Tehdäkö nyt edes yksi lapsi elämääni kun vielä olen nuori ja terve? Käytynä tosin on vain peruskoulu ja osa lukion kursseista, ja minusta tuntuu ettei minulle sopivaa koulua tai alaa ole vielä keksittykään. Olen kyllästynyt vain miettimään ja olemaan ja muutenkin tähän samaan p*skaan. Mies minulla on ja ihana mies onkin. Saman katon alla emme tosin vielä asu, mutta samalla paikkakunnalla. Hänellä on alaansa vastaava koulutus ja kohta pitäisi löytyä taas töitäkin.
Masentaa kun kaikki vaan puskee vauvoja ympärilläni maailmaan ja kaikilla on kaikkia. Omasta mielestäni minusta tulisi loistoäiti. Pikkuvauvat ja lapset ovat minulle tuttua hommaa, mutta en todellakaan näe äitiyttä silti minkään ruusunpunaisten lasien läpi, mutta olen valmis ottamaan kaiken sen vastaan mitä se tuo tullessaan. Menojalka minulla ei vipata nyt, eikä ole koskaan vipattanutkaan. Koulun penkille ei edes tee mieli, ja oppisopimuksella ei nykyään mistään töitä saa. Ja maaimanloppukin kuulemma tulee parin vuoden päästä... :DD Olen kyllästynyt vain olemaan.
Masentaa kun kaikki vaan puskee vauvoja ympärilläni maailmaan ja kaikilla on kaikkia. Omasta mielestäni minusta tulisi loistoäiti. Pikkuvauvat ja lapset ovat minulle tuttua hommaa, mutta en todellakaan näe äitiyttä silti minkään ruusunpunaisten lasien läpi, mutta olen valmis ottamaan kaiken sen vastaan mitä se tuo tullessaan. Menojalka minulla ei vipata nyt, eikä ole koskaan vipattanutkaan. Koulun penkille ei edes tee mieli, ja oppisopimuksella ei nykyään mistään töitä saa. Ja maaimanloppukin kuulemma tulee parin vuoden päästä... :DD Olen kyllästynyt vain olemaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ajattele että vauva ja ylipäätänsä lapsi on aika iso askel! se ettei sulla nyt ole edes hankittuna mitään sen kummempaa työkokemusta saatikka koulutusta voi kostautua parin vuoden kuluttua kun lapsi on päivähoidossa ja sinä yrität saada töitä työnantaja ei saata kovin hyvällä katsoa naista, jolla ei ole koulutusta, työkokemusta ja on vielä pienen löapsen äiti. Minusta lapsi/vauva ei ole sinun tilanteessasi järkevää, sillä se ei ole ratkaisu ongelmiisi. Päinvastoin.... Muista että huolehdit siitä lapsesta 18 vuotta ja sen jälkeenkö meinaat alkaa viettää sitä elämättä jäänyttä nuoruutta?! Älä tee niitä samoja virheitä kuten minä tein. Vaikka toki olen onnellinen tuosta nuoruusaikoinani tekemästäni muksusta ja rakastan häntä täydestä sydämmestäni, mutta silti. Ei ole helppoa jäädä perjantai iltana kotiin imettää kun kaverit lähtee bailaamaan. Mutta paha minun tai kenenkään muun on päätöstäsi tehdä - voimme vain antaa erilaisia näkökulmia. Toivottavasti en nyt masentanut sua entisestäään.
Et masentanut todellakaan. Mutta luitkohan kirjoitustani nyt tarkkaan? Minun menojalkani ei vipata, eikä ole koskaan vipattanutkaan. Käytän hyvin harvoin alkoholia, koskaan ei ole tehnyt mieli mihinkään baariin, enkä koskaan viikonloppuisin edes käy missään ns. bilettämässä. Ei todellakaan minun juttuni. En ole koskaan kuulunut sellaiseen roskasakkiin..
Ja sehän on myös totta, että opiskella voi minkä ikäisenä tahansa. Minulle mikään palkan suuruus ei ole tärkeintä vaan se, että voi tehdä työtä mistä todellakin pitää ja tuntee itsensä hyödylliseksi. Olen vain niin lopenkyllästynyt työkkärin ammatinvalinvalintapsykologilla ravaamaan. Se käskee minua kouluihin jotka eivät kiinnosta minua pätkääkään. Niin monet ammatinvalintatestit olen tehnyt, ja tulokset ovat aina päin seiniä. Ihmettelen todellakin miten kaikki muut tuntuvat löytävän oman alansa jo yläasteella. Kaikki tuntuu olevan kaikille päivänselvää. Mulle ei.
No jaa :-)
ei sitä kaikki nuorena tiedä, että mitä sitä elämältään haluaa. Itse menin peruskoulun jälkeen kauppikseen miettimään mitä haluisin tehdä. Lukiota en nähnyt vaihtoehtona. 16 vuotiaana muutin pois kotoa. Kauppiksen kävin loppuun vaikka totesinkin, että ihan väärä koulu minulle. Sen jälkeen tein sekalaisia myyntialan töitä n. 4-5 vuotta, kunnes kyllästyin huonoon palkkaan, huonoon henkilöstöjohtamiseen silloisessa työpaikassani ja vuorotyöhön. Jättäydyin työttömäksi ja hakeuduin ohjelmointikoulutukseen ja nyt olen IT alalla töissä ja tienaan yli keskivertopalkkaa. Enkä muuten tee enää edes ohjelmointi työtä vaan työnantaja on kouluttanut ihan uudenlaisiin töihin. Ihan tyytyväinen olen ollut... mun mielestä pääasia on käydä edes joku koulu loppuun, vaikka sitten hakeutuisikin toiselle alalle töihin. Se että on jonkun koulutuksen saanut suoritettua antaa työnatajalle viestin, että olet pitkäjänteinen.
Tohon lapsen hankinta asiaan en osaa sanoa mitään, se on vaan jokaisen itse päätettävä koska niitä lapsia tekee. Itse olen nyt tyytyväinen, että en tehnyt lapsia parikymppisenä... nyt jälkikäteen katsottuna olisin tehnyt ne ihan väärän miehen kanssa. Nyt on tasavertainen kumppani, joka ei pyri alistamaan minua joka käänteessä. Silloin sitä ei vain nähnyt niitä ongelmia, ennenkuin oli liian myöhäistä.