Se oli tammikuun sunnuntai v. 1970. Olin palaamassa traktorilla metsäajosta iltahämärissä kun Vuojärven aavalla tuli vastaani auto. Traktorin valoissa näin, että auto oli musta pakettiauto, jonka kyljessä oli vaalea viiva. Eli vanhan ajan kunnon musta maija. Tuululasista heijastui kunka tämä auto kääntyi ja lähti perääni ja kun traktorissa eivät olleet läheskään kaikki valot kunnossa, oli arvattavissa, että sakko tulee.
No. Ensimmäinen pysäytymahdollisuus tuli kaupan pihalla ja niinpä ajoin sivuun, sammutin koneen ja kävelin suoraan mustan maijan luo: "Kyllä te saatte sen sakon kirjoittaa suoraan. Ei tuossa traktorissa ole valot kunnossa". "Katothampa niitä valoja", sanoi joku kolmesta poliisista. Toinen pitkä valo oli kunnossa sekä molemmat lähivalot. Sen sijaan äärivalot oli pimenä ja taakse ei minkäänlaisia valoja. "No miten sen ajokortin laita?" kysyy poliisi. "Se ajokortti on minulla tuolla koululla kolmensadan metrin päässä". "No lähemmäpä katsomaan sitä ajokorttia", jatkoi poliisi. Ja niin ajelin mustamaija perässä koululle ja hain ajokorttini. Silloinen ammattiajokortti oli pienen kirjasen muotoinen ja minulla oli takakannen muovitaskussa Lapin Kansasta leikattu hypnoosinäytäntöilmoituksena ja koiruuttani siirsin tämän ilmoituksen etukannen muovitaskuun ja kävelin maijan takaovesta sisään: "Tämmöinen eepos minulta löytyy", ja ojensin ajokorttini poliisille. Poliisi avasi ajokortin, katsoi hypnoosi-ilmoitusta ja ajokortin nimeä: "Taidat olla hypnoosiukkoja kun on sama nimi molemmissa?".
Ja niin keskusteltiin pitkä tovi hypnoosista sekä myös traktorin ja reen käytöstä liikenteessä ja lopuksi poliisit tuumasivat: "Emmä me nyt rupea sitä sakkoa sinulle hypnotisoimaan. Kyllä me ymmärretään, että metsäajossa valot ei pysy kunnossa, mutta koita laittaa ne valot kuntoon ensitilassa". Ja niin lähdettiin tyytyväisinä kukin tahoillemme.
No. Ensimmäinen pysäytymahdollisuus tuli kaupan pihalla ja niinpä ajoin sivuun, sammutin koneen ja kävelin suoraan mustan maijan luo: "Kyllä te saatte sen sakon kirjoittaa suoraan. Ei tuossa traktorissa ole valot kunnossa". "Katothampa niitä valoja", sanoi joku kolmesta poliisista. Toinen pitkä valo oli kunnossa sekä molemmat lähivalot. Sen sijaan äärivalot oli pimenä ja taakse ei minkäänlaisia valoja. "No miten sen ajokortin laita?" kysyy poliisi. "Se ajokortti on minulla tuolla koululla kolmensadan metrin päässä". "No lähemmäpä katsomaan sitä ajokorttia", jatkoi poliisi. Ja niin ajelin mustamaija perässä koululle ja hain ajokorttini. Silloinen ammattiajokortti oli pienen kirjasen muotoinen ja minulla oli takakannen muovitaskussa Lapin Kansasta leikattu hypnoosinäytäntöilmoituksena ja koiruuttani siirsin tämän ilmoituksen etukannen muovitaskuun ja kävelin maijan takaovesta sisään: "Tämmöinen eepos minulta löytyy", ja ojensin ajokorttini poliisille. Poliisi avasi ajokortin, katsoi hypnoosi-ilmoitusta ja ajokortin nimeä: "Taidat olla hypnoosiukkoja kun on sama nimi molemmissa?".
Ja niin keskusteltiin pitkä tovi hypnoosista sekä myös traktorin ja reen käytöstä liikenteessä ja lopuksi poliisit tuumasivat: "Emmä me nyt rupea sitä sakkoa sinulle hypnotisoimaan. Kyllä me ymmärretään, että metsäajossa valot ei pysy kunnossa, mutta koita laittaa ne valot kuntoon ensitilassa". Ja niin lähdettiin tyytyväisinä kukin tahoillemme.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olivatko poliisitkaan laillisilla asioilla, kun noin hövelejä olivat?
ja siihen aikaan poliiseilla oli myös tervettä järkeä ja oikeustajua harkitessaan teon rangaistavuutta.
Nyt Leksa satuilee oikein reippaasti. Sellaista, kuin ammattiajokorttia ei ollut v.1970 olemassakaan.
Jos ihminen sai leipänsä ammattiliikenteestä, niin hänellä oli normaali ajokortti ja sen lisäksi ammattiajolupa, joka oli pahvinen suurin piirtein ajokortin kokoinen. Ei mikään kirjanen.
Autokoulun kävin Sodankyläsä Harrinkosken autokoulussa, opettajana Jukka Vierma, heinäkuussa 1967.
Siihen aikaan yksi ajokorttiluokka oli AMMATTIAJOKORTTI, joka tarkoitti autokoulussa yhtä oppituntia illassa enemmän kuin yksityisajokortin suorittajilla. Samoin kirjallisissa kokeissa oli yksi lista enemmän.
Tämä ajokorttiluokka oikeutti heti kortin saatuaan nousemaan suoraan rekan rattin ja harjoittamaan ammattimaista auton kuljettamista. Ja ajokortti oli pienen kirjasen muotoinen; ja oli voimassa viisi vuotta kerrallaan.
Muutos ajokorttiini tapahtui v. 1972, jolloin ammattiajokorttini muutettiin ABCE-luokan ajokortiksi ja tällöin ajokortista tuli nykyisen lipukkeen muotoinen.
Eli äläpäs sinä satuile.
Paljon on vettä virrannut vuodesta 1970 tähän päivään. Eiköhän tuo poliisin työnluonne ja "tulosvastuu" ollut aika kaukana tämän päivän vastaavista. Mutta, en usko, että tänäkään päivänä sakon kirjoittaminen on kaikille poliiseille työn itseisarvo, vaan asioita punnitaan tapauskohtaisesti. Tuolloin oli ehkä aikaa seurailla traktoreita ja sen sellaisia, tänä päivänä on sentään tietokoneet ja radiot kunnossa...sekä kovempi kiire seuraavalle keikalle.
No mutta, tiedä häntä, että mitä Leksa tällä tarinalla haki takaa. Mukava flashback asioissa vuosien taakse. Sellaista se oli silloin, kun ei ollut joka iikalla kännykkä taskussa ja poliisille soitettiin oikeista asioista ja poliisilla oli aikaa kansalaiselle.
No kevennystä tälle tulikivenkatkuiselle ja syyttelevälle foorumille. Kuin myös todisteita sille, että poliisitkin osaavat hoitaa asioita asiallisesti ja järkevästi.
Totta on, että aika muuttuu ja poliisin toimenkuva sen myötä. Siihen aikaan kun 1950-luvulla ei ollut nykyistä yksityisautokantaa ja autoja liikkui havoin tienpäällä, liikkuvalla poliisilla oli aikaa ratsata polkupyöriä ja kytätä iltapimeällä valottomalla pyörällä ajavia.
Eräskin tällainen tapaus oli ollut kun naapuri oli ollut palaamassa Torvisen tansseista syyspimellä ja tietty, valottomalla pyörällä. Aina kun auto oli ollut jostain päin tulossa, naapuri oli mennyt metsään piiloon pyörineen ja jatkanut matkaa sitten kun auto oli mennyt ohi. Ilmeisesti poliisi oli päässyt jyvälle tästä valottomasta matkaajasta koskapa palasi aina uudelleen ja uudelleen ohitettuaan tämän öisen kulkijan. Nyt kun Lehtovaaran peltoaukean kohdalla ei ollut metsää piiloutua, oli mies pistänyt maantienojaan makaamaan ja oli käynyt, että poliisauto oli pysähtynyt suoraan kohdalle ja mies oli sydän pamppaillen kuullut avoimesta polisiauton ikkunasta kun toinen oli sanonut: "Tässä se jossakin vilahti".
Lopulta poliisit olivat menneet menojaan, mutta oli naapurikin heti ensi arkina tiennyt, mistä pyörään valoja saa.
tälle foorumille.
http://www.youtube.com/watch?v=WNJqkvccrfw