lasteni suusta

Oma, nyt jo aikuinen tyttäreni, heilui kotona mekossa ilman pikkareita alle 2 vuotiaana. Sanoin, että laitappas pikkarit jalkaan tai kohta nauraa jo naapuritkin. Hän katosi huoneesta (pikkareita hakemaan, luulin) ja palasi pian leväyttäen helman korviin ja tokaisten, että nyt ei naapurit naura. Hän oli hakenut vessasta pikkuhousun suojani ja huolellisesti teipannut sen pimpin peitoksi :D

Poikani, myös jo iso, oli laittanut korvaansa kuivan herneen. Jouduimme sairaalaan sitä poistattamaan ja toimenpide sattui. Tämä kaksivuotias huusi minulle:" Millainen äiti sinäkin oikein olet kun annat lastasi tällä tavalla kiduttaa!"

Edelliset kaksi lasta edelleen kyseessä: Poika oli noin 3-vuotias ja tyttö 6. Pikkuveli ei osannut sanoa r-kirjainta, vaikka olimme kuinka yrittäneet opettaa. Pelkäsin, että käy kuten itselleni, jouduin nimittäin lapsena vuosiksi puheterapiaan r-vian takia. Eräänä päivänä pikkuveli kirmasi luokseni ja hoki kaRhu, kaRRhu, ärrä hienosti soristen. Isosisko tuli ja sanoi, että minä sen ärrän sille opetin. Kehuin isosiskoa kovasti ja kysyin sitten miten hän oli siinä onnistunut. Tyttö kertoi sulkeneensa pikkuveljen vessaan ja sammuttaneensa valot ulkopuolelta. Ulos pääsisi, kun osaisi sanoa ärrän...kaRRRhu!