Aloittelijan papukaija

Njoo, olen kyllä ihan samaa mieltä siinä että ihan järjetöntä on ottaa joku elikko joka ei kiinnosta vähääkään ihan vaan "harjoituskappaleeksi". Kyllä jokaisella lemmikillä on oikeus tulla taloon ihan omana itsenään ja toivottuna seuralaisena, eikä olla vaan joku pakkopulla joka pitää ensin testata että pääsee sen "oikean" otuksen kimppuun. Etenkin kun vaikka toki jonkun undulaatin kanssa saa tuntumaa siihen millainen lintu on lemmikkinä on isomman papukaijan hoito ja käsittely kuitenkin jo jonkun verran erilaista ja opeteltava alusta uudelleen. Itse asiassa noilla isommilla jopa jokaisen yksilön kanssa voi joutua opettelemaan erikseen miten juuri tämän otuksen saa parhaiten toimimaan.

Mutta mitä vaativampi ja kookkaampi lintu on, sitä kauemmin sen hankintaa kannattaa todellakin hyvin huolella harkita. Jos on vaan mieleen juolahtanut että joku lintu ois kiva lemmikki ja semmonen puhuvahan olis hauska, niin ehkä on kuitenkin viisainta unohtaa kuitenkin se jako tai amtsoni jos ei ole oikeasti mitään käsitystä siitä mitä lintu lemmikkinä on. Ja jos ne neitsikat ja undut suinkin kiinnostaa, niin toki vähemmän vaativilla linnuilla kannattaa katsoa onko se linnunpito sittenkään minun juttuni. Sitäpaitsi noita pienempiä ja tavallisia lajeja usein väheksytään ihan turhaan, niistä kuitenkin löytyy pienellä vaivannäöllä ihan niitä samoja hienoja ominaisuuksia kuin isommistakin lajeista, helpommassa paketissa vaan. Undulaattikin voi oppia sen puhumisen ja pientäkin päätä voi kouluttaa ja opettaa tavoille ja tempuille. Eli kannattaa niihinkin kuitenkin ihan kunnolla tutustua ennen lopullisia päätöksiä vaikka se ara ensivilkaisulla niin paljon hienompi olisikin.

Jos se jako tai amatsoni tai celebesinkakadu kuitenkin on sydämen ehdottomasti valloittanut eikä mikään muu kelpaa, niin turha toki niitä muita on nurkissa pyöritellä. Mutta tosiaankin vaativampien lajien ottaminen ensimmäiseksi linnuksi vaatii todella paljon tiedonhankintaa ja varautumista etukäteen ja jonkunlaisen turvaverko kehittämistä mahdollisten ongelmien varalta. Katsoisin että ison papukaijan ensilinnuksi hankkivan tai ainakin jonkun saman talouden päävastuullisen tulisi kuitenkin olla jo täysi-ikäinen. Iso lintu vaatii kuitenkin jo varsin paljon ihan rahaa, tilaa ja aikaa, ja linnun hankkijalla pitäisi näiden lisäksi olla kykyä arvioida riitääkö näitä todennäköisesti jatkossakin. Ikä ei tietysti välttämättä kerro mitään siitä miten joku kykenee lintua hoitamaan, mutta täysi-ikäisellä ainakin pitäis olla jo vähän perspektiiviä asioiden riittävään harkintaan ja edes vähän lähitulevaisuus selvillä. Eihän elämäntilanteita tietysti ikinä voi täysin ennustaa, mutta jos jo nyt on tiedossa että parin vuoden päästä on esim edessä lähtö toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja tilat voi olla ahtaita ja aika tiukilla, on undulaattipari huomattavasti helpompi kuskata matkassa ja pitää sekä linnut että naapurit tyytyväisenä kuin sen yksinäisen molukkikakadun kanssa.

Eli jos omaa oikean asenteen, riittävää vastuuta ja harkintakykyä ja tutustuu huolella aiheeseen, ei mikään estä sitä vaativampaakin lintua ensimmäiseksi ottamaan, toisaalta jos nämä puuttuvat niin ei ehkä kannata sitä undulaattiakaan hankkia...