Sinulle sopivat parhaiten
kielletyt asiat
kevyet paheenaiheet
vieno hiprakka
väistyvä sotatila
ritilään juuttunut korko
hitaasti lähenevät
kirjakaupan äänet
kielletyt asiat
kevyet paheenaiheet
vieno hiprakka
väistyvä sotatila
ritilään juuttunut korko
hitaasti lähenevät
kirjakaupan äänet
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ritilään juuttunut korko on ikävä tapahtuma ! Kirjakaupan äänet ... ?
Lyhyt ja ytimekäs runo, tykkäsin .
Se on varmasti. Sen aiheuttaman tunnetilan voi aistia. Koska olet viimeksi kuunnellut kirjakaupan ääniä? Niin ettei selaile mitään, etsi tai katsele, vain kuuntelee... Suosittelen.
Runo oli alkuun pitempi, mutta loppu oli pelkkää kiireisen lukijan ajan väärinkäyttöä. Kyllä se tärkein asia tuli ilmaistua tässä.
Kommentista kiitän:)
Osuma.
Liian lähelle.
Vältellen riitatilanteita
ja perkeleitä.
Kirsikkaviiniä kristallissa.
Korko ritilänvälissä.
Naurunpyrskähdys.
Voi minua.
Ja vielä enemmän.
Ritilämattoa.
Kirja kourassa.
Jää lukematta.
Osut liian
lähelle elämääni,
liian lähelle ajatuksiani,
luet minua kuin avointa kirjaa.
Kun viini kaatuu lasiin,
salaisuudet paljastuvat
yksi kerrallaan.
Kirja jää tänä iltana hyllyyn.
Alaston totuusko?
Pisara kerrallaan
kielenpäällä.
Hitaasti nauttien.
Sano.
En.
Pölyttyvä kirja
odottaa ottajaansa.
Ymmärtää lukemattakin.
Alaston totuus
tuoreita lehtiä
hitaasti kääntämällä.
Sana kielenpäällä,
virvoittava vesi.
Elävä kirja.
Kiva.
Mullakin jäi jotain ritilään kiinni heti aamusta, joten sain tästä hyvät naurut.
Olen kuullut eräästä helsinkiläisestä ikääntyvästä naisesta joka tykkää juoda sidunsa yksin ikuisessa ja samassa kulmakuppilassa jossain kaupungin syövereissä, ei aivan kotikadulla. Tämä muija on über sosiaalinen, mutta toisinaan hän haluaa olla vain yksin, olla rauhassa ja katsella ja kuunnella ihmisiä. Hän pitää ihmisistä, mutta vain matkan päästä.
Ongelmana tällä naisella on se että hänen pöytäänsä tungetaan, häntä mielellään jututetaan ja häntä mielellään nussitaan. Mutta loppujen lopuksi hän tykkää olla vain yksin. En osaa sanoa pitääkö hän kirjakaupan äänistä, muuuuuutta minä tässä runossasi ainakin pidin niistä. Pidin niistä siksi, että ne toivat mieleen jotain josta ei osaa sanoa mitä se oli. Hiffaatko?
On siinä kilenkäyttäjä. Ihan hävettää. Mutta ei näitä enää saa poiskaan... outs.
Se tässä painetussa sanassa on varjopuoli. Aina voi palata tarkastamaan mitä tuli sanottua. Normaalielämässsä voi aina uskotella, että sanat sanoi tuuli tai viereisen pöydän vatsastapuhuja. Hmm.. mutta en minä tuossa sanankäytössä mitään vikaa huomannut. Tulkitsen ylikriittisyydeksi.
Lopetin hiffaamisen jo vuosituhannen vaihteessa, lähinnä terveydellisistä syistä. Mutta mainitsemasi ilmiö johtuu varmaan jonkinlaisesta sanan ja järjen yhteensopimattomuudesta.. ei ole tapaa kuvata jotain tai kuvaus ei astu järkeen.
Pidän ihmisiä kiinnostavimpina kuin rakennuksia, arkkitehtuuria tai taidetta. Eli sinänsä ymmärrän tuon mainitsemasi naisen tarkkailun ja rauhankaipuun. Helsinkiläinen nainen on aina ansainnut runonsa, kertomuksensa ja muistelonsa. Hmm... ja pidän enemmän ikääntyvistä naisista kuin nuorentuvista tai pitkään saman iän säilyttävistä.
tai jos väität niin
se on kuitenkin vain kuvitelmaa
Sinun ajatusmaailmasi yhteenlaskun summa
vihaan korkkareita
tai ei
on niille omat majesteetillset hetkensä kuitenkin
vuoden janassa harvat
hiprakassa näen Sinut kauniina
huomenna paljaana
ei vaatteitta, mutta avuttomana edessäni
miksi ?
en minä purematta niele
sillä kidutan
kutittamalla ja kiertämällä Sinut
ja haluaisit mennä pois
Miekkonen, sorry että tuollaiseen ratkesin.
Mutta runossasi oli sellainen väreily, etten
yksinkertaisesti vaan voinut sille mitään.
Pidin sataa =)
Hetki hetkeltä enemmän
tiedän ja sinä tiedät,
kuuntelet, opetat.
Jotkut asiat oppii
vain toistamalla,
korvannipukkaa puraisemalla.
Tieto on ottamista
ja antamista.
Kidutus
korkokengät
majesteetillisuus
kaikesta juopuminen.
Lopussa olemme
yhteenlaskun summa.