Google haku > nuorten hätähuuto < . Haulla 15.500 "osumaa". Viiltelyä, väkivaltaa itsetuhoisuutta.
Tähän linkkiin voisi kerätä artikkeleita, uutisia, ohjelmia, jolloinka syntyisi kokonaiskäsitys siitä, missä tilassa lastensuojelu on tämän päivän Suomessa..
Tänään oli erään lehden pääkirjoitustoimittajan kirjoitus.
"Raskaan sarjan apu herkässä
Lasten huostaanotttojen ja sijoitusperheiden tarpeen suuresta kasvusta puhutaan paljon. Maassamme on liian paljon perheitä, joissa lasten kannalta paras ratkaisu on ottaa heidät huostaan, ja sijoittaa toiseen perheeseen. Mutta paljon on myös "harmaan alueen tapauksia, joille sijoituspäätös on liian rankka keino. Vähemmilläkin toimilla perhe nousisi ahdingostaan - jos vain palveluita olisi tarjolla, joilla perhe pääsisi pois ahdingosta".
Ilmeisesti toimittajan toteamus raskaan sarjan apu herkässä " harmaan alueen tapaukset" tarkoittaa ilmeisesti samaa, kuin mielivaltaiset ja perusteettomat huostaanotot.
PS Laitan linkin artikkeliin, jos löydän sen.
**********
Päättäjät voisivat pohtia myös, että tämän päivän lapset ja nuoret ovat tulevaisuusessa äitejä, isejä, mummuja, vaareja, opettajia, lastensuojeluviranomaisia. etc.
Voidaan tietenkin pohtia minkälaisia aikuisia heistä tulee.
Viime aikoina TV on lähettänyt ohjelmia, joissa on käsitelty nuorten anoreksiaa, bulimiaa, psyykkisiä ongelmia.
PRISMA ohjelmassa TV1 tänään 15.2. klo 19.00. Mielen sairaus puntarissa osa 2.
MOT ohjelmassa tänään 15.2. TV1 klo 20.00 aiheena Bentsonia suonissa. Suomalaisten lääkeriippuvuudet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti 2000- luvulla. -Miksi?
Päivän kysymys. Voisiko ohjelmissa löytyä vastaus myös lasten ja nuorten pahoinvointiin, huostaanottoihin, syrjäytymiseen? - Ketkä ovat lääkeriippuvaisia vanhemmat, lapset, nuoret, vai lastensuojelusta vastaavat?
Linkki YLE uutiseen Katoaminen on nuoren hätähuuto. Nuorten pahoinvointi näkyy yhä useammin karkailuna tai katoamisina. Karkutielle lähtevät ovat tyypillisesti kodin ulkopuolelle sijoitettuja lasia ja nuoria, joiden määrä on kasvanut selvästi viime vuosina. Varsinaisen katoamistenkin taustalla on vain harvoin rikos" .
Uutisen lopussa on mahdollisuus lukea keskustelua aihesta, tai kommentoida.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/02/katoaminen_on_nuoren_hatahuuto_1428912.html
Hakutuloksesta poimittu linkki lopussa YLE uutiseeen.
Tähän linkkiin voisi kerätä artikkeleita, uutisia, ohjelmia, jolloinka syntyisi kokonaiskäsitys siitä, missä tilassa lastensuojelu on tämän päivän Suomessa..
Tänään oli erään lehden pääkirjoitustoimittajan kirjoitus.
"Raskaan sarjan apu herkässä
Lasten huostaanotttojen ja sijoitusperheiden tarpeen suuresta kasvusta puhutaan paljon. Maassamme on liian paljon perheitä, joissa lasten kannalta paras ratkaisu on ottaa heidät huostaan, ja sijoittaa toiseen perheeseen. Mutta paljon on myös "harmaan alueen tapauksia, joille sijoituspäätös on liian rankka keino. Vähemmilläkin toimilla perhe nousisi ahdingostaan - jos vain palveluita olisi tarjolla, joilla perhe pääsisi pois ahdingosta".
Ilmeisesti toimittajan toteamus raskaan sarjan apu herkässä " harmaan alueen tapaukset" tarkoittaa ilmeisesti samaa, kuin mielivaltaiset ja perusteettomat huostaanotot.
PS Laitan linkin artikkeliin, jos löydän sen.
**********
Päättäjät voisivat pohtia myös, että tämän päivän lapset ja nuoret ovat tulevaisuusessa äitejä, isejä, mummuja, vaareja, opettajia, lastensuojeluviranomaisia. etc.
Voidaan tietenkin pohtia minkälaisia aikuisia heistä tulee.
Viime aikoina TV on lähettänyt ohjelmia, joissa on käsitelty nuorten anoreksiaa, bulimiaa, psyykkisiä ongelmia.
PRISMA ohjelmassa TV1 tänään 15.2. klo 19.00. Mielen sairaus puntarissa osa 2.
MOT ohjelmassa tänään 15.2. TV1 klo 20.00 aiheena Bentsonia suonissa. Suomalaisten lääkeriippuvuudet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti 2000- luvulla. -Miksi?
Päivän kysymys. Voisiko ohjelmissa löytyä vastaus myös lasten ja nuorten pahoinvointiin, huostaanottoihin, syrjäytymiseen? - Ketkä ovat lääkeriippuvaisia vanhemmat, lapset, nuoret, vai lastensuojelusta vastaavat?
Linkki YLE uutiseen Katoaminen on nuoren hätähuuto. Nuorten pahoinvointi näkyy yhä useammin karkailuna tai katoamisina. Karkutielle lähtevät ovat tyypillisesti kodin ulkopuolelle sijoitettuja lasia ja nuoria, joiden määrä on kasvanut selvästi viime vuosina. Varsinaisen katoamistenkin taustalla on vain harvoin rikos" .
Uutisen lopussa on mahdollisuus lukea keskustelua aihesta, tai kommentoida.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/02/katoaminen_on_nuoren_hatahuuto_1428912.html
Hakutuloksesta poimittu linkki lopussa YLE uutiseeen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
KSML Anita Kärki kolumni. Raskaan sarjan apu herkässä.
Linkissä oli myös aiheina -Oppilas ei käskemällä opi. - Eri ihmiskäsitykset puntarissa.
En huomannut katsoa oliko kirjoitusta kommentoitu.
Linkki kolumniin.
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/raskaan-sarjan-apu-herkässä/532452
Helsingin Sanomat Vieraskynä 15.12.2009.
Koko lastensuojelujärjestelmä halvaanttu, ellei toimintamalleja uudisteta.
" Lastensuojelu elää kriittisiä aikoja. Kurjistuvan taloiden paineessa kaipungit ja kunnat joutuvat etsimään säästökohtaita. myös lastensuojelusta. Palvelujen tarve on kuitenkin kasvanut ja kasvaa yhä paikoin rajustikin.
- Lastensuojelua on ylikuormitettu jo pitkään. Aikojen saatossa muotoutuneet toimintatavat ovat jääneet jälkeen muun yhteiskunnan kehttyksestä. Töitä tehdään vielä paljon kynällä ja paperilla sekä puhelimitse.
Ongelmat ovat viranomaisten tiedossa, mutta keinoja jonojen purkamiseen ei ole löytynyt.
Linkki HS:n artikkeliin ja keskusteluun.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lastensuojelua voidaan tehostaa/1135251479194
Onko järjen käyttö kielletty lastensuojeluksessa?
"Töitä tehdään vielä paljon kynällä ja paperilla sekä puhelimitse.
Ongelmat ovat viranomaisten tiedossa, mutta keinoja jonojen purkamiseen ei ole löytynyt."
viranomaisten käsiin ilmoitushysterian ansiosta. Eikä älyttömällä ilmoittelulla ole silti saavutettu todistetusti edes niitä tuloksia, joita sillä alunperin haettiin. Onko liioiteltua sanoa, että ilmoittelun takia lastensuojelu sekosi lopullisesti.
Lain mukaan esim. sijoitettuihin nuoriin olisi pidettävä sosiaalitoimesta yhteyttä. Miksi ei pidetä? Eivätkö sossut ehdi ilmoitusruuhkan takia? Etenkin laitoksissa nuori tarvitsisi sijaishuollon mielivaltaa vastaan puolueettoman tuen ja puolustajan, mutta sellaista hänellä ei ole. Moni nuori sanoo pääsevänsä sossun kanssa puhumaan hyvä jos pari kertaa vuodessa, vaikka arkielämä on täynnä tilanteita, johon puolueetonta aikuistukea tarvittaisiin.
"Lasten huostaanottojen ja sijoitusperheiden tarpeen suuresta kasvusta puhutaan paljon. Maassamme on liian paljon perheitä, joissa lasten kannalta paras ratkaisu on ottaa heidät huostaan ja sijoittaa toiseen perheeseen. Mutta paljon on myös "harmaan alueen tapauksia", joille sijoituspäätös on aivan liian rankka keino. Vähemmilläkin toimilla perhe nousisi ahdingostaan - jos vain palveluita olisi tarjolla.
Tämän tietää erittäin hyvin myös se yksinhuoltajaäiti, joka miten kuten on yrittänyt selviytyä alle kouluikäisten lastensa kanssa. Eikä hänen tarinansa ole mitenkään ainutlaatuinen, vaan kohtalotovereita riittää."
On sanomatta selvää, että laittomia ja laillisuuden rajamailla tehtyjä huostaanottoja on Suomi pullollaan.
Millä oikeudella lasta kohtaan nämä ihmisoikeusrikokset tapahtuvat? Yksi tarina on aina yksi tarina, mutta tilannetta kuvaa hyvin maininta "kohtalotovereita riittää".
Edellisen lopussa mainitut asiat eivät ole yksiselitteisiä ja yleistyksiä pitäisi varoa. Näin on esim. nuorten karkailun suhteen. Joidenkin murkku-uhma on niin voimakasta ja suuntautuu aivan hyviinkin vanhempiin niin voimallisesti, että myös hyvistä kodeista karkaillaan, ei ole aina kyse pahasta olosta.
Sen sijaan sijaishuollosta tapahtuneet karkaamiset ovat vähän eri juttu. Aivan turha kenenkään ilkeilijän piipittää, että lapsi on jo niin vammautunut kotonaan, että ei sopeudu edes sijoitukseen. Täyttä puppua monessa mielessä! Karkaaminen ei välttämättä ole oire mistään vammasta kummassakaan tapauksessa.
Mutta ajatellaanpa huostaanoton alkuperäistä tarkoitusta eli sitä, että lapsi pelastetaan huonosta kodista sijaishuollon auvoisaan huomaan. Luulisi lapsen nauttivan taivaallisen hienoista olosuhteista kotona vietettyjen kärsimyksen vuosien jälkeen. Ja olen muuten suht varma, että niin tuollaisessa tilanteessa usein tapahtuukin, eikä nuori silloin karkaa yhtään mihinkään.
Sijaishuollosta karkailu saattaakin kertoa jostain aivan muusta kuin huonoista oloista ydinperheessä. Ehkä se kertoo sijaispaikan soveltumattomuudesta lapselle ja saattaa joissain tilanteissa asettaa koko huostaanoton perusteetkin kyseenalaiseksi. Miksi moni sijoitettu karkaa omaan kotiinsa? Tämä sotii laitoshoitajien kirjoittelua vastaan, jossa mainostetaan sitä, miten nuoret karkaavat kavereiden luo rälläämään ja ryyppäämään.
Olisi hyvä pitää mielessä myös se, että monen hyvänkin perheen tenava on teiniuhmassa rällännyt ja ryypännyt ja silti aikuistuttuaan kasvanut yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi. Onko nyky lastensuojelun tarkoitus nujertaa nuorista kaikki teiniuhma, joka kuuluu tuohon ikäkauteen, joillakin voimallisempana kuin toisilla? Voidaan sanoa tietysti, että raja kulkee uhmassakin siinä, jos koulu uhkaa jäädä kesken tai teini sekaantuu päihteisiin ja rikoksiin.
Mutta miksi monella jo hyvin pienenä sijoitetulta jää koulu kesken? Jos sijaishuolto ajaa asiansa niin tervehdyttävänä operaationa kuin yleisesti halutaan uskotella, niin sieltähän ei koulupudokkaita pitäisi tulla vai ihan turhaanko veronmaksajien varoilla sijaishuoltoa ylläpidetään?
Ennen kaikkea nuorten huostaanotot ovat lisääntyneet, eikä ihmettelyä vaienna se, jos joku vanhempi on tyytyväinen lapselleen hakemaansa huostaanottoon ja sen tulokseen. Kaikissa huostaanotoissa kun käytetään ihan kuin mainosmannekiineina niitä nuoria ja vanhempia, jotka puhuvat onnellisista huostaanotoista. Ei kai koko järjetön systeemi olisi pysynyt pystyssä näin kauan, jos ei sellaisia tapauksia olisi, johon kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Mutta heillä ei ole mitään oikeutta vaientaa puhetta niistä tapauksista, joissa huostaanotto on kaikkea muuta kuin hyvä ratkaisu tai on suorastaan vammauttanut lasta.
Joo, en kylläkään olis huolissani lastensuojelun tilastaa suomessa. Ennemmin olisin huolissani vanhemmista.
Kyllä nykypäivänä näkee niin urpoja vanhempia että huh huh.
eilen jutelin yhden isän kanssa. Hän on murheuissaan kun hänen 20-vuotias poikansa ei jaksa käydä koulussa. Ei ole tehnyt mitään kahteen vuoteen. No voi! mut iskä maksaa kaikki kulut! Töihin i tartte mennä. Ja pojalle ei voi sanoa kovaa sanaa, kun ei haluta loukata pojan tunteita. Niin!!
Meinaatko ihan tosissas et me kaikki vanhemmat ollaan samallaisia kuin tuo yx isä???? Älytöntä yleistämistä!!! Minun 2 vanhinta lasta ovat töissä ja ihan itse töihin hakivat ja nuorin käy viimeistä luokkaa koulua...
Kyllä ihan oikeesti kannattais olla enemmän huolissaan lastensuojelun tilanteesta kuin ryhtyä yhden isän vuoksi yleistämään kaikki vanhemmat samaan kastiin, et taida edes tajuta koko todellisuutta mitä toimintaa lastensuojelu on jo 20 vuotta harrastanut
Olen pitänyt kouluun enemmän yhteyttä kuin moni keskivertovanhempi joutuu pitämään ja kyllä monen opettajan suusta on vahvistettu vanha totuus: Oppilas ei opi pakottamalla, eikä huonoissa olosuhteissa.
Puhutaan myös teinien ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmista, eikä niihin ole paljon apua saatavilla. Vertaapa tilannetta esim. ensimmäiseen kouluampumistapaukseen, mitä mieltä olet lääkäreiden toiminnasta? Jos haukut vanhempia siinäkin tilanteessa, niin järjessäsi on yksinkertaisesti vikaa.
Siis mielestäsi isä on urpo, koska on huolissaan ja pahoillaan aikuisen lapsensa jaksamattomuudesta opiskeluun. Pakottaako hänet opiskelemaan pitäisi? Aivan älytön väite. Asiaa tuntematta sanoisin, että joko kaveri on aivan väärällä opiskelualalla tai sitten hän kärsii jonkin asteisesta masennuksesta, johon apua ei ole paljon tarjolla. Aikisen lapsen elämään on aika vaikea vaikuttaa, koska toisen puolesta ei voi päätöksiä tehdä tai vaikka tekeekin, niin pakottaa ei toista voi mihinkään. Urpoksi se ei silti hänen isäänsä tee.
Ehkä psykiatri Martti Paloheimon kirjoissa löytyisi pohdittavaa.
Ihmisen suojelu . -Kotivammaisuuden synty - Suomalaisen lapsuuden haavat.
Psykiatri Martti Paloheimolta on ilmestynyt useita kijoja mm. Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat Kirjapaja OY 1999.
Kirjasta ilmestyi suppeampi painos vuonna 1992. Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle.
Kiitos kirjastasi, luin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi enään lisää kotivammaisia lapsia.
Lainaus kirja-arvostelusta Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat.
Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään lapsuuteen, mutta luonnollinen välittämisen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä. Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttävän paljon välinpitämättömyyttä, jopa henkistä väkivaltaa.
Jokainen äiti ja isä ei rakastakaan lastaan.
Martti Paloheimo Ihmisensuojelu 1972.
Lainaus kirja-arvostelusta.
Keskustelu ihmisten ympäristön saastumisesta on ollut viime aikoina voimakkaasti esillä. Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäiseltä taholta. Hän tarkastelee ihmisensuojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myö henkisesti,
Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin työkentässä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmissuojelun kokonaisohjelmaa.
Hänen kirjansa on haaste yhteisölklemme edessäolevan tuhon estämiseksi, Se on deparri- ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa&.
Google hauilla keskustelua kirjoista hauilla > suomalaisen lapsuuden haavat.
Ensimmäisessä otsakkeessa 15 sivuinen lainaus kirjasta.
Lisää hauilla > ihmisen suojelu martti paloheimo < , > ota tai jätä äänetön kevät
Nykyisellä ilmoitushysterialla ei päästä sinne kodin seinien sisälle, ei etenkin niihin perheisiin, joita viime syksynä parissakin ilmestyneessä kirjassa on kuvattu. Lastensuojelun asiakkuuteen pakotetaan laittomastikin perheitä, jotka sinne eivät kuulu, heitä tutkitaan, vainotaan ja seurataan loputtomiin, mutta niin sanotut hyvin toimeentulevat ongelmattomat perheet jäävät kaikkien lastensuojelun pakkotoimien ulkopuolelle.
Ilmestyneissä kirjoissa kuvataan tunnetun teollisuussuvun kotihelvettiä, jollaista tavallisen ihmisen on vaikea edes kuvitella. Ei heistä tietenkään tehty ilmoituksia, mutta kummasti on koko lapsikaarti silti sijoittunut arvostettuun asemaan yhteiskunnassa, ovat kunnon veronmaksajia ... Kumma juttu ja käsittämätön yhtälö varmasti niille, jotka joka risaukseen huutavat lastensuojelua avuksi. Huutajilta näyttää unohtuneen yksi tärkeä totuus, jonka sossujen kouluttajakin on huomannut ja myöntänyt jo aikoja sitten. Eli lastensuojelun raskailla toimilla saatetaan vammauttaa lasta ENEMMÄN kun ulkoa katsoen huonossakin kodissa hänestä kasvaa kuitenkin yhteiskuntakelpoinen ja veronmaksukykyinen kansalainen.
Kumma juttu, eikö olekin?
Mistä johtuu tämä, että niistä perheistä, joissa huolehditaan lapsista, jopa alle toimeentulon, mielellään otetaan lapset huostaan sijoituksiin, joissa lapsia tahallisesti vammautetaan psyykkisesti?
Samalla ne lapset, jotka tarvitsisivat kipeästi apua, jätetään heitteille. Kuitenkaan en toivo, että nämä heitteillä olevat lapset joutuisivat paikkaan, joissa heidän kaltoinkohtelunsa jatkuu sossujen valvovien silmien alla.
Onko näin, että halutaan ylläpitää yhteiskuntaa, jossa on todella huonosti menestyviä sossujen "apua" ja "tukea" kaipaavia yksilöitä?