Mulle tehtiin eka inssi viime ke. Nyt sit elän toiveissa ja välillä olen jo varma et vauva on saatu aluilleen ja välillä olen varma ettei tärpännyt. Mulla ei tuu menkat luonnollisesti ja jouduinki piikitteleen enne inssiä ja nyt haluaisinki tietää et kuinka pian mulla menkat pitäis alkaa jos ei tärpänny? Onko se normaali pari viikkoa ennenkö voi testata vai mikä?? Kauheaa odottélua,joka vessas käynti on pelkoa täynnä... Entä pitääks paikkaansa et jos menkat on tulossa kehon lämpö laskee ja jos olet raskaana lämpö nousee/pysyy normaalia ylempänä? Luin jostain noin ja olenki mittaillut lämpöjä...ja normaalia ylempi on...mut taas pää kylmäks vaan...kirjotelkaa!!
iui-raskaus??
Ellu
911923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Huh, kun olit keksinyt monta kysymystä. Mutta ei se mitään, samat kysymykset oli itselläkin silloin mielessä, kun eka IUI oli ohitse:)
Eli, kuukautiset alkavat yleensä muutaman viikon päästä siitä, kun IUI on tehty, mutta ne voivat alkaa myös ennemmin, kuten itselläni 10pv:n kuluttua IUI päivästä, joten älä säikähdä sitä. Kysynkin nyt tässä heti sinulta, että onnistuiko tämä IUI ihan normaalisti? Minulla kun viimeisin IUI epäonnistui täysin ja vuodin kaksi päivää täyttä verta. Muutama päivä välissä "verettömiä" päiviä ja sitten alkoi todella rajut menkat, eli tämäkin kuuluu kuvioihin. Sanoisinkin, että odottele nyt ihan rauhassa ainakin sen 14pv:ää siitä IUI päivästä ja tee sitten se raskaustesti mikäli menkat eivät ole alkaneet.
Se on totta mitä kirjoitit, että raskauden aikana ruumiinlämpö kohoaa normaalista lämmöstä sellaiset puolisen-tai asteen verran, kun taas kuukautisten alkaessa laskee saman verran.
Mutta nyt antasin sinulle sen vinkin, että älä jännitä turhan takia, vaan asennoidu siihen, että joko se vauva on saanut alkunsa tai sitten vielä ei ollut hänen aikansa. Totta, tiedän senkin, että näin on mahdoton ajatella, kun jännitys on valtava. Toisaalta taas pitäs pystyä olemaan jännittämättä sen vuoksi, että keho pysyis mahdollisimman rentona ja näin olisi hedelmöittyneellä munasolulla ihanteelliset mahdollisuudet kiinnittyä ja alkaa kehittymään. Jännittynyt keho, kun ei kuulemma ole valmis ottamaan mitään vastaansa. (Vyöhyketerapeuttini opetuksia ja neuvoja).
Mutta toivon sinulle parasta, että teillä olisi onnistanut. Kerrothan sitten tuloksen, kun tiedät?? Toivottavasti tämä pikkasen huojensi olotilaasi.
Kiva kun vastasit! Juu, inseminaatio onnistui ilman verenvuotoja. yllättävän nopea ja kivuton toimenpide,en oikein tiennyt mitä odottaa.Nyt kun vaan pää pysyis kylmänä ettei elä taas haavemaailmassa. Pitkät pari viikkoa tulos, täytyy vaan jaksaa.Järkyttävä väsy koko ajan mutta yritän ajatella että se on vaan kevätväsymystä... Muuten, sen inssin jälkeen 2-3 pv oli alavatsa ihan omituinen. sellsta kummaa särkyä, mistähän johtuu? Iloisia kevätpäiviä!!!
Luin tossa Teidän molempien viestit ja tämä toinen kirjoittaja aika hyvin vastasi siihen kysymykseesi, että voihan olla että teillä on onnistanut ja siitä tämä vatsan ihmeellinen nipistely.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Niihän se kuuluu sanonta. Ilmoittele ihmeessä mikäli teillä on onnistunut. Nämä vauvauutiset kun ovat niin ihania.
Iloista ja aurinkoista kevättä sinulle!!
Hei,
Kahden vuoden yrittämisen jälkeen, onnistuimme, ja tulin raskaaksi kolmannen IUI:n jälkeen. Raskauden ensi oireina oli: rinnat oli todella herkät (monta kerta enemmän kuin ennen kuukautisia), pientä alavatsakipua (joskus jopa vihlaisi ja jotenkin keskemmältä, ei niinkään sivuilta), ja ihan lopuksi ruumiinlämpö nousi jonkun verran. Hajuaisti myös herkistyi.
Minulla oli muuten, joitain näistä oireista aikaisempinakin kuukausina, kun en siis ollut raskaana. Luulen että tietyt hormoonihoidot tai sitten se toivominen ihan itsessään aihettaa raskausoireita. Tällä kertaa ne oli kuitenkin voimakkaampia. Ja varsinkin ne alavatsakivut oli erilaisia.
Kaksi kuukautta sitten sain tosiaan sen positiivisen raskaustestin tuloksen. Ei sitä meinannut uskoa todeksi ollenkaan, sillä raskaustestejä oli tehty ties kuinka monia, ja aina tuli vaan se yksi ainokainen viiva...
Itselläni kävi kuitenkin huono tuuri. Tänään 9 rv. ultrassa todettiin että alkion kasvu oli pysähtynyt ilmeisesti jo jokin aika sitten, ja ... kohdun kaavinta on edessä. Tämä ei kuitenkaan mitenkään liity IUI:hin, vaan on ihan vaan näitä elämän valitettavia tosiasioita, joita voi siis tapahtua ihan tavallisessakin raskaudessa. Täytyy tässä kerätä voimia jostain...
Onnea sinulle, ja kerro miten kävi. Tiedän pari tuttua jolla tärppäsi heti ensimmäisellä kerralla IUI:ssa... Toivottavasti sinullakin.
Olen todella pahoillani teidän puolesta. Miksi maailman täytyykin olla näin julma?! Kuten itse sanoit, se on vain tämän elämän laki, mutta silti tuntuu niin kurjalta. Toivotaan kuitenkin, että teillä vielä onnistaisi jonain kauniina päivänä. Mites nytte, millaiset suunnitelmat ovat edessä?
Voimia ja jaksamisia Teille sinne kaikesta ikävästä huolimatta. Aurinkoa ja lämoöisiä päiviä!
Kiitos viestistäsi. Eilen itkin koko päivän ja illan, mutta avomies tukee kovasti, ja nyt nukkumattoman yön jälkeen, sitä alkaa jotenkin vaan ajatella eteenpäin. Eihän tässä muuta voi. Kahden ja puolen vuoden yritysten jälkeen, olihan se kieltämättä positiivista, etta ensimmäistä kertaa elämässäni edes tulin raskaaksi. Lauantaina on kohdun kaavinta, se on varmaan henkisesti tosi rankkaa... mutta ehkä sen jälkeen alkaa toipuminen.
Meillä on ilmeisesti ongelmana osittain siittiöiden vähäinen määrä ja huono liikkuvuus, ja ilmeisesti myös jonkinlainen alkion kiinnitysongelma. Luulen että tästä eteenpäin aiomme kokeilla hormoonihoitojen lisäksi erilaisia vaihtoehtoisia luonnonmukaisia hoitoja. Sperman laadun suhteen uskon että jotain voi olla jopa tehtävissä, mutta se kiinnittyminen on kai todella hankala juttu. Niin, ja joutuuhan tässä odottelemaan jonkun aikaa ennen kuin kroppa toipuu, mutta sinä aikana aiomme panostaa yleiseen hyvinvointiin. On tämä silti kieltämättä rankkaa, ja saa kyllä kaivaa kaikki voiman rippeet, että jaksaa suunnitella tästä eteenpäin.
Kiitos vielä kerran viestistäsi, ja kyllä tämä tästä - kun ei muutakaan voi.
oon tosi pahoillani puolestanne!!!Elämä on joskus tosi julmaa!
Saisinko udella onko teillä siemenet miten huonot?
Meillä syynä siihen ku ei tärppää on juuri siitiöiden vähäinen määrä ja laiskuus.
Silti meille tehtiin inseminaatio...siementen määrä oli pesun jälkeen vähän yli 2milj.joista suurin osa onneksi hyvin liikkuvia.
Kiiti jos jaksat vastata!!!
Onnea jokatpauksessa jatkoon!
Hei,
Kiitos viestistäsi. En ole tästä asiasta tutuille juurikaan kertonut, eli tekee ihan hyvää vaihtaa ajatuksia...
Meillä oli aluksi siittiöiden määrä 22 milj/ml. ja liikkuvia normaaleja oli n. 20 %. Se ei kai ole niin huono mutta ongelma oli se etta se siemennesteen kokonaismäärä on kaikissa otoksissa ollut todella pieni. En tiedä johtuuko se "näytteenottotavasta" mutta siitä ilmeisesti kiikastaa... IUI:ssahan se pestyn (laadukkaan) ruiskutettavan siemennesteen kokonaismäärä on tärkeä. Syömälla kromitabletteja ja C-vitamiinia meillä se liikkuvuus saatiin nousemaan n. 40 %. Ja tosiaan kolmas inseminaatio onnistui - kunnes tuli tämä takapakki.
Koska se siemennesteen laatu ei ole kuitenkaan NIIN huono, luulen että meillä on jotain ongelmia alkion kiinnittymisen kanssa. Hedelmöittyminen ehkä tapahtuu, mutta sitten... ??? Olen syönyt lasten asperiinia (jonka pitäisi vilkastuttaa kohdun verenkiertoa) ja hormoonitabletteja...
Miten teillä sitten meni sen inseminaation kanssa. Onnistuiko? Ja oletteko yrittäneet useamman kerran?
Kaikkea hyvää sinulle, ja teille kaikille, jotka painitte näiden raskaiden asioiden kanssa.
Mekään emme oikein voi jutella näistä kipeistä asioista kenenkään kanssa,joten on oikein terapeuttista vaihtaa ajatuksiaan vaikka täällä.
Meille tosiaan tehtiin se inseminaatio juuri tuona päivänä kun viestini kirjoitin,eli 14.4...en siis tiedä miten onnistui.
Ensimmäinen oli hoito...tutkimuksissa on käyty eikä muuta häiriötä ole löytynyt kuin tuo huono siemenneste...toinen inssi tehdään toukokuussa jos tämä ekä ei tuottanut tulosta.
Sitten jäädäänkin kesätauolle...ollaan julkisella ja lapsettomuuspoli menee kesäksi kiinni.Meilläkin on syöty vitamiineja,sekä mies että minä,ja luotan kyllä siihen että niistä olisi apua.Eniten ehkä siksi että kun analyysi joka tehtiin reilu 2kk.sitten,paljasti,että siittiöitä oli pesun jälkeen vain 100 000.Nyt se oli siis se reilu 2miljoonaa.
Voi että sitä toivoisi kaikille lasta kaipaaville sen onnen,mutta niinkuin monen,myös sinun,tapauksesi osoittaa että se on niin samperin vaikeaa joskus.
Itse en ole keskenmenoja kokenut ja voin vain kuvitella miten se on hirveää,mutta sieltäkin kaikki nousee uutta yritys-intoa puhkuen,toiset nopeammin ja toiset hitaammin...läheisilläni on ollut keskenmenoja ja onneksi olen voinut nähdä sen,että siitäkin selviää.
Mutta meille kaikille plussan metsästäjille...toivo elää ja yleensä sillä on kauniit kasvot!!!