Sunnuntain lähestyessä kysymys teille palstalaiset, uskotteko elämään kuoleman jälkeen? Vai mitä uskotte tapahtuvan kun aika jättää?
Minä uskon että ihminen jatkaa jossain muodossa olemassaoloaan maailmankaikkeudessa. Kroppa on vain kuoret, ja sisältö jatkaa matkaa.
Minä uskon että ihminen jatkaa jossain muodossa olemassaoloaan maailmankaikkeudessa. Kroppa on vain kuoret, ja sisältö jatkaa matkaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Uskon ja epäilen.Paljon mietin tätä asiaa. Haluan uskoa ja toivon että jatkuu jossakin muodossa, millaisessa, en oikein osaa päätellä. Näin on lohdullisempaa. Kun jatkuisi sillä tavalla että voisi aistia läheisensä. Arvelen, että on jotain salattua jota ihmisviisaus ei tiedä.
millään tasolla kuoleman jälkeiseen elämään, eli aaveeksi en muutu.
Kuitenkin joskus tuntuu, että suojelusenkeli on pitänyt kädestä useammankin kerran.
Ihminen uskoo siihen mitä näkee....yleensä. Kuitenkin on paljon sellaisia asioita joita ei kukaan osaa selittää.
Onko kuolema lopullinen vai jatkuuko elämä jossakin..........
Itse haluan ajatella että edesmenneet läheiset elävät lähellä, sillä he ovat sydämissämme läsnä. Ei kuolema sitä rakkautta läheiseen poista eikä katkaise tunne sidettä. Muistot elävät vahvoina ja pulpahtavat pintaan joskus yllättävissäkin tilanteissa.
No minulla ei ole selkeää vastausta, mitä uskon... Ajattelen kuitenkin vähän ehkä samaan suuntaan. Fyysinen energia kiertää kaiken aikaa ja muuttaa välillä muotoaan (esim. vesi muuttuu höyryksi tai jääksi jne.), kyllä minusta voi olla mahdollista että myös "henkinen energia" vai miksi sitä pitäisi kutsua, kiertää vähän samalla tavalla. Ja joskus sitten olen miettinyt, että mistä se henkinen energia loppujen lopuksi koostuu. Uma jo kirjoitti että poisnukkuneet läheisemme ovat sydämissämme läsnä, ja aina sanotaan että joku "elää muistoissamme", ehkä ne muiden ihmiset ajatukset ovatkin osa sitä meidän henkistä energiaa.
Elämän muoto vain vaihtaa olomuotoaan.
Ihmisen ruumis on kuin mikä tahansa luonnossa lahoava ainesosa, joka antaa ravinnetta toisille elämänmuodoille.
Se osa, mikä tekee ihmisestä sanallisesti ja/tai muulla tavoin kuultavan ja näkyvän tuntemuksiaan ja yleensä olemassa oloaan osoittavan maapallon eliön - sielu, sydän, henki tmv., miksi sitä itsekukanenkin nimittää - on kaiketi energiaa, jota ei aina voida paljain silmin nähdä eikä aina tunteakaan.
Yksinkertaistettuna kuten telkkarin kaukosäätimen ja itse television välinen energia.
Se, missä muodossa ja miten ilmenee, onko sillä elämää toisessa ihmisruumiissa ymv., tuo ruumiin kuolemisen, "sielunenergian" jälkeinen olotila lienee ikuisuuskysymyksiä johon emme tässä elämässä lopullista vastausta saa.
Mutta, ihminen elää, vaikka olisikin kuollut.
Ilmeisesti et ole käynnyt rippikoulua lainkaan. Tai sitten sinulla on dementia tai haluat muuten vain provoilla.
"Ja nousi kolmantena päivänä kuolleista " sekä " on sieltä hallitseva niin eläviä kuin kuolleita "
Siinäpä se on sanottuna, ellei joku ymmärrä, niin tutkikoon lisää Isoa kirjaa.
" Istui Jumalan, kaikkivaltiaan isän, oikealle puolelle ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita".
Ainakin katekismus rippikouluaikana kertoi näin.
Se "iso kirja" ei välttämättä ole kaikille oikea tie, totuus ja elämä.
Se voi johtaa joko onneen taikka suureen katastrofiin, verisiinkin sotiin.
Sitä "isoa kirjaa" voidaan tulkita monella eri tapaa. Eikä se "iso kirja" ole välttämättä eeppos, mikä Raamattuna tunnetaan.
Siinä oli hyvin koko asia. Me emme mistään tiedä onko tuo Raamatuksi kutsuttu kirja aito, vai ei, siitähän on paljon keskusteltukin eripuolilla maailmaa. Kertooko se totuuden, vai ihan jotakin muuta. Sitä ei kukaan tiedä.
..sielunvaellukseen.Maallinen tomumaja kuihtuu,jokatapauksessa kuolee jossainvaiheessa,mutta sielu elää,syntyy uudelleen uuteen maalliseen tomumajaan tietämättä sitä,että on ehkä syntynyt ja siirtynyt vaikka lukemattomia kertoja,mutta aina oppiakseen jotain uutta,sovittamalla edelliset asiat,koska siirtyy ja oppii ja kehittyy..
Itse olen ev.lut. eikä se(kään)uskonto milläänlailla sodi vakaumustani vastaan.
Pe 12.2. keskustelin näistä asioista pitkään tutun kirkkoherran kanssa,hän(kään)ei tuominnut kenenkään vakaumusta taikka vakaumattomuutta,sanoi hienosti,että Ihmisellä on oikeus uskoa tai olla uskomatta vaikka aidanseipääseen,jos ei sen varjolla tee kanssaihmisille pahaa.
Itse voin allekirjoittaa saman asian.