Sättihuoneissa tulee usein keskusteluissa esiin ikuisuusaihe ”voiko sätissä rakastua”.
Mielipiteet tuntuvat enimmäkseen jakautuvan kahteen ”kyllä” ja ”ehdottomasti ei” -ryhmiin.
Kun kysyn miksi ei voi rakastua sätissä – yleisin vastaus on ”ei voi rakastua kun ei ole nähnyt kohdetta”.
Jos noin olisi – niin silloinhan me rakastuttaisiin vain kuoreen, eikö niin?
Oletan sätissä rakastuminen onkin kiinni ns.”ihmistyypistä”, on ihmisiä jotka voivat rakastua toisen ajatusmaailmaan, kauniisiin sanoihin, huumorintajuun, kirjoitusten lennokkuuteen, yleensäkin hyvään kirjoitettuun ”puheeseen” jne.
On myös ihmisiä joiden rakastumiseen vaaditaan myös näkeminen. Ja loput jää jonnekin noiden kahden väli maastoon. En epäile tunteiden aitoutta ollaanko kohdetta nähty tai ei – sillä silloinhan sokeat ei voisi rakastua*heh*. Tunteet ovat aina aitoja kokijastaan nähden – oli muut sitten mitä mieltä tahansa.
En edes käsitä miten voisimme arvostella, kieltää tai halveerata kenenkään tunteita kun emme edes voi kokea niiden aitoutta tai väitettyä epäaitoutta – sillä tunteethan ovat jokaisen omakohtainen kokemus.
Uskon myös rakastumiseen tarvittavan ”alttiuden” mikä on joko tiedostettu tai tiedostamaton (mitä se usein on).
Äkkirakastumisesta on teesejä jotka pitävät sisälläänsä tietyt ”vasteet” joita kukin hakee rakkauden kohteestaan. Niitä voi olla useita ja kun ne kerralla täyttyy – avot! Äkkirakastuminen on valmista. Näin uskon useissa sättirakastumisissa olevan kyse.
Nyt en ota kantaa siihen miten kestäviä sättirakastumiset voivat olla – se onkin jos sitten aivan toinen juttu:)
*kantoi kortensa sättikeskusteluihin hih*
¤sofi¤
Mielipiteet tuntuvat enimmäkseen jakautuvan kahteen ”kyllä” ja ”ehdottomasti ei” -ryhmiin.
Kun kysyn miksi ei voi rakastua sätissä – yleisin vastaus on ”ei voi rakastua kun ei ole nähnyt kohdetta”.
Jos noin olisi – niin silloinhan me rakastuttaisiin vain kuoreen, eikö niin?
Oletan sätissä rakastuminen onkin kiinni ns.”ihmistyypistä”, on ihmisiä jotka voivat rakastua toisen ajatusmaailmaan, kauniisiin sanoihin, huumorintajuun, kirjoitusten lennokkuuteen, yleensäkin hyvään kirjoitettuun ”puheeseen” jne.
On myös ihmisiä joiden rakastumiseen vaaditaan myös näkeminen. Ja loput jää jonnekin noiden kahden väli maastoon. En epäile tunteiden aitoutta ollaanko kohdetta nähty tai ei – sillä silloinhan sokeat ei voisi rakastua*heh*. Tunteet ovat aina aitoja kokijastaan nähden – oli muut sitten mitä mieltä tahansa.
En edes käsitä miten voisimme arvostella, kieltää tai halveerata kenenkään tunteita kun emme edes voi kokea niiden aitoutta tai väitettyä epäaitoutta – sillä tunteethan ovat jokaisen omakohtainen kokemus.
Uskon myös rakastumiseen tarvittavan ”alttiuden” mikä on joko tiedostettu tai tiedostamaton (mitä se usein on).
Äkkirakastumisesta on teesejä jotka pitävät sisälläänsä tietyt ”vasteet” joita kukin hakee rakkauden kohteestaan. Niitä voi olla useita ja kun ne kerralla täyttyy – avot! Äkkirakastuminen on valmista. Näin uskon useissa sättirakastumisissa olevan kyse.
Nyt en ota kantaa siihen miten kestäviä sättirakastumiset voivat olla – se onkin jos sitten aivan toinen juttu:)
*kantoi kortensa sättikeskusteluihin hih*
¤sofi¤
Vastaukset 53
Vanhimmat
Luulen että chatissa vain ihastutaan, se todellinen rakkaus tulee sitten live tapaamisen myötä.
Ainakin itse olen ihastunut yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta rakkauta se ei kohdaltani ole ollut.
kulkee ihastumisen ja rakastumisen raja?
Ehkä ne kulkee likimain peräkkäin - joten siirtymävaihetta tuskin on kovinkaan helppo tiedostaa. Tietty - jos on kovin analyyttinen ehkä kykeneekin - mutta kukas meistä analysoimaan ehtii tunteiden palossamme*virnii*.
Tuskin sitä rajaa kukaan osaa määrittää.
Mutta silti uskon ,että toiseen voi vain ihastua. Ilman että ihastuminen johtaa rakkaus tai seksi suhteeseen.
Toinen voi olla niin mielenkiintoinen ihminen ajatuksiltaan ja käyttäytymiseltään ettei kylmäksi jätä. Sitä tavallaan löytää toisesta miellyttäviä puolia yhä lisää, jotka vain vahvistavat ihastumista.
Se miksi ihastuminen kaikesta huolimatta ei johda syvempään suhteeseen, onkin jo toinen asia.
yleensä (yleistän tahallani) ihastunut näkee toisessa vain ne hyvät puolet.. huonot puolet jäävät omaan varjoonsa, eikä niitä mieti.. jossain vaiheessa "herää" ja alkaa nähdä enemmän ja enemmän huonoja puolia.. lopulta ihastuminen lakkaa ja tilalle tulee vihastuminen.. :)
ei mielestäni voi puhua muusta kuin ihastumisesta. En voisi sanoa rakastuneeni virtuaaliolentoon, jota en ole koskaan nähnyt. Saatan ihastua vaikkapa jonkun ihmisen verbaliikkaan ja/tai mielikuvaan, jonka hänestä luon palstan kirjoitusten tai mailien perusteella.
Rakastumiseen tarvitsen kyllä katsekontaktia, kehonkieltä ja ennen kaikkea kosketusta, ja itse rakastamiseen vielä sitäkin enemmän.
Ihmisestä täytyy mielestäni rakastamisen lisäksi pitää, se on tärkeää silloin, kun rakastumisen huuma on ohi, vaaleanpunaiset silmälasit on heitetty nurkkaan ja se rakkauden arki alkaa.
Taisi mennä analyysit persuksilleen taas *virnii*
Sinuun saisinko ihastua?:)))
Puhukaa mitä puhutte,mutta kyllä intohimo on rakkaudessa kaikkein tärkein asia.Kun kaksi toisilleen sopivaa ulkokuorta kohtaa ja kaikki natsaa sängyssä niin siinä on paras mahdollinen kivijalka tulevalle suhteelle.
Vasta sen jälkeen tulee toisarvoisempia asioita kuten turvallisuuden hakeminen,välittäminen,keskustelutaito ja mitä näitä eri rakkauden määritelmiä onkaan.
Täällä chatissahan noustaan tavallaan perse edellä puuhun,koska juttelua saattaa kestää kuukausia ennenkuin tavataan.
Virtuaalin ulkopuolellahan mennään nykyään sänkyyn hyvinkin nopeasti tapaamisen jälkeen,ja siinä vaiheessa vakka valitsee kantensa ilman suurempia paskanpuhumisia.
Tietysti joku voi nyt sanoa että sänkyhommat ovat vain yksi osa onnistunutta liittoa ja on tärkeä oppia tuntemaan toinen hyvin vaikka näin chatin välityksellä,mutta tämähän olikin vain yksi mielipide siitä miten onnellinen parisuhde rakennetaan.
Jos pystyy ajattelemaan vain palleillaan, niin noinhan sitä asiat tuumaa.
Juuri noin puhuu mies,joka pystyy vain ajattelemaan...ja teitä on yllättävän paljon täällä.
pystytään sekä ajattelemaan että naimaan niin, että tanner ryskää.
Voin vain kuvitella tilannetta, joka vallitsee siellä päässä eli aivot karkas ja jäljelle jäin vain heppi suorittamaan sekä ajattelua että naimista.
hyvä että pystyy ajattelemaan täällä ensin.JA entäs sitten ,on naisia (ja miehiä), jotka heräävätkin intohimonsa jälkeen huomaamaan että se hyvä *natsaus* hakkaa tai kohtelee hyvin huonosti.
..niin pystyt ajattelemaan,mutta jostain syystä tuntuu vain että kun sinä nait niin sen tantereen ryskäämisen sijasta korkeintaan tietokonepöytä saattaa hiukan värähtää...
niin tarkoitushan on se että
molemmat nauttii
....mies ja munat...
aivan sama, miltä sinusta tuntuu kyseisen asian osalta. Tärkeintä on sen naisen tuntemus, jonka kanssa tannerta tömistän.
Muuten aivoilla on paljon mukavampi ajatella kuin palleilla. Noh...ethän sinä osaa ottaa siihen kantaa.
Tuo on totta jos vaihdetaan sanan "rakkaus" sijalle sana "seksi" tai "parisuhde", mikä ei ole sama asia. Rakkaus on jotain muuta kuin sänky, intohimo ja seksi. Hyvässä lykyssä niihin voi myös rakkautta kuulua.
Rakastuminen tarkoittaa enemmän tätä intohimojuttua kuin todellista kiintymistä ja kaikkensa uhraamista toisen puolesta.
Mitäpä tuohon muuta sanoisi?
PJ
tuo lopussa oleva "allekirjoitus" puheenjohtajaa..
Mukavaa, että Sofienne on palannut sättikeskustelupalstalle!
Hienoinen provosointi hyvin argumentein on näiden palstojen suola ja sokeri. Ottamatta kantaa alkuperäiseen aiheeseen (josta toki kirjoitin jo muualle), sanon että tänne kaivataan juuri näitä sopivan leppoisia ja silti mielipiteitä jakavia kirjoituksia eikä toisten iänikuista mollaamista.
Hih... vaikka toisaalta voisikin sanoa jotain persoonaan liittyvää :)))
Aina ei ole samaa mieltä sätti-ihmisten kanssa ja joskus suunnattomasti ärsyttää kun joku voi kirjoittaa näennäisesti helpontuntuisesti hermostumatta mitä tahansa. Onneksi on tämä foorumi (sättisivustot laajasti käsitettynä), jossa voi "siedättää" itseään hyväksymään erilaisuutta. Lisäksi voin omana heikkona hetkenäni miettiä, miksi ihmeessä toinen niin saakin tunteeni kuohumaan... olisiko se samankaltaisuus... itsessäni hyväksymätön piirre, joka näkyy niin raa'an selkeästi toisessa.
Sättirakastukaa edes nickeihin ja riveihin ruudulla, jotta tunteet liikahtaisivat!!! Itsensä hyväksymisestä ja omien tunteiden myöntämisestähän siinäkin on loppujenlopuksi kyse... tai se on tärkein pohja kaikelle muullekin "rakkauden labelin" alla kulkevalle tunne-elämälle.
Aurinkoista kevättä jokaikiselle :)))
nyt vasta mihin kirjotukseesi viittasit - hitaalainen kus olen:)
Eli tästä oli varmaankin kyse=>http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=3000000000000008&posting=22000000002914023
Olipas kaunis määritelmä rakkaudesta ja minusta niin romanttinen - sillä se romanttisuus oli piiloitettuna - se piti ikään kuin hokata (tai
niin sen tajusin*heh*)
Osasit tuoda kirjotukseissasi esille paljon selkeemmin ajatukseni sisintä kuin minä:)) Kirjoituksistasi (molemmista) huokuva suvaitsevainen ymmärrys on oikein mieltä piristävää luettavaa:)))
¤sofi¤
... kyse oli tasta?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conf erence=3000000000000008&posting=22000000002914023
...hyvin on "piiloitettu"... siis koko kirjoitus... ei loydy :(
chättirakkaus on jotakin jonka voi kokea kaikki jotka osaavat kuunnella ja kirjoittaa, ei chättirakkaudessa tarvitse nähdä toista vaan ymmärtää :-). Näin kevään korvilla muutenkin mieli on levoton ja haluaa kokea jotain uutta ja ihanaa =)
Kukapa sen koskaan edeltäkäsin tietää mihin sitä ihmisessä ihastuu milloinkin. Ja sepä se just on niin hauskaa kun luulee pitävänsä vain tietyn tyyppisestä ja ykskaks on aivan päinvastaisella kannalla.
Kuitenkin uskon että, (sata varmaa en voi sanoa koska ei ole kokemusta), itselleni sätti rakastuminen ei ehkä olisi mahdollista.
Mulle on erittäin tärkeää nähdä silmät, ilmeet, eleet ja äänen sävy keskusteltaessa. Myös käsipäivää tahdon ehdottomasti sanoa. Mielestäni kaikki nämä kertoo ihmisestä paljon, enkä tarkoita sitä että ( mun tapauksessani ) miehen tulisi olla kiiltokuvapoika, kunhan on ihan tavallisen normaali, huumorintajuinen ja suht.älykäskin. Ja siks livenä haluan tavata.
En myöskään paheksu heitä ketkä sättäilee ja mailailee alkuunsa tuntemattomien kanssa. Itsestänikin on äärettömän mukavaa kirjoitella, oli ne sitten tuttuja tai tuntemattomia. Olen myös kohdannut kerran ihmisen joka oli just presiis samanlainen jollaisen mielikuvan hänestä olin kirjoituksistaan luonut. Sekä mielikuva että todellinen ihminen sulautuivat täysin yhteen.
Silti jollekin ihmistyypille on helpompaa kirjoittamalla ilmaista itseään ja tunteitaan, mikä ei enää live-elämässä pelkästään toimi ja riitä. Ja siksi on hyvä olla olemassa myös virtuaalisuhteita, eivätkä he välttämättä koskaan kai edes halua tavata toisiaan oikeassa elämässä.
Ei meillä kellään ole oikeutta mennä puhumaan kenenkään puolesta tai toista vastaan, eiköhän meistä jokainen hae ne itselleen parhaat tavat etsiä ystäviä ja seurustelukumppaneita.
Näitä äkkirakastumisia ja lakastumisia tapahtuu niin oikeassa kuin netti elämässäkin.
Joo, tuota sokeaa kohtaa mietin kun näkövammaisilla on aivan ällistyttävän kehittyneet muut aistit, ainakin osalla heistä. Ja tuli mieleeni että miltähän se tuntuisi kun livenä haistaisi, maistaisi, kuulisi ja tuntisi toisen ihmisen silmin näkemättä ulkoista olemusta. Käsillä koskettaen ja nuuhkien loisi ihmisen kuvan.
"like the bee and the pollen...
like the tree and the wind...
The first one I see, I'm in love with...
She's perfect in every way...
She doesn't know me,
Doesn't see me...but I know she'll love me too..."
Pimeydeltä älä kysy
mitä mieltä se on auringosta.
Tieltä älä kysy
minne sinun pitäisi mennä.
Kukalta älä kysy
milloin syksy tulee.
Sydämeltäsi kysy vain vieläkö sitä huvittaisi.
...and the answer came came back...YES!
...siis, "ask".
Jos kauhukseen huomaa olevansa sätti-ihastunut, jatkaa sättitapaamisia, se johtaa tapaamiseen ja rakastumiseen, onko kyseessä sätti-ihastuminen vai -rakastuminen? Vai sätti-ihastumiseenrakastuminen? Vai Sätti-ihastukseen rakastuminen? Sättirakkauteen ihastuminen? Sättirikkauteen ...? Ääh! Antaa olla.
*päättää olla ottamatta riskiä* =))
En usko, että pelkästää sättäilemällä voi ihastua keneenkään. Sättihetket ovat jotenkin niin hetkenhuvimaisia, eikä niihin kukaan tosissaan panosta, tai kerro elämänsä tapahtumia. Sähköpostin vaihto voi kyllä aiheuttaa sen, että vähitellen ko.mailiystävä alkaa kummitella aivoissa. Näkemättä voi kyllä vähintäänkin ihastua, siihen kyllä uskon. Olen jopa kokenut sen. En suosittele : )
Missä kulkee raja ihastumisen ja rakastumisen välillä ? Milloin ihminen on rakastunut ?
Onko se silloin kun ajattelee jotakin ihmistä lähes aina ? Onko silloin kun on toisen ihmisen vuoksi valmis melkein vaikka mihin ? Onko silloin kun tuntuu että päivänkin ero tuntuu olevan vaikeaa ?
*kyselyiässä on hän*
Kun sä yrität olla niin suuttunut ja sulle vaan hymyillään. Se on merkki, et susta välitetään.
Mitenkähän tämän nyt sanoisi…
Nyt tulkitsen, että useimmat avaukseen vastanneet kiinnittävät huomionsa rakastumisen kohteeseen ja perustavat näkemyksensä siihen. Entä jos kohdistettaisiin lähtökohta tunteisiin ja unohdettaisiin hetkeksi kohde kokonaan.
Tunteethan ovat aina tunteita riippumatta kohteesta. Tunteiden vahvuus ei välttämättä riipu niiden kohteesta vaan ihmisen kyvystä tuntea – vai mitä? Tunteethan voivat olla lähes yhtä, jos ei joskus vahvempiakin, vaikka rakastumisen kohde ei olisikaan läsnä – eikö niin?
Eli - ajan nyt sitä ajatusta takaa, ettei kohde määritä rakastumisen ehtoja, vaan ihminen itse ja tuota ajatusta vasten voi sättirakastuminen olla mahdollista.
Meniköhän liian monimutkaiseksi *sekoilee jo itsekin omiin ajatuskuvioihinsa heh*
¤sofi¤
Sättirakastuminen on voimakas tunteenpalo kohteeseen,
johon ei kuulu todellisuus.
Ihastumista sanojen luomaan mielikuvaan. Ihastujalla on tarve roihuavaan tunteeseen ja chat antaa siihen turvalliset puitteet.
Kun kohdalle osuu samoilla tarpeilla varustettu nicki, ikimuistoinen ajanjakso on saanut alkunsa.
Hieman sama, kuin salasuhde; Kaunista, jännittävää ja kaukana arkisista murheista.
Toisaalta tunnetta voisi verrata uskonnolliseen hurmokseen, chatissa erona vain jumalaisen ruumiillistuminen reaalisanoihin.
Mutta kestävätkö mainitut realismin? Tuskinpa =))
Jos ja kun netissä sielunveljen tapaat,
ja molemmat on live-elämässä vapaat,
saa ensin tutustua sisäiseen puoleen,
ja myöhemmin vasta ulkokuoreen.
Vaikka asiasta ollaan monta mieltä,
voi sätissä puhua rakkauden kieltä,
ei silloin vielä seksi liity kuvaan,
vaan se tulee vasta myöhemmin mukaan,
nettiseksit on eri jutut,
sitä voi harrastaa olematta tutut.
Yleistäisin asian karrikoidusti näin.
Miehet rakastavat silmillään, naiset korvillaan.
Mielestäni naisille tämä chat tekee sen rakastumisen helpommaksi kuin miehille juuri tästä syystä, koska nainen voi lukeat tekstin ja tavallaan "korvillaan" kokea sen.
Miehille probleema on kuin ei toista näe, niin se toisen kokeminen jää liian suppeaksi, eikä oikein voi siksi rakastua.
Itse en osaa chatjutuissa edes ihastua kehenkään, reallivessä se tapahtuu liiankin helposti ja pitää aina scarpata loppupeleissä, ettei ajaudu liian vakavaan suhteeseen.
Tunteet kokonaisuudessaan on mielestäni suurimmalle osalle ihmisistä asia jota ei osata hallita. Omia tunteita ei pystytä edes aina tunnistamaan ovatko ne aitoja vai onko vain "vedättänyt" itse itseään.
Tunteetkin on lopulta vain osa ihmistä ja niitä voi opetella hallitsemaan ja "ohjelmoimaan".
Eli itsensä voi "ajatuksiaan ohjaamalla" lietsoa
rakastumaan tai vihastumaan. Kyse on vain tahtotilasta. Sen jälkeen kun osaa hallista tunteensa niin silloin jo hieman hallitsee elämäänsä, eikä tunteet pelkästään ohjaa elämän toimintoja.
Rakastua voi missä vain, sätissä tai muualla, ei se paikka tee sitä tunnettä yhtään sen vähemmän aidoksi. Ja kuten joku taisi todetakin, rakkaus ja sen merkitys on jokaiselle erilainen.
Toiset rakastuvat sätissä ja toiset eivät. Hyvä niin.
Hei!
Minäkin kerran sanon sanaseni...
Onko lopultakin tärkeää, milloin ihastuminen tai rakastuminen tapahtuvat? Yksi asia johtaa toiseen ja parisuhteita, hyviä ja huonoja, syntyy tätäkin kautta. Aivan kuin ennen kirjeenvaihdossa, ajatelkaapa vaikka sota-aikaa.
Minulle kävi näin:
En ollut hakemassa chatista itselleni live-seuralaista, olin juttelemassa ja hämmästyin, miten joidenkin ihmisten kanssa juttu sujuu niin hyvin, että tekee mieli tutustua paremmin, meilailla ja soitella. Sekä miesten että naisten kanssa. Jo ensimmäisten viikkojen aikana noin neljä vuotta sitten sain itselleni ihanan (nais) ystävän, jonka kanssa soitellaan ja ollaan yhteydessä edelleen. Sielujen sympatia on aivan ilmeistä.
Sitten tapasin chatissa miehen, jonka tiesin kiinnostuneen jutuistani täällä. Kirjoittelimme ensin pari kuukautta chatissa ja sitten aloimme soitella toisillemme. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo suunnittelemassa tapaamista. Kuvia ei vaihdettu missään vaiheessa. Kuitenkin jo ennen tapaamista pidimme itseämme "seurustelevana parina" ja tavattuamme ensimmäisen kerran olimme erottamattomat. Rakkaani muutti yli 600 km:n päästä luokseni ja asuttuamme yhdessä jonkin aikaa menimme kihloihin ja vihdoin viime kesänä naimisiin.
En tiedä, missä vaiheessa rakastuminen tapahtui. Kuitenkin aivan varmasti ihastuin chatissa ja rakastuin ehkäpä toisen ihmisen ajatusmaailmaan. Muu tuli sitten myöhemmin. Olen edelleen hyvin, hyvin rakastunut Kokkiini ja tiedän tunteen olevan molemminpuolinen. Rakastamme toisiamme myös syvästi (pidän rakastumista ja rakastamista eri asioina).
Eikö tärkeintä ole, että meillä on käytössä tällainen oiva kanava tutustua erilaisiin ihmisiin? Miksei täällä voisi ihastua tai rakastuakin aivan yhtä hyvin kuin baaritiskillä tai työpaikalla?
Hyvää kevättä kaikille toivottaen
onnellinen vic*
Ihanan selkeen tyhjentävästi kerrot sättirakastumis tapahtumakaaren - noin juuri voi parhaimmillaan käydä kuten teillä:)
On hyvin ymmärrettävää, että ihmiset jotka eivät itse ole kokeneet sättirakastumista eivät voi siihen uskoa.Mutta voivatko he kieltää sellaisen mahdolliseksi - mielestäni eivät.
Te kaksi - Sinä ja Kokki - olette monille sinkuille, jotka haikailevat suhteesta - oiva esimerkki siitä, että rakkauden voi löytää etsimättäkin ja jopa vaikka sätistä!!!
Kaltaisianne tarinoita pitäisi tuoda enemmän esille tänne sättipalstalle, joka meinaa hukkua pettyneiden ja yksinäisten ihmisten tuskanvuodatuksiin.
¤sofi¤
Olen samaa mieltä Sofiennen kanssa siitä, että ihmiset rakastuvat sätissä. Tosin rakastumisen käsite on epäselvä, tarkoittanee eri asioita eri ihmiselle.
Miksi siis keskustella siitä voiko rakastua? Toiset rakastuvat, toiset eivät.
Itseäni kiinnostaisi enemmän avauksen jälkiosa "vasteista", joita rakkauden kohteesta haetaan.
Itse en tiedä mihin tarpeisiini vastasi rakastuminen ensimmäiseen mieheeni.
Toinen oli vastaus perheenperustusviettiini.
Kolmas rakastuminen onkin sitten itseäni varten. Tässä suhteessa, muiden vastausten lisäksi on iso merkitys hyvällä seksillä.
Ah elämän onnea, jos tämä kolmannessa oliskin vastausta loppuelämäksi. ( hänet kohtasin sätissä. )
Olen joskus suhtautunut hyvinkin kyynisesti ja epäuskoisesti näihin sättirakastumistarinoihin (en nyt tarkoita Kokin ja Vic* juttua), mutta olen joutunut ns. "syömään sanani".
Tyttäreni löysi sätistä miehen itselleen eliminulla on ns. sättivävy. Nuoret menivät Uutena vuotena kihloihin ja tyttäreni muutti useamman sadan kilometrin päähän samalle paikkakunnalle kihlattunsa lähelle.
Että semmosta...kai se on minunkin jääräpäisen luonteeni taivuttava ja myönnettävä että näinkin voi joskus käydä..
Hyvää kevättä lukijoille!
miltä se sättirakkaus tuntuu. kestääkö se vai ei.
avauksessani kirjoittaa =>"Nyt en ota kantaa siihen miten kestäviä sättirakastumiset voivat olla – se onkin jos sitten aivan toinen juttu."
...joten vastaankin sinulle näin:
"kallen kengät oli lintallaan ja lintan kengät oli kallellaan"...tässäpä sinulle paradoksi:)
¤sofi¤
...sillä olen sofin kanssa samaa mieltä seuraavasta hänen kirjoituksestaan, koska itse olen rakastunut tai jotain sinne viittaavaa.:)
"Oletan sätissä rakastuminen onkin kiinni ns.”ihmistyypistä”, on ihmisiä jotka voivat rakastua toisen ajatusmaailmaan, kauniisiin sanoihin, huumorintajuun, kirjoitusten lennokkuuteen, yleensäkin hyvään kirjoitettuun ”puheeseen” jne."
Chattikirjoittelun lisäksi kuvaan astui meilit, joiden lisäksi tuli puhelut ja silloin se vasta säväytti...voi herranen aika millainen ääni miehellä onkaan...ja kylmät väreet kulkevat vieläkin ihon pinnassani. Vuosien saatossa, rakastan edelleen hänen ääntään, kirjoitustyyliään, tavoista joilla hän yllättää.
Joka kerta kun hän soittaa minulle, lämmin aalto kulkee ylitseni. Se tunne on valtava, mutta en osaa sanoa onko se oikeaa rakkautta vai intohimoista ihastumista.:)
aika paljon tässä varmasti onkin kyse siitä, mitä sanoja käytetään. Toiselle rakastuminen on pelkkää ihastumista, jollekin muulle toisin päin.
Itselleni rakkaus-sana on liian vahva kuvaamaan tunteitani ns. virtuaaliolentoon, ja käytän tuota sanaa muutenkin melko säästeliäästi.
Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että ihmisen sanoihin, huumorintajuun, ajatusmaailmaan yms. voi hyvinkin ihastua sätissä. Täällähän meillä ei ole muuta kuin sanat (njaa, joku sanoo kohta että lähetä kuva).
On loppujen lopuksi helppoa kirjoittaa chatissa monenlaista tajunnanvirtaa ja viehättää toista monella tapaa, tiedät sen ihan tarkkaan. Eleet ja olemus (reaalissa siis) ovat kuitenkin se tärkein asia, mutta on ymmärrettävää, ettei se monille sovi virtuaalissa... Mutta, mutta kukapa ei sitä toisen sieluun haluaisi tutustua ja näissä jutuissa se on pelottavankin helppoa. Kiva kommentti sinulta! En olis uskonut tuollaiselta nickyltä.
nikkiäni, vaan se minut! Olisin tietysti voinut myöhemmin vaihtaa vaikka LadyLempeään, mutta se ei olisi oikein kuvannut hakkuuaukean kirjoitteluani, paitsi ehkä huumorimielessä.
Ihmiset näkevät toisensa eri kanteilta livessä, ja tarkastelevat kirjoituksia täällä samoin, sehän onkin yksi elon ihanuuksia. Joku näkee toisessa/kirjoituksissa sellaista mitä toinen ei, ja siitähän nämä taistot usein syntyvätkin.
Chatissa on tosiaan pelottavan helppoa johdatella ja miellyttää/vihastuttaa ihmisiä, se että reaalin raja hämärtyy on ihan todellinen uhka monelle.
Ihminenhän täälläkin nikin takaa kirjoittaa, mutta tuo real laiffi, jota kaikilla tänne kirjoittavilla kyllä on, on paljon tärkeämpää; kehonkieli, hymy, kosketus, kemia.
sellaiseen henkilöön pitäisi suhtautua, joka ensin ns haukkuu pystyyn ja jonkun ajan kuluttua taas kaveeraa?
pidätkö häntä ystävänä vai vihollisena.
ensin mukavana, sitten vittumaisena, sitten taas kohtalaisen mukavana, sitten taas entistä vittumaisempana.. ja nyt en enää tiedä, mitä teen.. koska jos se vielä kerran muuttaa asenteensa.. niin mää räjähdän.. :P
En ole kyllä saanut säväreitä näistä "hakkuuaukean" jutuista, mutta oli toisaalta (asiasta toiseen siis) mieltä ylentävää oman nickyni kannalta havaita, että parin viikon matkailuni jälkeen coomata verbi oli päässyt sen ansaitsemaan asemaan täällä. Ties mitä se jatkossa pitääkään sisällään.
Kuten olen moneen kertaan todennut (tuohon alla olevaan Z:n kommenttiin liittyen): chattitunteet ovat helppoja herätettäviä ja provosoitavissa. Se miltä ne näyttävät täällä palstoilla meneekin helposti comiikan puolelle ;-)
tiedänkin jatkossa, miten suhtaudun suhun..
Tottakai sätissä voi rakastua. Mutta siinä on myös vaaransa. Vastapuoli voi puhua pään pyörälle, ja lupailla maat ja taivaat. Jos sättirakastunut on herkkäuskoinen tai hyväsydäminen ihminen, joka uskoo luritukset, voi vastapuoli aiheuttaa isommankin surun. Järjen käyttö on siis sallittua sättisuhteissa.
... taytit useat hakemani "vasteet"...ei ainostaan tiedostamani mutta, myos tiedostomattomat...joita sanat eivat riita kertomaan.
Kaunokainen... olet aivan ihanainen. :)