Olen sinkku, kohta 30v ja lapsen kaipuu on kova. Samanikäiset ystäväni saavat vuoron perään lapsia, iloitsevat perheonnesta ja elävät sitä elämää, jota olen kaivannut jo yli kymmenen vuotta. Jo vuosia olen keskittynyt uraani, koska muutakaan minulla ei ole. Syli on tyhjä, sielu on tyhjä.
En pysty tapaamaan lapsen saaneita ystäviäni, koska sen onnen nähdessäni murrun joka kerta. Miksi en pysty elämään elämää ilman lasta?
En pysty tapaamaan lapsen saaneita ystäviäni, koska sen onnen nähdessäni murrun joka kerta. Miksi en pysty elämään elämää ilman lasta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko jotain erityistä estettä?
Vapaaehtoisia miehiä löytyy helposti, jopa sellaisia jotka eivät arastele vastuukysymyksiä.
sinkku ja tyhjä syli? olisiko ensimmäisenä keskityttävä siihen että löytäis itselle sen miehen jonka kanssa tehdä se lapsi.
ja sitten jos miehen kanssa ei sitä lasta ala kuulua niin sitten voi puhua lapsettomuudesta ja tyhjästä sylistä.
eikö toi sun uraan keskittyminen ole ollut ihan tietoinen valinta ja nyt kun biologinen kello alkaa tikittämään ihmetellään miksei mulla ole lasta.
en voi kun ihmetellä!!! järki hohoi!
Turhaa on näköjään kuvitella, että tällä palstalla voisi oikeasti keskustella asioista.
Admin, jos olet siellä, poista koko ketju.
Keskustelun este on se, että heität aloituksen etkä suostu vastaamaan selviin kysymyksiin.
Mikäli olet terve ja kohtuullisen viehättävä nainen niin ei tuossa pitäisi olla mitään ongelmaa, ei tarvitse kuin hieman vinkata miehille.
Mistä minä tiedän, ehkä sinulla on ikävä sairaus. Niinkin yksinkertainen juttu kuin liikalihavuus voi olla hidaste, mutta kummasti ne 120-kiloiset naisetkin näyttävät lisääntyvän.
sellasesta kuin LUONNON LAKI.. ;)
se tarkoittaa sitä että suurin osa meistä haluaa lisääntyä. se on aika monen aläväisen tarkoitus,tai itseasiassa suurin tarkoitus että tämä laji kestää elossa..lisäksi sulla on kello,joka kertoo että ahaa,nyt olis aika koittaa jatkaa tätä sukua. se on suloista että sen huomaa ajoissa itse.mulla on kaks kaveria jotka molemmat huomas sen puutoksen vasta 40v iässä eivätkä jaksaneet tuohon enää ryhtyä.vaikka jälkeenpäin nyt aina haikeina siitä puhuvatkin.. minua harmittaa heidän puolestaan. minä aikanaan löin myös hanskat tiskiin,hoitojen vaiva ja rahapula olivat suurin syy ja sitten alkoi ikää tulemaan.. mutta kun oikea mies kopsahti kohdalle,se oli menoa.. aikaa ja rahaa paloi,mutta nyt tyttö 1v ja toista saatan oottaa,ainakin testi oli plussa.. saa nährä kuin käy.
onnea sulle valitsemallesi tielle.kyllä sinä saat täytettä syliisi.. tunnut kovin herttaiselta ja lapsirakkaalta.
voimia..se oikea kolahtaa ihan yhtäkkiä :)
Älä välitä noista inhottavista kommenteista joita olet saanut! Tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu. Olen itse saman ikäinen kuin sinä ja kärsin ihan samasta ongelmasta. Tuntuu että koko elämä pyörii vaan tän yhden ongelman ympärillä enkä todellakaan osaa enää iloita siitä kun kaikki kaverit tekee lapsia ja menee naimisiin ja kaikki on niin hyvin.... Tuntuu ettei mun elämällä ole mitään tarkoitusta enkä ole edes oikea nainen kun en pysty täyttämään tarkoitustani. Suurin hankaluus tässä on se, että kunnollista miestä tuntuu olevan mahdoton löytää, enkä tosiaan halua yksinhuoltajaksi. Kaikki seurustelusuhteeni ovat loppuneet siihen, että olen tullut jollain tavalla petetyksi tai jätetyksi, ja on todella vaikea luottaa toiseen ihmiseen. Ja sitten kun olen taas alkanut luottaa, samaa paskaa tulee niskaan.
Toivotaan että meitäkin joskus onnistaa ja päästään kokemaan äitiyden ilo!
Voihan aina tehdä niin, että bongailee noita yhden illan hoitoja ja koittaa sillälailla tulla raskaaksi, niinkuin ystäväni teki. yäk.