Tunteeni ovat kuolleet, olen sairas. Tahtoisin nousta ylös, mutten jaksa. Tahtoisin nukkua väsymyksen, mutten saa unta. Kipu ja särky, ehkäpä jopa muistutuksena tulevasta, ovat jokapäiväiset ystäväni. Tahtoisin tehdä ja toimia, mutta jälkitautien pelko liian nopealla aikataululla aloittamisen tähden erottaa minut kaikista muista ja jään jälkeen. Olen yksin ja en jaksa nousta ja tehdä. Tahtoisin vain olla terve ja parantua, enkä käyttää aikaani makaamalla. Tunnen vihaa siitä, etten voi mennä, vaan tuijotan samaa seinää ja ikkunaa, vaikka olen suunnitellut paljon tekeväni. Ja samaanaikaan kaikki toimii niinkuin ennenkin, vain itse on poissa. Enkä jaksa enää nukkuakaan kun uni muutaman päivän valvomisen jälkeen taas tulee ja nukuttaa seuraavan viikon. Mikään ei auta ainoastaan aika ja olen vasta puolessa välissä, takapakkeja kokien. En ymmärrä mikä on se opetus jonka tästä voisin saada? Ainoastaan toisten iloitseva pilkallisuus tuo hymynhäivähdyksiä ihmisten ilmeisiin ja tilanteen ylle. Olen jokapäivä huomisessa ja kiinni niissä asioissa, joita ei vielä ole. Minä odotan ja odotan, enkä enää viitsi olla säännöllinen missään. Minun ilmani loppuu, kun en pääse ulos ja voimani uupuvat.
Elämäni kuitenkin on onnellinen ja olen täynnä valoa, koska olen nähnyt elämässäni, että on olemassa oikeudenmukaisuuttakin joidenkin ihmisten keskellä, jotka taistelevat sen puolesta. Ja siksi mieleni on kirkas, koska on hyvyttäkin on olemassa, jos ihminen osaa taistella hyvyyden puolesta. Mikään ei ole mahdotonta, vain totuus on työn takana.
Elämäni kuitenkin on onnellinen ja olen täynnä valoa, koska olen nähnyt elämässäni, että on olemassa oikeudenmukaisuuttakin joidenkin ihmisten keskellä, jotka taistelevat sen puolesta. Ja siksi mieleni on kirkas, koska on hyvyttäkin on olemassa, jos ihminen osaa taistella hyvyyden puolesta. Mikään ei ole mahdotonta, vain totuus on työn takana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
voimia sinulle koskettava tarina, pystyn samaistumaan tunteeseesi, tiedän sen vihan ja katkeruuden tunteen,se nostaa päätään, ottaa vallan, älä anna sinne valtaa taistele vastaan, ajattele kaikkea sitä hyvää mitä on ..muistot..käytä niitä..laita mielikuvitus liikkelle..sulje silmät annan mielen viedä jonnekkin kauas ja kauniiseen..niin pahalta kuin se tuntuukin..kaikella on tarkoituksensa!! Miksi näin?? Sitä me emme tiedä!!
Näin minä selvisin..toivon ja ajattelen sinua :))