Sukupolvenvaihdos tulossa vuoden lopussa. Olen siis ikäni asunut kaupungissa ja nyt edessä muutto maalle isännän luo. Mielelläni menen, mutta kieltämättä se herättää tuhansia kysymyksiä. Isännälle ne tuntuvat olevan selviä asioita, koska onhan hän siellä koko ikänsä asunut ja ollut. .joten mun kysymykset menevät kuin seinille puhuisi.
Miten homma tulee menemään on selvää, mutta itse muuttaminen ja käytännön asiat kieltämättä hieman pyörivät mielessä. Onhan se iso muutos. Aion, ainakin näillä näkymin käydä muualla töissä, mutta kirjanpito ja muut tilan paperit hommat jäävät siis mulle.
Nyt tahtoisinkin kuulla vastaavassa tilanteessa olleiden tai olevia juttuja ja tarinoita. Omasta ystäväpiiristä, kun ei kokemusta löydy.:)
Miten homma tulee menemään on selvää, mutta itse muuttaminen ja käytännön asiat kieltämättä hieman pyörivät mielessä. Onhan se iso muutos. Aion, ainakin näillä näkymin käydä muualla töissä, mutta kirjanpito ja muut tilan paperit hommat jäävät siis mulle.
Nyt tahtoisinkin kuulla vastaavassa tilanteessa olleiden tai olevia juttuja ja tarinoita. Omasta ystäväpiiristä, kun ei kokemusta löydy.:)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Töissä, niin sitten teet kirjanpidon.Muuten unohda koko juttu.Maatilan kirjanpito ja muut tukijutut kannattaa teettää asiantuntijoilla.
Katteet ovat maatiloilla niin pienet,että kannattaa keskittyä siihen minkä osaa.
Eli teeppä vaikka lapsia ensiksi puolenkymmentä.Siinä on riittävästi töitä.
Monasti maaseudun naiset toimivat matalapalkkaaloilla sekä pätkätöissä,joten työssäkäynnillä muualla on ainoastaan terapeuttinen vaikutus.
Useinmiten isäntä rahoittaa tämän emännän"töissäkäynnin".
Ahkerana ja itsenäisenä toimijana pärjää missävain,jopa maaseudulla.
Lopuksi toivotan tervetuloa.
Ei tosiaan ole järkeä siinä, että muualta tulevalle , ulkopuolella töissä käyvälle "jätetään" paperihommat. Maataloudesta on aikapaljon ymmärrettävä,että osaa tehdä kirjanpidon, eläinrekisterin pidon jos elukoita on tai vaikka ylläpitää tukihakemusten tai viljelysuunnittelun tiedot. Monia tarinoita kuultu mm. miten Emäntä (itsekin agrologi) tekee viljelysuunnittelun ja Isäntä tekee silti pellolla miten hyväksi katsoo, eikä päivitä kirjanpitoon tai edes Emännälle muutoksiaan. Sitten ollaan lirissä tarkastuksissa, kun paperit ja eläimet tai pellot ei vastaa toisiaan, vaikka kaikki on tehty parhaan taitonsa mukaan. Muistellaan sitten kuukausien päästä, että minkäs takia silllä perälohkolla onkaan kylvetty sitä eikä tätä lajiketta ja milloinkas se kylvöpäivä olikaan. Että parempi, että se joka asiaa käytännössä hoitaa, hoitaa myös kirjallisen puolen.
Ei tartte olla tilitoimistossa töissä, mutta muuten pitää olla hieman ymmärrystä paperihommista ja suosittelen perehtymään tähän puoleen tosissaan. Tosin meillä paperityöt jää pakosta minulle koulutukseni puolesta, mutta voi niitä emäntäkin tehdä.
Tilan ulkopuolella "töissäkäynti" menee monasti tosiaan sosiaalisien kontaktien puolelle, siis mitä niistä jää ja loput maksaa isäntä. Ainakin meillä menee näin, vaimon ei kannattaisi käydä lainkaan töissä. Lasten hoidot ja matkat syö hankkeet olemattomiin ja pakkasen puolelle...
Kun ja jos nyt muutat tänne maalle, niin toivotan sinut tervetulleeksi, jos mahdollista, niin hankkiudut jo nyt raskaaksi ja pidät työpaikan kaupungissa (edellyttäen, että on siellä hyvä palkkainen duuni) ja sitten muuton aikoihin jäät äitiyslomalle, siitä sitten hoitovapaat ja pienellä perhesuunnittelulla muutama lapsi, niin pääset sisälle tähän maalaiselämään. Jos lähdet maalla asuessasi töihin, ei se monasti ole mitenkään hyvin palkattua ja jäädessäsi äityslomalle et saa äitiyspäivärahaa kovinkaan paljon. Täällä kun työpaikat ovat monasti Siwan kassa, R-kioskin myyjä luokkaa ja niistä ei juuri makseta. Välimatkat ovat pitkiä ja työmatkat syövät todella henkilöä ja autoa, harva töissä käyvä emäntä saa maksettua itse sitä autoaan.
Eiköhän se ole viisaampaa ensin katsoa että on valinnu oikean miehen ja miettii sitten sen lapsenteon.
Mitäs siinä aikailemaan, jos suhde on vakaalla pohjalla, pulla vaan uuniin, paino etuakselille jne, miten nyt kukin tykkää sanoa. Miks alkaa olemaan jollain ihan perupäivärahoilla äitiyslomilla, jos homman voi hoitaa pienellä suunnitelulla. Ainut ongelma on, että lapsia ei hankita, vaan niitä saadaan!
Ainakin meillä homma pelitti, emäntä kävi töissä kaupungissa ja pidettiin siellä asuntoa, osin elettiin kahdessa paikkaa, kunnes "tärppäsi" ja sitten emäntä jäi äitiyslomille kaupungista. Ei täällä mailla ollut hänelle mitään niin hyvin palkattua duunia tarjolla, että olis kannattanut täällä olla siihen asti hommissa. Nyt ollaan oltu yhdessä kymmenen vuotta ja lapset pakertaa jo koulussa. Tällä aikaa on katsottu säällinen homma emännälle, tosin ei pääse samaan palkkatasoon, mitä aikanaan kaupungissa, mutta asunto on annettu vuokralle kaupungissa ja sieltä tulee vuokratuloa lisäksi.
Suo anteeksi maalaisuuteni, mutta pakko ihmetellä, mikä sinua huolettaa niin kovasti? Jos rakkaudesta isäntääsi olet maalle tulossa, niin ihan kaikki asiat järjestyvät, kunhan muistat antaa aikaa niille, samoin kuin miehesi. Kysynkin siis, oletteko vasta vähän aikaa seurustelleet ja ensimmäinen yhteinen koti kummallekin, vai onko yhdessäoloa jo ehtinyt kertyä muutaman vuoden verran? Jos vasta nyt muutatte yhteen, menee varmasti aikaa ennenkuin kumpikin on sijansa löytänyt. Puhumalla asioista selviää, mutta tiettyjä asioita kannattaa selvittää jo nyt. Tiedät itse parhaiten, mikä sinua askarruttaa.
Aina uusi tilanne aiheuttaa epävarmuutta. On hyvä, että käyt tilan ulkopuolella töissä jos se kerran teille kummallekin sopii. Isäntäsi on asunut tilalla ikänsä, joten mikään muu ei ole hänelle uutta kuin sinun muuttaminen taloon. Hän ei välttämättä osaa aina ajatella asioita sinun kannalta, mutta älä soimaa häntä siitä, vaan yritä luovia sopuisasti eteenpäin. Muistathan myös sellaisen asian, että maatilalla työajat ovat välillä vähintäänkin pitkät ja kummalliset. Isäntää ei kotona joskus näy kuin syömässä ja paitaa vaihtamassa jos sitäkään. Levon ja yhdessäolon aika on enemmän sitten ruuhkakausien jälkeen. Älä siis hermostu, vaikka välillä joudutkin pitämään seuraa itse itsellesi. Muista, että tuntikin illalla rauhaisaa ja sopuisaa yhdessäoloa on ruhtinaallista.
Aika hioo terävimmät särmät ja olo ja elo maistuu hyvältä. Unohda suorittaminen ja elä, siihen täällä on tilaa. Viihdyt varmasti.
ihan naurettava väite .et ulkopuolinen tilitoimisto osaa muka tilan kirjapidon paremmin....jos isäntä tai emäntä ei tee kirjanpitoa ..ei kyllä hajuakaan mihin tilanrahat menee..mikä kannattaa mikä ei.
Viljelypuolella ja karjan kanssa lohko ja elukkarekisterin pitää se joka työtkin ko kohteessa tekee..muuten menee sekasin.
Ihmisiä ne on nekin ulkopuoliset, jotka tilanasiat vie tilitoimistoissa ja proagriassa paperille.
Hommaa joku maatalouden kirjanpito-ohjelma lisineen ,jos sellaista ei ennestään ole .
Opettelet sen käytön...
Rohkeesti vaan tilanpitoon mukaan ja sen arkeen.
Oma auto ja entinen työpaikka kannattaa säilyttää, jos suinkin....
Hyvä, että maallemuuttajiakin on. On elämisen makua siinä kun nuoret pariutuu ja saavat ehkä lapsiakin. Meitä on täällä monenlaisia ja kaikenlaisia mahtuu sekaan. Tarkoitan tällä sitä, että ei ole yhtä olemisen ja elämisen muottia maallakaan. Etsi oma linjasi ja tapasi olla ja elää. Jos sinulle tuputetaan valmista shapluunaa - sivuuta se.
Sinulla on edessä paljon uutta, mutta tuskin mitään ylivoimaista. Vähitellen ne asiat aukenee. Anna itsellesi aikaa, miehellesi myös. Eihän vanhapari asu näköetäisyydellä? Eihän?
Tuon paperitöiden haltuunoton suhteen olisin varovainen. Ne eivät ole vain papereita, niiden tekemisessä pitää ymmärtää maataloutta ja nimenomaan ko tilan asiat. Jos mahdollista tee niitä ensin muutama vuosi sen kanssa, joka ne nyt tekee. Tai tarkistuttakaa paperit jollakin, joka varmasti tietää.
Itse olen alkujaan maalaistalon tyttö toiselta puolelta maata, mutta emännäksi tulin 10 vuoden kaupingissa elämisen jälkeen. Pieni paikkakunta on mukava, mutta "kaupunkilaista" hieman haittasi se, että kaikki tietää kaiken toistenkin asioista - jopa enemmän kuin asianosainen itse. Kun menin ensimmäistä kertaa kampaajalle kieltämättä sieppasi, kun siellä tiedettiin minut ja taustani ihmeen hyvin. Eihän siinä pahaa tahtoa tai tarkoitusta ollut, mutta itse tykkäisin välillä kulkea anonyyminä. Toisaalta pääseehän täältä kaupunkiin käymään jos tahtoo. Ja ihmeen mukavaa on tulla takaisin.
Mukavaa matkaa maalaisuuteen!
että miksikään jalkorätiksi et siellä rupea. Maalla kun samaa taloutta asustaa useampi sukupolvi niin kiistoja syntyy vääjäämättä. Hommat hoituu tiukan hierarkian mukaan ja "ulkopuolisen" sisäänpääsy tuohon tiukkaan maalaisyhteisöön on melkoisen vaikeaa. Pari ensimmäistä vuotta tulee olemaan vaikeaa kun tulokkaalle pyritään neuvomaan se oikea paikka ja yleensä se arvoasteikossa ei ole siellä ylimpänä. Nuoresta isännästä se paljolti riippuu miten sopeutuu, asettuuko hän tulokkaan puolelle vai myötäileekö vanhempien tahdissa. Mutta terve tuloa maalle kuitenkin ja toivotaan että asiat hoituu.
Tossa oli neuvo, että tilan paperityöt ja tukihakemukset pitäisi teettää jollakin ulkopuolisella, itse olen eri mieltä, mielestäni kannattaa perehtyä nimenomaan tukihakemuksiin ja tehdä ne itse, kaikki paperitytöt mikä vain onnistuu kirjanpidosta lähtien.
Silloin ymmärtää tilan tuloksen muodostumisen ja rahavirtojen määrän paljon paremmin, kun itse perehtyy niihin, ei tule yllätyksiä niin paljon, eikä ehkä kiistaa rahankäytöstäkään, kun näkee miten tulokset muodostuvat ja minkälaisia panostuksia pitää tehdä, osaa varautua myös maksuihin pitemmällä ajanjaksolla.
Maatilan tulovirrat on hyvin ennakoitavissa jopa vuosiksi eteenpäin, menojen kanssa pitää olla hyvin tarkkana.
Te vaan ominpäin maatilojenne(mökkien) kirjanpidossa.
Minä teen tulosta maatalouteen perehtyneen tilitoimiston avulla.
Olen samaa mieltä - itse kannattaa tehdä. Mutta olen myös sitä mieltä, että muualta maatalouteen ja taloon tullut ei voi niin vaan yks kaks niks naks niitä tehdä. Täytyy opiskella ja perehtyä. Maatalous ammattina edellyttää osaamista. Sekä tuotantopuolen työt että paperityöt ovat vaativia. Toki ne on opittavissa, kun on kiinnostusta ja innostusta.
Vähän outo asenne, turhaan nostelet nokkaasi täällä ...
Se on kai jokaisen oma asenne, mitä puolta haluaa itsessään kehittää, yksi keskittyy talousosaamisen hankkimiseen, toinen maatalousteknologiaan tai viljelytietouteen.
Näin viljatilalta täytyy sanoa et ei ne kyllä vaativia ole, ainoastaan ärsyttäviä.. Otetaan siis n. 34 kpl A4 paperia, jaa kirjoitetaan/kopioidaan vierestä jokaiseen ne samat asiat/tiedot vierekkäin kolmeen kertaan...Ja nimikirjoitus/pvm joka lappuun eteen taakse alle päälle ja sivulle, ainakin 9 kertaa... Siinä on EU-paperit.
Veropaperit taas tulee ohjelmalla johon laittaa tulot/menot (laskut jne.) ja siitä tulostaa lomakkeet ulos. Hmm.. ei kyllä kauhean vaikeita ole mutta... ärsyttävän rasittavaa hommaa..
Ja maksaisin aika paljon jopa jos pääsis kokonaan eroon tuosta EU paskasta/papereiden täytöstä, ja sais rahan työstään/tuotteistaan vapailta markkinoilta.
Karjatilalla ne kyllä on varmasti vaativampia/paljon enemmän niitä ainakin on (tämä siis arvelua/hatusta, en tiedä)
Aloittajalle, Tervemenoa/tuloa siis myös. Jos miehen kanssa tulet toimeen ja suhteen takia olet menossa niin mikä ettei, tosiaan, työajat on miehellä mitä on, ja se on varma että jos siihen ei sopeudu, hommasta ei tule mitään, ei suhteesta ja/tai miehen töistä.. Ja tosiaan, pienemmät piirit, muut tietää asiat omat asiat peremmin kuin itse.. kysyy hermoja...
Into avustaa töissä ei kanssa pahasta, varmasti joskus sitä kysytään, ja tosiaan jos vanhempaa sukupolvea on niin heidän kanssa kitkaa lähes varmasti. Pitää kuitenkin muistaa kun aina sanotaan että heille kova kova vastaan ja mies jos ei tule puolelle vaan on venhempien puolella jne. niin ei toimi, että vanhemmat asuneet siinä ikänsä, heidän kotinsa, ja jos uusi tulokas, ei sekään nyt ihan niin mene että heidät poljetaan ihan tuosta vaan ykskaks...
Eli puhumalla, keskustelemalla, sopimalla.. Jos he eivät kysyttäessä halua muuttaa, sitten se on sopeuduttava joko asumaan samassa, ite jossain muualla tai rakennettava viereen oma tms. Ei heitäkään voi häätää tms..
Omasta tilanteesta/kokemuksesta voin sanoa että ei saman katon alle.. ei. Ei toimi, eli aina paras jos vanhempi sukupolvi innostuu muuttamaan ja nuorempi asuu tilaa tulevassa, jos ei niin sitten johonkin viereen oma talo tms.
Oman innon mukaan tilan toimintaan, ja puhe on se paras joka auttaa asiaan kuin asiaan, puhukaa ihmiset!
Toivotan onnea
touhuilla oman kirjanpidon parissa. Tietää tasan tarkkaan missä mennään eikä tarvii arvuutella seuraavan vuoden tulo- ja menokehystä.
on ensiarvoisen tärkeää. Sillä on monesta päästy yli ja eteenpäin.
Kiitos kaikille vastauksista ja kommenteista! Paljon poimin hyviä vinkkejä.:)
Intoa ja mielenkiintoa maatilanhommia kohtaan minulta löytyy, siitä ei ole pulaa. Joten kaikkien näiden viestien perusteella tiedän pärjääväni. Elukoita ei siis enää ole, viljelyä muuta. Kovasti olen traktorilla ajoa reenannut ja aina apuna ollut, kun on jotain ollut missä voin vaan avuksi olla. Tiedän, että päivät maajusseilla venyvät pitkiksi, mutta niin se menee. Minulle jääkööt kotityöt ja ruuanlaitto.:) Paperihommia opetellaan pikku hiljaa, koulutusta löytyy.
Ollaan maajussini kanssa tunnettu jo useampi vuosi ja asuttu yhdessä, siinä ei pitäisi ylläreitä tulla. Appivanhempien asuminen sukupolvenvaihdoksen jälkeen on vielä auki, mutta eiköhän me siihenkin joku yhteinen, kaikille sopiva, ratkaisu löydetä. Saman katon alle ei missään nimessä, mutta ei se haittaa jos lähistölle jäävät. On sitten tukea ja turvaa ja ovathan he koko ikänsä siellä asuneet niin tietenkin saavat lähistölle jäädä, jos näin tykkäävät.
Ja mitä mun töihin tulee niin varmaan hyvin pian jäänkin kotiäidiksi. Eli pullat uuniin vaan.;)
Maalle muuttoa kovasti odotan, jotta pääsen kaupungin sykkeestä pois. Tänne pääsee aina, vajaassa kolmessa vartissa.
Kaikille siis ihanaa kevään odotusta!
Ikävä vain, että kovin moni (mies) edelleen puhuu vain, jos kumppani on samaa mieltä. Jos ei mene mielen mukaan, heretään hiljaa tai aletaan jyrätä. Ei se, että asian "sanoo kerran" ole mitään keskustelua. Eri vaihtoehtojen punnitseminen olisi myös tärkeää, että ei heti tyrmättaisi mahdottomina ajatuksia, jotka ei vielä sillä hetkellä tuntuisi todennäköisille, mutta voivat myöhemmin osoittautua ihan käyttökelpoisiksi. Silloin ei tarvitsisi myöhemmin roikkua väkisin entisissä mielipiteissään tai "kääntää kelkkaansa" kun ei olisi alunperinkään ottanut niin jyrkästi kantaa. Moni mies on oppinut puhumaan vasta, kun vaimo tekee lähtöä puhumattomasta suhteesta, jos sittenkään.
tuli mieleen, kene nimissä tila on. Nuo vakuutusasiat (myel) kannattaa hoitaa kuntoon hetimiten samalla kun tilakaupat vahvistuu. Kyllä varmasti olettekin jutelleet näistä asioista, saa ainakin kuvan että hyvin vakaalla pohjalla olette.
Siinä vain on sellainen kuoppa noissa vakuutus asioissa että olemalla pelkkä työntekijä, ei kerry eläkettä, sairasjutuissa heikommilla, pakollinen taas huiamsti kallimpi mutta turvaa eläkkeen, sitten joskus..
Jotenkin tulee mieleen, että kannattaa säilyttää se työpaikka kaupungista, ainakin muutaman vuoden (äitiysloman ajan tms. ) Ihan kokonaan maalle ehtii aina.
Onnea tilakauppoihin ja menestystä elämässä teille!