Tänä aikana tuntuu siltä,että kirkkoon kuuluminen on pilkan aihe. On muodikkaampaa ilmeisesti olla ateisti tai luonnonuskontojen kannattaja tai ainakin erota kirkosta. Mistä tämä nimenomaan luterilaisuutta kohtaan suuntautuva torjunta tulee? Olen huomannut, että roomalaiskatolista uskontoa tunnustavat saavat olla täysin rauhassa pilkkakirveiltä, samoin ortodoksit, juutalaisia ei kukaan uskalla arvostella.
Kuulun luterilaiseen kirkkoon, koska haluan käydä silloin tällöin kirkossa ja maksan tästä palvelusta veroina. En tuppaa uskontoa enkä ajatuksiani kenellekään. Tämänkin jutun voi jättää lukematta. On lohduttavaa ajatella, että jossakin on taho, jolle kelpaan sellaisena kuin olen kaikkine virheineni. Minun ei tarvitse olla muuta. Samasta syytä koen olevani rakastettu juuri tällaisena.
Kertokaapa te pilkkakirveet, miksi luterilainen uskonto teitä erityisesti nyppii ja miksi kristillisiä arvoja ei saisi pitää arvossa? Rakkauden ja suvaitsevaisuuden sanoma siellä keskeisenä kulkee. Eikö siis saisi rakastaa eikä suvaita? Mitä elämässä pitäisi pitää niiden sijaan ohjenuorana: tappamista, pilkkaamista, nöyryyttämistä - vai jotakin muuta, mitä? Tämän ikäluokan ihmisillä on varmasti oman elämänsä varrelta kosolti arvoja, joiden varassa olette eläneet. Ovatko ne kantaneet teitä?
Kuulun luterilaiseen kirkkoon, koska haluan käydä silloin tällöin kirkossa ja maksan tästä palvelusta veroina. En tuppaa uskontoa enkä ajatuksiani kenellekään. Tämänkin jutun voi jättää lukematta. On lohduttavaa ajatella, että jossakin on taho, jolle kelpaan sellaisena kuin olen kaikkine virheineni. Minun ei tarvitse olla muuta. Samasta syytä koen olevani rakastettu juuri tällaisena.
Kertokaapa te pilkkakirveet, miksi luterilainen uskonto teitä erityisesti nyppii ja miksi kristillisiä arvoja ei saisi pitää arvossa? Rakkauden ja suvaitsevaisuuden sanoma siellä keskeisenä kulkee. Eikö siis saisi rakastaa eikä suvaita? Mitä elämässä pitäisi pitää niiden sijaan ohjenuorana: tappamista, pilkkaamista, nöyryyttämistä - vai jotakin muuta, mitä? Tämän ikäluokan ihmisillä on varmasti oman elämänsä varrelta kosolti arvoja, joiden varassa olette eläneet. Ovatko ne kantaneet teitä?
Vastaukset 55
Vanhimmat
Minulla on aina ollut silkin hieno suhde uskoon. Käyn silloin kun tunnen tarvetta hiljentymässä tai vaikkapa laulamassa joululauluja kirkossa. En ole ikinä hävennyt omaa pientä uskoani.
Kirkon sisäiset riidat ovat syöneet kirkon mainetta. Erimielisyydet homoliittojen siunaamisesta ovat juuri nyt tapetilla. Olen homoliittojen siunaamisesta samaa mieltä kuin piispat. Jumala loi naisen miehelle eikä miestä miehelle tai naista naiselle. Olisiko näilla pappiskunnan keksinäisillä riidoilla syynsä kato-ongelmaan.
Huomasitko, että leimasit vastaajat pilkkakirveiksi? Kirkon suvaitsevuuskuva sai taasen uuden kolauksen, kun ev.lut. kirkko kielsi pappeja siunaamasta lesbojen ja homojen liittoja. (Paitsi jos lesbo nai homon?)
Kirkkoon kuulumattomana en ole joutunut kokemaan kirkon jäseniin kohdistuvaa paheksuntaa. Aidosti uskovat ihmiset saavat myös ateistien kunnioituksen, minun ja monen muun. Ehkäpä kirkkoon kuuluvat joutuvat vastaamaan uskonkiihkoilijoiden ylilyönneistä, rakkaudettomuudesta ja suvaitsemattomuudesta. Esimerkiksi näiden, jotka osoittavat Helvetin porttia homoille ja lesboille, mutta itse syyllistyvät rotukiihkoiluun. (Eivät tietysti silti - herrahyvästisiunatkoon! - ole rasisteja.) Näistä uskovista kristillinen lähimmäisenrakkaus ja suvaitsevuus on kaukana.
Koska olisin halunnut myös nimenomaan pilkkakirveiden eli tuomitsijoiden vastaavan (muiden ohella toki). Heiltä ei saa yleensä perusteluja - vain syytöksiä ja kehoituksia erota kirkosta. Tämä on minun henkilökohtainen kokemukseni. Tuttavapiirin kanssa asiasta on ollut myös puhetta ja samanlaisia kokemuksia on ollut muillakin. Mistähän syystä hyökkäät aina ja koet kirjoittamani juuri sinuun kohdistuvaksi - oletko mielestäsi itse pilkkakirves? Niinhän sanotaan, että se koira...
Julkisessa kirjoittelussa yleistasolla harvemmin muistellaan jotakin tiettyä lukijaa ja lähdetään juttua kirjoittamaan hänelle. Valitettavasti en koe sinua jocus vain yhdeksi ainoaksi lukijaksi, jolle minun tällä palstalla ehdottomasti pitää kohdistaa aina sanani ja olla sinulle tilivelvollinen. Koetkohan itsesi hiukan liian tärkeäksi?
Ikävää, että en mielestäsi ole suvaitsevainen, vaikka kuulun kirkkoon. Pilkkakirves nimitystä käytin siitä syystä, että olen henkilökohtaisesti joutunut pilkan kohteeksi, nimitys on mielestäni vähintään osuva ja myös lievä. En myöskään rakasta kaikkia enkä varmasti täytä kaikkia kymmentä käskyä, rikon niitä ja monia muita asioita päivittäin. Olisikohan niin, että sinä jocus näet syyttelyä ja nimittelyä muissa ja muiden sanomisissa, mutta et tunnista niitä itsessäsi ? Minusta näyttää siltä.
Jos kirkon oppeihin kuuluukin rakkaus ja suvaitsevaisuus, niihin pitää pyrkiä. Samat ominaisuudet ovat mielestäni myös universaaleja ja humanitaarisuuteen kuuluvia, mutta niistä taitaa koko ihmiskunta olla vielä välimatkan päässä - myös sinä. Toteutatko sinä näitä arvoja mielestäsi toiminnassasi, esimerkiksi kirjoittaessasi täällä ja suhtautumisessasi muihin kirjoittajiin? Vastaa kerrankin lähtemättä repostelemaan minua ja ominaisuuksiani eli pysy asiassa ja vastaa kysymykseen. Olet juuri sitä monasti toivonut muilta kirjoittajilta ja tuominnut heitä tästä kerkeästi, mutta kuinka onkaan juuri sinun laitasi?
Suvaitsevaisuus ei muuten tarkoita sitä, että on oltava kynnysmattona.
En ole sitten lapsuuteni tavannut uskonkiihkoilijoita muualla paitsi täällä palstoilla. Se ei silti tarkoita,etteikö sellaisia henkilöitä ole. Ennen jotkut papit todellakin uhkailivat Helvetin tulella. Toisaalta, jollei usko mihinkään - mitä merkitystä sillä on? Ateistin elämänkatsomuksessa tuskin on Helvettiä tai Taivastakaan - ? Jollei niiden olemassaoloon usko, mitä merkitystä silloin pappien sanomisilla tai tuomitsemisilla? Ihan noin vaan vienona kysymyksenä, eli miksi vetää niin kovasti pulttia kirkon toiminnasta? Siviilivihkimisen saa, miksi ateisti tarvitsee kirkon siunauksen liitolleen? Se on merkillistä. Jos olisin ateisti enpä erityisemmin mainitsemistasi asioista kantaisi huolta - miksi kantaisin?
Suvaitsevaisuutta noin universaalisella tasolla olisi ateistien puolelta, että antaisivat kunkin uskoa tai olla uskomatta mihin ikinä haluavat. Kuitenkin juuri ateistit tekevät käännytystyötä ahkerammin kuin konsanaan kirkkouskovat. Sekin on kummallista.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta haluan siihen sekaantua.
Tokihan jokainen tuon "vastatkaa nyt te pilkkakirveet" vai mitä siinä nyt olikaan huomasi. Ehkäpä Jocus sinua suorempana ihmisenä ei arvannut sitä sinun surkeaksi "ansaksesi", vaan vilpittömästi luuli tahattomaksi jutuksi. Tuotakin osasi odottaa, tuota "se koira jne... Noin pitkä hölöpölölööperi ja henkilöön meneminen oli PIENI yllätys.
Mikä ansa? Ja kuka jokainen? Vaikutat luvalla sanoen ihmeelliseltä? Ei kannata tehdä tästä palstasta, sen kirjoittajista tai jutuistakaan itselleen elämää,tämä on vain hetkellistä huvia, ei muuta. Minusta vaikuttaa, että otat asiat nyt hiukan liian vakavasti. Kokeile nauraa joskus, vaikka tälle jutulle. Tai maista leipää ja viiniä, nekin voivat piristää.
Sana "pilkkakirves" vaikuttaa ansalta viimeistään siinä vaiheessa, kun vastaat kuten vastasit Jocukselle.
Ihmettelin sitä sanavalintaa kyllä jo hiukan aiemmin, koska sehän rajasi pois oikeastaan kaikki. En ole tällä palstalla kenenkään huomannut pilkkaavan uskovaisia.
Jokainen, joka luki aloituksen huolellisesti.
En ole ihmeellinen, mutta saat näin jälkikäteen luvan sanoa niin. Olen tosi tavis, ei mitään ihmeellistä.
Ehdottomasti ei kannata tehdä tästä palstasta itselleen elämää, eikä yrittää arvailla muiden kirjoittajien ajatuksia tms., hyvä, että olet sen oivaltanut.
En ota asioita yleensäkään kovin vakavasti, elleivät ne sitä edellytä. Minulla on täällä duunissa niin rauhallista, että ajankuluksi tässä otan kantaa tai kirjoitan puutaheinää. Älä ota sitä liian vakavasti.
Mistä päättelet, etten naura? Outoa.
Meillä on laskiaispullia, minulle on ihan erikseen hankittu 2 kpl mantelimassalla täytettyjä. Viini ei oikein maistu.
Olen pirteä kuin tikka, työt sujuu rutiinilla joutuisasti, luppoaikaa piristän piipahtelemalla täällä.
Kun nyt aihe on mikä on, otsikko kuuluu siihen. Voit vapaasti valita, mitä sillä tarkoitan, sekin varmaan on mielestäsi salainen ansa, johon joku onneton ihmisparka kompastuu. Keksi nyt vielä lisää, kerrot aina enemmän itsestäsi. Ai, että minun pitäisi vaan kiltisti otta vastaan sinun ja sielunkumppanisi jocuksen ruoskintaa, muuten olenkin kovin paha ihminen ja rakentelen täällä oikein ansoja. Onpas hirveetä. Oletko mahdollisesti humalassa tai huumeissa töissä,kun olet näin tikkana?
Mitäs, jos itse myös sisäistäisit, että ei kannata tehdä tästä palstasta koko elämää. Miksi olet mielistynyt tänne kuuskymppisten pakeille, ikäähän sinulla ei voi olla tolla kapasiteetilla kuin montakymmentä vuotta vähemmän tai vähintään sen tapainen henkinen elämä tikkoineen ja muine virityksineen. Missä ihmeessä on tuollainen joutopaikka, jossa työntekijä luuraa netissä päivät pääksytysten? Kerro ihmeessä, moni muukin tykkäisi työajalla jauhaa joutavaa maksua vastaan. Ei teillä ainakaan valvonta pelaa.
Palataanpa vielä pilkkakirves-sanaan. Toisin kuin sinulla, minulla on elämää tämän palstan ulkopuolella. Tapaan ihmisiä, joiden kanssa tulee juttua jos toista, joskus jopa haukkumiseksi nimitettyä ajatustenvaihtoa. Juttuni on sieltä peräisin. Mistä sen olisi pitänyt olla lähtöisin, kerro ihmeessä?
Tajuan vallan maniosti juttusi juonen, sinulla ei ole kunnon asiaa, mutta joutessasi ärsytät palstoilla, jotta saat muun muassa kaltaiseni vanhan huuhkajan kukaties vastaamaan.Sitä siten porukassa katsotaan ja naureskellaan,että noin typeriä ne on, vieläkö ärsytetään, jos se vielä vastaa ja kukaties oikein repii pelihousunsa. Onhan näitä nähty. Kirjastoissa ja kouluissa on meilläpäin laumoittain nuorisoa tällaisia jutskoja tekemässä päivittäin pikku huvinaan. Et siis ole ainutlaatuinen.
Jos sait tästä mielihyvää, be my quest. Olkoon opetuksena myös muille. Menepä katsomaan Kansallisessa esitettävä näytelmä Ihmisvihaaja, mutta älä silti pullaan tukehdu. Nyt ei enää vanha jaksa jauha kanssasi, hyvästi jää. Kerro terveisiä jocukselle, ilmeisesti asustatte saman pääkopan sisällä.
"Mistähän syystä hyökkäät aina ja koet kirjoittamani juuri sinuun kohdistuvaksi - oletko mielestäsi itse pilkkakirves? Niinhän sanotaan, että se koira..."
- Miksi en saisi vastata mihin kirjoituksiin haluan? Kuinka sinä voit ottaa vastaukseni itseesi kohdistuvana hyökkäyksenä? Ja vielä henkilöönkäyvänä, vaikka en sinua - enkä ketään muutakaan - maininnut koko viestissäni.
"Valitettavasti en koe sinua jocus vain yhdeksi ainoaksi lukijaksi, jolle minun tällä palstalla ehdottomasti pitää kohdistaa aina sanani ja olla sinulle tilivelvollinen. Koetkohan itsesi hiukan liian tärkeäksi?"
- En kokenut moitteitasi minuun kohdistuviksi, kun en muista palstalla koskaan moittineeni kirkkoon kuuluvia, ainakaan kirkkoon kuulumisesta. Kun asiaa kysyit, esitin oman arvioni yhdeksi syyksi ev.lut. kirkon arvostelulle. Siinäkin arvostelin joukkoa, en yksilöä, enkä olisi edes tiennyt sinun tuohon porukkaan kuuluvan, ellet olisi älähtänyt.
"Jos kirkon oppeihin kuuluukin rakkaus ja suvaitsevaisuus, - - niistä taitaa koko ihmiskunta olla vielä välimatkan päässä - myös sinä."
- Mitä tekemistä minun rakkaudellisuudella ja suvaitsevuudella on tässä keskustelussa?
"Toteutatko sinä näitä arvoja mielestäsi toiminnassasi, esimerkiksi kirjoittaessasi täällä ja suhtautumisessasi muihin kirjoittajiin? Vastaa kerrankin lähtemättä repostelemaan minua ja ominaisuuksiani eli pysy asiassa ja vastaa kysymykseen. Olet juuri sitä monasti toivonut muilta kirjoittajilta ja tuominnut heitä tästä kerkeästi, mutta kuinka onkaan juuri sinun laitasi?"
- Olen väärä henkilö tekstejäni arvioimaan, mutta sinä tietysti kerrot, milloin olen repostellut sinua - tai jotakuta muuta - tällä palstalla. Pitäisi olla helppoa, kun sitä jatkuvasti harjoitan. Omasta mielestäni arvioin kirjoituksia, en kirjoittajia. Poikkeuksena luonnollisesti aihe, joka käsittelee henkilöä (Kekkonen, Niinistö, Halonen).
Itse asiasta: Olen melko varma, että ateistit ovat saaneet ainakin oman osansa moitteista. Viimeinen kappaleesi on minulle täysin käsittämätön. Viime syksynä törmäsin ensimmäisen kerran siihen, että ateistit esittivät oman näkemyksensä jokseenkin siivolla kampanjalla. Tähän asti kirkko on yksin käynyt - minunkin rahoillani - yksipuolista sotaansa ateismia ja meitä uskonnottomia vastaan.
Onko sinua ruoskittu ja sanottu pahaksi ihmiseksi? Onpas tosiaan "hirveetä" jos sinusta siltä tuntuu.
Minä en kuule ansoja ajattele tai varo, menen suorinta tietä. (Heikkoja jäitä varon). Ihmettelin vain heti alussa, miksi kirjoitit että vastatkaa TE pilkkakirveet, kun en ole täällä aitoa uskoa tai kirkkoon kuulumista koskaan nähnyt kenenkään pilkkaavan. Sinähän jälkeenpäin selititkin tavanneesi pilkkakirveitä siis palstan ulkopuolella, live-elämässä... . Kun sitten sinulle vastasi henkilö, jonka ehkä saattoi odottaakin vastaavan (muistelen hänen joskus maininneen olevansa kiinnostunut mm. uskonnoista ja yhteiskunnallisista asioista), rupesikin sinun taholtasi roiskumaan oikein olan takaa. Ryöpytit niin kohtuuttomasti ja henkilöön mennen ja vielä sanoit se koira jne...! Siitä tuli mieleen, että tuoko oli tarkoituksesi. Vastausviestihän ei missään nimessä antanut tuollaiseen aihetta.
Miksi sinä vaivaat päätäsi sillä, miksi minä olen "mielistynyt" tänne 60 pakeille? Kerron kuitenkin. Olen 60 ja minusta on mukavaa olla täällä aika ajoin, etenkin näin kun töissä on hiljaista. Ja tästä työstäni, kyllä täällä valvonta pelaa aivan erinomaisesti, valvon nimittäin itse. Oletko koskaan muuten nähnyt, miten tikka hakkaa puuta nokallansa? Varmaan olet ainakin kuullut. Minä kuule teen työni samalla tehokkuudella, sitten on taas ansaittu tauko.
Haluan muuten kertoa - en siis selitellä - että hakeuduin aivan tarkoituksella paikkaan, jossa jaksaa ja viihtyy, vaikka ikää tulee. Olen tehnyt samaa työtä vuosikausia 20 kertaa isommissa yksiköissä, tämän hoidan vasemmalla kädellä. Tiesin jo aikapäiviä, kuinka kauan haluan olla työelämässä, olen toiminut suunnitelmallisesti sen mukaisesti. Samalla suunnitelmallisuudella tein muitakin valintoja ja muutin lähemmäksi lapsenlapsiani. Mutta sehän ei varmaan sinusta ole oikeaa elämää...
Tuohon vihoviimeiseen lauseesi vastaisin, ettei ole mielestäni kovin korrektia vetää tähän meidän väliseen keskusteluun kolmatta henkilöä.
kaipaanko ateistin luontouskovaisen tai muuten vain kirkkoon nuhjasti suhtautuvan kunnioitusta. Kirkko on asia ykkönen yhteiskunnssa eikä sitä pidä hävetä kenenkään. Paremminkin sitä ettei ole antanut omalle kirkolle arvostusta sa on hävettävää. Sellaiset saisi käydä kokemassa miltä tuntuu olla jossain suvaitsemattomassa uskonnossa. Niin on ettei sitä hyvää mikä itsellä on osaa avosta ennekun se otetaan pois.
vähän samanlaisia ajatuksia on pyörinyt omassa päässänikin. On kuin muotia erota kirkosta. No, jos eroaa, sen sitten tekee. Toivottavasti eroamisen syynä olisi jokin muu, kuin muutaman euron kirkollisvero. Toivottavasti päätös perustuu omantunnon asioihin, uskoon johonkin muuhun, kuin kirkon oppeihin.
Kirkko on paljon muutakin kuin pyhäiset jumalanpalvelukset. Se tekee paljon hyvää, hiljaa, itseään mainostamatta. Se auttaa nimenomaan yhteiskunnan syrjäyttämiä, vähimpiä joukossamme.
Itselläni ei ole mitään syytä erota kirkosta. En ole koskaan ollut virran vietävänä. Verorahanikin hupenisivat varmasti paljon turhempaan. Vaikka jumalanpalveluksissakaan en monesti käy, tunnen silti jotain sisäistä yhteyttä seurakuntaan. Olkoon se kuinka teennäistä ja lapsellista sitten jonkun mielestä.
Kirkon sisällä on monenlaista skismaa, kirkko on uusiutunut, mikä ei kaikille sovi. Kirkosta on tullut enemmän Ihmisen näköinen. Silti kirkko ja seurakunta ovat hyvä osa nykyaikaistakin yhteiskuntaa, missä pieni ihminen liian usein unohtuu. Mitä vikaa siinä on, jos sieltä joku saa jopa rauhaa ja sovitusta sydämeensä?
Kuulun kirkkoon ja lapseni kävivät aikanaan seurakunnan kerhoa. Nuorin ei tykännyt käydä, ei viihtynyt porukassa. Kävin juuri viikko siitten seurakunan tarjoamalla lounaalla, joka järjestettiin Haitin maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Sama kerohtäti oli edelleen, saman näköisenä, ei vanhentunut yhtään, aina saman näköinen.
Mies eikä tytär kuulu kirkkoon. Minä en ole edes harkinnutkaan kirkosta eroamista. Antaahan kirkko monenlaisia muitakin palveluita, kuin jumalanpalvelut. Itsestään vain riippuu, haluaakko niitä käyttää vai ei.
Kirkkoon liittyy minulla sekä negatiivisia että positiivisia muistoja.
Lapsuudessa paljon romantiikkaa erityisesti juhlakirkkotapahtuman väliajalle, kun kirkkokahvit tarjottiin Sinisaaren kotikuppilassa. Sireenien katveessa kesäisenä hellepäivänä. Se piti sisällään lapsen maailmassa paljon romantiikkaa, kun sai jäätelökin. Kotikylälläni kun ei edes sähköjä ollut, oli jäätelö romanttisen yleellistä.
Ja se kirkkokyyti, tavallisen sora-ajossa olevan kuorma-auton lavalle oli rakennettu kirkkokyytiä varten istuinpenkit. Siellä se mammojen huivinlipat lipatti, kun kirkkoon kurvattiin. Miesten lierikat lenteliä välillä ja silloin koputettiin ohjaamon kattoon, että kuski tiesi pysäyttää, ja eikun lierikkaa vain maantienravista hakemaan.
Ja jos oli sateinen ilma, jonkinmoinen pressu oli viritetty kuorma-auton penkkien ylle laitetuille tukitankojen päälle. Siellä pressujen alla sitten sateella kyhjötettiin, näkemättä sivuille tai eteen mitään.
enkä halua kuulua kirkkoon niin kauan kuin siunataan homoja ja lesboja. Niin kauan kuin joku mies on mennyt ja vaihtanut itsensä naiseksi! Ajatelkaapa, kirkko on sentään aika pieni yhteisö noin yleisesti ottaen. Kuinka moni tavallisessa työelämässä ilmoittaa vaihtaneensa sukupuolta? Kuinka moni tunnustautuu homoksi tai lesboksi? Minä en heitä hyväksy, mutta jos edes olisivat hiljaa... Pysyisivät siellä kaapeissaan! Ja vielä kirkko. Jossa pitäisi noudattaa Jumalan sanaa. Missä siellä Raamatussa sanotaan, että kiva, kiva kun miehet menevät naimisiin keskenään? Tai naiset? Aivan luonnotonta! Muilla aloilla se ei ole niin räikeää, mutta juuri kirkko!? Onneksi olen eronnut kirkosta jo 25 vuotta sitten!
Kristillisen etiikan mukainen elämäntapa ei vaadi valtiokirkkoon, eikä muuhunkaan institutioon kuulumista.
Jos jonkun omatunto vaatii tuota jäsenyyttä niin hyvähän se on että tuolla muotoseikalla saa itselleen mielenrauhan.
Väistämättä tulee mieleeni anekauppa.
Jo ennen murrosikää aloin ihmettelemään muutamia, ihmisten (kirkkoisien) keksimiä sakramenttejä.
Alusta alkaen pidin mm. perisyntikäsitettä äärettömän epäoikeudenmukaisena ja perusteettomana.
Ymmärrän sen ainoastaan tämän ainoan, oikean uskon markkinointikeinona.
Herra Gregorius oli aikanaan markkinoinnin mestari.
Ainoaan, oikeaan uskoon liitettiin riittävästi pakanallisia piirteitä helpottamaan myyntityötä.
Mielestäni ns. suuria uskontoja pitäisi itse kunkin pystyä kiihkottomasti tarkastelemaan rinnakkain.
jo lapsena ihmettelin monia asioita, mm. perisynnin hyväksyminen oli minulle mahdotonta.
Tuosta anekaupasta olen hiukan eri mieltä. Luultavasti on paljonkin ateisteja tai muita ei "uskovaisia", jotka pitävät kirkollisveron maksamista yhtenä helppona tapana antaa rahaa tarvitseville. Ehkä muitakin käytännön syitä kuulua kirkkoon voi monilla olla.
että ihmisiä pilkattaisiin kirkkoon kuulumisensa takia, enkä ole edes älynnyt kiinnittää huomiota siihen, ettei katolisia ja ortodokseja pilkata. Tekopyhyyttä "pilkkaan" varmasti joskus.
Jaha, tämänkin jutun voi jättää lukematta. No, luenpa nyt loppuun, kun tähän asti tulin...
Aika outoa höpinää ja vastakkain asettelua näkyy olevan, en ymmärrä....
Viimeiseen kysymykseen vastaan, etten osaa sanoa, ovatko omat arvoni ja periaatteeni minua erityisemmin kantaneet, kun en ole niitä hädän, pelon, avun- tai lohdutuksen tarpeen, heikkouden tms. takia omaksunut.
mutta ihminen voi olla ihan hyvä ihminen vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan.
Ei kirkkoon kuuluminen tee ihmisestä parempaa kuin se, joka ei kirkkkoon kuulu.
Kristilliset arvot ovat klisee, jokainen voi elää niiden mukaan, ei kirkkoon kuuluminen siihen vaikuta.
Monet kristityt ovat tekopyhiä ja luulevat, että kun käy kirkossa ja kertoo olevansa uudestisyntynyt
uskova, niin kaikki taivaan portit aukeavat sen voimalla.
Oma käytös ja inhimillisyys vaikuttaa paljon enemmän kuin kirkossa istuminen.
En kuulu kirkkoon ja jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, miksi se pitäisi heiltä kieltää, olivat he sitten
naisia tai miehiä.
kirkon ja ns uskovaisten piirissä on ihmeen paljon pahaa josta sain esimakua nuorena. Kummitäti vei minut tilaisuuteen josta jäi pelottava maku, ei yhtään turvallinen ja rauhaisa, minkä olettaisi jäävän.
Kuuluin tavan mukaisesti kirkkoon aina 60v saakka jolloin totesin, että olen maksanut " aneet" jo ja voin erota. Annan ne rahat mitkä säästyy kirkollisverosta hyväntekeväisyyteen ja lahjoina lastenlapsilleni.
Kun katsoin hiljattain Voimala ohjelman joka käsitteli uskon lahkon vankina olemista, tunsin huojennusta, että olen eronnut kirkosta. Heräsi liuta kysymyksiä. Miksi niin paljon pahuutta uskon savuverhon suojissa? Miksi on niin paljon työpaikkakiusaamista kirkon työntekijöiden keskuudessa? Miksi ihmisen joka liittyy johonkin lahkoon, pitää katkaista siteet muihin jotka eivät kuulu ko lahkoon? Miksi on niin paljon pedofiilia ja insestiä uskovaisten keskuudessa?
tekopyhiä uskovia, joiden omahyväisyys puistattaa.
Olen myöskin seurannut kirkon työntekijöiden riitelyä lähietäisyydeltä, ei siinä kristillistä
mieltä juurikaan näy.
Suurempi merkitys on sillä, miten ihminen kohtelee toista ihmistä, kuin sillä
kuuluuko hän kirkoon.
juuri ja tiedän, että moni ( voi olla valta-osakin) heistä jotka ovat eronneet kirkosta, eivät ole ateisteja. He eivät tarvitse kirkkoon kuulumista oman uskonsa tueksi. Minua on aina ärsyttänyt lahkojen/kirkkojen/uskovaisten kiista siitä, että kenen oppi on oikea. Kun loppujen lopuksi kristinusko, islam, buddha yms opit ovat siitä samankaltaisia. En minäkään ole ateisti, mutta olen sovussa oman uskoni kanssa.
Olen ylpeä kuuluessani seurakuntaan, arvostan kirkkoa eteenkin NYT kun vihdoinkin kirkko selkkiinnytti ohjeitaan. Homoja ja lespoja ei siunata avioliittoon, mikä on aivan oikein, eihän samaa sukupuolta olevat voi olla aviopuolisoita.
On myös kyseenaliata vihkiä naisia piispaksi!?
Kirkkoherran tulee olla MIES, samoin piispan .
Jos viralliseti olis hyväksytty homojen ja lespojen vihkiminen avioliittoon, OLIS KIRKKO LOPULLISESTI menettänyt arvokkuutensa.
Kirkon toiminta tulee POHJAUTUA RAAMATTUUN , raanatun sana on tosi !
ja kaksi puhallusta? Vai. Mentäiskö sittenkin vanhoilla...
ensisijaisesti sen tekemän sosiaalisen työn vuoksi. Olen itse kirkosta eronnut, mutta annan tukeni Kirkon Ulkomaanavun kautta. Pelkkää saamattomuuttani en ole tullut liittyneeksi kumpaankaan kirkkokuntaan - ortodoksisuus puhuttelee minua enemmän. Olen tälläkin hetkellä seurakunnan vapaaehtoistyössä ja käyn joissakin tilaisuuksissa.
Kun olin kotiäitinä, seurakunta oli se paikka, missä sain kaikki ideat (mm. äiti/lapsikerho) toteutettua ilman suurta vaivannäköä ja mittavaa byrokratiaa.
Seurakunnan kuvioissa olen kai aina ollut haaste, joka on hyväksytty ikäänkuin "viran puolesta". Pienessä asuinyhteisössä seurakunnan aktiivit tunnetaan ja heiltä odotetaan tiettyä matalaa profiilia ja myös sellaista kuuliaisuutta, jota minun on ollut vaikea hyväksyä. Ajattelen kuitenkin, ettei seurakunta ole muita ihmisyhteisöjä kummempi. Joskus olen kaivannut kriittistä keskustelua, mutta tyydyn siihen, että useimmat eivät sitä kaipaa. Ja on ihmisillä kuitenkin pyrkimys olla hyviä, tehdä hyvää. Tekevätkö he sen rangaistuksen pelosta vai rakkaudesta - en sanoa, eikä minun tehtäväni ole sitä arvioida.
Silloin, kun olin näkyvästi mukana seurakunnassa, en kokenut varsinaisesti pilkkaa osallisuudestani,
ihmetystä ja outoa vihamielisyyttä kylläkin.
Uskonasioista pysyn yleensä vaiti, elleivät ne tule yhteisestä sopimuksesta puheeksi. Patenttiratkaisuna elämän ongelmiin en uskoa pidä. Voimavarana kylläkin.
Kiitos Demeter. Joku äskettäin kommentoi luterilaisen kirkon ongelmia sillä,että meiltä puuttuu ripittäytyminen,mikä kuulemma tukee ihmisen ja kirkon välistä yhteyttä muualla.Ihan totta ei ole, etteikö luterilaisessa kirkossa voisi ripittäytyä, mutta sitä oikeutta luuultavasti käytetään harvemmin kuin katolisissa kirkoissa. Ei ehkä ole maan tapa meillä Suomessa, missä vieläkin uskotaan,että yksin oot sinä ihminen,kaiken keskellä yksin ja että pitää vaan purra hammasta ja mennä seinän läpi - yksin tottakai.
Monet kirkot ovat nykyisin auki muunakin aikana kuin jumalanpalvelusten tai tapatuhtumien aikaan. Kirkossa on hyvä käydä hiljentymässä, siellä on hyvä olla. Luultavasti monet kuitenkin kaipaavat toista ihmistä kertoakseen ahdistuksistaan. Päivystävä pappi on meillä ainakin suurimmissa seurakunnissa tavattavissa päivittäin, mutta pelkästään puhelimitse voi olla vaikeaa kertoa ikävistä asioista. En panisi pahakseni, jos rippi otettaisiin vakituisena mahdollisuutena käyttöön myös luterilaisessa kirkossa. Kun siihen opitaan, käyttöä tulee, ehkä enemmän kuin luullaan. Voisihan ainakin kokeilla.
Mietin joskus, että olen ainoa, joka on tuntenut kritiikin tarvetta aika ajoin,mutta sitä ei saa luterilaisessa kirkossa esittää, nimittäin arvostelua, parannuksia ja ideoita. Joka ikinen kerta, kun olen (harkiten) suuni avannut, olen saanut joltakin innokkaalta kunnon uskovaiselta ripityksen siitä, että uskallan arvostella kirkkoa ja tätä seurakuntaa,jossa kaikki on niin hyvin. Minulla on vaan väärät silmälasit. Kuitenkin on harmittanut,että esittämiäni tai muiden esittämiä ideoita ei ole mitenkään hyödynnetty tai edes otettu harkittavaksi. Toimintoihin ei kuitenkaan tule uutta väkeä ja entisetkin kuolevat hissuksiin, kun kaikki on niin mainiosti. Ehkä luterilaisuus on kuoleva suunta.
muidenkin kaipaavan luterilaisessa kirkossa. Puolisoni liittyi jokin aika sitten ortodoksiseen seurakuntaan ja koki ripin erittäin eheyttävänä tapahtumana. Olemme myös Valamon ystäviä ja täytyy sanoa, etten missään luterilaisessa kirkossa ole tavoittanut sellaista pyhyyden tunnetta, minkä aina koen Valamossa (vaikken palveluksissa jaksa seisoa kuin puolisen tuntia, enkä ymmärrä liturgiasta juuri mitään). Ortodoksinen palvelus on hyvin aistivoimainen, toisin kuin luterilainen, joka jättää minut lähes aina kylmäksi ja ulkopuoliseksi.
Sinulla demeter on se sydämen usko, ja taitaa olla muillakin. Se pistää välillä jotakin tekemäänkin toisten hyväksi. Jollekin se tarkoittaa rahan antamista, joillekin käytännön tekoja, tai molempiakin. Mikä kenellekin sopii elämän tilanteen mukaan.
Tärkeintä ei ole muu, kuin yhteys Jeesukseen uskovien kesken ja kaikkien kunnioittaminen. Siinä ei vaan aina onnistu, kuten haluaisi. Eli sitten on taas asiaa Jeesukselle.. Alaspäin tässä kasvaa, henkisesti. Jos kovin itseään nostaa, kasvu on jäänyt alkutekijöihinsä.
Suoranaista pilkkaa en ole kokenut, mutta epäsuoraa kyllä. Tuttua se. Ne henkimaailman olevaiset taistelevat meidän sieluista. Saatana käy ympäri etsien , jos saisi omakseen, sanoo sana. Noin suunnilleen.
Ruotsissa on antisemitismi lisääntynyt ja juutalaiset lähtevät Malmöstä. Tulee se viimeinen vainojen aika.
Ei hätää kuitenkaan, nostakaa päänne, kun huomaatte sen olevan lähellä, sanasta sekin. Jumalan armosta ja Hänen voimassaan tässä mennään.
Oli hyvä, kun eivät suoranaista saman sukupuolen siunaamista hyväksy. Siihen olisi kirkko revennyt. Ei se silti kaukana ole nytkään.
Kai se näistä mielipiteistä selviää, mikä on elämäni pohja ja turva. Hyvää yötä, Jeesus myötä!
Yrjö Kallinen - opetusneuvos kansakoulupohjalta - joka liittyi kirkkoon vanhoilla päivillään, totesi tuon saman kuin Sinä: Jumalaan ei nousta, häneen pudotaan.
Urani huipulla maksoin etelänmatkan kirkolle. Mitään en saanut vastineetta.
Käyn välillä vanhoissa kirkoissa katsomassa historiaa ja arkkitehtuuria. Vapautunut olo.
on pelkkä bisnestätekevä yritys, jota valtio tukee, ja eräät tukee vielä vapaaehtoisella verolla.
Avustukset/lahjoitukset kuskataan ulkomaille, sissien/sotapäälliköiden hyvinvointiin, uskonnon levityksen varjolla, kotimaassakin olisi apua tarvitsevia.
Pelkkä saarnaaminen ja heikompiosaisten peloittelu jollain tulella, ja kadotuksella on pelkkää sananhelinää.
Olen huomannut tuo vääristymän 45v sitten, eli kun itse sain päättää mihin täällä maapallolla voi uskoa, eipä juuri mihinkään. Ja uskonto niistä vähäisin.
Miksi olisi häpeä?
Olen kirkossa koska se on tapa, en usko mikään uskon kirjaan jne.
Kirkkoon kuuluva ja uskovainen voi olla aivan yhtä hyvä ihminen kuin ateisti.
On se hyvä, kun on tuo uskonnon vapaus Suomessa,
että saadaan elättää myös kirkossa noita pakanoitakin!
Itse erosin jo 15-16 vuotiaana koska huomasin mitä huijareita niissä pyörii. Sama meno on myös muissa lahkoissa.
Naapuristo täynnä näitä rosvoja. Sanovat olevansa HERRAN asialla..juuppa juu, sanoo vierestä seuraillut.
on tullut nähtyä kun juureni on lakeuksilla missä körtit ja muut tasapäät asuu. Erosimme kirkosta vuonna 2004 marraskuulla avokkini ja minä.
Piispainkokous selvensi hyvin kuinka he suhtautuvat homojen ja lesbojen aviohankkeisiin. Pitää olla mahdollisimman hyvä että kelpaa kirkolle. Kirkko/uskonnot on aina määränneet ja "osanneet" selittää kun teet niin ja näin pääset taivaaseen, ja näin hallitaan suuria osia kansoista. Uskovaiset on taitavia manipuloijia niitä kannattaa välttää ja erityisesti HÄÄTÄÄ kun roikkuvat "viattomina" ovesi pielessä lehtiä kauppaamassa!
Noinhan se on varmaan.
Noista jehovista / lehdenmyyjistä(Vartiotornin) teen ensikerralla kotirauhasta rikosilmoituksen, jos tulevat häiritsemään minua vielä. Koska olen jo pari kertaa yllättänyt heidät asuntoni sisätiloista, ja tietenkin ilman kutsua he ovat tunkeutuneet asuntooni, kun ovi on sattunut jäädä lukitsematta.
Niin nämä on tapahtuneet kesä aikaan, ja asun ok-talossa, ja olen ollut omassa pihassa silloin.
Ei kai se että on joku jehovan todistaja vapauta silti Suomen laeista. Kun heidät yllättä omassa asunnossaan ja kysyy kuka on antanut luvan tunkeutua asuntoon, sitten yrittävät hädissään selitellä olevansa jotain jehovan todistajia?
Et silleen pojat maailmaa parantaa uskon varjolla, ja varmaan ei ole ainoa lahko tässä maassa joka noin toimii.
Tosin tuossa sivu naapuri oli helluntalaisten leipäpappi, he eivät kyllä uskoan yrittäneet väkisin tyrkyttää kokoaikana kun asuivat siinä. Mutta muuten oli hauskaa seurailla heidän edes ottamuksiaan, tietyssä vaiheessa.
Et huijareita ja skojareita sopii ympäri Suomen niemeä..;)
Katson olevani yksi niitä mainitsemiasi "pilkkakirveitä". Jos jokin on kaltaistasi ihmistä ärsyttänyt,saaden kyselemään moisia kysymyksiä,olen onnistunut osittain. Hiljaista uskovaista ihmistä en koskaan uskaltaisi pilkata. He ovat kuitenkin tämän kansakunnan voimavara. Uskoaan huutavat hihhulit onkin jo toinen juttu.
Kysyit kirkkoon kielteisesti suhtautumisen syytä.
Minulle kirkon verotusoikeus on helvetin väärin. Vain harva tajuaa että vaikka eroaisikin kirkosta,maksaa siltikin joka leipäpalastaan , bensalitrastaan,vaaterätistään tai viinapullostaan kirkolle veroa. Siis kaikesta mitä kuluttaa elämänsä varrella. Mikään verovelvollinen yhteisö,tuotantolaitos tai yhtiö EI VOI EROTA KIRKOSTA. Maksaa - vaikka harvapa tehdas on sinne kirkon penkkiin raahattu saataivaan ehtoollisella kuittaamaan. Kirkko on valtaisa bisneslaitos. Piispat ovat sen tuotantolaitoksen ylimpiä Toimitusjohtajia. Maan tapoihin tietenkin kuuluu manata huonoa tulosta ja kannattamattomuutta. Kirkon köyhyyttä on ruikutettava julkisuuteen. Kirkko laitoksena elää juuri päin vastoin kun opettaa seurakuntaansa.
Uskonto ja uskovaisuus onkin jo eri asia. Uskovaista ihmistä,joka yrittää elää uskonnon oppien mukaista,kristillistä elämää,kunnioitan. Pienellä ihmisellä on oikeus käydä kirkossa saamassa hengellistä vahvistusta ja sielullista virkistystä,jos siltä tuntuu. Vähintäänkin sen on Kirkko institutiona, velkaa kansalaiselle. Myöskin kirkosta eronneelle. Kirkosta eroamiseenkin saattaa olla monta syytä. Eroaminen ei välttämättä tee ihmisestä ateistia. Ateismikin on,mielestäni, jonkin sorttista uskovaisuutta.
Onhan nyt ihme, jos senkin ettei usko, voi vääntää uskonnoksi!
"Korkein usko ei ole uskoa johonkin tai jonkin vuoksi" ('Alan Watts: ZEN)
..mikä ei tosin auta markkinoilla. Jos kohta olen saanut kristillisen kasvatuksen, se ei todellakaan tee minusta hihhulia enempää kuin saarnajaa tai muutakaan intoilijaa. Ei kaikilla ole tarvetta lähteä kääännytystyöhön tai huutoäänestykseen. Kuten ei kai ateisteillakaan. Mutta muitakin on, kuten elämässä aina. Jos yrityksissä varastetaan tai politiikassa, niin tapahtuu kaiken aikaa, missä useampi ihminen muodostaa jonkin yhteisön ja raha kulkee. Ystävätkin saattavat jättää maksamatta lainansa, pettää ja valehdella, muista puhumattakaan. Ei kirkko ole poikkeusinstituutio, ihmisiä kun ollaan. En tietenkään hyväksy sellaista, mutta kyllä te tämän kiusauksille altistumisen itsekin tiedätte.
En ole tuputtanut enkä jatkossakaan tule tuputtamaan sinulle Tase-pappa uskomista tai uskontoa, koska en yksinkertaisesti osaa. Voit siis täysin rauhallisena siemaista iltateesi tai muut liemet, en lepata luoksesi saarnaamaan enkä vampyyrinä uniisi. Tai eihän sitä vielä tiedä, kiusaus on kyllä melkoinen. Eikä tässä ärsytä erityisesti mikään, tuntuu se ärsytys enempi olevan siellä yleisön puolella. Taitaa herroja muutamia vaivata huono omatunto, kun niin kärkkäästi tutkaatte pilkkakirves-sanan käyttöä ja otatte siitä itseenne. Eipä siitä liene aihetta pahastua muiden kuin pilkkakirveiden. Mutta okei, kantasi tuli selväksi. Olen samaa mieltä siinä,että ateismikin on tavallaan uskonto.
Mistäs sinulle on syntynyt mielikuva,että jos tänne tekee aloitteen jostakin, on ilman muuta jonkinlainen hihhuli? Ehkä kannattaisi hillitä mielikkuvituksen lentoa, ettei tule syyttäneeksi olemattomasta. Harkitsen kuitenkin tuota vampyyri-asiaa. Sitä kun sanotaan,että juuri uskovaisten kaavuissa vanha sarvipää erityisesti viihtyy. Tarkkaile siis ympäristöäsi, yö saapuu.
Leipä ja Viini. Ystävä Hyvä- En ole missään kohdassa nimennyt Sinua hihhuliksi,enkä tuominnut aloitettasi miksikään hihhuloinniksi tai aivopesuksi. Vasta tuo "pultin ottaminen" asiaoista joita en lainkaan tiedä maininneeni,saavat minut huomaamaan että halusitkin vain saada riidellä erilaisen näkemyksien omaavien kanssa. Aloitteesi oli selkeä kysymys,mitkä syyt tekevät KIRKOSTA sen torjutun. Vastasin-verot. Uskovaisia sanoin arvostavani. Vain hihhuloinnin tuomitsin. Vaikka Raamattu kyllä kieltää tuomitsemisen. Kristitty ihminen kyllä sisimmässään tietää eron uskovaisen ja hihhuloinnin välillä. Uskova Ihminen hyväksyy myöskin sen että toisella on eri näkemys uskon ilmenemismuodoista ja Jumalan Palveluksen rituaaleista. Jumalaansa voi palvella myöskin yksinäisyydessä itsekseen. Ei uskonsa julki huutaminen tuo välttämättä kuulijoita lähemmäs Jumalaansa,eikä lisää uskovien määrää. Ei ne sanat tai rituaalit,eikä sakramentit vaan hyvänä esikuvana toimiminen purisi ainakin minuun. Uskon jopa niinkin että jos Ihminen tuntee omalla uskollaan tulevansa autuaaksi,niin hyvä on. Tavataan sitten Pietarin pakeilla.
Mikä on sitä korkeinta uskoa? Puhuuko Alan Watts zenbuddhismista? Buddhalaisuus on mielenkiintoinen "uskonto", kun siihen ei kuulu lainkaan jumalaa, ja siinä mielessä se on lähellä filosofiaa.
aavistan vain. Ehkä "korkein usko" on nöyryyttä jonkin suuren, tajuamattoman ja määritelmiin taipumattoman edessä. Sellaisen, joka tekee ihmisen niin paljaaksi ja keinottomaksi, ettei hänelle jää kuin usko, joka on sekin armoa.
Wattsin kirja käsittelee tosiaan zenbuddismia. Häneltä on käännetty toinenkin: "Psykoterapiaa idästä ja lännestä".
Kirkot ovat osa maittein historiaa, ei ole halpaa pitää kirkkoja pystyssä. Uskosta en tiedä, mutta minulle on hyvä tietää missä "lepäävät" sukulaiseni ja tutut, sillä siellä ovat nimet näkyvillä.
Mitä tulee kuolemaan se on minulle avoin kysymys, "kuolema" ei tule hengellisesti, kun kuolema näkyy fyysisesti, siitä olen 100% varma.
Maksan noin 600e/vuodessa kirkolle ja sen tulen aina maksamaan.
Tase-Pappa, tuo kommenttisi siitä, että vaikka olisi kirkosta eronnut, maksaa silti veroa. Siis missä muodossa? En ollenkaan epäile, ettei näin olisi, mutta valista minua, miten se tapahtuu ja millaisista summista on kyse? Itselleni sopii, että maksan valtiolle, kunnalle ja kirkolle. Kaikilta tahoilta olen saanut palveluja ja kun eläkkeeni on pieni, en niitä paljon taida rikastuttaa.
Kaikilla yhtiöillä on veronsa. Tuottipa se sitten tuotetta tai palveluita siitä joutuu maksamaan veroja. Myöskin Kirkko saa osuutensa. Yhtiö EI voi erota kirkosta. Siispä kaikessa minkä elämässäsi ostat tai nautit maksat kirkolle veroa,kuulutpa sitten vaikka kirkkoon tai et. Ne verot ovat siinä tuotteen tai palvelun hinnassa. Ostajana maksat.
saattaa olla viime vuosisadalta, mutta eikö yritys/yhtiö maksa veroa vain tuloksestaan ja sehän on helppo laittaa miinukselle?
En asu Suomessa, mutta kai kaikkien pitää maksaa se ruumiin pois meneminen tässä ajassa.
Ei pahalla vain totuudella.
Kaupallista koulutusta saamattomana ihmettelen väitettäsi. En minä pystynyt koskaan tekemään tappiollista tulosta pienessä yrityksessäni. Ainoa keino olisi ollut nostaa palkkaa enemmän kuin yhtiö pystyi maksamaan, mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä kokonaisveroasteen kannalta. Nykyisen mitättömän pienen pääomatuloveron vuoksi palkan nostaminen on vieläkin kannattamattomampaa.
näköjään nekin vuodet, jotka koulupenkillä kulutin, MOT. Väitteeni, jota epäröin itsekin, mutta jonka arvelin viisaampien oikaisevan, perustui täysin hämärään muistikuvaani siitä, miten sorvailimme aatteellisen yhdistyksemme ja taloyhtiön tilinpäätöstä. Niissä oli sellainen rahastointikikka. Voittoa ei näytetty ikinä. Eikä aatteellista yhdistystä edes verotettu.
Aatteellisen yhdistykksen tai taloyhtiön ei käsittääkseni tulekaan tuottaa voittoa. Yritys ei voi rahastoida eikä nykyään edes tehdä varauksia, joilla ennen voitiin kikkailla tilinpäätöksessä. Myös poistojen käyttämistä on rajoitettu. Suurten yritysten toimintaa en tunne, mutta voittoahan nekin näyttävät pääsääntöisesti tuottavan. Elleivät tuota, menevät konkurssiin.
hihhulointi. Olen vain nyt niin innoittunut tästä keskustelusta, ettei aihe jätä minua rauhaan edes hiihtolenkillä. No, kuten aloittaja sanoi: kenenkään ei ole pakko lukea...
Kriittistä keskustelua kirkon tilasta ei luultavasti voi käydä seurakunnassa, kirkon sisällä. Kirkkokansa taitaa sittenkin olla aika sovinnaista ja rajoittunutta väkeä, joka ei mielellään avaudu uudelle.
Kuitenkin katson, aloittajan tapaan, että kirkolla olisi tässäkin ajassa selkeä tehtävä: vastata ihmisen hengellisiin tarpeisiin. Mahdollisuuksia on paljon. Ahdas, tunkkainen ilmapiiri ei juuri vedä väkeä, mutta ei vedä "kaiken salliva" viihteellinenkään ilmapiiri, johon luterilainen kirkko on mielestäni jo osoittain sortunut pitääkseen joukkonsa koossa.
Mikä sitten neuvoksi, jos rehellinen etsijä karkotetaan joukosta tai hänet halutaan typistää tuttuun muottiin, kuten "Leipä ja viini" kokemuksestaan kertoi? Erityisesti hänen kohdallaan koen kyllä, että hän saattaa olla liian ylivertainen, näkijänä ja rakenteita hallitsevana, ja sellainen herättää aina vastustusta (kateutta?). Eino Leinoa: "Ihmiset on ilvesheimo,/ paha, karsas, kahlehdittu/yks jos kohoopi heistä/sen he iskevät iäksi/riemuitsevat rinnassansa/ollut ei meitä parempi."
Saattaahan olla myös niin, että ihmisen hengelliset tarpeet ovat loppuneet tai sitten yksilöityneet niin pitkälle, että jokainen voi vetäytyä "omaan kammioonsa" ja hoitaa ne itselleen sopivalla tavalla - kuten Tase-Pappa asiasta hyvin kauniisti kirjoitti.
Vielä palaisin aloittajan otsikkokysymykseen: Onko häpeä kuulua kirkkoon? Ensin en oikein tajunnut, miksi se voisi olla häpeä, mutta sitten ymmärsin, että kirkkoon kuuluva ja/tai uskoa tunnustava henkilö leimataan ainakin tietyissä, ehkä hiukan elitistisissä piireissä, taantumukselliseksi, naiviksi tai henkisesti laiskaksi. Se, siis kirkkoon kuuluminen, ei tosiaan ole kovin trendikästä. Mitä väliä, marginaaleissahan tässä eletään muutenkin.
Tase-Pappa ja Jocus*. Näin sitä himmeäkin kuuppa valaistuu...
Ihan tosissaan, kyllä nuo asiat kuuluisivat ihan yleissivistykseen.
Suora yhteys yläkertaan ilman välittäjiä.
Tuntematta paremmin calvinismia niin käsitykseni on etteivät he taivaallisissa yhteyksissään tarvitse välittäjiä.
Raamattu riittää!
Mutta kun sekin on ihmisten eri aikoina kokoamia ja omaan tarkoitukseen sen hetken tilanteessa muokkaamia, suusta korvaan kulkeneita juttuja.
Itse erosin taivaallisesta yhdistyksestä 35-vuotta sitten ja liityin maalliseen ammattiyhdistykseen.
Viimemainitusta on ollut vain vähän hyötyä mutta on tullut paljon halvemmaksi.
Taloudellinen irtautuminen yläkerrasta ei ole haitannut elämääni kaidalla tiellä.
Kirkkoon kuuluessani oli tavoissani kyseenalaisia piirteitä.
Ainoassa oikeassa uskossaan suvaitsemattomia minä halveksin.
Lestadiolaisia opin kunnioittamaan heidän työmoraalinsa vuoksi.
Vastaavalla moraalilla eläen olisi Suomi rikas ja VELATON!
Jos aloittelein yritystoimintaa niin hakeutuisin ilman muuta lestadiolaisalueille.
ei ainakaan ole minua kirkkoon kuulumisestani moittinut, - eli ei hävetä.
VEROT! En halua maksaa veroja uskoakseni. En myöskään hyväksy naispappeuden kieltämistä, puhumattakaan homojen kohtelusta.
Olemmeko todellakin oikeaoppisia tuomitsemaan mielestämme poikkeavat? Emmekö olekkaan kaikki Jumalan luotuja?
Kirkosta olen eronnut verojen vuoksi. Uskonlahkoihin en halua edes tutustua, koska ne ovat silkkaa aivopesua, siis jotenkin suggesto "terapiaa", kuten käymäni tupakanvieroitus hoito.
Toisaalta jos tarpeeksi paljon jotain hoetaan "aivoihisi", niin alat uskoa itsekkin siihen. Vertauksena esim. puolison arvostelu itsestäsi, tai tuttavapiirisi halveksunta kohdallasi.
Karmeimpia aivopesun tuloksia on juuri uskonnon eri muodot, sillä vieläkään ei tiedetä, kuinka nämä "saarnat" vaikuttavat alitajuntaamme.
Siihen uskon, että " usko voi siirtää vuoria", siis sitaateissa.
Meillä on viellä paljon opittavaa ihmisen aivotoiminnasta, hypnoosista ja suggestoterapiasta.
Koska tunnen itseni tietämättömäksi lukematta Raamattua alusta alkaen, niin ihmettelen suuresti, että tämä meidän maapallomme on miljardeja vuosia vanha, mutta joitain profeettoja on ollut kertomassa jostain Jumalan pojasta ja tämä Jeesus olisi mukamas syntynyt meidän ajanlaskumme mukaan "aika äskettäin"?????
Raamatustakin löytyy viini juontia! Miksi se on uskovaisten taholta syntiä? Miksi TV:n katselu on syntiä ja tanssi, musiikki ja teatteri.
Mielestäni ainakin musiikki on omalta kohdaltani oleellisen selvä kipujen poistava ja stressin laukaisija, kuten myös kukat.
Olin tuskissani Töölön sairaalassa kallovedossa. Itkin hysteerisesti, mutta olin jo saanut rauhoittavaa. Ylläripylläri, minulle tuli kukkalähetys firmani toimitusjohtajalta (ei mitään merkitystä arvolla), koska kimppu oli tummanpunaisia ruusuja valkoisten sireenien kanssa. Aivan fantastinen tunne.
Toinen myöhemmin musiikkin liityvä oli tuskani autossa, mutta radio oli päällä ja sieltä soi aivan ihana kappale. Sitä en muista, mikä se oli, mutta minuun aina vaikuttaa musiikki ja etenkin Motzart.
Mikään ei ole parempaa rentoutusta, kuin katsella elokuva Amadeus Motzart ja kuunnella hänen tuontoaan.
Uskoo, ken tahtoo, mutta musiikki on meille joillekkin uskomatonta terapiaa.
Harmittaa, kun avioiduin "tumperon" musiikin vihaajan kanssa, mutta välirikko ei ollut......no, mitäpä näistä
kysymyksiisi - kenelle ne sitten osoititkin - "polttohautaus".
Kun kuvasit kokemaasi (kukat, musiikki), tuli mieleen, että juuri noin uskovat kuvaavat "uudestisyntymistä", anteeksi nyt vain. Kokemasi jätti Sinuun pysyvän jäljen, ymmärsin, jäi voimaksi matkalle - niinkuin tutussa virressä sanotaan.
Antoisia musiikkihetkiä myös jatkossa. Mozartin musiikkia pidetään "taivaallisena",
muistelen.