Irrelevanttia

Miten sujuu yhteiselo muilla sellaisilla harjoittajilla, jotka elätte "sekasuhteessa", jossa toinen on buddhalainen ja toinen ei? Oletteko esim. virallisesti naimisissa, vaikka toisen mieliksi tai käytättekö sormuksia jne.?
Joskushan varmaankin saattaa toisella vähän naama venähtää ja epäilys herätä, kun ilmoittaa mieluummin lähtevänsä illaksi istumaan ja opetuksia kuuntelemaan ja litkii siellä teetä tuntitolkulla mieluummin kuin nyhvää kotona. Tai jos vaikka on pieniä lapsia ja kotona paljon hommaa ihmetellä sitten,että eikö sulla tosiaan ole "tärkeämpääkin" tekemistä?
Oma tilanne on sikäli helppo, että pitkäaikainen suhde on hyvin väljä(htänyt), eikä toistemme tekemiset juurikaan kiinnosta. Ei meillä tosin mitään muutakaan yhteistä kiinnostusta ole, ei edes kotia.Tavataan joskus,kun ehditään. Nyt vaan kun lapsetkin on isoja ja luulisi yhteistä aikaa olevan,niin ei ehditäkään, aikaa on ainavain vähemmän ja vähemmän ja kun nuorempana en oikein osannut olla yksin niin nyt viihdynkin parhaiten yksikseni.