Lasta kiusataan toistuvasti koulussa ja kiusaaja on miespuolinen luokanopettaja. Keskustelut opettajan kanssa eivät auta, opettaja jatkaa käyttäytymistään ja rehtori puolustaa. Kiusaaminen on sanallista, esim. oppilaiden fyysisiin ongelmiin kohdistuvaa nälvimistä. Ketään oppilasta opettaja ei kiusaa päivästä toiseen vaan uhrit vaihtuvat. Tämä tuntuu olevan opettajan tapa toimia yleiselläkin tasolla.
Vanhempina olemme väsyneet tilanteeseen. Koitamme tukea lasta sekä hänen luokkatovereitaan niin, ettei opettaja kuitenkaan menettäisi auktoriteettiasemaansa. Kerromme lapselle, ettemme hyväksy opettajan huonoa käytöstä. Mitä ylemmälle luokalle on menty, sitä enemmän opettaja omalla käytöksellään rapisuttaa auktoriteettiaan. Tämä kevät pitäisi vielä jaksaa, sen jälkeen lapsi pääsee onneksi yläkouluun.
Vanhempina olemme väsyneet tilanteeseen. Koitamme tukea lasta sekä hänen luokkatovereitaan niin, ettei opettaja kuitenkaan menettäisi auktoriteettiasemaansa. Kerromme lapselle, ettemme hyväksy opettajan huonoa käytöstä. Mitä ylemmälle luokalle on menty, sitä enemmän opettaja omalla käytöksellään rapisuttaa auktoriteettiaan. Tämä kevät pitäisi vielä jaksaa, sen jälkeen lapsi pääsee onneksi yläkouluun.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onpa ikävä asia. TOtuus kuitenkin taitaa olla sama kuin lääketieteen puolellakin eli korppi ei korpin silmää noki. Eli tässä tilanteessa opettaja ja rehtori vetävät yhtä köyttä ja kärsii oppilas.
Koulujen vaiettu ongelma on tämä opettaja lähtöinen kiusaaminen. Sitä on ja tulee aina olemaan. Opettajissa on vallanhimoisia ja valtaa rakastavia persoonia, joille hyvä mieli tulee oppilaiden kiusaamisesta. Itse he eivät tunnista ahdistavansa käytöksellään oppilasta mutta saavat siitä mielettömän hyvän mielen.
Meillä on vastaava tilanne, mukana on useampi opettaja ja rehtori etunenässä. Olen hankkinut kirjallista aineistoa, jolla opettajat tunnustavat kiusaavansa.
Ei opettajille mitään voi, täytyy vain yrittää saada lapset ymmärtämään että "opettaja on sairas". Jos vie asian koulutoimen johtoon on tulos sama, paskaa tulee tilaamattakin.
Vielä tulee se päivä, että opettajien suorittama systemaattinen kiusaaminen loppuu. Toivon sitä teillekin. Siihen asti on pakko niellä, silläkin uhalla että opettaja tuhoaa nuorten elämän ja elää omassa haavemaailmassaan.
Sanonpa itse, ettei kenenkään tarvi urputtaa....opettajia on poikkeuksiakin . On kunnon opettajia ja tunnollisia opettajia mutta ikävä kyllä näitä äärireunalla riehujiakin.
Voimia teille.
Olemme olleet samanlaisessa tilanteessa ja kyseessä oli naispuolinen erityisopettaja .Otin yhteyttä rehtoriin.koulukuraattoriin, sivistystoimen johtajaan.Keneltäkään edellä mainituilta ei tullut apua lapselle.Tåytyy ymmärtää että opettajalla on henkilökohtaisia ongelmia oli vastaus.
Opetttajan kiusa lasta kohtaan on sietämätöntä. Siihen on puututtava, vaikkei opettaja sitämyönnä. Vika on aina lapsessa tai vanhemmissa, ei koskaan itsessä opettajassa.
On helppo vierittää syy muidenniskoille, kun ei kehtaa myöntää omia ongelmia.
Minä ehdottaisin sulle lapsen koulun vaihtoa. Meillä se oli paras ratkaisu, ja nyt on kaikki tosi hyvin. Siitä on kyllä jo vuosia aikaa, mutta opettaja oli niin julma lapsia kohtaan, ja varsinin meidän, etten voinut enää pitää häntä siinä koulussa. Ei auttanut valitukset mihinään päin.
Lapsetn tähden on parempi, että vaihtaa koulua.
Kumma ettei opettajan kiusaamisesta puhuta koskaan. Se on julmaa ja kamalaa.
Opettajia hävettää oma käytös, mutta se ei muutu, ellei siihen puututa.
Kaikki ei sovellu siihen työhön, joten minusta psykologisia testejä pääsykokeisiin pitäisi lisätä, ja tarkastella ja testailla monta kertaa vuodessa, ja vahtia toimintaa, ettei opettajaksi pääse sellainen ihminen, jolla on luontainen kyky kiusata.
On meissä opettajissa monenlaista persoonaa. Sitä en kiellä.
Hirmuisen oudoilta kuitenkin kuulostavat nämä jutut. Opettajat kiusaavat oppilaita? Miten?
Jos joku opettaja virka-asemaansa noin törkeästi käyttää, on sekä rehtorin että koulutoimen johdon reagoitava. Ei juttua pidä kesken jättää.
Monenlaisiin opettajiin olen törmännyt elämäni aikana. Kenestäkään en voisi käyttää sanaa "kiusaaja". Laiskureita, laiminlyöjiä ja täysin työhönsä kykenemättömiä reppanoita on vastaan tullut, mutta kiusaaminen on eri juttu.
Reaalimaailmassa asioissa on aina monta puolta. Yksi totuus on aina lapsen/nuoren, toinen vanhempien ja kolmas opettajan. Se, kohtaavatko nämä kolme toisensa onkin mielenkiintoinen juttu.
Sen tiedän, että varsinkin teini-ikäisten suusta tulee nykyisin monenlaista kommenttia. Samoin vanhempien. Opettajan ei tietenkään pitäisi sortua pään aukomiseen samaan tyyliin, mutta ehkä kaikista ei ole vain olemaan hiljaa.
Haluaisin hyvin mieluusti kuulla tästä kiusaamisesta lisää. Miten se tapahtui? Kuka siitä kertoi? Onko tapahtumien kulku tutkittu kunnolla? Onko kaikkia osapuolia jututettu ja heidän näkökulmansa kuultu?
Kun selvittelee lasten välisiä riitoja ja ongelmia, joutuu joskus toimimaan kuin rikosetsivä; kaikkia on jututettava ja eri näkökulmat otettava huomioon. Tämän jälkeen totuus saattaa ainakin suureksi osaksi hyvällä onnella selvitä.
Lapset ja nuoret ovat myös usein jossakin määrin subjektiivisia tulkinnoilleen. Esim. alkuluokkien oppilailla ja vieläpä isommillakin vaikkapa käsite "aina" on hyvin kirjava. Se saattaa tarkoittaa vain yhtäkin kertaa. Erityisesti väsyneenä lapsi on kaikkea muuta kuin luotettava tiedon lähde.
Tällä en tarkoita sitä, että näissä jutuissa olisi kyse siitä.
Jokaisen on kuitenkin AINA syytä muistaa lähdekritiikki lastensa juttujen suhteen. Valitettavasti lapset puhuvat myös sitä, mitä vanhemmat odottavat. Jos kysyt "Oliko päivä kiva?" saat todennäköisesti eri vastauksen kuin jos kysyt "Oliko tylsä päivä?"
Kertkaa siis toki lisää näistä kiusaamisista.
Kyllä opettajissa löytyy näitä simputtajia ja piinaajia, joiden käytös on luokiteltava ( työterveyslaitoksen kriteerit) kiusaamiseksi. Henkinen kiusaaminen on pahempaa kuin fyysinen. Kyllä minä mieluummin ottaisin opettajalta kerran turpaan kuin jatkuva kettuilu ja simputus vuosikausia. Näin kuvainnollisesti huom.
Tämä kiusaaminen voi olla esimerkiksi aliarviointia, mollaamista toisten kuullen, kokonaan luokan toiminnasta ulkoistamista,epäasiallista kielenkäyttöä, koulumateriaalien pimittämistä, suoranaista ignorointiakin on.
Totta kai kun kiusaamisesta ja syrjimisestä aletaan puhua täytyy olla faktat. Meillä näytöt on ihan selkeät. En perustele niitä sen tarkemmin, koska se ei sinun elämääsi helpota millään tavalla.
On myös samassa koulussa poika, joka on aina kaikkeen syyllinen....vaikka olisi todistetusti ollut pois koulustakin. Tämmöinen syyllistäminen ja syyttäminen on hyvin tyypillistä yläkoulussa. Aina pitää olla joku syntipukki.
Ei se rehtorille kertominen mitään auta. Samassa laivassa seilaa, ei rehtorit mihinkään uskalla puuttua. Yleensä he ovat koulutukseltaan epäpäteviäkin rehtorin töihin. Saati sitten johtamaan tai käsittelemään isoja asioita. Koulutoimi on oma asiansa, jossa yleensä on johtajana entinen opettaja. Katsos, kun koulussa vallitsee ihan samanalainen systeemi kuin terveydenhuollossakin. Alin on siivooja, keittäjä. kouluavustaja, sijainen,,,,,,,opettajat "arvostus" järjestyksessä ja rehtori. Ja sairaalassahan on sama homma alhaalta ylöspäin. Kaikki muut on sakkaa paitsi opettajat eli kollegiaalisuus säilyy vaikka olisi mikä. Korppi ei korpin silmää noki.
Opettajilla on siitä hyvä suorittaa tätä syrjintää ja kiusaamista, koska luokassa on vain oppilaat läsnä. Osa ei halua puuttua, osa ei uskalla puuttua ja osa ei tajua puuttua. Opettaja on kuin kuningas, joka voi sanoa ja tehdä ihan mitä vaan. Kuten sanotaan: opettajaa aina uskotaan, mutta luulen että opettajien arvostus on karisemassa alaspäin ja huimaa vauhtia. Sillä kai ne nuoret sanovat mitä haluavat, kun ei kukaan arvosta oikeasti opettajaa joka on unohtanut miksi on aamulla nutturansa kiinni laittanut.
Mielestäni opettajilta ( en yleistä vaan kirjoitan näin yleisesti....poikkeuksia on ...onneksi) on kadonnut omien ammatillisten periaatteiden halllinta. Eettisyys ja moraali on kadonnut koko työnteosta. Ei koulu ole mikään suojatyöpaikka vaan siellä opetetaan oppilaita , otetaan vastuu opetuksesta.
Kun sanotaan, että opettajien työ on muuttunut. Se varmaan osaltaan pitää paikkansa. Pitäisi siis opettajakoulutuksenkin muuttua. Mielestäni opettajien työkykyisyyttä tulisi seurata tarkassti, sillä he ovat vastuullisessa työssä. Ei siellä sovi kekkuloida ihan miten haluaa tai ihan missä kunnossa haluaa.
Opettajuus kun ei suojele elämän kolhuilta. Kaikenlaista taaplaajaa sieltä löytyy: hermoheikkoa karjujaa, pillereitä popsivaa, eronnutta, karannutta, seksuaalisesti poikkeavaa, alkoholistia, rikollista.....ihan kaikkea mitä muistakin kansalaisista löytyy. Ei kasvatustieteen maisterin paperit tee ihmisestä elämän ammattilaista.
Mutta uskon, että tulevaisuus - sanoisiko 5 vuotta eteenpäin - tulee näyttämään, että vanhoilla maisteriopinnoilla ei enää nykynuoria opeteta. Usein nämä nuoret ovat paljon valveutuneempia kuin nämä kääkkäset. Myös opettajan tulee pysytellä kehityksen rattailla ja koko ajan. Sieltä rattailta kun putoaa, sortuu sitten epäasialliseen käytökseenkin herkemmin. Ei enää pysy homma hanskassa, ja käytöskin menee sitten yli niin että paukkuu.
Harmi, etten voi kirjoittaa sinulle konkreettisia esimerkkejä oikeuskäsittelyn keskeneräisyyden vuoksi. Sen voin kyllä sanoa, että kuuntelemalla nuorta voi kuulla paljon sellaista mistä et ole koskaan voinut edes tietää.
Järkytys oli kyllä se tutkimuksin joka julkaistiin opettajien suorittamasta seksuaalisesta häirinnästä. Poliisiko se pitää luokkahuoneen nurkkaa istuttaa ? Ihan järkytti ne tutkimustulokset.
Ainakin osa tutkimuksista totesi muistaakseni, että 1% oppilaista koki itsensä ahdistelluiksi. Ja virhemarginaali taisi olla 0,8%... Jos nyt muista oikein. En jaksa etsiä Internetistä.
Kuten yritin selittää, asioissa kuitenkin aina ON useita eri puolia. Yläkouluikäisissä on monenlaista vipeltäjää.
Toivottavasti kerrot tapuksesta ja ratkaisusta, kun juttu on selvä.
On totta, että asioissa on monta puolta ja jokainen kokee asiat tunteella. Vastassa on kuitenkin usein lapsi tai nuori, joten asioihin pitäisi suhtautua vakavasti mutta myös harkiten.
Minäkin olen sitä mieltä, että opettajilla on heikkouksia ja sallittakoon niitä myös lapsille. Niitä vipeltäjiä löytyy niin opettajissa kuin oppilaissakin. Molemmissa. Asioilla on aina kaksi puolta ja monesti nuori jää heikompaan asemaan, kun häntä ei uskota.
Tutkimus oli karu.... tutkimustiedon, jonka mukaan sadat lapset ja nuoret joutuvat suomalaisissa kouluissa vuosittain opettajansa seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Tämä tarkoittaa, että opettajan seksuaalista häirintää kokisi vuosittain yli tuhat kuudesluokkalaista ja noin 650 yhdeksäsluokkalaista. Vakavia hyväksikäyttötapauksia tutkimuksessa tuli ilmi alle viisi.
Yksikin on liikaa.
Jokainen hyväksikäyttötapaus tai jo vääränlainen kosketus on liikaa.
Ihan hyvä voisi olla kuitenkin lukea vaikkapa koko raportti tästä:
http://www.poliisikoulu.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/files/raportteja71_lapsiuhrit/$file/raportteja71_lapsiuhrit.pdf
Lehdistö nosti tyypilliseen tapaansa esiin vain äärimmäisen pienen sivujuonteen koko asiasta.
Syytä voisi olla lukea myös tästä vaikkapa poliisikoulun oppilaiden näkemyksiä samasta asiasta:
http://www.poliisikoulu.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/files/Raportti77_pdf_suojattu/$file/Raportti77_pdf_suojattu.pdf )
Kouluterveystutkija Rimpelä ei ota tutkimusta kovin vakavasti:
"Tunnettu kouluterveystutkija Matti Rimpelä ei usko opettajien häiritsevän koskettelulla lapsia yhtä yleisesti kuin poliisiammattikorkeakoulun tutkimus osoittaa.
Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä pitää poliisiammattikorkeakoulun tutkimustulosta oppilaiden kokemasta seksuaalisesta häirinnästä epäluotettavana.
Poliisiammattikorkeakoulun vuonna 2008 tekemän laajan lapsiuhritutkimuksen mukaan sadat lapset ja nuoret joutuvat kestämään koulussa opettajan taholta tulevaa seksuaalista häirintää.
Rimpelän mukaan tutkimustulos vaatisi lisäselvittelyä, jotta tiedettäisiin, mistä oikein on kyse.
- Kyllä se tietysti aika tavalla huolestuttaa, jos tällaisessa mittakaavassa seksuaalista häirintää ilmenee. Aika huolestunut olen kyllä itse tutkimuksen metodiikasta eli siltä osin mitä minulla on käytettävissä tietoa niin en itse uskaltaisi tehdä näitä päätelmiä näin epävarman tiedon varassa, epäilee Matti Rimpelä.
- Tällaisissa isoissa kyselytutkimuksissa 1-2 prosenttia pojista vastaa olevansa tyttöjä ja tytöistä 1-2 prosenttia vastaa olevansa poikia. Pojilla alkaa kuukautiset ja tytöillä siemensyöksyt. Silloin kun puhutaan pienistä vastausprosenteista niin metodivirheet on hyvinkin mahdollisia, sanoo Rimpelä."
Lähde: http://yle.fi/alueet/lahti/2010/02/kouluterveystutkija_matti_rimpela_lyttaa_koulukoskettelututkimuksen_1434223.html
Toki opettajien haukkuminen varmasti kivaa on, mutta tämäkin asia olisi syytä tutkia huolella, jos siihen kerran aihetta on. Yhtä hedelmällistä olisi väittää vaikkapa kaikkia urheiluvalmentajia tai vanhempia seksuaalisiksi ahdistelijoiksi, mikäli he erehtyvät lasta peräti koskemaan.
Yhteiskunnassamme on jotakin mätää, jos koskettaminen leimataan heti automaattisesti seksuaaliseksi ahdisteluksi. Huolehtivien vanhempien kannattaakin varmasti jatkossa kysyä lapsiltaan: "Ahdisteliko opettaja sinua tänään? Uskalsiko peräti koskettaa?"
Täytyy ilmeisesti lopettaa telinevoimistelun opettaminen lapsille. Saatan nimittäin joutua esim. kiepin opetuksessa heitä koskettamaan!
Ja samoin ilmeisesti MINUA ahdistellaan seksuaalisesti, kun pienet oppilaat pyörivät ympärilläni, roikkuvat käsissäni tai peräti tunkevat syliini istumaan. Huh huh...
Tässä onkin tärkeintä erottaa se mikä on seksuaalista häirintää ja mikä sitten sitä "telinevoimistelu"-koskettelua.
Luulen, että medialla on yksi rooli tässä mitä pidetään seksuaalisena kosketteluna ja mitä häirintänä jne. Onko meillä hämärtynyt kyky erottaa mikä on normaalia ja mikä ei ? Kuka sitten määrittelee sen, mikä on normaalia. En minä ainakaan itse muista, että olisin omana alakoulu aikana tiennyt edes käsitettä seksuaalinen häirintä.
Mietin myös sitä, että miten oikeasti alakouluikäiset osaavat erottaa seksuaalisenhäirinnän ?
Mutta kuten Rimpelä sanoo, on asiaa tutkittava tarkemmin. Huolestuttavaahan se on jos yksikin tapaus on totta.
Toivottavasti sinä aikuisena ymmärrät, etteivät oppilaat seksuaalisesti häiriköi sinua =) Sinun sylisi voi olla sen lapsen ainoa turvallinen paikka.
opettaja ilmeisesti tekee lapselle seksuaalista väkivaltaa, jos ottaa hänet syliin istumaan. Noin tämä tutkimus on tulkittava. Jos lapselta kysytään, onko opettaja koskenut sinuun ja hän vastaa kyllä, on kysymys seksuaalisesta ahdistelusta. Ei tule kellään mieleen ihan tavallinen, inhimillinen kosketus. Minä olen koskenut oppilaisiini useastikin - joskus taputtanut hartijoille, joskus letittänyt tyttöjen hiuksia, joskus nostanut alas telineiltä ja olenpa joskus halannutkin. Taidan kuulua sitten tuohon tilastoon opettajana, joka on seksuaalisesti ahdistellut lapsia. Tosi surullista - kaiken pitäisi olla kliinistä ja epäinhimillistä. Todellinen seksuaalinen ahdistelu on hirvittävä ja ehdottoman tuomittava rikos, mutta ei kaikki lapseen koskeminen ole ahdistelua. Varmaan päiväkotilapsetkin saadaan uskomaan, että heitä seksuaalisesti ahdistellaan, kun hoitaja pyyhkii pyllyn, jos heidät halutaan saada uskomaan.
No se seuraus ainakin tällä "tutkimuksella" on, että seksuaalisesti häiriintyneiden kynnys toimia on nyt matalampi. Jos kerta opettajat, niin miksen minäkin. Oliko tutkimus sen väärti?
Tuntuu tavallaa pahalta, kun opettajia syyllistetään mutta totuus kai on kuitenkin se, että sitä seksuaalista ahdistelua on tai voi olla. Pitäisi vain jotenkin muuten saada se asia esille, kuin tekemällä tutkimusta yleisellä tasolla.
Toisaalta opettajan kosketus voi olla lapsen ainoa mahdollisuus saada huomiota. On joskus ollut mainintaa siitä, että tämän päivän lapsia aikuistetaan liikaa, lapsia ei pidetä sylissä, halata yms. Kotona voi nämä huomionosoitukset olla syystä taikka toisesta vähissä. Kuitenkin pitäisi erottaa kosketus ja sen tarkoitus suoranaisesta seksuaalisesta häirinnästä.
Minä itse uskon, että kouluissa on syrjintää ja kiusaamista. Tärkeintä olisi puuttua asioihin jo siellä koulutasolla eikä aina ajaa tilanteet umpikujaan tai oikeuden kautta. Jos ajatellaan, että opettajalla ei omat paukut riitä eli on henkilökohtainen ongelmatilanne, luokassa on ongelma tai joku vaan yksinkertaisesti ei toimi. Mielestäni on ammatillista huomata oma vajaavaisuutensa, ja hakea apua tai ratkaista ongelma jollain tapaa. Hyvin usein nämä ongelmat esim. luokkatilanteissa saavat lumipalloefektin. Joku opettaja esim. ei pysty pitämään hermojaan kurissa, niin äkkiäkös ne nuoret huomaavat sen heikoimman lenkin. Tavallaan opettaja sitten kostaa ja pyrkii takaisin auktoriteettiasemaan ja tästä seuraa kierre. Molemmat kiusaavat toisiaan. Nuorilla on hauskaa, opettaja on hermoton. Näin karrikoiden.
Ehkä tuli huono esimerkki, mutta vastuu opetuksen sujumisesta on kuitenkin opettajalla. JOs omat paukut ei riitä on asialle tehtävä jotain. Kiusaamisen tielle ei kuitenkaan kannata lähteä. Yksikin tuhottu lapsi / nuori on liikaa.
Onhan näitä KIVA-koulusysteemeitäkin kehitelty. Ei kiusaamista vähennä heijastinliivi ulkovalvojan päällä tai pelit, kyselyt, joissa kysytään kiusataanko teidän luokassa. Vastaus oli kyllä, mutta se siitä - ei puututa asiaan. So so ei saa kiusata. Nyt ei sitten ole meidän koulussa kiusaamista. Erikoista tässä on se, ettei koskaan kysytä kiusaako joku muu kuin luokkatoveri.
en lasta suojellakseni kerro tapauksestamme. Opettaja voi tunnistaa ja tilanne pahentua. Jos viestiketjussa on toimintaa vielä kesällä, voin siinä vaiheessa kertoa tilanteesta ja sen ratkaisusta enemmän. Lapsi siirtyy siinä vaiheessa toiseen kouluun. Lapsen etu menee tässä kohdin etusijalle!
Voimia koko perheelle. Toivottavasti asia ratkeaa parhain päin, ja lapsi saa nauttia koulunkäynnistä.
Jos vain voimia on, niin viekää prosessi loppuun asti. Opettaja ei voi jatkaa muidenkaan lasten kiusaamista. Laittakaa rehtorikin "tiukille", sillä hän on vastuussa siitä että kaikilla on oikeus asialliseen koulunkäyntiin sekä turvalliseen oloon.
Harmitta, kun oppilaat joutuvat kärsimään ja koulunvaihtokin on merkki siitä, että ongelmaa on olemassa. Kuitenkaan ei opettaja joudu väistymään, vaan oppilas. Kertonee asenteista jotain.
Kertonee asiasta sekin, että täällä asiasta kitistään. Täältähän niitä asiantuntijan neuvoja on perinteisesti parhaimmin saanut!