Mitäs nyt kun 11kk nappula on saanut vihdoin hampaita ja puree ihan kaikkea jatkuvasti silkasta järsimisen ilosta. Leluja, pinnasängyn reunoja, äitiä ja isiä ja muita lapsia, huonekaluja...mitä nyt eteen sattuu. Järsii oikein tosissaan ja nauraa päälle. Millä kuriin tällainen käytös? Nyt lapsukainen poistetaan tilanteesta ja kielletään ei-sanalla mutta en tiedä onko tuo toimiva. Pakko saada tuo pureminen loppumaan alkuunsa.
En usko että pelkkää ikenien kutiamistaan puree niinkuin moni täällä väittää vaan enemmänkin on jo huomannut saavansa sillä huomiota ja tekee sitä jo huomiota saadakseen ja hauskuuttaakseen itseään. Hurjan hauskaa tuntuu nappulasta olevan.
En usko että pelkkää ikenien kutiamistaan puree niinkuin moni täällä väittää vaan enemmänkin on jo huomannut saavansa sillä huomiota ja tekee sitä jo huomiota saadakseen ja hauskuuttaakseen itseään. Hurjan hauskaa tuntuu nappulasta olevan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
oli sama homma tuossa vaiheessa. Ei siinä auttanut kuin sitkeä ja jyrkkä EI! Huvitti vain vierestä katsoa, kun toinen päälle nauroi makeasti :) Meillä tytsy nipistelee, on kylläkin vasta 9kk, kipeästi ja kun sanoo ei, niin nauraa vain. Ole siinä sitten uskottava
Meillä alkoi toi pureminen joskus 4kuukauden iässä ja jatkuu edelleen. Poika nyt 7,5kuukautta ja puremishalu vaan kiihtyy. Pari hammasta on alhaalla, niin tosissaan kipeetä tekee. Itsekkin toivon että lopettaisi jossain vaiheessa. Itsekkin kiellän, mutta turhaa se on, kun ei toinen ymmärrä.
Meidän neiti ei pure,mutta hymyilee silti oikein maireasti kun kielletään ja jatkaa pahantekoa,jos poistetaan tilanteesta menee takaisin.
Toiset on sitä mieltä että pitäisi purra takaisin jos puree ihmisiä...
Minä ostin pinnasänkyyn suojat kun vauva jyrsii kaiken eteen tulevan. On tehnyt niin aika pienestä kun sai hampaat siinä 5 kk iässä. Ottaa kyllä suojat pois ja syö sitten niitä. En enää pitkiin aikoihin ole jättänyt häntä vahtimatta sänkyyn kun syö kaiken maalin. Olohuoneen pöytä on kestävämpää tekoa eikä näytä rasittuvan jyrsimisestä. Leikkikehän pinnat taitavat olla jonkintyypin metallia tai muovia ja kestävät järsimisen hyvin. TV-pöytäkin kestää sen järsimisen kun on kovaa muovia. Leluissa olen aika tarkka kun kaikki menee suuhun. Hän on myös keksinyt että kontatessa voi suussa kantaa tavaroita eikä siihen tarvita käsiä. Hän on nyt 8 kk. Minä en ole huolissani tuosta järsimisestä paitsi silloin jos sdaa maalia tms järsittyä. Sähköjohtojen kanssa pitää olla tarkkana. Ei vauva tuota ilkettään tee. Vauvalla on ns oraalinen vaihe Freudin mukaan vaikka Freud onkin historiaa jo. Kaikki siis menee suuhun. Suun avulla vauva tutkii ympäristöä ja saa mielihyvän tuntemuksen suun kautta (ihan alkuun mielihyvä tulee maidon syömisestä rinnalla, sittemmin ruoan pistämisestä suuhun ja kaiken muun tutkittavan ympäristön pistämisestä suuhun.) Mielestäni on hyvä että vauva pistää tavaroita suuhun tässä vaiheessa. Se merkitsee normaalia kehitystä. Se on yksi syy etten ole käyttänyt tuttia lapsillani...että kaikki mikä käteen osuu ympäristöstä voisi mennä sinne suuhun.
Netistä poimittua: oraalivaihe, oraalinen vaihe
lapsen psykoseksuaalisen kehityksen ensimmäinen vaihe (syntymästä noin vuoden ikään), jolloin viettityydytyksen hankkiminen keskittyy suun seutuun
Täälläkin puri kyllä ikenilläkin jo kipeästi mutta voi tuota riemua kun tuli nuo ylä- ja alahampaat.. enpä saanut pinnasängyn reunasuojia paikallisista liikkeistä ollenkaan. Edes lastentarvikeliikkeestä. Tutista ajattelin joku hetki sitten alkaa vieroittaa pois mutta nykyään se on ainoa keino ettei se kokoajan järsi ihmisiä tai vaikka nyt sitten kirjahyllyn reunaa. Sähköjohdot on jo tyylikkäästi teipattu pitkin jalkalistoja. Rumaa sisustusta mutta käytännöllistä.
Ja komentamalla meininki eikun yltyy vaan. Tosiaan äiti ei tunne itseään yhtään uskottavalta vaikka yrittää olla kuinka jämäkkä ja totinen komentaessaan. Muksulla on vaan hauskempaa mitä napakammin äiti komentaa. Tai isi. Tai mummo.. Mitenhän tuommonen laps hoitoon viedään kun päiväkotiaika koittaa :D Toivottavasti oppii pari käytöksen kultaista juttua ennen sitä.
Muutenkin tuntuu olevan kunnon adhd-mukula. Oikeen riiviöiden riiviö vaikkei ikää ole vuottakaan.
Meilläkin jo pitkään kontatessaan kantanut tavaroita suussaan, omia sukkia ennenkaikkea. Olen kyllä kuullut että koiraa voi purra takaisin jos se puree mutta en ehkä lasta purisi :D Isäntä vielä kielsi kiroilemasta eilen kun lapsi upotti hampaansa äidin sääreen kun maitopulloja pesin. No tuli aika spontaanisti ruma sana. Varmaan lapsen toinen opittu sana heti äiti-sanan jälkeen on "saakura" tai jotain sinnepäin viittaavaa..
Eihän se sitä varmasti ilkeyttään tee mutta kun keksisi keinon millä opettaa se huonosta tavasta pois. Nuorin siskoni oli aikanaan samanlainen, onhan tuo nyt 16v myöhemmin lopettanut mutta purujäljet käsivarressa on muistona edelleen :)
Tavaroiden pureskelu ja järsiminen ei ole "huono tapa" vaan ikäkauteen liittyvä asia joka on toisilla lapsilla voimakkaampana. Menee ohi itsestään kun oraalivaihe päättyy.
tavaroiden järsiminen ole huono tapa (tai on, mutta ymmärrettävää), mutta ihmisten on!!! Kyllä pienenkin lapsen tulee oppia, että toisia ihmisiä ei saa purra!!! Ärsyttää kun selitetään, että kyllä meidän kulta-pikku-Ville saa purra muita lapsia, äitiä, isiä, mummua, pappaa etc, kun sillä on katsos se oraalivaihe. Joku raja sentään.
En ole puhunut ihmisten puremisesta vaan tavaroiden. Meillä ei vauva pure ihmisiä vaikka kaikkea muuta järsiikin.
puhunut että puree myös ihmisiä enkä hyväksy että muksu puree yhtään aikuista tai saati toista yhtä pientä lasta tai isompaansa. Tai vielä pienempäänsä. Minusta se on huono tapa vaikkei muksu sitä ymmärräkään vielä. Uskon että tapa se on pinnasängyn reunan jyrsintäkin jossain vaiheessa jos siihen oppii eikä sitä lähdetä mitenkään estämään. Purkoon vaan leluja ja vaikka tuolin jalkaa mutta tasan aion jollain kumman keinolla opettaa että ihmisiä ei purra.
Tuo on tosi vaikea asia pikkuiselle. Minun esikoiseni kun meni päiväkotiin, siellä oli yksi pienempi poika, joka puri häntä toistuvasti. Sen vuoksi puin hänet aina pitkähihaisiin ja pitkälahkeisiin vaatteisiin, ettei puremat mene ihon läpi vaan vaatekerros ehkäisee pahemmat jäljet. Ilman vaatetusta iho olisi taatusti ollut rikki, koska vaatteidenkin läpi tuli aikamoiset jäljet. Asiasta keskusteltiin päiväkodin johtajan ja hoitajien kanssa mutta tuon ikäiselle lapselle ei oikein voinut mitään. Eniten olin huolissani B-hepatiitista mutta onneksi sen pojan ei tiedetty sairastavan mitään veren kautta tarttuvaa tautia (ja sen ikäisiltä tuo yleensä tiedetään koska virukset testataan äitiysneuvolassa raskauden aikana). Ne puremat tulivat niin äkisti ettei aikuinen ehtinyt väliin. Niitä löytyi lapseni käsivarsista, reisistä, jalkateristä...ihan mistä vaan. Se "tapa" meni iän mukana pois. "Opettaminen" ei auttanut, ainostaan se, että poika kypsyi psyykkisesti puruiän ohi. Pahin puruvaihe oli hänelle siinä yksivuotiaana-puolitoista...en muista tarkkaan kun ei ollut oma poika mutta minun lapsi oli 1,5-2 vuotias.