Kylä, tila: Lylyinen, Uusi-Seppä RN:o 1:25
Rauhoituspäätös: 16.2.1961, nro. 798, Uudenmaan lääninhallitus
Omistaja: Yksityinen
Yleistä: Siperiankuusi (Picea abies subsp. obovata), joka tunnetaan myös lapinkuusen nimellä, on kotimaisen kuusen pohjoinen alalaji. Sen pääasiallinen levinneisyysalue maassamme on Pohjois-Suomi. Siperiankuusta esiintyy lähinnä kuivissa ja tuoreissa, niukka-, keski- ja runsasravinteisissa metsissä sekä erilaisissa korvissa ja rämeillä. Siperiankuusi on saapunut Suomeen boreaalisella kaudella, jolloin ilmasto oli kuiva ja mantereinen. Siperiankuusi vältteleekin meren läheisyyttä.
Siperiankuusi eroaa eteläisemmästä kotimaisesta kuusesta parhaiten ulkoisen olemuksensa vuoksi. Sen korkeus vaihtelee yleensä 8 ja 20 metrin välillä. Siperiankuusi on myös varsin pienikokoinen sekä lyhytoksainen, ja kuusen latvus on pitkä ja kapean kartiomainen, joten se on talvella hyvin sopeutunut lumisiin, etenkin Lapin tykkylumisiin olosuhteisiin. Tavallisen, eteläisen kuusen pidemmät ja pystymmät oksat katkeaisivat sellaisen lumitaakan alla. Kerkkä eli kuluvan kesän kasvainranka on yleensä nystykarvainen.
Suomen paksuin siperiankuusi on löydetty Elimäeltä Mustilan arboretumista. Se oli 18.4.1990 noin 30 m korkea ja ympärysmitaltaan 168 cm.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Siperiankuusi on Etelä-Suomessa harvinainen. Rauhoitettu yksilö on vanha ja suhteellisen kookas.
http://www.lohja.fi/Kaupunkisuunnittelukeskus/html/ymparistokeskus/ys/luonnons/muistom.htm
Rauhoituspäätös: 16.2.1961, nro. 798, Uudenmaan lääninhallitus
Omistaja: Yksityinen
Yleistä: Siperiankuusi (Picea abies subsp. obovata), joka tunnetaan myös lapinkuusen nimellä, on kotimaisen kuusen pohjoinen alalaji. Sen pääasiallinen levinneisyysalue maassamme on Pohjois-Suomi. Siperiankuusta esiintyy lähinnä kuivissa ja tuoreissa, niukka-, keski- ja runsasravinteisissa metsissä sekä erilaisissa korvissa ja rämeillä. Siperiankuusi on saapunut Suomeen boreaalisella kaudella, jolloin ilmasto oli kuiva ja mantereinen. Siperiankuusi vältteleekin meren läheisyyttä.
Siperiankuusi eroaa eteläisemmästä kotimaisesta kuusesta parhaiten ulkoisen olemuksensa vuoksi. Sen korkeus vaihtelee yleensä 8 ja 20 metrin välillä. Siperiankuusi on myös varsin pienikokoinen sekä lyhytoksainen, ja kuusen latvus on pitkä ja kapean kartiomainen, joten se on talvella hyvin sopeutunut lumisiin, etenkin Lapin tykkylumisiin olosuhteisiin. Tavallisen, eteläisen kuusen pidemmät ja pystymmät oksat katkeaisivat sellaisen lumitaakan alla. Kerkkä eli kuluvan kesän kasvainranka on yleensä nystykarvainen.
Suomen paksuin siperiankuusi on löydetty Elimäeltä Mustilan arboretumista. Se oli 18.4.1990 noin 30 m korkea ja ympärysmitaltaan 168 cm.
Luonnonmuistomerkin kuvaus: Siperiankuusi on Etelä-Suomessa harvinainen. Rauhoitettu yksilö on vanha ja suhteellisen kookas.
http://www.lohja.fi/Kaupunkisuunnittelukeskus/html/ymparistokeskus/ys/luonnons/muistom.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.