Kaipaisin kokemuksia seuraavanlaisesta tilanteesta; olen leski ja siis totaaliyksinhuoltaja, lapsen kanssa 24/7. Lapsi on nyt vajaa 2v, yksin jäin jo ennen hänen syntymäänsä ja olen tähän saakka ollut täysin yksin, en ole edes tapaillut ketään. Lapsi ei siis koskaan ole nähnyt äitiään miehen kanssa missään tekemisissä. Joku aika sitten tapasin vuoden ainoalla "iltavapaalla" miehen. Pidän miehestä kovasti ja haluaisin jatkaa tapailua, mutta miten tapaillaan ja tutustutaan kun mukana on koko ajan lapsi? Ollaan käyty porukalla kävelyillä ja puistossa, mutta enhän minä miehen kanssa saa vaihdettua kahta sanaa kun lapsi on siinä iässä että haluaa täyden huomion. Joskus alkaa itkemään jos pidän miehen kädestä kiinni ja käskee miehen mennä pois. Ja kaiken lisäksi mies ei täysin ymmärrä tilannetta, kysyy aina voisinko mä lähteä sinne ja tänne vaikka tietää hyvin että minä en voi, me (minä lapsi) voitaisiin kyllä, mutta mies haluaisi viettää enemmän aikaa mun kanssa. Kaappiinko mä lapseni siksi aikaa laitan?? Eihän siitä tietenkään miestä voi syyttää, lapseton ihminen kun on eikä varmaan ymmärrä miten kiinni tässä on.. Ja kun tää ei ole siinä mielessä 'tavallinen' tilanne, että lapsi ei vietä aikaa isänsä luona koskaan niin, että mulla olis joskus vapaa viikonloppu.
Onko se nyt vaan niin, että tässä tilanteessa on oltava yksin ja yksinäinen siihen saakka kunnes lapsi ymmärtää nämä asiat ja osaa olla yksin kotona? Eli seuraavat 10 vuotta.. Vai pitääkö löytää mies joka ymmärtää että olen lapseni kanssa pakettiratkaisu, 2-in-1 ja se on niin joka päivä, koko ajan.
Onko se nyt vaan niin, että tässä tilanteessa on oltava yksin ja yksinäinen siihen saakka kunnes lapsi ymmärtää nämä asiat ja osaa olla yksin kotona? Eli seuraavat 10 vuotta.. Vai pitääkö löytää mies joka ymmärtää että olen lapseni kanssa pakettiratkaisu, 2-in-1 ja se on niin joka päivä, koko ajan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksin ei tarvitse jäädä sillä on olemassa myös miehiä jotka ymmärtävät tällaisen pakettiratkaisun. Minulla oli onni löytää ihminen joka todella ymmärsi sen, että minä olen paketti joka tuo mukanaan kolme muksua. Eikä sitä kahdenkeskistä aikaa juurikaan ole sillä lapset tapaavat isäänsä todella harvoin. Ja todella, todella harvoin niin että kaikki ovat yhtä aikaa etän luona. Yleensä nuorimmainen jää minun "iloksi" kun isommat lähtee isälleen.
Me olemme ratkaisseet asian niin, että vietämme aikaa perheenä. Aina silloin tällöin palkkaan lapsenvahdin jotta pääsemme edes hetkeksi kahdestaan; elokuviin, syömään jne. Osa lapsista jo sen verran isoja etteivät mene aikaisin nukkumaan mutta yritämme löytää sitä kahdenkeskistä aikaa sitten kun lapset ovat nukkumassa tai ainakin omissa huoneissaan.
Hyvää jatkoa elämääsi ja kyllä se pakettiratkaisun hyväksyjä vielä löytyy. Mikäli tämä nykyinen ei sitä pakettia ihan kokonaan ymmärrä.
Itselläni oli aikoinaan aivan samoin, lapsi oli noin 2v ja kiinni minussa. Tietysti. Olin miehen kanssa joka halusi olla kahdestaakin. Tietysti. Lapseton mies kun oli eikä aivan ymmärtänyt etten niin helposti päässyt eroon lapsesta, kun en edes sitä halunnut. No, järjestin kuitenkin vapaa iltoja ja kivaa oli, mutta minua harmitti suunnattomasti, joka kerta kun vein lapsen isovanhemmille hoitoon tämän miehen vuoksi.
Aikaa kului kaksi vuotta, jolloin kyllästyin. Lopetin suhteen, koska mies ei oppinut ymmärtämään mielestäni perhe-elämää tarpeeksi. En syytä sitä miestä, vaan vain itseäni koska vein lastani hoitoon vaikka minun olisi pitänyt olla lapsen kanssa.
Sen opin, etten halua enää olla lapsettoman miehen kanssa, voi olla liian tiukka sääntö, mutta minusta toimiva, ainakin vielä...
Mulla oli muuten sama tilanne mutta poika oli jo kouluikäinen. En tiedä ymmärtääkö mies vieläkään mutta en ole antanut sen häiritä. Suhde jatkuu mutta joskus tulee vihjauksia siitä minkä ikäisenä hän on ollut paljonkin yksin kotona. Olen tehnyt selväksi etten jätä poikaa yksin ennenkuin on siihen valmis. Noin pienen veisin samassa tilanteessa silloin tällöin hoitoon, isomman kanssa pääsee jo päiväsaikaan lenkille, elokuviin yms.. Tilanne voisi olla vielä vaikeampi jos miehelläkin olisi lapsi.