seurusteluikä, joko se tosiaan alkaa nykyään 11 vuotiaana, - niinkö tää maalima on muuttunut..
Lasten
Pirre*
33367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
kertoi eilen puhelimessa, että "arvaa mitä..meijjän vaikka Jussilla (nimi muutettu) on tyttöystävä yökylässä..
Kauhistuksen kanahäkki..11 vuotiaat..
Laskisitteko, tai olisitteko laskenut sen ikäisen tyttärenne jonkun pojan luo yökylään :/
Minulla on aina ollut ottotyttöjä ja ottopoikia eikä koskaan ole tullut mieleeni epäillä yökylän tarkoitusta. Facebookissa on kaikki entiset yökyläläiset kavereinani vielä nytkin.
Minua on arvosteltu empatiakyvyttömäksi ja ilkeäksi kylmäksi naiseksi (kerroin miehelleni ja hän nauroi sikana.
Kaikki kylän kakarat tykkäsivät tulla meille yökylään. Paistettiin lettuja ja juotiin limpsaa leikittiin ja hilluttiin yömyöhään ja kun uni tuli tehtiin petit ja nukuttiin.
Kai ne tykkäsi toisistaan ne pienet pojat ja tytöt, mutta minäkin ja meillä oli tystiä ; )
Nyt pelkään pahoin että Pirrejuupaksen "kakkainen" mielikuvitus on tehnyt tepposia. Tuon ikäiset ystävystyvät ja rakastuvat tulisesti ja pänksit tehdään nopeasti. Selitäpä niille siinä sitten,mikä ei ole sopivaa,jos lapset eivät edes ymmärrä tekevänsä jotakin, aikuisen mielestä, sopimatonta. Silloin se vasta houkutteleekin kokeilemaan sellaisia asioita joita tuon ikäiset eivät vielä edes mieti. Tämä tällainen on vain sitä nykyaikaa.
juuri, - nykyaikaa, jokos "me" seurusteltiin tuossa iässä? :)
P.s. ei mitään kakkaa, vaan ihmettelen pikkuisen esim. tyttöjen vanhempia..hmmm.yökylään poikien luokse..
vielä pitäisi "seurustella", vaikkei siinä tietenkään olekaan aikuisten juttuja mukana. Kyllä kai sitä on aikuisilta SALAA jotain lääkärileikkejä ja muuta sellaista leikitty maailman sivu, mutta seurustelusta ja poika- tai tyttöystävistä ei tosiaan ollut puhettakaan. Ei aikuisten mielestäni pitäisi millään tavalla tukea tuollaista, lapsuus on jo muutenkin ihan liian lyhyt ja tuloksetkaan eivät hyviltä näytä. Turha altistaa lapsia sydänsuruille ja mahdolliselle kiusaamiselle, ulkopuolelle jättämiselle ym.. Leluillahan noiden vielä pitäisi leikkiä, pelata pelejä ja sellaista, (kuten tekevätkin). Yökyläänkin harvakseltaan ja VUOROTELLEN (jos tuntuu tärkeältä), mutta KAVERINA, ei tyttö- tai poikaystävänä. Ja mieluummin pari kaveria tai sisarukset.
Ei ole myöskään reilua "viedä" lapselta asioita, sallimalla ne (laimennettuna) liian aikaisin. Muistellaanpa omaa nuoruuttamme, sitä ihanaa jännitystä veren kuumana kohistessa suonissamme.
Huomenta Pirre, hyvää ystävänpäivää. Olemme sut saman ikäisiä ja muistan oikein hyvin kuinka olin ensimmäistä kertaa ihastunut kymmenvuotiaana erääseen perukan poikaan. Hän asuu nyt mökkinaapurinani. Olemme naureskelleet tuolle kesälle, jolloin tapasimme äitini siskon luona perukassa. Hän kertoi, että hän itse oli ihastunut serkkutyttööni ; ) ei minuun, mutta näin jälkeenpäin se ei merkannut mitään. Päivät leikittiin metikössä, jonne oli tehty kaikenlaisia aarrekätköjä, majoja ja teatterin näyttämä yms. jännää oli, eikä tullut mieleenkää edes pussata ; ) Olimme samanlaisia pieniä tyttöjä mekin. Onneksi vanhempani ja äitini sisko, joka oli hyvin uskovainen ei nähnyt touhuissamme mitään syntistä.
Onko kyse siitä vasta eronneen poikasi tytöstä?
minustakin lapsi/nuori on haavoittuva olento, jota tulisi suojella eikä kutsua aikuisuuteen liian varhain.
..onko tosiaan kysymys seurustelusuhteesta ja nukkuivatko poika ja tyttö samassa huoneessa ja jopa samassa sängyssä?
Olisi hyvä jos kertoisit selkeämmin ei vihjaillen sillä kirjoittelullasi tuot julki, että kysymys on kahden varhaisaikuisen lapsen seurustelusuhteesta eikä suinkaan viattomasta ystävyydestä.
Tuskin ne noita beesin mainitsemia lääkärileikkejäkään enää siinä iässä leikivät.
tytöstä, vaan hänen pojasta..
Oltiinhan sitä ihastuneita ja niin kai ihan rakastuneitakin, mutta ei olisi tullut mieleenkään mennä tai ei meitä olisi päästettykään yökylään ihastuksen luokse..:/
Hyvää ystävänpäivää Sinullekin :)
puhua tuosta lasten seurustelun tukemisesta pokamme kanssa, jahka olen kanssaan silmäkkäin.
Viisaita puhuit :) - taas.
"seurusteluikä, joko se tosiaan alkaa nykyään 11 vuotiaana, - niinkö tää maalima on muuttunut.".
jos noin, kyllä on kodissa vikaa, varmaan itsekin osaat jo arvella mihin se johtaa,,,,,,,,,
ainakin keskimäärin, tietysti aina on poikkeuksia.
mutta tietysti on henkilöitä, varsinkin yksinhuoltajia jotka panostaa lasten kauneuteen ja viehättävyyteen,
voi kyllä säliksi käy.
"tietysti on henkilöitä, varsinkin yksinhuoltajia" Tarkemmin ajatellen, tästähän tässä taitaa ollakin kysymys ; ))))))))))
...mummut muistelee, et muka maailma ois muuttunut.
Itse muistan et kyllä sitä oli jo 10v ikäisenä tyttöjä, tosin nämä tytöt oli silloin vanhempia. Joten tasapainon takia nyt on oltava nuorempia "tyttöjä". Tosin tuo ensirakkaus joka on kolme vuotta minua vanhempi "mummu", ei ole kovin pahasti rupsahtanut vieläkään. Ja aina vaan jaksaa vilkuilla ja vilkutella tähän suuntaan, kun käy katsomassa vanhaa äitiään tuossa naapurissa.
Asuu muuten toi 86 v äiti yksi ok-talossa, mut kyllä omaiset käyvät nykyään usein hänen luonaan.
Oma äiti 92v, asuu myös kotona.
Onhan se maailma muuttunut.
Ehkä et ole siellä omassa idyllissäsi - jossa ensirakkautesikin aina vaan vilkuilee ja vilkuttelee - sitä itse huomannut.
Maailma on muuttunut ja paljonkin meidän aikanamme, ei sen toteamiseen tarvitse olla erityisen muisteleva mummu. Tietyt asiat eivät koskaan muutu, mutta lapsuus on lyhentynyt. Aika paljon me varastamme lapsilta, kaikenlaista mitä he tarvitsisivat jo nytkin ja tulevaisuudessa.
Totta on, että lapsuus on lyhentynyt, mutta nuoruus on pidentynyt.
Ei monikaan tämän päivän nuori lähde kotoaan pois alta 15-vuotiaana, kuten minä tein ja moni muu. :-)
Tuohon aikaan kun olimme nuoria monen peruskoulun/kansakoulun päättäneen oli lähdettävä tienestiin.
14 -15-vuotiaana aloitettiin rakentmaan uraputkea lapsenpiian hommista.
Omat poikani 26 ja 20-vuotiaat ovat muuttaneet 18-vuotta täytettyään omiin opiskelijaboxeihinsa. Tämä meidän suomalaisten näinkin varhainen aikuistuminen on kummajainen Keski-Euroopassa. Sitä ei oikein ymmärretä, mutta kaiken kattava sosiaalilainsäädäntömme antaa luvan 18-vuotiaan aikuistua ja hyvä näin.
"Itse muistan et kyllä sitä oli jo 10v ikäisenä tyttöjä,"
ite tuli tarpeet vasta 14v ja sitten yli viis vuotta hain sitä varmaa ratkaisua jonka 26-v löysin.
Siitä alkoi yhteinen tie ja aina vain näyttää jatkuvan,
vaikka ei 10-v aloittanutkaan on sitä tarpeeksi ehtinyt.
.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
..ja nyt selvennän kun joku sitä pyysi..että poikamme, siis tämän poikakaverin hi..isä :), oli soittanut tyttöjen vanhemmille että minkäslainen juttu tämä niinku on, että onkos tytöillä vanhempien lupa tulla poikien luo yökylään.. , siis poikiakin oli kaksi, pojanpojan luokkatoveri oli toisena tuumassa mukana :)
Vähän minua nauratti ensin, mutta sitten tosiaan yöllä vasta itekseni ajattelin että onkohan ne lupa asiat tytöillä kunnossa, ja että siitähän voi nousta vaikka millainen haloo tyttöjen vanhempien taholta - etenkin kun poikamme on äskettäin eronnut..
Siis noiden tyttöjen vanhemmista ja heidän piittaamattomuudestako olet huolissasi? Et vastannut jonkun kaikkiin kysymyksiin taktisesti vastaamalla kysymyksiin pala palata saadaan ketju venymään.
Oliko nämä tytöt jotka yöpyivät samassa huoneissa poikien kanssa vai yöpyivätkö he lainkaan? Hehän olivat poikasi kotona ja poikasi on tietenkin vastuussa.
Terveiseni hohtavilta hangilta joko olet käynyt ulkoilemassa. Upea ilma ja aurinko paistaa ainakin täällä Korvessa ; )
ja ymmärrettävää kaikki.
Emmehän me hössöttäjätyypit aina sitäpaitsi luota aikuistenkaan lapsiemme kaikkea hallitsevan ja osaavan ajatella joka kantilta, tai tulevan edes ajatelleeksi. Eikähän miehet, tässä tapauksessa poikasi siis, aina osaakaan ajatella näitä "monimutkaisempia" kuvioita tarvittavalla ajatusten rönsyilyllä. Etenkään rehdit, suoraviivaiset miehet.
Aika korkea kynnys olisi tänne kirjoittamiselle, jos pitäisi aina jotenkin vääntää rautalangasta. Eiköhän meistä suurin osa ymmärrä ihan hyvin tavallisen lauseen ja osaa laittaa sen oikeisiin puitteisiin, vaikkei täysin taustoja tietäisikään. Ja osaahan meistä suurin osa väärinkin ymmärtää halutessaan, eikä sekään aina niin paha ole keskustelun kannalta, ellei kovin halpamaisiksi ruveta.
, kun vastuu on tosiaan kodin aikuisella, mutta ajattelehan kuinka tuossakin asiassa tytöt/pojat voisivat sanoa menevänsä ihan minne vaan, sillä eihän näiden tyttöjen vanhemmat soittaneet pojallemme ja kysyneet mitään yökylään liittyvää seikkaa..olisihan yökylässä voinut olla teoriassa millainen isä tahansa..umpikännissä tai olla ravintolassa jne..aika vastuutonta toimintaa suorastaan tyttöjen vanhemmilta.
kerroin, poikamme oli heti soittanut tyttöjen vanhemmille, että ovatko he tietoisia missä tytöt ovat ja onko heillä lupa tulla yökylään poikakaverien luokse..huokasin helpotuksesta ja kiitin "viisaasta" pojastani :)
Olen kasvattanut kolme lasta ja tiedän myös ihan tarkkaan millaisia koukeroita lapset osaa yrittää näissä jutuissaan..he..muutamaan vieraan lapsen hämäys yökylään olen joutunut joskus aikoinaan puuttumaan ja soittamaan vanhemmalle että mites tää nyt oikein meneekään jne..:))
Asia minunkin kohdalla ymmärretty. Olen tälläinen hidasälyinen ja ymmärtämätön.
1. Aloituksen teema siis tarkoitti onko 11-vuotiaan sopivaa seurustella toista sukupuolta olevan kanssa.
2. Vanhempien vastuuntunnottomuus/vastuuntunto.
Mielipiteeni:
1. Meidän kulttuurissamme ei ole sopivaa. (Joissakin kulttuureissa 11-vuotta on sopiva ikä avioitua).
2. Vanhemmat ovat vastuussa lapsiensa kasvatuksesta ja yökylässä olemiset on tarkistettava ottamalla yhteyttä toisiin vanhempiin.
Livekeskustelussa tämäkin jutska olisi selvinnyt tuota pikaa. Kirjallisena asioilla on tapana mutkistua.
"Emmehän me hössöttäjätyypit aina sitäpaitsi luota aikuistenkaan lapsiemme kaikkea hallitsevan ja osaavan ajatella joka kantilta, tai tulevan edes ajatelleeksi."
ainakaan meidän lapset eivät kaikkea osaa, vaikka ovat jo lähes 35-vuotiaita,
olleet lähes 20 vuotta työelämässä,
opiskelleet täysipainoisesti 24-28-vuotiaisiin.
eivät tosiaan ymmärrä kuin muutamista asioita,
eivät mitään rakentamisesta, auton huollosta ja
lasten kasvatuksestakin joka viikko kyselevät.
joutuu/pääsee helposti. Esim. sanomalla aikuiselle pojalleen, että tuossa olisi nyt WC sopivasti, nyt olisi hyvä käydä.
Mutta onhan se niin, että meidän ikäisille on tarttunut paljon kaikenlaista tietoa ja taitoa, joita näillä nuoremmilla ei vielä ole. Sekä poikani että miniäni ovat koulutetumpia kuin minä, toimivat vaativassa työssä, ovat mielestäni aika viisaita ja fiksuja ihmisiä, mutta kyllä todella usein oikein ihmettelee, että eikö ne tuotakaan nyt tienneet tai älynneet ottaa huomioon.
Lasten kasvatuksessa vanhemmat arvostavat minun pientä osuuttani ja ovatkin itse toivoneet ja pyytäneet, miniäni etenkin, että kasvattaisin omalta osaltani tyttöjä samalla tavalla kuin aikoinaan poikaani.
Mielelläni sen teenkin ja arvostan suuresti heidän luottamustaan minuun.
ja samaa tasoa muutkin jutut
kirjoituksestasi päätellen kyseessä eivät ole mitkään koko peräkylän tenavien mehukestit en päästäisi tytärtäni yökylään pojan luo. Enkä pojan vanhempana antaisi tulla yökylään. Kyllä siihen ehtii muutaman vuoden kuluttuakin. Vanhemmathan tuon ikäisten lasten rajat laatii.
Lapsuus on muutenkin lyhyt aika elämästä, sitä ei saa koskaan takaisin. Aikuisuus on ja pysyy.
Minullekin alkaa tapahtumien kulku hahmottua. Kyseessä ei ollut lainkaan lettukestit ja hurlumaheipäivät joksi alussa lasten touhuja uskottelin vaan neljän 11-vuotiaan salaiset seksiorgiat ; ))))))
voit askaroida ihan millaisissa sfääreissä halajat.
Keskustelupalstojen aiheet ja ketjujen kommentit antaa positiivista potkua mielikuvitukselleni. Joku viisas on sanonut, että huumorintajuttomat ihmiset ovat ulkoisesti kuivettuneita ja sisäisesti ärtyneitä ja kiukkuisia.
kyllä että poikamme , ja tiedänkin että hän on paimentanut tytöt eri huoneeseen nukkumaan ja pojat omaansa, ilman muuta, - ei muusta puhettakaan...
Jokainen tahtoisi pitää lapset lapsina mahdollisimman kauan, - tuleeko esi murkkuikä jo aiemmin kuin silloin joskus..vai vaikuttavatko kehitykseen erilaiset ulkoa tulevat vaikutteet, en tiedä..
mieluummin etsin, ja useinmiten myös löydän, muissa positiivisia piirteitä. Jopa näillä palstoilla olen huomioinut ihmisiä, ainakin viestiensä perusteella, jotka ovat huumorintajuisia, elämänmyönteisiä, avarakatseisia.
Mutta, tämä tästä, tämähän menee kauas aloittajan aiheesta. :)
ei minusta pitäisi noin nuorena. Melko tarkka olin lasteni yökylään päästämisessä. Piti hyvin tuntea kaveri ja vanhemmat. Olivat paljon tekemisissä muiden ikäistensä kanssa, ms poikien. Porukassa oltiin ja yleensä kukin yöpyi kotonaan.