Elämäni on aika yksitoikkoista.
Käyn koulua vastahankaisesti sen 7h per päivä, koska minulla ei ole kavereita ja olen täysin yksin. Kaikki katsovat minua halveksuvasti ja vittuilevat minulle. Syypäänä tähän voisi pitää sosiaalisten tilanteiden pelkoa, en uskalla ottaa kontaktia ihmisiin ja yleensä sellaiset jää yksin.
Tulen kotiin ja aloitan koneella olemisen. Istun koneella juttelen ihmisille galleriassa ja mesessä (ainoa hyvä puoli minussa, etten ole järin ruma ja, kun pidän ulkonäöstä huolta. Tästäkin saan haukkuja koululla, koska heistä olen epästreotyyppinen vammainen eli liian muotitietoinen ja komea).
Tyypit yleensä siellä koneella innostuvat minusta, kun pystyn kommunikoimaan ilman ongelmia. Vielä kun sanon suht suoraan asioista mitä ajattelen niin he pitävät minua itsevarmana ja sosiaalisena. Ainoa ongelma on se, että he kuvittelevat minun olevan samallainen myös live tilanteissa ja pitävät minua suosittunakin. Kuinka moni lähtisi kertomaan mitä oikeasti on minun saappaissani? Tuskin kukaan ja tämän takia hävettää, kun tiedän valehtelevani. Masennun tästä, koska minua harmittaa kuunella sitä kuinka joku käy kotibileissä ja pitää hauskaa. Itse en ole ollut kertaakaan kotibileissä saati sitten humalassa. Koen eläväni aika puuttellista elämää.
Sitten he tahtovat tavata minut ja homma tyssää siihen, koska tiedän ensinnäkin sen, että olen täysin epäsosiaalinen ja tylsä ihminen live kontaktissa. Monikohan tahtoisi minua enää sen jälkeen tuntea? Toiseksee pelkään, että he tekevät minulle vähintää oharit tai pahemmassa tapauksessa haluavat vahingoittaa minua. Rehdisti sanottuna helvetin typerä kuvitelma, mutta media luo pelkoja.
Olen kerran mennyt psykiatrille juttelemaan tästä ongelmastani, mutta he eivät pahemmin kyllä osanneet auttaa minua. Ryhmäterapiaa suosittelivat, mutta koska olen niin vanha niin tarjonta siellä oli mun osalle huono jo pelkästään ajallisesti. Jotenkin koen koko diagnoosin teon olleen puhdasta ajan hukkaa, kun mitään apua siitä ei ollut. Eivätkä he edes suostuneet määräämään minulle lääkettä, joka poistaa sosiaalisia pelkoja ja auttaa sitä kautta muuttumaan sosiaalisemmaksi. Syynähän tietysti on se, että kun olen niin nuori niin he eivät viitsi määrätä minulle lääkettä, joka pistää hiivatin kovan koukun. Omasta mielestäni he olisivat voinneet kokeilu mielessä kuitenkin antaa sitä lääkettä tietyn ajan verran, ettei siihen ehtisi syntyä vielä niin voimakasta koukkua. Lääkkeen avulla olisin voinnut totuttaa itseni sosiaalisiin tilanteisiin ja tämä olisi voinnut auttaa siihen, että oppisin sosiaaliseksi. Tiedä sitä onnistuisiko, mutta ei tilanteessani mitään hävittävää ole, joten mielelläni kokeilisin.
No 18v päivät lähenee hyvää vauhtia, jolloin varmasti menen yökerhoihin. Sieltä löytyy varmasti kauniita tyttöjä, mutta eipä nuo yhdenillansuhteetkaan kovin houkuttelevia ole, kun haen jotain pysyvämpää.
Pahoittelut näin loppuun jos tekstin sisältö oli hieman sekavaa. En ole mikään paras kirjoittaja, joten pahoittelut myös kielioppivirheistä.
Käyn koulua vastahankaisesti sen 7h per päivä, koska minulla ei ole kavereita ja olen täysin yksin. Kaikki katsovat minua halveksuvasti ja vittuilevat minulle. Syypäänä tähän voisi pitää sosiaalisten tilanteiden pelkoa, en uskalla ottaa kontaktia ihmisiin ja yleensä sellaiset jää yksin.
Tulen kotiin ja aloitan koneella olemisen. Istun koneella juttelen ihmisille galleriassa ja mesessä (ainoa hyvä puoli minussa, etten ole järin ruma ja, kun pidän ulkonäöstä huolta. Tästäkin saan haukkuja koululla, koska heistä olen epästreotyyppinen vammainen eli liian muotitietoinen ja komea).
Tyypit yleensä siellä koneella innostuvat minusta, kun pystyn kommunikoimaan ilman ongelmia. Vielä kun sanon suht suoraan asioista mitä ajattelen niin he pitävät minua itsevarmana ja sosiaalisena. Ainoa ongelma on se, että he kuvittelevat minun olevan samallainen myös live tilanteissa ja pitävät minua suosittunakin. Kuinka moni lähtisi kertomaan mitä oikeasti on minun saappaissani? Tuskin kukaan ja tämän takia hävettää, kun tiedän valehtelevani. Masennun tästä, koska minua harmittaa kuunella sitä kuinka joku käy kotibileissä ja pitää hauskaa. Itse en ole ollut kertaakaan kotibileissä saati sitten humalassa. Koen eläväni aika puuttellista elämää.
Sitten he tahtovat tavata minut ja homma tyssää siihen, koska tiedän ensinnäkin sen, että olen täysin epäsosiaalinen ja tylsä ihminen live kontaktissa. Monikohan tahtoisi minua enää sen jälkeen tuntea? Toiseksee pelkään, että he tekevät minulle vähintää oharit tai pahemmassa tapauksessa haluavat vahingoittaa minua. Rehdisti sanottuna helvetin typerä kuvitelma, mutta media luo pelkoja.
Olen kerran mennyt psykiatrille juttelemaan tästä ongelmastani, mutta he eivät pahemmin kyllä osanneet auttaa minua. Ryhmäterapiaa suosittelivat, mutta koska olen niin vanha niin tarjonta siellä oli mun osalle huono jo pelkästään ajallisesti. Jotenkin koen koko diagnoosin teon olleen puhdasta ajan hukkaa, kun mitään apua siitä ei ollut. Eivätkä he edes suostuneet määräämään minulle lääkettä, joka poistaa sosiaalisia pelkoja ja auttaa sitä kautta muuttumaan sosiaalisemmaksi. Syynähän tietysti on se, että kun olen niin nuori niin he eivät viitsi määrätä minulle lääkettä, joka pistää hiivatin kovan koukun. Omasta mielestäni he olisivat voinneet kokeilu mielessä kuitenkin antaa sitä lääkettä tietyn ajan verran, ettei siihen ehtisi syntyä vielä niin voimakasta koukkua. Lääkkeen avulla olisin voinnut totuttaa itseni sosiaalisiin tilanteisiin ja tämä olisi voinnut auttaa siihen, että oppisin sosiaaliseksi. Tiedä sitä onnistuisiko, mutta ei tilanteessani mitään hävittävää ole, joten mielelläni kokeilisin.
No 18v päivät lähenee hyvää vauhtia, jolloin varmasti menen yökerhoihin. Sieltä löytyy varmasti kauniita tyttöjä, mutta eipä nuo yhdenillansuhteetkaan kovin houkuttelevia ole, kun haen jotain pysyvämpää.
Pahoittelut näin loppuun jos tekstin sisältö oli hieman sekavaa. En ole mikään paras kirjoittaja, joten pahoittelut myös kielioppivirheistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokemus tuo varmuuttA ja kokemus tulee tekemällä.
Mikä on pahin juttu mitä voi tapahtuu kun tutustut uusiin ihmisiin ja juttelet tuttujen kanssa?
Asiat menee vain paremmin.
No siis tuohan se hassu juttu onkin.
Mitään pahaahan ei voi käydä vaikka menisin puhumaan jollekkin tytölle koulussani. Kuitenkaan en vain uskalla. Kaikkein ironisintahan siinä on se, että pelkään nolaavani itseni toisten edessä enkä siksi uskalla. Todellisuudessahan tuhoan mainettani ja nolaan itseäni koko ajan olemalla epätavallisen hiljaa ilman pätevää syytä.
Tilanteeseeni auttaisi varmasti se, että tottuisin vain tilanteeseen olla toisten kanssa. Tämä pitäisi toteuttaa jotenkin. Pienissä maisteissa kouluun tai jollain muulla konstilla.
Mielestäni pahinta noissa nettijutuissa on vielä se, että saatan jopa ihastua johon kuhun. Sitten saan joko bänät tai missaan tapaamisen ja tiedän menettäneeni hänet kokonaan. Niin masennun vähintään pariksi viikoksi ihan täysin. Sitten kun ei ole edes ketään kelle purkaa asiaa niin tilanne on kaksinverroin kamalempi. Saatan monesta ottaa aivan liian vakavasti tämän, mutta sitä se on, kun on "elämätön".
En tahdo kuolla, mutta erittäin masentunut olen tälläkin hetkellä. Varmasti on säälittävää tulla jollekkin nettipalstalle itkemään asiasta, mutta kirjotan näit viestejä itseni takia. Auttaa hahmottamaan omaa kuvaa tilanteestani ja ehkä ryhdistäytymään
ois vapaa-ajan toiminta?
Joku harrastus tai jossakin tapahtumis käynti?
Seurakunnissakin on plajon toimintaa ja kaikki pienetkin kontaktit auttaa ottaa rennommin muiden kaa.
Harrastuksia ei kyllä ole muuta kuin koneella oleminen ja läksyjen tekeminen. Niitä pitäisi katsella, mutta toisaalta mitä se hyödyttää minua juosta hölkkää ympäri maita ja mantuja? Haluan sosiaalisia suhteita elämääni. Kerran sitä teini olen ja koen menettäneeni täysin sen ikävaiheen, kun en päässyt koskaan minnekkään bileisiin tai saannut tyttöystävää.
Tietysti jotain seurakunnan toimintoja voisin katsella, mutta tykkäisin enemmän ihmisistä jotka tahtovat juhlia ja pitää hauskaa vettä vahvemmalla. Eikä tarvitsisi odottaa ensimmäistä kertaa tyttöystävän kanssa jonnekkin avioliittoon asti. Toki en tiedä mitä he ovat ennen kuin tutustun, mutta näin ensi alkuun vain tulee semmoinen kuva heistä.
On eri asia juoko känniin asti vai juoko seurassa.
Mitään mallia ei seurakunnan jutuissa ole.
Mitään et oo menettäny.
Mihinkään ei oo kirjotettu että nämä ja nämä asiat tulee tehdä tällöin ja tällöin.