lapset 2 vuoden

Meillä lapset ovat 2v ja 1/2 v. Esikoinen on erittäin vaativa lapsi ja olin kauhuissani kuinka selviän kahden laspen kanssa kotona. Onneksi nuorempi lapsi on ollut huomattavasti isoveljeään helpompi. Pari ekaa kuukautta esikoinen kävi aina tilaisuuden tullen potkasemassa tai lyömässä vauvaa, mutta tuosta ollaan onneksi jo päästy yli. Kyllähän elämä on ollut viimeisen puoli vuotta aikamoista kiirusta, mutta nyt kun pienemmällä lapsellakin on selkeä päivärytmi niin homma toimii ihan kohtalaisesti. Toki välillä pitää vaan kestää lasten huutoa, kun molempia ei voi auttaa yhtäaikaa. Yleensä aina kun olen vauvaa syöttämässä isommallekin tulee joku hätä (pissattaa, nälättää, janottaa tms.). Tai isompi haluaa äitin lukemaan päikkärisatua juuri silloin kun olen nukuttamassa vauvaa parvekkeella. Mutta kyllä näistä tilanteista aina jotenkin selviää. Yöuniajat lapsilla on ollut ihan erilaiset ja molemmilla on hyvin katkonaisia öitä. Mieheni kanssa olemme sopineet, että toinen hoitaa toisen lapsen yöllä ja toinen toisen. Onneksi myös isovanhemmat ovat olleet apuna ja tukena, että on joskus saanut hieman hengähtää.

Onko sinulla kaksi pientä lasta vai onko toinen lapsi ehkä suunnitteilla...?

Aurinkoista kevättä!

Minuakin kiinnostaa tuollainen ikäero. Itse harkitsen raskautta ja yritys alkaisi kesällä esikoisen ollessa 11 kk. Riippuu kai lasten persoonasta ja "vaikeusasteesta" miten menee. Itseä pelottaa mustasukkaisuus ja väkivaltaisuus vauvaa kohtaan... niin monella esikko mätkii vauvaa ja tekee kaikenlaista kiusaa. Ja tietty ne yövalvomiset! Jos kaksi heräilee useasti yössä niin itse on varmaan ihan kuollut :( Mutta lapsista tulisi varmaan parhaat leikkitoverit toisilleen. Itselläni on veljeeni eroa 5 v eikä juuri mitään yhteistä :( Se oli vaan riesa ja sotki isompien leikit.

Vaatteetkin saisi kivasti kierrättää toiselta toiselle...

Meillä tyttö nyt 2 1/2 vuotta ja poika 1/2 vuotta. Alku oli juuri sitä, että mihinkään (esim. vessaan) en voinu mennä ilman, että jompi kumpi lapsista oli mukana. Muuten tyttö kävi lyömässä, repimässä ym. poikaa. Mitä kovemmin tyttöä torui, sitä varmemmin se poikaa kiusasi. Yritin kehua, kehua ja kehua tyttöä aina kun siihen oli aihetta. Ehkä pari kuukautta oli pahimmat, sitten helpotti.

Tällä hetkellä on sit sellanen vaihe, että esim. jos pikkuveli on äidin sylissä, niin just silloin tulee isosiskollekin halu päästä syliin ja sit itketään, kun ei päästä. Välillä on käyny myöhemminki poikaan käsiksi (varsinki jos ei saa huomiota esim. äidin ollessa puhelimessa) ja rangaistus siitä on meillä aina, että osa leluista lähtee varastoon. Joskus kun teki jotain tosi rumaa, vein kaikki lelut pois. Oli muuten piiiitkä päivä, kun ei tyttö oikein keksiny tekemistä. =) Telkkuakaan ei saa katsoa tai tehdä mitään kivaa (yhden päivän ajan), jos on ollu tuhma. Aika hyvin on tuntunu toimivan pitkässä juoksussa, ei heti.

Nukkumisesta sen verran, että onnistuu varmasti suht hyvin, mikäli vaiks isän on mahdollista nukkua isomman lapsen kans äidin nukkuessa vauvan kanssa. Itsellä ei monenakaan yönä oo ollu sitä mahdollisuutta, mikä on sit verottanu aika rankasti varsinki alussa ja lasten sairastaessa meidän kaikkien unia. Tutti on ollu meillä kovassa käytössä, että oon yöllä saanu pojan nopeesti hiljaseksi, ettei isosisko herää. =) Päivän pyrin rytmittään (alussa ei tietysti ollut mahdollista) niin, että lapset nukkuisivat yhdet päiväunet yhtä aikaa, että itsekin voisin vähän torkahtaa, mikäli yöllä en oo saanu nukuttua.

Ajallisesti alku oli aika haasteellista. Juosta sai, että ehti tekemään kaikki kotihommat, lastenhoidot, ulkoilut ja lasten kans leikkimiset. Varsinki toi isomman kans ulkoilu on ollu ongelma, kun pienempi ei oo nukkunu kovin pitkiä unia (paitsi silloin kun isompi nukkuu). Ratkaisu on meillä se, että me ulkoillaan pienemmän aamu-unien ajan (1/2-1h) ja tullaan sisälle, kun itkuhälytin alkaa hälyttään. Tytöllä pitää tuolloin olla ulkovaatteet päällä pojan mennessä nukkumaan, jotta ollaan heti pihalla, kun poika nukahtaa. =) Ulkoilukin tietysti onnistuu helpommin, jos lasten isä tai joku muu pääsee jelppimään.

Vaikka erityisesti alku oli meillä aika haasteellista, ni en päivääkään vaihtais pois! On noitten tenavien välinen vuorovaikutus monesti niiiiin hellyttävää, että ihan tippa tulee linssiin. "Leikkivät" jo yhdessä paljon (isompi mm. selittää pienemmälle leikkejään, pomppii, pyörii ja hauskuuttaa toista, joka sit nauraa kippurassa). Ihania ovat! =)

Aika mielenkiintoista kuinka agressiivisia vanhemmat lapset ovat vauvoja kohtaan.
Ja tämä myös osoittaa hyvin sen kuinka synnynnäistä väkivalta on ihmisille. Koska en usko että kukaan vastaajista on itse lyönyt omia lapsiaa niin nämä lapset ovat alkaneet lyömään heikompiaan omaaloitteisesti ilman mallioppimista.