Mies ei kosi ennen kuin...

Kiitos kommentistasi! Niin, olet varmaankin oikeassa. Jotenkin ymmärrän sen kyllä. Sitten kuitenkin kun itse en näe sitä "varmuuden vuoksi" kihlautumisena... on aina haaste ymmärtää toisen näkökulmaa jos itse ajattelee asiasta toisin. :) Hyvä, että autoit minua ymmärtämään asiaa miehenkin puolelta. Täytynee myöntää, ettei ongelmani liene suurimmasta päästä, mutta koska toivon sormusta on oloni joskus hivenen epävarma siitä, odotanko liikoja. Suhteemme kuitenkin on hyvä enkä sitä turhien paineiden luomisella halua pilata.

Mandylion kirjoitti:

Kiitos kommentistasi! Niin, olet varmaankin oikeassa. Jotenkin ymmärrän sen kyllä. Sitten kuitenkin kun itse en näe sitä "varmuuden vuoksi" kihlautumisena... on aina haaste ymmärtää toisen näkökulmaa jos itse ajattelee asiasta toisin. :) Hyvä, että autoit minua ymmärtämään asiaa miehenkin puolelta. Täytynee myöntää, ettei ongelmani liene suurimmasta päästä, mutta koska toivon sormusta on oloni joskus hivenen epävarma siitä, odotanko liikoja. Suhteemme kuitenkin on hyvä enkä sitä turhien paineiden luomisella halua pilata.

Lue lisää

"toivon sormusta"

Mieti nyt miksi haluat sen sormuksen sormeesi? Oletko kuitenkin epävarma ja voisit helpottuneempana lähteä matkaan, kun on sormus sormessa?

Itse en koskaan puhunut sormuksesta vaan aina pelkästään naimisiin menosta. Mutta eihän se toki sitä tarkoita, että just se sormus olis sulle tärkeä.

Noniin,arvasin että tämä ymmärretään väärin. :) Se "sormuksen toivominen" oli tosiaan vaan sellainen ei-niin-syvällinen tapa ilmaista asia, sillä en kuitenkaan haluaisi ruotia täällä juurta jaksaen miksi juuri tämän miehen kanssa haluan jakaa lopun elämäni yhdessä ja mennä hänen kanssaan avioon. Sillä siitähän kihloihin menemisessä on kyse, ei mistään muille todistelusta tai toisen "rengastamisesta", ei ainakaan minulle. :)

Kuten jo aiemminkin sanoin, en pidä vaihtoa mitenkään relevanttina kihlautumisen kannalta vaan se on minulle vain osa yhteistä taivaltamme, osa elämästämme jonka vietämme erossa toisistamme. Kihlaus ja avioituminen on ollut kuitenkin puheena jo pitempään, mutta koska molemmat ovat tienneet tulevasta vaihdostani joka on tuleva jossain vaiheessa kuitenkin vastaan (opinnoissani pakollinen), on yhteisen elämämme (koira, kodin osto, häät jne.) järjestynyt enemmän sitten kun- elämäksi kunnes kotiudun.

Häistä olemme sen verran puhuneet, että emme halua muiden kustannuksella häitämme tanssia, vaan sitten kun meillä on itsellämme varaa kustantaa omat juhlamme, voimme ne järjestää juuri niin kuin haluamme. Kuitenkaan sen lähemmin emme ole asiasta puhuneet, kihloissa kun emme ole. ;)

Kiitos kuitenkin kommenteista.
Epävarmuus on mielestäni aivan inhimmillinen luonteenpiirre, vaikka muuten olisikin varma asiastaan. Joskus sitä vain tulee ajatelleeksi, että "entä jos" ja mietittyä asiaa toiselta kannalta; esittää itselleen kysymyksen, minkä Mietin vaan tuossa yllä mainitsi: Entä jos mies juuri epäileekin syvällä sisimmässään, ettemme me kestä eroa? Ehkä juuri siinä on syy, miksi näitä täällä netissä ylipäätään kyselen, kuinka muiden mielestä tämän asian voi ajatella? Itse en kuitenkaan näe metsää puilta mitä tulee toisten ajatuksiin.... :)