia niin he ottavat jonkun kummilapsen ja ja maksavat vaikka viikkorahoistaan yhdessä tämän opinnot yms. Mielestäni tämä olisi aika opettavaa lapsille (tutustuvat toiseen kulttuuriin ja käsittävät jo pieninä jotakin maailman ongelmista) ja lisäksi he saisivat näyttöä siitä että apu todella kannattaa vastaillessaan ja saadessaan kirjeitä. Että se menee perille ja että yksikin ihminen voi yhdessä pienenä joukkona auttaa paljonkin. :) Lisäksi jouluna he valitsevat yhden lelun lelujensa joukosta jonka haluavat lahjoittaa jollekin huonompiosaiselle lapselle ja viemme lelut yhdessä vaikkapa paikalliseen ensihoitokotiin. :-) Lapsilla on tässäkin kuitenkin valinnanmahdollisuus, sillä emme halua pakoittaa heitä mihinkään hampaat irvessä. Uskon kuitenkin että lapsilla on aina edes jokin pieni lelu tai vaate josta he eivät enää vuosien saatossa pidä ja haluavat antaa sen pois.

Tulevaisuudessa tulemme viettämään joulua niin että vegaaniperheenä teemme omat ruokamme (kuten tähänkin asti olemme) ja vietämme joulun sukulaistemme seurassa. Joulupukin opetamme olevan mukava satu-ukko, jota ei oikeasti ole olemassa mutta että mielikuvitus on joissakin tilanteissa erittäin mukavaa. Mieheni suvussa on suhteellisen uskovaisia ihmisiä, joten emme halua mitenkään loukata heidän uskontoaan vaikka toisin uskommekin.

Nimikasteen tulemme luultavastikin järjestämään, mutta en ole varma vielä käytämmekö vettä vai jotakin muuta symbolia. Häissämme (olemme avoliitossa) tulemme luultavastikin käyttämään vanhaa nauhansidonta symbolia, jota käytetään paljon itäisissä maissa.

Aiomme myös järjestää kotiimme pienen "mielen- tyhjennyshuoneen" johon voimme mennä (kuten Thich Nhat Hanh kehoitti kirjassaan "Rauha on jokainen askel") silloin kun olemme vihaisia. Huoneen ovessa on pieni kello, ja kun perhe kuulee että joku on ahdistunut ja kaipaa tukea (vaikkapa riidan jälkeen) voi perhe seurata henkilöä tänne ja keskustella asiasta rauhassa yhdessä. Pidimme kovasti tästä ideasta ja toivomme voivamme toteuttaa tämän sitten kun rakennamme oman kotimme. :-)

Minä ja rakas vaimoni emme vietä joulua muutoin, kuin että ostamme lahjoja ystävillemme ja erityisesti heidän lapsilleen, joulukortteja emme lähetä, kiitämme niistä kyllä, sillä onhan kortin saaminen aina kiitoksen arvoinen huomionosoitus.

Lapsia meillä ei ole, mutta harrastamme kyllä "sänkykamaritouhuja", toisin kuin nimimerkki "Sissi" miehineen. Uskallankohan paljastaa että "harrastamisemme" on hyvinkin aktiivista, kuvioihin kuuluu meillä myös erityisten buddhalaisten yhdyntäharjoitusten harjoittaminen.....Oops, meniköhän tämä nyt vähän liian intiimiksi? Hjälp ;)

Kun ja jos lapsia saamme, heidät liitetään nimenannon yhteydessä väestörekisteriin, kirkkoonhan mekään emme vaimoni kanssa kuulu. Nimenantojuhlan järkkäämme luultavasti, omantyylisemme. Koulussa mahdolliset tulevat lapsemme eivät tule osallistumaan kristinuskon opetukseen.

Niin kuin täällä joku muukin jo sanoi tekevänsä, mekin vietämme vuosittain Buddhan syntymäpäivää, joskus meillä kotona on pidetty kolmenkin päivän pippalot reilun ystäväporukan kanssa.

Arkielämässä buddhalaisuutemme näkyy niin kuin varmaan yhdellä sun toisella täällä: olemme kasvissyöjiä, emme käytä eläimillä testattua kosmetiikkaa (pesuaineita ja sen sellaisia). Kotimme sisustuksessa buddhalaisuus näkyy parhaiten olkkarissa, missä meillä on alttari. Vaatimaton yhden tason luomus, mutta alttari kumminkin. Väritkin kotonamme taitavat olla vähän räiskyvämpiä kuin ei-buddhalaisissa kodeissa.

Minä olen sinkku, yksinäinen susi, jollaisena varmaan pysynkin. Gotama Buddhan synttärien vietto kuuluu minunkin juhlalistalleni. Kristillisperäisiin juhliin en usein osallistu.
Lasten hankkiminen sekä parisuhteen solmiminen ovat ihania juttuja niille, jotka tykkäävät että on perhettä ympärillä. Itse en ole sen jälkeen, kun ymmärsin itseni buddhalaiseksi, halunnut suunnata tarmoani muuhun kuin Dharmaan. Perinteinen perhe-elämä on jotenkin itsestäänselvästi poissuljettu mahdollisuus omalla kohdallani....minun perheessäni on noin 6 miljardia jäsentä!:-))

hei !
citius, altius, fortius. me menemme valta-virran mukana, imien oppeja ohi-mennen kulkiessamme -ja hyödynnämme niitä elämässämme. kyllä juhla-päiviä vietetään, jos aika on siihen otollinen.
kiitos.